sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kunnallisvaalit ja EU-vaalien ehdokasasettelu

Syksyn kunnallisvaaleissa saadaan SDP:n uudelle puoluejohdolle välitodistus. Ensimmäinen sellainen, koska mielipidemittaukset keskellä kesää eivät paljoa kerro. SDP:n lähtötaso on todella korkea, kun Paavo Lipponen iski jäähyväisvaaleissaan vastustajat kanveesiin. Asiaa auttoi Matti Vanhasen sairastelu, hänen sijaisensa Mari Kiviniemi ja Hannes Manninen eivät tv-tenteissä mahtaneet mitään Lipposelle ja kokoomuksen uudelle puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle. Katainen haastoi rohkeasti Lipposen, joka antoi samalla mitalla takaisin. Lopputuloksena SDP voitti vaalit selkeästi ja myös kokoomus menestyi, mikä antoi uskottavuutta Jyrki Kataiselle.

Tässä piilee opetus tätä syksyä ajatellen. SDP:n uuden johdon on iskettävä lujaa nimenomaan suurinta puoluetta vastaan, esittäen vaihtoehtoja ja haasteita. Keskusta ja Vanhanen on pistettävä koville, eikä materiaalista ole puutetta. Sattumapääministeri ja hänen bulldozer puoluesihteerinsä tarjoavat paljon mahdollisuuksia kritiikille, eikä Mari Kiviniemikään ole enää tiellä. Keskustan puoluekokous osoitti mitä se ajattelee pääkaupunkiseudusta pudottamalla hänet puoluejohdosta. Keskusta on linnoittautumassa maaseudulle, autetaan heitä siinä.

Toinen välitodistus saadaan kesäkuun EU-vaaleissa, joissa tavoitteena täytyy olla kolme paikkaa. Tässä vaiheessa oleellisen tärkeää on ehdokasasettelu. Vaaleissa SDP asettaa 20 ehdokasta, oman mallini mukaan seuraavasti: 6-8 kansanedustajaa, 1-2 kulttuurin edustajaa, 1-2 urheilupuolen edustajaa, 2 alle 30 v ( Toinen voisi olla vaikka Nuorisoliiton puheenjohtaja). Loput ehdokkaat sitten kokonaishyöty arvioiden, jotta ehdokaslista on mahdollisimman kattava. Etelä- Suomi voi olla lukumääräisesti yliedustettuna, ottaen huomioon missä äänestäjät asuvat.

Näiden välitodistusten jälkeen onkin aika keskittyä eduskuntavaaleihin 2011. Silloin SDP:n täytyy olla iskussa ja kyetä nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi. Pahimmillaan kaikki muu tarkoittaa oikeistohallituksen jatkoa. Sitä emme halua, Suomi ansaitsee parempaa.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Lomamoodi + kepukehua

Kylläpä loma - asenteen löytäminen on vaikeaa. Osittain tämä johtuu työyhteisössä meneillään olevista tapahtumista, mutta kyllä suurin vika löytyy peilistä katsomalla. Toisaalta minkäs luonteelleen tekee, kännykän heittäminen nurkkaan ja sähköpostin hylkääminen ei ole koskaan ollut minun juttuni - eikä vanha koira taida tästä paljoa muuttua.

Kulttiministeri Sirkka-Liisa Anttila riemastutti esittämällä alv:n poistoa elintarvikkeilta, vieläpä koko EU:n alueelta. Sillä lailla, tämä istuu hyvin valtiovarainministeri Kataisen linjauksiin verotuksen painopisteen siirtämisestä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Hallituksen jo päättämä 5 % alv:n lasku on erittäin kyseenalainen ratkaisu, ja S-L Anttila haluaa pistää vielä paremmaksi. Jep jep.

Edellisen kesäsammakon päästi suustaan toinen kulttiministeri, itse Paavo Väyrynen. Hän halusi uhitella Venäjälle, kun naapuri ei suostu olemaan järkevä puutullien osalta. Rekoilta piti periä maksuja kompensoimaan tullimaksuja, laskennallisesti 800e/rekka. Paavo Väyrynenhän ei ole päinvastaisista huhuista huolimatta mikään tyhmä mies. Hän kyllä tiesi esityksen olevan mahdoton, sekä teoriassa että käytännössä. Se saikin heti murskaavan tuomion, paitsi että muutamalla mielipidesivuilla oli "kyllä ryssälle nyt näytetään" - henkisiä kirjoituksia. Juuri tästä olikin kyse: Paavo Väyrynen näki tilaisuuden tulleen kunnon populismille, ratsastetaan kansan syvien rivien pimeillä puolilla ja nostetaan hiukan omaa profiilia. Jep jep.

