Suosikki:
Johanna Sumuvuori Vanha ystäväni Ville Niinistö saa nyt suoda anteeksi, mutta Johanna jätti Villen niukasti kakkossijalle. Sumuvuori on harvinaisen miellyttävän ja reilun oloinen ihminen, joka osaa tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen - eikä näytä siitä kärsivän. Sumuvuori on iästään huolimatta jo kokenut poliitikko, jolla on antaumusta ja intoa paneutua asioihin. Tästä huolimatta hän on katu-uskottava niin baareissa kuin muuallakin.
Inhokki:
Heidi Hautala Tässä on harvinaisen omahyväinen edustaja. Besserwisser, joka ilmeisesti saa jonkinlaista nautintoa saadessaan kameroiden loisteessa kertoa miten asiat oikeasti ovat. Hautalan poliittisesta urasta voisi todeta..... jaa, mitä? Paljon melua, vähän tehoja. Lipposen näykkiminen vuodesta toiseen ei vielä tee kenestäkään kovaa tekijää.
Yleisellä tasolla todettakoon, että vihreiden eduskuntaryhmä on varsin laadukas, kovia tekijöitä on useita.
torstai 29. marraskuuta 2007
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
Vasemmistoliiton suosikki / inhokki
Suosikki:
Veijo Puhjo Satakunnasta ponnistava DDR:ssä koulutettu lääkäri saa toimia suosikkina, kun kilpailun taso on erittäin, erittäin heikko. Puhjo on pitkän linjan vassari, joka ei monen ryhmätoverinsa tavoin perusta koko toimintaansa populismille. Puhjolla on myös tiettyä pilkettä silmäkulmassa, joka tosikkojen ryhmässä plussaksi laskettakoon.
Inhokki:
Jyrki Yrttiaho Tähän kisaan ilmoittautui sitten jokseenkin koko loppuryhmä. Yrttiaho vei voiton. Osittain varmaan johtuen siitä, että Yrttis ponnistaa Varsinais-Suomesta, ja miehen tekemisiä on joutunut seuraamaan turhan läheltä. Synkkä umpikommari, joka surutta maalaa mustan valkoiseksi ja paasaa äänestäjien silmät ja korvat täyteen änkyrävasemmistolaista propagandaa. Yrttiaho on keskeinen syy, miksi useat Turun vastuullisista vassareista silmäilevät sillä silmällä SDP:tä.
Veijo Puhjo Satakunnasta ponnistava DDR:ssä koulutettu lääkäri saa toimia suosikkina, kun kilpailun taso on erittäin, erittäin heikko. Puhjo on pitkän linjan vassari, joka ei monen ryhmätoverinsa tavoin perusta koko toimintaansa populismille. Puhjolla on myös tiettyä pilkettä silmäkulmassa, joka tosikkojen ryhmässä plussaksi laskettakoon.
Inhokki:
Jyrki Yrttiaho Tähän kisaan ilmoittautui sitten jokseenkin koko loppuryhmä. Yrttiaho vei voiton. Osittain varmaan johtuen siitä, että Yrttis ponnistaa Varsinais-Suomesta, ja miehen tekemisiä on joutunut seuraamaan turhan läheltä. Synkkä umpikommari, joka surutta maalaa mustan valkoiseksi ja paasaa äänestäjien silmät ja korvat täyteen änkyrävasemmistolaista propagandaa. Yrttiaho on keskeinen syy, miksi useat Turun vastuullisista vassareista silmäilevät sillä silmällä SDP:tä.
sunnuntai 25. marraskuuta 2007
Kokoomuksen suosikit/inhokit
Pitkä viive bloggaamisessa, TESsin loppuvääntö, sen onnistumisen juhlinta sekä pikkujoulut ovat työllistäneet kovasti. Mutta nyt on aika ruotia toverit oikealla. Mainittakoon, että potentiaalisia suosikkeja ja inhokkeja löytyi monta. Ja että tässä kohtaa on Maija Perhoa taas iso ikävä.
