keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Perussuomalaiset suosikki/inhokki

Suosikki:

Timo Soini "Missä EU, siellä ongelma" Timo Soini on ylivoimainen suosikki. Sanavalmis, huumorintajuinen, jopa sympaattinen. Ilman häntä koko puolue olisi tuuliajoilla, hänen ansiostaan kansanedustajia on peräti 5. Enemmänkin voisi olla, mutta surkea ehdokasmateriaali estää hyödyntämästä Soinin suosiota maanlaajuisesti. Soinin kanssa paiskataan tassua kesäisin Loviisan raviradalla, aina yhtä ystävällisissä merkeissä. Laadukas populisti osaa puhutella kansan syviä rivejä, aivan kuten hänen esikuvansa Veikko Vennamokin.

Inhokki:

Pertti "Veltto" Virtanen Pirkanmaan äänestäjillä on omituinen huumorintaju. Veltto Virtanen on jo toista kautta päivähoidossa veronmaksajien kustannuksella. Virtanen on olevinaan hauska ja omaperäinen. Ikävä kyllä hän on lähinnä rasittava ja säälittävä, vaikka tällä kertaa yrittääkin olla edes hiukan enemmän asiallinen kuin edellisellä kerralla. Veltto Virtanen on elävä esimerkki siitä, että demokratiassa kuka tahansa voi päästä edustamaan kansaa, mikäli tarpeeksi moni äänestäjä päättää hassutella uurnilla.

Tähän päättyi kansanedustajien arviointi. Kiitän saamastani palautteesta, sitä on tullut runsaasti. Seuraavaksi voisi vaikka keskittyä hallituksen haukkumiseen - tai SDP:n ruotimiseen. Puoluekokous kuuluu olevan tulossa, jokohan pimeyden keskelle syttyisi valo?

tiistai 25. joulukuuta 2007

Kristillisdemokraatit suosikki/inhokki

Suosikki:

Bjarne Kallis KD:n entinen puheenjohtaja on edelleen kova tekijä puolueessaan. Hän myös onnistuu herättämään (myönteistä) huomiota yli puoluerajojen, mitä ei voi sanoa kovinkaan monesta hänen puoluetoveristaan. Kallis on huumorintajuinen ja sanavalmis kokenut poliitikko, jolla on myös rohkeutta olla eri mieltä valtavirran kanssa. Kallis on oman puolueensa fanaatikkojen hampaissa, mikä hänelle plussaksi laskettakoon. Jälleen kerran laadukasta suomenruotsalaista ainesta...

Inhokki:

Päivi Räsänen Tähän kategoriaan voisi listata koko loppuryhmän. Räsänen kuitenkin vei voiton, onhan hän laumansa johtaja. Räsänen on todellinen äärikonservatiivi, joka toisin kuin Kallis ei edes omaa huumorintajua. Räsänen on myös kunnon populisti - lasten käyttäminen julkisuuskamppailussa ei ole hänelle vierasta. Räsänen saarnaa paremmasta yhteiskunnasta - joka olisi suvaitsematon ja ahdasmielinen. Ei kiitos.

sunnuntai 9. joulukuuta 2007

RKP:n eduskuntaryhmä suosikki/inhokki

Suosikki:

Astrid Thors EU-parlamentissakin Suomea edustanut Thors on eduskunnan ehdotonta eliittiä. Sulavasti esiintyvä Thors nauttii arvostusta yli puoluerajojen, edustaen suomenruotsalaisuutta parhaimmillaan. Suvaitsevaisuus, sympaattisuus ja ihmisläheisyys kuvaavat Thorsia osuvasti. Siirtyi sujuvasti Uudenmaan vaalipiiristä Helsingin vaalipiiriin, ja täyttää Eva Biaudetin saappaat enemmän kuin hyvin.

Inhokki:

Ulla-Maj Wideroos Entinen ministeri saa toimia varsin tasapaksun ryhmän inhokkina. Wideroos pääsi nauttimaan mustan auton kyydistä Vanhasen ykköshallituksen aikana. Siitä ei paljoa lapsille kerrottavaa jäänyt, ja ministeriura jäi yhden vaalikauden mittaiseksi. Ura on auttamattomasti ohittanut lakipisteensä, ja käytävillä puhutaankin tämän näkyvän Wideroosin motivaatiossa.

torstai 29. marraskuuta 2007

Vihreät suosikki/inhokki

Suosikki:

Johanna Sumuvuori Vanha ystäväni Ville Niinistö saa nyt suoda anteeksi, mutta Johanna jätti Villen niukasti kakkossijalle. Sumuvuori on harvinaisen miellyttävän ja reilun oloinen ihminen, joka osaa tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen - eikä näytä siitä kärsivän. Sumuvuori on iästään huolimatta jo kokenut poliitikko, jolla on antaumusta ja intoa paneutua asioihin. Tästä huolimatta hän on katu-uskottava niin baareissa kuin muuallakin.

Inhokki:

Heidi Hautala Tässä on harvinaisen omahyväinen edustaja. Besserwisser, joka ilmeisesti saa jonkinlaista nautintoa saadessaan kameroiden loisteessa kertoa miten asiat oikeasti ovat. Hautalan poliittisesta urasta voisi todeta..... jaa, mitä? Paljon melua, vähän tehoja. Lipposen näykkiminen vuodesta toiseen ei vielä tee kenestäkään kovaa tekijää.

