maanantai 6. huhtikuuta 2015

Vaalipiirikohtainen suositus


 

 
Tässä äänestyssuositukseni jokaiseen vaalipiiriin. Listalle päässeet ovat valikoituneet monimutkaisen seulonnan läpi, kriteereinä mm.  osoitettu vastuullisuus, Seinäjoki, persoona jne.

 

Helsinki:

Todellinen ääni menee Jaakko Meretniemelle. TUS:n asettama ehdokas on tuttu jo 1990-luvun lopun P-klubista. Jaakko edustaa TUS:n linjaa mainiosti. Hän on fiksu, sanavalmis ja erinomainen kirjoittaja.

 

Uusimaa:

Michael Moberg, upseeri ja herrasmies. Mobergin kautta löytyi taas politiikan tekemisen ilo, hän edustaa uutta, modernia SDP:tä. Moberg on mielipiteiltään vakaa ja vastuullinen, ja tyyppinä humoristinen ja kaikin puolin miellyttävä.

 

Varsinais-Suomi:

Tämä oli tällä kertaa vaikea rasti. Valinta kohdistui Ilkka Kantolaan, joka on käynyt vuosien varrella varsin tutuksi. Pappistaustastaan huolimatta Kantola on liberaali ja suvaitsevainen sekä varsin huumorintajuinen.

 

Satakunta:

Petteri Lahti, Ässät, Pori. Lätkäjätkä, jonka seurassa ei ole tylsää. Porissa tarvitaan uutta verta ja Petteri on valmis haasteeseen. Hänen kaltaisia ehdokkaita ei SDP:n listoilla liikoja ole, joten tuetaan häntä kaikin voimin.

 

Vaasa:

Jutta Urpilainen, tietysti. Puolueen entinen puheenjohtaja lähtee uuteen nousuun näistä vaaleista ja on itsestään selvä valinta. Urpilainen on todella lahjakas poliitikko, jota arvostetaan yli puoluerajojen. Jutan äänestäminen on sijoitus tulevaisuuteen, tavalla tai toisella.

 

Keski-Suomi:

Pihtiputaan oma poika, Lauri Ihalainen. Siinä on SDP:n hihaässä tähän vaalipiiriin. Ihalainen on erittäin arvostettu ja pidetty; onneksi hän lähti vielä yhdelle kierrokselle. Kaksi vuotta ministeriryhmän sihteerinä opetti arvostamaan Ihalaista, joten valinta kohdistui ilman muuta häneen.

 

Lappi:

Mikkel Näkkäläjärvi, pidemmän pohdinnan jälkeen. Mikkel on nousevaa SDP:n nuorisosiipeä ja hyvin mahdollisesti Demarinuorten seuraava puheenjohtaja. Mikkel on vahva esiintyjä ja hauska seuramies, joten annetaan fiktiivinen ääni hänelle.

 

Oulu:

Tytti Tuppurainen menee läpi kuitenkin, joten valitaan Mikko Salmi.  Taas on uskontoa taustalla, mutta Mikko on kyllä monella tapaa hiukan  erilainen hengenmies. SDP on pieni Oulun vaalipiirissä, Salmen kautta Oulun sillanpääasema on säilytettävissä.

 

Häme:

Lisää lätkäjätkiä, Ville Skinnari. Hän yrittää jatkaa isänsä Joukon jalanjäljillä eduskuntaan ja onkin varteenotettava kilpailija. Skinnari on hyvin koulutettu ja vakuuttava toimija, jonka sanaan uskotaan politiikassa ja sen ulkopuolella. Tämän sukupolvenvaihdon soisi onnistuvan.

 

Savo - Karjala:

Vaikeaa, mutta valitaan kansanedustaja Tuula Väätäinen. Hän on perusluotettava puoluesoturi, joka puolustaa aatetta päivästä toiseen. Väätäinen on myös rohkea ja itsenäinen ajattelija, joka osaa myös olla itsekriittinen.

 

Kaakkois - Suomi:

Valinta kohdistuu Pauliina Viitamieheen, Mikkeli. Tulisieluinen ja taistelunhaluinen, ja toisin kuin eräät muut mikkeliläiset, ei yhtään populisti. Viitamiehestä olen korjannut ajatteluani vuosien varrella, nyt hän on vaalipiirinsä ykkönen minun listallani.

 

Pirkanmaa:

Rohkeutta pitää arvostaa, joten valinta kohdistuu Hanna Tainioon. Hän otti suuren poliittisen riskin tukemalla Tampereen tunnelihanketta, ja on muutenkin osoittautunut itsenäiseksi ja päteväksi poliitikoksi. Pirkanmaalla  uudelleen läpi liehuvin lipuin, ja sen jälkeen ministeriksi?