Keskustan eväät hallituksessa tuntuvat olevan vähissä. Asiaa ei auta pääministeri Vanhanen, joka tuntuu tukehtuvan omaan erinomaisuuteensa. Onneksi muualta kuin Ikeasta, heh heh, löytynyt naisystävä on tuotu parantamaan imagoa, mutta tämäkin herättää enemmän ärtymystä kuin sympatiaa.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että 2011 jälkeen pääministerinä toimii joku muu kuin Matti Vanhanen - vaikka Keskusta jatkaisi hallitusvastuussa.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Lomille lomps!

Tänään käynnistyy loma joka loppuu 18.8. Ennen sitä pitäisi käydä parilla mökillä, juhlia muutamat häät, polttaroida hiukan, viettää aikaa Turussa, Prahassa, Helsingissä ja ties missä. Pitäisi nähdä kavereita, katsella jalkapalloa, jääkiekkoa, raveja, kaunista katukuvaa.... ja kerta kaikkiaan vaan olla.

Kevät oli rankka, mutta myöskin hyvin tuloksekas. SDP siirtyi uuteen aikakauteen ja pääsin osaltani vaikuttamaan asiaan. Oli hienoa tehdä upeassa jengissä työtä yhteisen tavoitteen puolesta, ja ainahan se on hienoa kun kampanjointi vielä päättyy voittoon.

Syksyllä odottavat uudet haasteet. Kunnallisvaalit ovat oven takana, ja kun perheeseen kuuluu ehdokas niin nekin vaalit vaikuttavat omaan elämään. Mutta siitä enemmän myöhemmin, nyt on aika nauttia Suomen suvesta.

Juhannus vietetään jossain jumalan selän takana, Venäjän rajan lähellä. Yhdeksän hengen kaveriporukka saunoo SDP:n puheenjohtajakamppailun loppulöylyt. Porukkaan kuuluu keskeisiä tekijöitä niin Jutta Urpilaisen, Erkki Tuomiojan kuin myös Miapetra Kumpula-Natrin organisaatiosta. Läpensä sosialidemokraattinen juhannus siis, ja mikä sen hienompaa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

3/3 !!!

Se on sitten siinä. Heta Välimäki, Jutta Urpilainen, Ari Korhonen. Siinä järjestyksessä tripla oli paketissa, uskomatonta mutta totta.

Eniten pääsin osallistumaan Jutta Urpilaisen kampanjointiin SDP:n ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi. Kisan alussa ei hänen mahdollisuuksiinsa paljoa uskottu, mutta 6.6.2008 SDP:n puoluekokousedustajat valitsivat ehdokasjoukon kuopuksen kirkkain numeroin johtajakseen. Kyllä nousi tippa silmään kokouspuheenjohtaja Jukka Mikkolan julistaessa äänestyksen tuloksen - pitkä taistelu saavutti tavoitteensa!

Kun vielä Ari Korhonen monivaiheisen prosessin jälkeen kukisti Esko Rannon puoluesihteerikisassa, oli Hämeenlinnan puoluekokous osaltani täydellinen menestys.
Luotan Ariin kuin vuoreen, hän on juuri oikea mies puolueorganisaatiota johtamaan.

SDP astuu nyt uuteen aikakauteen. Hurjasti nuorentunut puoluejohto mahdollistaa aivan uuden lähestymistavan politiikan tekoon. SDP on kerralla osoittanut uudistusmiskykynsä ja ennakkoluulottomuutensa - tästä on hyvä jatkaa!

Nyt lähdemme Hetan kanssa Bulgariaan. Bloggailen kuulumisia, mikäli nettinurkkaus hotellista löytyy.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

2 vuorokautta ja uurnille !

Puoluekokous alkaa huomenna torstaina. Perjantaina SDP saa uuden puheenjohtajan, jolla on haastava ja vastuullinen tehtävä luotsata SDP eteenpäin, pois oppositiosta ja masennuksen tilasta. Juuri toive paremmasta tulevaisuudesta on saanut monet kääntymään Jutta Urpilaisen puoleen.

Juttaa kosiskeltiin ehdolle jo viime kesänä. Monet näkivät hänessä mahdolllisuuden uudistaa ja nykyaikaistaa puoluetta, arvostaen hänen kykyään kuunnella ja ottaa erilaiset näkökulmat huomioon. Harva kuitenkin silloin uskoi, että Jutta voisi puoluekokouksen kynnyksellä olla kamppailemassa kirkkaimmista mitaleista. Mutta läpi koko kampanjan nousujohtoisesti edennyt kannatus on yllättänyt pitkäänkin politiikkaa seuranneita, voiko unelmasta todellakin tulla totta perjantaina?