Suosikit:
Petteri Orpo Tämä ensimmäisen kauden edustaja kävi tutuksi jo TYYssä 1990-luvun puolivälissä. Orpo on todella dynaaminen edustaja, joka ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa tulla toimeen myös muiden puolueiden kannattajien kanssa. Orpo on kokenut myös vastoinkäymisiä toimiessaan puolueensa puoluesihteerinä, mikä on kasvattanut luonnetta. Ensi vaalikaudella jo ministeriainesta. Jos Kokoomus hallitusvastuussa jatkaa.
Jukka Mäkelä Myös "Mäksy" on ensimmäisen kauden edustaja. Hän on asiallisen ja osaavan miehen maineessa, joka olisi halutessaan voinut mahdollisesti nousta AKAVAn puheenjohtajaksi. Veri kuitenkin veti valtakunnanpolitiikkaan, ja tavoitteet ovat varmasti korkealla. Mäkelän tausta on Tekniikan Akateemisessa Liitossa, ehkä hän voi tuoda tullessaan hiukan työmarkkina-ymmärrystä puoluejohdolle. TEHY-näytelmän perusteella Katainen ja kumppanit sellaista tarvitsisivat.
Jari Koskinen Yli puoluerajojen arvostettu edustaja, joka vetäytyi takaoikealle kun ei päässyt ministeriksi. Koskinen katsoo silmiin ja tervehtii, eikä hänestä kuule pahaa sanaa oikein missään. Erityismaininta Koskiselle siitä, että hän on aina pärjännyt hyvin, kun demariavustajat ovat valinneet pikkujouluissaan Vuoden Tiikerin eduskunnan mieskansanedustajien joukosta.
Inhokit:
Eero Lehti Tässä on edustaja, jonka vuoksi kaikkien palkansaajien tulisi järjestäytyä heti. Lehti on äärioikealla, eikä ujostele asiaa yhtään. On lausunnoillaan mustannut Suomen Yrittäjien mainetta oikein olan takaa. Sauli Niinistö veti äänillään Lehden eduskuntaan. Olisi saanut jäädä tekemättä. Lohduttavana tekijänä on edustajan ikä, poliittinen ura ei millään voi olla erityisen pitkä.
Sirpa Asko-Seljavaara Väkisinkin tule pohtineeksi, mitä ihmettä tämä edustaja tekee politiikassa? Esiintyy terveydenhuollon ammattilaisena, mutta ei siinäkään pysty nousemaan ykkösketjuun. Kun aihepiirinä on joku muu, ovat Asko-Seljavaaran eväät vähissä.
Suvi Linden Ministeripestinsä jo kerran aikaisemmin toheloinut Linden sai aluepoliittisista syistä uuden mahdollisuuden. Varmuuden vuoksi annettiin höyhenen kevyt salkku, ja politiikan ammattilainen Aleksi Randell vahtikoiraksi (erityisavustajaksi). Tästä huolimatta Linden on onnistunut kompastelemaan jo tässä vaiheessa. Käsi ylös se joka yllättyi, Linden ei kerta kaikkiaan ole kapasiteetiltaan ministeriainesta.
Suosikit:
Petteri Orpo Tämä ensimmäisen kauden edustaja kävi tutuksi jo TYYssä 1990-luvun puolivälissä. Orpo on todella dynaaminen edustaja, joka ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa tulla toimeen myös muiden puolueiden kannattajien kanssa. Orpo on kokenut myös vastoinkäymisiä toimiessaan puolueensa puoluesihteerinä, mikä on kasvattanut luonnetta. Ensi vaalikaudella jo ministeriainesta. Jos Kokoomus hallitusvastuussa jatkaa.
Jukka Mäkelä Myös "Mäksy" on ensimmäisen kauden edustaja. Hän on asiallisen ja osaavan miehen maineessa, joka olisi halutessaan voinut mahdollisesti nousta AKAVAn puheenjohtajaksi. Veri kuitenkin veti valtakunnanpolitiikkaan, ja tavoitteet ovat varmasti korkealla. Mäkelän tausta on Tekniikan Akateemisessa Liitossa, ehkä hän voi tuoda tullessaan hiukan työmarkkina-ymmärrystä puoluejohdolle. TEHY-näytelmän perusteella Katainen ja kumppanit sellaista tarvitsisivat.