Yleisellä tasolla todettakoon, että vihreiden eduskuntaryhmä on varsin laadukas, kovia tekijöitä on useita.

keskiviikko 28. marraskuuta 2007

Vasemmistoliiton suosikki / inhokki

Suosikki:

Veijo Puhjo Satakunnasta ponnistava DDR:ssä koulutettu lääkäri saa toimia suosikkina, kun kilpailun taso on erittäin, erittäin heikko. Puhjo on pitkän linjan vassari, joka ei monen ryhmätoverinsa tavoin perusta koko toimintaansa populismille. Puhjolla on myös tiettyä pilkettä silmäkulmassa, joka tosikkojen ryhmässä plussaksi laskettakoon.

Inhokki:

Jyrki Yrttiaho Tähän kisaan ilmoittautui sitten jokseenkin koko loppuryhmä. Yrttiaho vei voiton. Osittain varmaan johtuen siitä, että Yrttis ponnistaa Varsinais-Suomesta, ja miehen tekemisiä on joutunut seuraamaan turhan läheltä. Synkkä umpikommari, joka surutta maalaa mustan valkoiseksi ja paasaa äänestäjien silmät ja korvat täyteen änkyrävasemmistolaista propagandaa. Yrttiaho on keskeinen syy, miksi useat Turun vastuullisista vassareista silmäilevät sillä silmällä SDP:tä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Kokoomuksen suosikit/inhokit

Pitkä viive bloggaamisessa, TESsin loppuvääntö, sen onnistumisen juhlinta sekä pikkujoulut ovat työllistäneet kovasti. Mutta nyt on aika ruotia toverit oikealla. Mainittakoon, että potentiaalisia suosikkeja ja inhokkeja löytyi monta. Ja että tässä kohtaa on Maija Perhoa taas iso ikävä.

Suosikit:

Petteri Orpo Tämä ensimmäisen kauden edustaja kävi tutuksi jo TYYssä 1990-luvun puolivälissä. Orpo on todella dynaaminen edustaja, joka ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa tulla toimeen myös muiden puolueiden kannattajien kanssa. Orpo on kokenut myös vastoinkäymisiä toimiessaan puolueensa puoluesihteerinä, mikä on kasvattanut luonnetta. Ensi vaalikaudella jo ministeriainesta. Jos Kokoomus hallitusvastuussa jatkaa.

Jukka Mäkelä Myös "Mäksy" on ensimmäisen kauden edustaja. Hän on asiallisen ja osaavan miehen maineessa, joka olisi halutessaan voinut mahdollisesti nousta AKAVAn puheenjohtajaksi. Veri kuitenkin veti valtakunnanpolitiikkaan, ja tavoitteet ovat varmasti korkealla. Mäkelän tausta on Tekniikan Akateemisessa Liitossa, ehkä hän voi tuoda tullessaan hiukan työmarkkina-ymmärrystä puoluejohdolle. TEHY-näytelmän perusteella Katainen ja kumppanit sellaista tarvitsisivat.

Jari Koskinen Yli puoluerajojen arvostettu edustaja, joka vetäytyi takaoikealle kun ei päässyt ministeriksi. Koskinen katsoo silmiin ja tervehtii, eikä hänestä kuule pahaa sanaa oikein missään. Erityismaininta Koskiselle siitä, että hän on aina pärjännyt hyvin, kun demariavustajat ovat valinneet pikkujouluissaan Vuoden Tiikerin eduskunnan mieskansanedustajien joukosta.

Inhokit:

Eero Lehti Tässä on edustaja, jonka vuoksi kaikkien palkansaajien tulisi järjestäytyä heti. Lehti on äärioikealla, eikä ujostele asiaa yhtään. On lausunnoillaan mustannut Suomen Yrittäjien mainetta oikein olan takaa. Sauli Niinistö veti äänillään Lehden eduskuntaan. Olisi saanut jäädä tekemättä. Lohduttavana tekijänä on edustajan ikä, poliittinen ura ei millään voi olla erityisen pitkä.

Sirpa Asko-Seljavaara Väkisinkin tule pohtineeksi, mitä ihmettä tämä edustaja tekee politiikassa? Esiintyy terveydenhuollon ammattilaisena, mutta ei siinäkään pysty nousemaan ykkösketjuun. Kun aihepiirinä on joku muu, ovat Asko-Seljavaaran eväät vähissä.

Suvi Linden Ministeripestinsä jo kerran aikaisemmin toheloinut Linden sai aluepoliittisista syistä uuden mahdollisuuden. Varmuuden vuoksi annettiin höyhenen kevyt salkku, ja politiikan ammattilainen Aleksi Randell vahtikoiraksi (erityisavustajaksi). Tästä huolimatta Linden on onnistunut kompastelemaan jo tässä vaiheessa. Käsi ylös se joka yllättyi, Linden ei kerta kaikkiaan ole kapasiteetiltaan ministeriainesta.