Jutan tiimi on järjestelmällisesti tehnyt työtä jo pitkään. N. 90 ääntä ensimmäisellä kierroksella ja 176 toisella kierroksella. Kaikki muu on epäoleellista, näissä kisoissa palkitaan vain voittaja.

Kalkkiviiva lähestyy ja Urpilainen, Tuomioja sekä Filatov kamppailevat rinta rinnan. Hämeenlinnassa tavataan, toverit.

perjantai 30. toukokuuta 2008

Kisa tiivistyy

Viikon päästä SDP:llä on uusi puheenjohtaja. Tänään kärkiehdokkaat, Erkki Tuomioja, Tarja Filatov ja Jutta Urpilainen, olivat aamutelevisiossa. Keskustelussa huomiota herätti se, että hanskat näköjään ollaan riisumassa. Sen verran arveluttavin keinoin Filatov hyökkäsi kilpakumppaniaan vastaan. No, kampanjapäällikön saaman palautteen mukaan tämä lähinnä kasvatti Jutan kannatusta, mutta toivoisin kuitenkin vaalitaistelun säilyvän siistinä. Tässä kuitenkin käydään kisaa tovereiden kesken, todelliset viholliset ovat puoluerajan ulkopuolella.

Tässä Suomen Kuvalehden bloggaajan näkemys aamun keskustelusta.

lauantai 24. toukokuuta 2008

1/3 toteutunut

Aloittaessani nykyisessä työpaikassani tein päätöksen, että politiikka saa jäädä osaltani vähemmälle. Minä hoidan perheessäni ay-toiminnan ja siippa saa olla poliitikko. Varsin hyvin päätös on pitänyt, mitä nyt vaalien alla on tarvinut hiukan aktivoitua ja lisäksi TUS:sin uljasta lippua liehuttaa. Mutta tänä keväänä into politikointiin taas palasi, henkilövalintojen kautta, kuinkas muuten.

Heta valittiin selvin numeroin (141-52) jatkokaudella Demarinuorten johtoon. Tämä tietenkin lämmittää oikein kovasti, vaikka en sen kummemmin asiaan voinutkaan vaikuttaa. Onnitelut kuitenkin vaimolle, voittosi oli kiistaton. Siitä on hyvä jatkaa.

Ari Korhonen kamppailee puoluesihteerin postista Hämeenlinnan puoluekokouksessa. Kisa on arvaamaton eikä lopputulosta voi ennakoida. Arin pitkältä ajalta tunteneena olen vakuuttunut, että hänestä puoluekoneisto saisi laadukkaan piiskurin. Sellainen tarvitaan, ehdottomasti.

Eniten olen aikaa ja energiaa laittanut Jutta Urpilaisen kampanjaan. Jutasta tehdään puolueelle uutta puheenjohtajaa, ja kampanja on ollut nousujohtoinen koko kevään ajan. Nyt mediakin on huomannut mitä SDP:n syvissä riveissä tapahtuu, ja Jutta on noussut kärkiehdokkaiden joukkoon. Kahden viikon kuluttua kisa ratkeaa, mutta nyt jo voi sanoa mielen olevan iloinen. Jutta 2008 kampanjaa on saanut tehdä hienojen tyyppien kanssa, politiikka voi olla myös hauskaa ja mielekästä. Kun lisäksi ehdokas on loistava tulevaisuuden tekijä, ei paljoa enempää voi pyytää. Noh, 176 ääntä Hämeenlinnassa olisi vielä toivelistalla....

Kevät on ollut äärimmäisen raskas, monestakin syystä. 8.6 pakkaan kuitenkin nallen matkalaukkuun ja lähden Hetan kanssa viikoksi ulkomaille. Odotettavissa laatuaikaa kahdestaan - ja tietenkin jalkapalloa. Hyökkää, Zlatan, hyökkää, sinulla on faneja Suomessakin....

lauantai 3. toukokuuta 2008

Tuomioja: Urpilainen vai Filatov ?

Yle selvitti puoluekokousedustajien näkemyksiä 5 viikkoa ennen H-hetkeä. mm. Pete on ansiokkaasti analysoinut tuloksia, tässä omat johtopäätökseni:

- Mielipidetiedustelu on erittäin merkittävä, koska vastausprosentti on varsin korkea ja kohderyhmä tasan tarkkaan oikea.
- Erkki Tuomiojan tie SDP:n puheenjohtajaksi on tukossa, jälleen kerran.
- Kärkikolmikon ulkopuolella vain Miapetra Kumpula-Natri pystyy keräämään mainittavaa tukea.
- Ehdokaskaartin häntäviisikko voisi tehdä palveluksen kaikille ja vetäytyä kisasta. Näin saataisiin aikaan järkevät paneelit kärkinelikon kesken.
- Lopullinen ratkaisu tapahtuu Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin kesken. Mikäli Erkki Tuomioja onnistuu nousemaan toiselle kierrokselle, häviää hän sen, vastustajasta riippumatta, mennen tullen.