Jari Koskinen Yli puoluerajojen arvostettu edustaja, joka vetäytyi takaoikealle kun ei päässyt ministeriksi. Koskinen katsoo silmiin ja tervehtii, eikä hänestä kuule pahaa sanaa oikein missään. Erityismaininta Koskiselle siitä, että hän on aina pärjännyt hyvin, kun demariavustajat ovat valinneet pikkujouluissaan Vuoden Tiikerin eduskunnan mieskansanedustajien joukosta.
Inhokit:
Eero Lehti Tässä on edustaja, jonka vuoksi kaikkien palkansaajien tulisi järjestäytyä heti. Lehti on äärioikealla, eikä ujostele asiaa yhtään. On lausunnoillaan mustannut Suomen Yrittäjien mainetta oikein olan takaa. Sauli Niinistö veti äänillään Lehden eduskuntaan. Olisi saanut jäädä tekemättä. Lohduttavana tekijänä on edustajan ikä, poliittinen ura ei millään voi olla erityisen pitkä.
Sirpa Asko-Seljavaara Väkisinkin tule pohtineeksi, mitä ihmettä tämä edustaja tekee politiikassa? Esiintyy terveydenhuollon ammattilaisena, mutta ei siinäkään pysty nousemaan ykkösketjuun. Kun aihepiirinä on joku muu, ovat Asko-Seljavaaran eväät vähissä.
Suvi Linden Ministeripestinsä jo kerran aikaisemmin toheloinut Linden sai aluepoliittisista syistä uuden mahdollisuuden. Varmuuden vuoksi annettiin höyhenen kevyt salkku, ja politiikan ammattilainen Aleksi Randell vahtikoiraksi (erityisavustajaksi). Tästä huolimatta Linden on onnistunut kompastelemaan jo tässä vaiheessa. Käsi ylös se joka yllättyi, Linden ei kerta kaikkiaan ole kapasiteetiltaan ministeriainesta.
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
Keskustan suosikit/inhokit
Suosikit:
Antti Kaikkonen Moderni keskustalainen Uudeltamaalta. Sympattinen ja huumorintajuinen edustaja, jonka seurassa viihtyy. Puolueen nouseva kyky, jos puolueväellä on yhtään älliä. Erityismaininta naismausta, punamultaa sen olla pitää.
Timo Kalli Kepulaista laatua Satakunnasta. Laajaa arvostusta yli puoluerajojen nauttiva ryhmän puheenjohtaja, joka on osoittanut kelpoisuutensa monta kertaa. Kalli osaa selittää parhain päin puolueensa möhläyksetkin, vaikuttamatta hölmöltä.
Juha Korkeaoja Lisää kepulaista laatua Satakunnasta. Juha Korkeaoja osoittautui laadukkaaksi ministeriksi, vaikka äärikepulainen kenttä kävikin lämpimänä. Pekka Ervastin Irakgate - kirjan mukaan Korkeaoja pysyi myös maltillisena, kun lähes koko muu puoluejohto syöksyi täysillä päin seinää - lopputuloksena pääministeri Jäätteenmäen häpeällinen ero. Korkeaojan poika Lauri on laadukas SYLlin pääsihteeri, joten kasvatustyökin on onnistunut hyvin.
Inhokit:
Tanja Karpela A-luokan missistä tuli korkeintaan B-luokan poliitikko. Äänestäjät kuvittelivat hetken muuta, mutta maalisvaaleissa kupla puhkesi - Karpelan äänimäärä romahti. Karpelan ministerikausi oli hapuileva ja epävarma taaperrus, vaikka salkku oli mahdollisimman kevyt. Karpela tarvitsi gorillamaisen erityisavustajan ja kaiken vuosien varrella kertyneiden seurapiiritoimittajien vankan tuen, jotta jotenkin selviäisi kautensa loppuun. Vanhanen II hallitusta muodostettaessa Karpela oli jo auttamattomasti ulkona.
Pekka Vilkuna Arvokonservatiivien aatelia Oulusta. Vilkuna on modernin city-kepulaisuuden vastakohta, joka ei ollenkaan peittele näkemyksiään. Vilkunasta sanotaan, että
hänen tukensa jollekin asialle takaa hankkeen epäonnistumisen - viiksekäs kuolemansuudelma siis.