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Keskustan suosikit/inhokit

Suosikit:

Antti Kaikkonen Moderni keskustalainen Uudeltamaalta. Sympattinen ja huumorintajuinen edustaja, jonka seurassa viihtyy. Puolueen nouseva kyky, jos puolueväellä on yhtään älliä. Erityismaininta naismausta, punamultaa sen olla pitää.

Timo Kalli Kepulaista laatua Satakunnasta. Laajaa arvostusta yli puoluerajojen nauttiva ryhmän puheenjohtaja, joka on osoittanut kelpoisuutensa monta kertaa. Kalli osaa selittää parhain päin puolueensa möhläyksetkin, vaikuttamatta hölmöltä.

Juha Korkeaoja Lisää kepulaista laatua Satakunnasta. Juha Korkeaoja osoittautui laadukkaaksi ministeriksi, vaikka äärikepulainen kenttä kävikin lämpimänä. Pekka Ervastin Irakgate - kirjan mukaan Korkeaoja pysyi myös maltillisena, kun lähes koko muu puoluejohto syöksyi täysillä päin seinää - lopputuloksena pääministeri Jäätteenmäen häpeällinen ero. Korkeaojan poika Lauri on laadukas SYLlin pääsihteeri, joten kasvatustyökin on onnistunut hyvin.

Inhokit:

Tanja Karpela A-luokan missistä tuli korkeintaan B-luokan poliitikko. Äänestäjät kuvittelivat hetken muuta, mutta maalisvaaleissa kupla puhkesi - Karpelan äänimäärä romahti. Karpelan ministerikausi oli hapuileva ja epävarma taaperrus, vaikka salkku oli mahdollisimman kevyt. Karpela tarvitsi gorillamaisen erityisavustajan ja kaiken vuosien varrella kertyneiden seurapiiritoimittajien vankan tuen, jotta jotenkin selviäisi kautensa loppuun. Vanhanen II hallitusta muodostettaessa Karpela oli jo auttamattomasti ulkona.

Pekka Vilkuna Arvokonservatiivien aatelia Oulusta. Vilkuna on modernin city-kepulaisuuden vastakohta, joka ei ollenkaan peittele näkemyksiään. Vilkunasta sanotaan, että
hänen tukensa jollekin asialle takaa hankkeen epäonnistumisen - viiksekäs kuolemansuudelma siis.

Lauri Oinonen Pastori Keski-Suomesta. Oinosella pelotellaan puhemiehistöön haluavia: Haluatko varmasti istua avuttomana kuuntelemassa, kun Oinosen puheripuli iskee kuin sukallinen puuroa? Oinonen ei ole suvaitsevaisuuden ihmelapsi; häntä kuunnellessa pieninkin halu liittyä kirkon jäseneksi katoaa. Suurta riemua herätti Oinosen selitys kuuluisan Islannin matkan jälkeen, kun pääosa Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnasta poistui kesken istunnon uimaan kuumille lähteille: "Minä vain kahlasin".

tiistai 6. marraskuuta 2007

Edarivaalit, ehdokas nr. 328

Viimeistä(?) kertaa ehdolla TYYn edarivaaleissa, tällä kertaa numero on 328. Kaikki yli 1 ääntä on suuri menestys, saa nähdä miten käy.

Tiedossa ainakin mielenkiintoiset vaalivalvojaiset keskiviikkona!

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

SDP Eduskuntaryhmä, Part XV

Viimeistä viedään, valitettavasti 15 spostausta riittää ryhmän läpikäymiseen. Tämän jälkeen analysoin vielä muut ryhmät rajoitetusti, isoista puolueista 3 suosikkia ja 3 inhokkia, pienistä puolueista 1 + 1.

Piia Viitanen Puolueen varapuheenjohtaja Pirkanmaalta. Erittäin suosittu Hervannassa (korjattu), ja muutenkin istunut aika tukevasti eduskunnassa. Omalla tavallaan värikäs ja pirteä, ja asenteeltaan reilu. Ei kuitenkaan ole kyennyt nousemaan ykkösketjuun, eikä taida omata mahdollisuuksia puolueen puheenjohtajaksi. Aviomiehenä laadukas järjestöjyrä Harri Sandell.
Ei ole minun skeneäni, Rönni jyrää Pirkanmaalla.

Antti Vuolanne Pitkän linjan varaedustaja nousi vihdoin eduskuntaan Satakunnasta. On toiminut myös SNK:n puheenjohtajana ja Lipposen I hallituksen erityisavustajana. Ikäisekseen hyvin nuorekas pelimies, jota ei tylsäksi voi sanoa. Laadukas puhuja, jolle poliittisen katu-uskottavuuden hankkiminen tulee olemaan työlästä. Taipumus olla aina kulloisenkin puoluejohdon kanssa samaa mieltä. Njaah, ei ihan mahdoton ehdokas, mutta täytyisi tsekata ehdokkaan mielipiteet tarkasti ennen äänestyshetkeä.

Tuula Väätäinen Pohjois-Savon toinen demariedustaja, joka istuu myös puoluehallituksessa. Innokkaampi Heinäluoman tukija kuin Heinäluoma itse, eikä poliittinen rohkeus noin muutenkaan ole Väätäisen vahvuuksia. Ominaisuuksiltaan tyypillinen riviedustaja, niin hyvässä kuin pahassakin. Tukee lojaalisti valittua linjaa, mutta ei omaa kapasiteettia astua eturiviin. Tämä ehdokas ei tulisi kysymykseen vaalipäivänä.