Erkki Tuomioja on SDP:n historian merkittävimipiä poliitikkoja, jolla on edelleen vankkaa kannatusta niin puolueen sisä- kuin ulkopuolellakin. Tuomioja on urallaan uskaltanut haastaa auktoriteetteeja ja ottaa kantaa vaikeisiinkin asioihin, mikä tietysti on tuonut tullessaan sitten vastustajiakin. Tuomiojan ansioita keskustelijana ja aatteellisena toimijana ei kukaan voi kiistää, ja hänet muistetaan myös mm. hyvänä eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerinä.

Erittäin älykkäänä politiikan ammattilaisena Erkki Tuomioja tietää hyvin pelin olevan hänen osaltaan käytännössä ohi. Näin ollen hänelle tarjoutuu mahdollisuus kuningattarentekijäksi ; hänen tukensa voi olla ratkaisevassa asemassa Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin välisessä taistossa. Tuomioja voi olla mukana viemässä SDP:tä rohkeasti eteenpäin, rohkaisten puoluekokousedustajia luottamaan todelliseen tulevaisuuden tekijään.

Jutta Urpilainen on Ylen gallupin myötä tehnyt sen kaikkien silmissä minkä hänen kampanjatiiminsä on tiennyt jo pitkään (ja mitä monet oikeistopoliitikot ovat pelänneet tapahtuvaksi): noussut todelliseksi vaihtoehdoksi SDP:lle puheenjohtajaa Hämeenlinnassa valittaessa.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Kerran klubilainen, aina klubilainen

Vietin lauantain P-klubin alumnitapahtumassa. Ensin oli Ylähuoneen vuosikokous, sitten muisteltiin menneitä. Illalla sitsattiin Gillegårdenilla, ja lopuksi matka vei jatkoille Vegasiin. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut kokonaisuus, oli jopa hauskempaa kuin osasin odottaa. Sitsiruoka oli kauheaa kuten lähes aina, snapsi upposi hyvin ja laulu raikui. Minua oli vielä lykästänyt, ympärilläni istui todella mukavia nuoria klubilaisia, jotka olivat ystävällisiä vanhalle alumnille. Naurua ja iloa riitti, ja myös mautonta huumoria aikuiseen makuun. Voiko enempää pyytää?

P-klubi on Turun yliopiston valtio-opin ja poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestö, jonka aktiivi olin vuodesta 1994 vuosikymmenen loppuun. Puheenjohtajistossa olin kolme vuotta, nuijaa heiluttelin 1997. Kolme vuoden ajan P-klubi (tai Firma, kuten termi eilen kuului) oli elämäni pääsisältö, ei enempää eikä vähempää.

P-klubi oli ja on erittäin hienosti toimiva ainejärjestö, joka on toiminnaltaan ja habitukseltaan paljon, paljon kokoluokkaansa suurempi. P-klubiin sitoudutaan tavalla joka hakee vertaistaan. Kerran klubilainen, aina klubilainen. Tämän sai todeta taas eilen illalla, kun suuri ylpeys P-klubista täytti sydämen.

P-klubissa olen oppinut monen monta asiaa, joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Lisäksi olen klubin kautta tutustunut ihmisiin joiden kanssa on muodostunut hieno ystävyys.

P-klubi on iskussa edelleen. Pitäisiköhän taas osallistua vuosijuhliin syksyllä? Vanhakin nuortuu kun viina virtaa ja laulu soi, ihan kuin kultaisella 1990-luvulla, kaukana historian hämärissä...

torstai 10. huhtikuuta 2008

Jutta 2008 etenee aikataulussa

Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että Jutta Urpilaista esitti puheenjohtajaksi 50 SDP:n puolueosastoa määräaikaan mennessä. Toiseksi eniten esityksiä sai Tarja Filatov (44) ja vasta kolmanneksi sijoittui Erkki Tuomioja (39).

Tämä tukee aikaisempia tietoja puheenjohtajakisan edistymisestä. Jutan tähti on nousussa ja hän on saavuttanut jo vahvaa tukea ja uskottavuutta kautta maan. Useat ehdokkaat kamppailevat uskottavuusongelman kanssa, ja lopullinen asetelma hakee jo muotoaan. Vakavissaan puheenjohtajuudesta voinevat taistella Urpilainen, Kumpula-Natri, Filatov ja Tuomioja. Toivottavasti kahden ensin mainitun joukosta lopullinen voittaja löytyy.