Lauri Oinonen Pastori Keski-Suomesta. Oinosella pelotellaan puhemiehistöön haluavia: Haluatko varmasti istua avuttomana kuuntelemassa, kun Oinosen puheripuli iskee kuin sukallinen puuroa? Oinonen ei ole suvaitsevaisuuden ihmelapsi; häntä kuunnellessa pieninkin halu liittyä kirkon jäseneksi katoaa. Suurta riemua herätti Oinosen selitys kuuluisan Islannin matkan jälkeen, kun pääosa Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnasta poistui kesken istunnon uimaan kuumille lähteille: "Minä vain kahlasin".
Antti Kaikkonen Moderni keskustalainen Uudeltamaalta. Sympattinen ja huumorintajuinen edustaja, jonka seurassa viihtyy. Puolueen nouseva kyky, jos puolueväellä on yhtään älliä. Erityismaininta naismausta, punamultaa sen olla pitää.
Timo Kalli Kepulaista laatua Satakunnasta. Laajaa arvostusta yli puoluerajojen nauttiva ryhmän puheenjohtaja, joka on osoittanut kelpoisuutensa monta kertaa. Kalli osaa selittää parhain päin puolueensa möhläyksetkin, vaikuttamatta hölmöltä.
Juha Korkeaoja Lisää kepulaista laatua Satakunnasta. Juha Korkeaoja osoittautui laadukkaaksi ministeriksi, vaikka äärikepulainen kenttä kävikin lämpimänä. Pekka Ervastin Irakgate - kirjan mukaan Korkeaoja pysyi myös maltillisena, kun lähes koko muu puoluejohto syöksyi täysillä päin seinää - lopputuloksena pääministeri Jäätteenmäen häpeällinen ero. Korkeaojan poika Lauri on laadukas SYLlin pääsihteeri, joten kasvatustyökin on onnistunut hyvin.
Inhokit:
Tanja Karpela A-luokan missistä tuli korkeintaan B-luokan poliitikko. Äänestäjät kuvittelivat hetken muuta, mutta maalisvaaleissa kupla puhkesi - Karpelan äänimäärä romahti. Karpelan ministerikausi oli hapuileva ja epävarma taaperrus, vaikka salkku oli mahdollisimman kevyt. Karpela tarvitsi gorillamaisen erityisavustajan ja kaiken vuosien varrella kertyneiden seurapiiritoimittajien vankan tuen, jotta jotenkin selviäisi kautensa loppuun. Vanhanen II hallitusta muodostettaessa Karpela oli jo auttamattomasti ulkona.
Pekka Vilkuna Arvokonservatiivien aatelia Oulusta. Vilkuna on modernin city-kepulaisuuden vastakohta, joka ei ollenkaan peittele näkemyksiään. Vilkunasta sanotaan, että
hänen tukensa jollekin asialle takaa hankkeen epäonnistumisen - viiksekäs kuolemansuudelma siis.
Lauri Oinonen Pastori Keski-Suomesta. Oinosella pelotellaan puhemiehistöön haluavia: Haluatko varmasti istua avuttomana kuuntelemassa, kun Oinosen puheripuli iskee kuin sukallinen puuroa? Oinonen ei ole suvaitsevaisuuden ihmelapsi; häntä kuunnellessa pieninkin halu liittyä kirkon jäseneksi katoaa. Suurta riemua herätti Oinosen selitys kuuluisan Islannin matkan jälkeen, kun pääosa Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnasta poistui kesken istunnon uimaan kuumille lähteille: "Minä vain kahlasin".
tiistai 6. marraskuuta 2007
Edarivaalit, ehdokas nr. 328
Viimeistä(?) kertaa ehdolla TYYn edarivaaleissa, tällä kertaa numero on 328. Kaikki yli 1 ääntä on suuri menestys, saa nähdä miten käy.
Tiedossa ainakin mielenkiintoiset vaalivalvojaiset keskiviikkona!
Tiedossa ainakin mielenkiintoiset vaalivalvojaiset keskiviikkona!
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
SDP Eduskuntaryhmä, Part XV
Viimeistä viedään, valitettavasti 15 spostausta riittää ryhmän läpikäymiseen. Tämän jälkeen analysoin vielä muut ryhmät rajoitetusti, isoista puolueista 3 suosikkia ja 3 inhokkia, pienistä puolueista 1 + 1.