Se oli siinä. Seuraavalla kerralla kaivellaan hiukan Keskustan ryhmää. Samalla voi hiukan vähentää kohteliaisuutta, kun kyseessä ovat poliittiset viholliset.

maanantai 29. lokakuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part XIV

Erkki Tuomioja Pitkän linjan vasemmistosiiven edustaja. Nauttii edelleenkin suosiota, jopa puolueen puheenjohtajaksi asti. Erittäin älykäs ja substanssiltaan vahva, mutta etäisen ja jopa ylimielisen oloinen. Olisi voinut olla todellinen ääniharava edellisissä eduskuntavaaleissa, mutta SDP:n onneton yhden kärjen taktiikka ja Tuomiojan jälleen kerran vaisu kampanja vei mahdollisuudet megapottiin. Puoluekokous lähestyy, joutuuko Eki vielä kerran kehiin, kun nuoremmalta kaartilta puuttuu sisu ja rohkeus? Tiukan linjan Lipposlainen ei hevin Tuomiojaa äänestä. Paitsi puoluekokouksessa, jos vaihtoehdot ovat vähissä...

Jutta Urpilainen Toisen polven edustaja Kokkolasta. SONK-taustainen nouseva kyky, joka noussut spekulaatioissa jopa Heinäluoman ykköshaastajaksi. Fiksu ja edustava, jolla voisi olla edellytykset antaa SDP:lle uskottavuutta korkeasti koulutetun väestön keskuudessa. Urpilainen ei lähtenyt pyynnöistä huolimatta haastamaan allekirjoittanutta SONKin pj-kisaan syksyllä 2000 - nyt pitäisi löytyä sisua haastaa toinen köriläs... Kellot kilkattavat, tukijat ovat valmiina. Mutta onko Jutta? Tätä ehdokasta voisi äänestää niin puoluekokouksessa kuin eduskuntavaaleissakin.

Pauliina Viitamies Tunnetun SDP-suvun edustaja Mikkelistä. Tätä kirjoitettaessa vielä tuntematon suuruus. Tavallisesti luotettavat lähteet kuitenkin kertovat, että edustajan suhtautuminen avustajiin vetää vertoja Marja Tiuralle...Viitamies saa tsempata lujaa koko vaalikauden, koska sekä Jouni Backman että Arto Seppälä kuuluvat valmistautuvan jo seuraaviin eduskuntavaaleihin. Backmania ja Seppälää voisi äänestää, tämän ehdokkaan näytöt ovat vielä antamatta.

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part XIII

Tommy Tabermann Tabermann punnersi niukan naukin eduskuntaan, Risto Kuisman suureksi järkytykseksi. Tabermannin älykkyyttä ei kiistä kukaan, mutta mitkä ovat hänen edellytyksensä toimia eduskunnassa? Riittääkö kiinnostus, motivaatio tai kärsivällisyys? Ensimmäisen puolen vuoden julkisuus on pyörinyt lähinnä toisarvoisten kysymysten parissa. Tabermann ei ole minun skeneäni, joten nej tack.

Katja Taimela Salon lahja politiikalle, peri hämmästyttävän hyvin duunariedustaja Jukka Roosin äänet. Ihmisläheinen ja ystävällinen, eikä työnnä naamaansa jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Poliittinen profiili kuitenkin vielä hahmottumaton, mutta kukaan ei varmasti suuria vielä odotakaan. Hmmm.... tuskin minulle sopiva ehdokas.

Satu Taiveaho Punamultademarin ruumiillistuma. Ympäristödemari, jonka mielestä ydinvoima on inha juttu. Taiveaho on vaalipiirissään suosittu, vaikka eräs Iisakki Kiemunki hänen pudottamiseen tähtäsikin. On kehittynyt valtavasti neljässä vuodessa, mutta on turhan innoissaan hömppämedian huomiosta. Sosiaalipuolen edustaja, joka pärjää hyvin kun aiheet ovat sieltä. Talous- ja veroasiat ovat vaikeampia. Energiapoliittisesti harhaoppineita ei ole tapana äänestää, vaikka ehdokas onkin mukavimmasta päästä.

maanantai 15. lokakuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part XII

Matti Saarinen Urheilumies Uudeltamaalta. Hajuton ja väritön, mutta omaa uskollisen kannattajajoukon kotiseudullaan. Saarinen on eduskunnan hiljaisia, joka kuitenkin on habitustaan vaikutusvaltaisempi edustaja. Joka porukassa tarvitaan vitsinkertoja, ja Saarinen kilpailee tässä ryhmässä siitä tittelistä. Njaah....pidän karismaattisista poliitikoista, joten valintani taitaisi olla joku muu.

Jouko Skinnari Pitkän linjan edustaja Lahdesta, joka on piipahtanut ministerinäkin. Skinnaria on jo useamman kerran luokiteltu sammuneeksi tähdeksi, mutta sitkeästi hän on punnertanut eteenpäin. Uran huipennus ilmeisesti kuitenkin jo selän takana. Ei ihan mahdoton vaihtoehto, tasaista laatua tarjolla.