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Keski-Suomi: SDP ja kilpakumppanit


Keski – Suomen vaalipiirissä on tarjolla kymmenen paikkaa. Tässä vaalipiirissä SDP iski ässän pöytään houkuttelemalla Pihtiputaan suuren pojan, työministeri Lauri Ihalaisen, asettumaan ehdolle vaalipiiriin. Hän kerää ääniä isolla haravalla, ja hamuaa tukea myös Vasemmistoliiton duunarisiivestä ja eduskunnasta luopuvan Kauko Tuupaisen (PS) vanhoista äänestäjistä. Ihalainen menee varmasti läpi ja kamppailee jopa äänikuninkaan tittelistä. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen keräsi vuoden 2011 vaaleissa peräti 8711 ääntä, ja on vahvoilla nytkin. Huovinen on selvinnyt vaikeasta tehtävästään kuivin jaloin, eikä hänen syliinsä ole kaatunut hallituksen SOTE ja muut ongelmat. Hyvin mahdollisessa kolmannessa paikassa on tiukimmin kiinni Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riitta Mäkinen, joka on vaalipiirin nouseva demari. Mäkinen pesi kunnallisvaaleissa 2012 Jyväskylässä kaikki kilpailijansa, joten häntä ei pidä aliarvioida.  SDP:n lista on muutenkin vahva, mukana ovat mm. kansanedustaja Tuula Peltonen ja opiskelijaliitto SONK:in pj Hanna Huumonen, joten kolme paikkaa on saavutettavissa.

Keskusta saa jokseenkin varmasti lisäpaikan, eikä istuvilla edustajilla, Anne Kalmarilla, Mauri Pekkarisella ja Aila Paloniemellä, ole hätää. Neljäs paikka onkin sitten väännön kohteena; eduskunnasta jo kerran pudonneet Petri Neittaanmäki sekä puhemiesten kauhu, Lauri ”minä vain kahlasin” Oinonen, ovat mahdollisia nelosia. Uusista yrittäjistä ainakin Tuulia Ikkelä-Koski Jyväskylästä haaveilee suuria. Jokseenkin varma neljäs paikka on monen ulottuvilla.

Perussuomalaiset saivat vuoden 2011 vaaleissa hyvällä marginaalilla kaksi paikkaa. Mutta nyt kannatusprosentin lasku ja Kauko Tuupaisen luopuminen uhkaavat käydä kalliiksi. Toisen istuvan edustajan, Teuvo Hakkaraisen, äänisaalis on suuri arvoitus. Hakkarainen on maineensa jokseenkin menettänyt, mutta heikko kilpailutilanne voi hänen vaalituloksensa pelastaa. KD:sta loikannut Toimi Kankaanniemi on todennäköinen listaykkönen, vaikka hänellä on omat rasitteensa uudessakin puolueessaan. Tämän kaksikon jälkeen lähinnä Mauno Vanhalaa voisi ajatella listan seuraavana, kunnallisvaalitulos oli hyvä. Sitten voisikin heittää arpaa muiden järjestyksestä, lista on uudistunut isolla kädellä edellisvaaleihin verrattuna. Kahden paikan pitäminen vaatii piristymistä yleiskannatuksessa.

Kokoomus menetti Henna Virkkusen ja samalla katoaa toinen paikka. Sinuhe Wallinheimo kamppailee Mikael Palolan kanssa läpimenosta, edellinen lienee niukasti vahvempi. Moni Virkkusen naisäänestäjä etsii uutta kotia, ja tarjolla onkin useita naisehdokkaita Jyväskylästä. Niin monta, että äänten hajoaminen pitänee mieskaksikon listakärjessä.

Vasemmistoliiton ainoa paikka on tiukoilla. SDP:n Ihalainen käy kupilla, ja ehdokaskaarti istuvan kansanedustaja Eila Tiaisen jälkeen on heikohko.

Vihreät tavoittelevat historiallista ensimmäistä paikkaansa Touko Aallon johdolla. Paikka on mahdollinen, mutta ei todellakaan varma.

SDP:n kolmas, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen toinen sekä Vasemmistoliiton ja Vihreiden ensimmäiset paikat ovat tiukassa taistossa. Kaksi näistä toteutuu, minun arviossani SDP ja Vasemmistoliitto onnistuvat tavoitteissaan.


Yhteenveto:

Keskusta                    4 (+1)

SDP                             3 (+1)

Perussuomalaiset    1 (-1)

Kokoomus                 1 (-1)

Vasemmistoliitto      1

Vihreät                       0