Piia Viitanen Puolueen varapuheenjohtaja Pirkanmaalta. Erittäin suosittu Hervannassa (korjattu), ja muutenkin istunut aika tukevasti eduskunnassa. Omalla tavallaan värikäs ja pirteä, ja asenteeltaan reilu. Ei kuitenkaan ole kyennyt nousemaan ykkösketjuun, eikä taida omata mahdollisuuksia puolueen puheenjohtajaksi. Aviomiehenä laadukas järjestöjyrä Harri Sandell.
Ei ole minun skeneäni, Rönni jyrää Pirkanmaalla.
Antti Vuolanne Pitkän linjan varaedustaja nousi vihdoin eduskuntaan Satakunnasta. On toiminut myös SNK:n puheenjohtajana ja Lipposen I hallituksen erityisavustajana. Ikäisekseen hyvin nuorekas pelimies, jota ei tylsäksi voi sanoa. Laadukas puhuja, jolle poliittisen katu-uskottavuuden hankkiminen tulee olemaan työlästä. Taipumus olla aina kulloisenkin puoluejohdon kanssa samaa mieltä. Njaah, ei ihan mahdoton ehdokas, mutta täytyisi tsekata ehdokkaan mielipiteet tarkasti ennen äänestyshetkeä.
Tuula Väätäinen Pohjois-Savon toinen demariedustaja, joka istuu myös puoluehallituksessa. Innokkaampi Heinäluoman tukija kuin Heinäluoma itse, eikä poliittinen rohkeus noin muutenkaan ole Väätäisen vahvuuksia. Ominaisuuksiltaan tyypillinen riviedustaja, niin hyvässä kuin pahassakin. Tukee lojaalisti valittua linjaa, mutta ei omaa kapasiteettia astua eturiviin. Tämä ehdokas ei tulisi kysymykseen vaalipäivänä.
Se oli siinä. Seuraavalla kerralla kaivellaan hiukan Keskustan ryhmää. Samalla voi hiukan vähentää kohteliaisuutta, kun kyseessä ovat poliittiset viholliset.
Piia Viitanen Puolueen varapuheenjohtaja Pirkanmaalta. Erittäin suosittu Hervannassa (korjattu), ja muutenkin istunut aika tukevasti eduskunnassa. Omalla tavallaan värikäs ja pirteä, ja asenteeltaan reilu. Ei kuitenkaan ole kyennyt nousemaan ykkösketjuun, eikä taida omata mahdollisuuksia puolueen puheenjohtajaksi. Aviomiehenä laadukas järjestöjyrä Harri Sandell.
Ei ole minun skeneäni, Rönni jyrää Pirkanmaalla.
Antti Vuolanne Pitkän linjan varaedustaja nousi vihdoin eduskuntaan Satakunnasta. On toiminut myös SNK:n puheenjohtajana ja Lipposen I hallituksen erityisavustajana. Ikäisekseen hyvin nuorekas pelimies, jota ei tylsäksi voi sanoa. Laadukas puhuja, jolle poliittisen katu-uskottavuuden hankkiminen tulee olemaan työlästä. Taipumus olla aina kulloisenkin puoluejohdon kanssa samaa mieltä. Njaah, ei ihan mahdoton ehdokas, mutta täytyisi tsekata ehdokkaan mielipiteet tarkasti ennen äänestyshetkeä.
Tuula Väätäinen Pohjois-Savon toinen demariedustaja, joka istuu myös puoluehallituksessa. Innokkaampi Heinäluoman tukija kuin Heinäluoma itse, eikä poliittinen rohkeus noin muutenkaan ole Väätäisen vahvuuksia. Ominaisuuksiltaan tyypillinen riviedustaja, niin hyvässä kuin pahassakin. Tukee lojaalisti valittua linjaa, mutta ei omaa kapasiteettia astua eturiviin. Tämä ehdokas ei tulisi kysymykseen vaalipäivänä.
Se oli siinä. Seuraavalla kerralla kaivellaan hiukan Keskustan ryhmää. Samalla voi hiukan vähentää kohteliaisuutta, kun kyseessä ovat poliittiset viholliset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