Jacob Söderman "Minä en olisi hyväksynyt optioita, minä en olisi hyväksynyt taitettua indeksiä, minä en olisi nostanut puoluetukea, minä en..." Populismin kukkanen nousi eduskuntaan Haataisen siirryttyä Helsingin apulaiskaupunginjohtaksi. Veteraani on näkyvä keskustelija, joka valtavan kokemuksensa ja älynsä vuoksi ei ole mikään jäähdyttelijä. Paljoon kykenen, mutta en sentään äänestämään populistia. Ikinä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä Part XI

Tuula Peltonen Minulle varsin tuntematon edustaja Keski-Suomesta. Tuorehko puolue-aktiivi, joka kotisivujensa mukaan innostui vallan hurjasti Heinäluoman puheesta Lahden tulevaisuusfoorumissa. Erkon median piirissä vielä tuntematon suuruus, mutta ilmeisen suosittu kotiseudullaan. Tämä ehdokas joutuisi aika lailla perustelemaan, mikäli toivoisi minun häntä äänestävän.

Kari Rajamäki Tämä edustaja herättää tunteita. Erittäin touhukas Pohjois - Savon edustaja lienee ainoa demari, joka ymmärtää jotakin maataloustuesta. Ei mikään suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden airue, mutta omaa kuitenkin vankan tukijoukon. Ei myöskään mikään sosiaalisuuden ihmelapsi, eikä kovinkaan korkealla "lähtisitkö kaljalle" - kategoriassa. Tätä ehdokasta voisi äänestää ihan piruuttain, on sen verran omintakeinen tapaus.

Tero Rönni Tästä edustajasta tekisin SDP:n varapuheenjohtajan ensi kesän puoluekokouksessa. Karski duunariedustaja, joka näkyy ja kuuluu. Rönni ärsyttää monia, mutta toisaalta hän on erittäin pidetty ja arvostettukin yli puoluerajojen. Rönni paukuttaa menemään välillä hyvän maun rajamailla, mutta on kuitenkin ihan fiksun miehen maineessa. Hänen kanssaan moni mielellään lähtee kaljalle. Tätä ehdokasta voisin varmasti äänestää, Rönni on ilman muuta suosikkejani ryhmässä. Laatujätkä.

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

SDP Eduskuntaryhmä, Part X

Johanna Ojala-Niemelä Nuorehko juristi pudotti Maija Raskin eduskunnasta. Raskin ura valtakunnantasolla on loppu, mutta Ojala-Niemelä joutuu vielä taistelemaan vakiinnuttaakseen paikkansa eduskunnassa. Haasteen heittänee ainakin Jyrki Konola. Ojala-Niemelä on sympaattinen ja pidetty edustaja, joka nuoresta iästään huolimatta tuntee politiikan koukerot. Hän ei turhaan äänessä ole, mutta tietää mistä puhuu suunsa avatessaan. Tätä ehdokasta olisin varmasti äänestänyt viime vaaleissa. Ja seuraavissakin, jos Konolan Jykke ei tee valintaa hankalaksi..

Heli Paasio Kolmannen polven edustaja Turusta. Tämä on edustaja, jonka kohdalla ystävyyssuhde saattaa hämärtää näkökykyäni. Paasio kerää kovat äänimäärät Varsinais-Suomessa, mutta kuinka paljon keräisikään, jos kampanjoisi maksimitehoilla? Paasio korostaa kovasti yhdessä tekemisen tärkeyttä ja samaan suuntaan soutamista; häneltä toivoisi enemmän konkretiaa retoriikan tueksi. Paasio on ilman muuta Varsinais-Suomen demariedustajista potentiaalisin ministeriehdokas. Tätä ehdokasta voisi ilman muuta äänestää. Mippe Kumpulan lisäksi toinen nuorehko naisedustaja, joka on energiapoliittisesti valveutunut.

Sirpa Paatero Todella suuriin saappaisiin ( Voi Mönkäre, kuinka ikävä sinua onkaan) Kymessä astunut uusi tulokas. Kahminut itselleen valtavasti luottamustehtäviä, mikä ei välttämättä ole ollenkaan hyvä piirre. Paatero on sosiaalisesti lahjakas edustaja, jolla on vielä pitkä matka edessään, ennen kuin katu-uskottavuus on kunnossa. Valto Kosken vaalipiirissä voi äänestää vain Valto Koskea. Ehdokas ei muutenkaan profiililtaan ole ihan minun skeneä.

torstai 27. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part IX

Esa Lahtela Marjaana Koskisen taistelupari. Ikuinen vastarannan kiiski, joka kerää kovat äänimäärät vaaleista toiseen. Pohjois-Karjalan asukkailla on omituinen huumorintaju. Lahtela on päivästä toiseen kaikkea pahaa vastaan hyvän puolella, kuvitellen siten saavansa jotakin aikaan. No, aloitetehtailu pitää ainakin mielen virkeänä. Pohjois-Karjalan vaalipiiri tulisi pakkoliittää jonnekin. Heti.

Reijo Laitinen Vähälukuisen duunarisiiven edustaja Jyväskylästä. Tiukka ydinvoimamies, mikä plussaksi laskettakoon. Ihmeen hajuton ja mauton, vaikka on istunut eduskunnassa jo pitkään. Njaa....tämä ehdokas ei ehkä olisi valintani vaaleissa.

Päivi Lipponen Paavon vaimo, joka yllätti monet nousemalla eduskuntaan. Luo pontevasti omaa uraa, saaden mielettömästi julkisuutta ollakseen ensimmäisen kauden edustaja. Toiminut myös Juha Miedon kirjoituskoneena. Olisiko hänestä SDP:n erittäin kuivahtaneen sinipunasiiven lipunkantajaksi? Tätä ehdokasta voisi äänestää, muutenkin kuin Paavon takia.

tiistai 25. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part VIII

Miapetra Kumpula-Natri Pohjanmaan vaalipiiri tuottaa vähän määrää, mutta paljon laatua. Mippe on ilman muuta suosikkejani ryhmässä. Hän keskittyy talous- ja energiapolitiikkaan, mistä pinnat kotiin. Mippe on myös vahva ja karismaattinen persoona, joka tietenkään ei kaikkia miellytä. Tavoitteet varmasti korkealla politiikassa. Tätä ehdokasta voisin äänestää kaikissa muissa vaalipiireissä paitsi Pohjanmaalla. Mutta onneksi Mipen paikka on tukevalla pohjalla.

Merja Kuusisto Allekirjoittaneelle varsin tuntematon suuruus. Kotisivujensa mukaan haluaa keskittää sekä palkankorotukset että veronkevennykset pienituloisille. Toivottavasti moinen pölhöpopulismi ei kuvaa laajemmin ajattelua. Läpimeno tappiollisissa vaaleissa oli kova suoritus, turnauskestävyys testataan 2011. En oikein millään keksi syytä miksi äänestäisin tätä ehdokasta.

Lauri Kähkönen Jos poliittinen toiminta pyörisi metsästyksen ympärillä olisi tämä edustaja pääministeri. Valitettavasti näin ei ole, ja siten Kähkösen painoarvo jää varsin kevyeksi. Kähkönenkin tuntee vetoa populismiin, vaikka saman vaalipiirin Esa Lahtela onkin omaa luokkaansa. Kähkönen on edustaja, joka ei ole edes yrittänyt tulla tunnetuksi vaalipiirinsä ulkopuolella. Tai jos on, niin epäonnistuminen on totaalinen. Pohjois-Karjalan vaalipiiri pitää nopeasti yhdistää johonkin toisen vaalipiiriin. Erittäin nopeasti.

maanantai 24. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part VII

Huh huh, kiirettä pitää. Kaiken kukkuraksi TuTo matkasi idänkiertueelle, ja sinnehän piti sitten päästä. Palkintona 6/9 pistettä ja kunnon flunssa. Mutta olihan se kiva nähdä mm. Mäkisen Jari. Mainio ystävä, joka asuu turhan kaukana.

Kiinnitin Uutispäivä Demarissa huomiota ilmoitukseen, jossa mainostettiin Turun Wanhojen Demareiden tilaisuutta. Alustajana oli kansanedustaja Petteri Orpo (kok), ja teemana sdp:n ja kokoomuksen yhteistyö. Tuohon tilaisuuteen voisi lähettää kuunteluoppilaiksi koko sdp:n nykyjohdon. Voisivat oppia jotain veteraanitovereilta.

Mutta jatketaan eduskuntaryhmän ruotimista.

Valto Koski Eduskunnan aatelia. Ei vain minun, vaan myös monen muun mielestä. Sivistynyt herrasmies, jota arvostetaan yli puoluerajojen. Asettui vielä kerran ehdolle, kun Mönkäre ja Kekkonen luopuivat Kymessä. Palkinnoksi ryhmä veti Kosken kölin alta valiokuntapaikkoja jaettaessa. Harvoin on suututtanut niin paljon, toivottavasti eduskuntaryhmän työvaliokunta ymmärtää edes hävetä. Valtoa voisi äänestää koska tahansa, minne tahansa. Valioyksilö.

Johannes Koskinen Eduskunnan varapuhemies, jota mm. minä kannatin puolueen johtoon edellisellä kierroksella. Traumatisoi tukijansa tehokkaasti vetäytymällä kisasta viime metreillä. Sivistynyt, hyvin koulutettu ja nuhteeton. Lisäksi vaisun ja tylsän oloinen, aivan kuin vaatisi pienen sähköiskun käynnistyäkseen. Tätä ehdokasta olisi ennen voinut äänestää. Nyt en ole ihan varma, onko lopullisesti jäähdyttelemässä korokkella?

Marjaana Koskinen Edustaja, joka jakaa mielipiteitä tehokkaasti. Allekirjoittaneella on ollut omat skismansa hänen kanssaan. Siltoja palaa ja raunioita syntyy siellä missä Marjaana mellastaa. Ei ole puolue-eliitin suosiossa, vaikka omaakin asiantuntemusta sosiaalisektorilla. Tämä ehdokas ei minun ääntäni tarvitse. Herraviha ja populismi toimivat aina, ehdokas istuu (rivi)edustajana niin kauan kuin haluaa.

tiistai 18. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part VI

Anneli Kiljunen Kolmannen polven poliitikko Kymestä. Noussut SDP:n ääniharavaksi vaalipiirissä jossa paljon ongelmia. Kiljusesta (Anneli) ei pahaa sanaa kuule oikein tonkimallakaan, eikä viehättävä persoona jätä kylmäksi. Poliittiset uroteot kuitenkin jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta. Takarivin taavi vai suuremmat tavoitteet? Tätä ehdokasta voisi mahdollisesti äänestää.

Kimmo Kiljunen Loka Laitisen mukaan eduskunnan vanhin lapsinero. Ulkopolitiikan asiantuntija, joka omasta mielestään olisi armoitettu ulkoministeri. Taipumus työntää naamansa kameran eteen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Vaalilehti Kiljusen Herrasväki on herättänyt huvittuneisuutta - kuinka monta kuvaa Kimmosta mahtuu yhdelle sivulle? Tämä ehdokas saisi vaaleissa pärjätä ilman minun ääntäni.

Krista Kiuru Uusi tulokas Satakunnasta. Tuttu kuitenkin jo SONK-ajoilta, eikä mikään epämiellyttävä muisto. Sympaattinen ja empaattinen, jonka turnauskestävyys aikuisten kisoissa vielä arvoitus. Parhaimmillaan mahdollisuus nousta kovan luokan ääniharavaksi, pahimmillaan jää yhden kauden tähdenlennoksi. Tämä ehdokas voisi saada ääneni.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhnä, Part V - ja muita kuulumisia

Oli aika hurja viikko. Työpaine on äärimmillään ja TuTo aloitti taistelunsa sarjapelien muodossa. Flunssa onneksi hellitti, joten täydessä iskussa ollaan jälleen, mitä nyt päänsärkyä oli muutamana aamuna...Tämän viikon hitti on ollut Häkämies, Häkämies ja Häkämies. Vaikken suurimpia Halosfaneja ole, on hän kuitenkin ulkopolitiikan ammattilainen kokoomuksen kolkkapoikiin verrattuna. Puhumattakaan pääministeristä, joka on aika impivaaralainen ulkopolitikan suhteen. Sinänsä ei yllättävää, koska Keskustan kansainväliset kontaktit ja yhteistyö ovat mitättömät muihin suuriin puolueisiin verrattuna.

Mutta suurta kiinnostusta herättänyt eduskuntaryhmän ruotiminen jatkuu, olkaa hyvä.

Antti Kalliomäki Tämän miehen menestymistä seurasin jo 1980 Moskovan olympialaisten aikana. Silloin homma kosahti totaalisesti, mutta politiikassa Kalliomäki on menestynyt hienosti. Monipuolinen ja tasaisen varma, sekä viimeisen päälle lojaali puoluejohdolle. Oisikohan kuitenkin viimeinen kausi meneillään? Tätä ehdokasta voisin äänestää, Uudenmaan vaalipiirin kirkkaimpia tähtiä.

Ilkka Kantola Varsinais-Suomen komeetta, joka pilasi Seppo Lehtisen mahdollisuudet nousta eduskuntaan (Tai no jaa, ehkä suurin spoileri oli Seppo ja nuoret aikuiset - nettisaitti). Kantola on loistava puhuja ja toripoliitikko, joka vielä opettelee politiikan aakkosia. Mahdollisuudet pidempään uraan olemassa, kyky kerätä ääniä yli puoluerajojen on huomattava. Osaa nauraa itselleen ja taustalleen. Pappisehdokkaat ovat minulle vieraita, mutta Kantola ei ole ihan mahdoton. Saa myös bonareita avustajavalintansa johdosta.

Saara Karhu Ääniharava Pirkanmaalta, jolla julkkistausta televisiosta. Lievään populismiin taipuvainen edustaja, jota ei ihan kärkeen ministeripörssissä voi nostaa. Korkea profiili Pirkanmaalla, mutta muualla varsin tuntematon poliittisen uransa osalta. Tätä ehdokasta en äänestäisi.

maanantai 10. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part IV

Susanna Huovinen Jo ministerinäkin toiminut nuorehko kansanedustaja Jyväskylästä. Potentiaalinen puheenjohtajaehdokas hänkin, mutta pelko asemien menettämisestä taitaa olla liian suuri. Myös Huovisen ministeriyttä leimasi varovaisuus ja tietty epävarmuus, vaikka suurempia mokia ei tapahtunutkaan. Joka tapauksessa poliittinen tulevaisuuus on valoisa, ja erityismaininta laadukkaasta aviopuolisosta. Tätä ehdokasta tuskin äänestäisin, energiapoliittiset erimielisyydet erottavat liikaa.

Sinikka Hurskainen Urpo Leppäsen hyvin tunteva idän ihme. Tiukasti reviiriään vartioiva poliitikko, joka ei ole onnistunut vakuuttamaan johtavia tovereita ministerikyvyistään. Hurskaisella on varmasti vielä tavoitteita politiikassa. Erityismaininta erittäin laadukkaasta avustajasta, Kirsi Airiosta kuullaan vielä. Tätä ehdokasta en äänestäisi.

Liisa Jaakonsaari Edustaja Suorasuu, jolla kanttia ja uskallusta haastaa auktoriteetteja. On vaeltanut pitkän tien punaisesta tusinasta Lipposlaisuuden lipunkantajaksi. Äänestäjät ovat uskollisesti seuranneet mukana, monien yllätykseksi. Jos Jaakonsaari olisi hiukan nuorempi, olisi oven takana iso delegaatio kukkapuska kädessä. Hänen taakseen olisi helppo kerätä nykyjohtoon tyytymätöntä porukkaa. Tätä ehdokasta äänestäisin epäröimättä hetkeäkään.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part III

Eero Heinäluoma Puolueen puheenjohtaja, joka lähes kaikkien mielestä on mainettaan parempi. Kuitenkaan homma ei oikein toimi, murskaava vaalitappio voi olla liikaa. Mitä ilmeisemmin punamullan fanaattinen kannattaja, jolle yhteistyö kokoomuksen kanssa on vierasta. Astui isoihin saappaisiin, ja uhkaa hukkua niihin. Sanotaan olevan kontrollifriikki, pienimmätkin asiat tulee kierrättää hänen kauttaan. Tätä ehdokasta voisin äänestää, kaikesta huolimatta. Helsingissä on kova pula siedettävistä miesehdokkaista, joten Heinäluoman kilpailuasetelma on suotuisa.

Rakel Hiltunen Sosiaalitantta, joka pitkään kunnallispolitiikassa puurrettuaan on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kansanedustajana. SDP:n edustajista leimallisimmin Helsingin puolustaja, joka jaksaa ahkerasti kiertää kenttää. Pitäytyy aika tiukasti asioihin joista jotain ymmärtää, mikä ei ole ollenkaan huono piirre. Ulkuori pettää, Rakel on tiukka SDP:n soturi, joka ottaa hankasti vastustajien kanssa matsia. Tämä ehdokas on sen verran profiililtaan kaukana, että tuskin häntä äänestäisin. Mutta toivottavasti moni muu niin kuitenkin tekisi, Rakel on oikein kelpo edustaja.

Reijo Kallio Katse Satakuntaan. Rauman demarit ovat vuodesta 1995 lähettäneet Kallion Helsinkiin. Kallio on tunnollisen ja ahkeran miehen maineessa, vaikka ei karismaa hurjasti omaa.Puolueen kannalta hyvä edustaja, lojaali eikä sorru populismiin. Reservin majuri jatkaa halutessaan eduskunnassa vielä useita kausia. Vankkaa ydinvoiman kannattajaa voi lähes aina äänestää, eikä Kallio muodosta poikkeusta.

lauantai 8. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä Part II

Eduskuntaryhmän ruotiminen jatkuu.

Tarja Filatov Eduskuntaryhmän puheenjohtaja on jo kokenut poliitikko. Nukkui edelliskerralla onnensa ohi puolueen puheenjohtajakisassa, mikä heikentää mahdollisuuksia tällä kertaa. Monet katsovat jo seuraavaan sukupolveen. Filatov on substanssipoliitikko pitkäpiimäisyyteen asti, eikä häntä voi karismaattiseksi sanoa. On kuitenkin ilman muuta eduskuntaryhmän raskassarjalaisia, jolla on edellytyksiä tehdä oikeistohallituksen taipaleesta hankala. Tätä ehdokasta voisin äänestää, mutta vailla suurta kiihkoa ja intoa.

Jukka Gustafsson Tämä edustaja on useamman kerran jäänyt viime hetkellä vailla ministerisalkkua, suureksi pettymyksekseen. Nyt salkku on jo hyvin epätodennäköinen. Gustafsson on urheilumiehiä, joka ei oikein ole onnistunut nousemaan varjosta valoon. Ystävällinen mies, jolla vähän vihollisia. Tätä ehdokasta voisin teoriassa äänestää, koska hän on ehdokkaana surullisessa Pirkanmaan vaalipiirissä.

Maria Guzenina-Richardson SDP:n nouseva tähti, jolla taustat kunnossa. Iski pöytään kovat numerot maalivaaleissa, ja tie tähtiin on auki. Pyrkinee varapuheenjohtajaksi puoluekokouksessa, eikä pidemmän päälle tyydy tähän. Nuoren sukupolven naisdemariksi harvinaisen vastuullinen, joka varsinkin sosiaalipuolen kysymyksissä on oikeistolle piikki lihassa. Maan parhaita toripoliitikkoja, kansalaiset vauvasta vaariin sukupuoleen katsomatta ovat sulaa vahaa kun Maria osuu kohdalle. Tätä ehdokasta voisin hyvinkin äänestää. Eikä olisi ensimmäinen kerta, EU-vaaleissa 2004 näin jo tapahtui. Enkä ole katunut, päinvastoin.

perjantai 7. syyskuuta 2007

Korjaus arvostelusääntöihin

Korjaan hiukan sääntöjä eduskuntaryhmän arvionnissa: Arvosanojen sijaan kerron aina lopuksi, voisinko minä kyseistä ehdokasta äänestää. Lisäksi todettakoon palautteen antajille, että näkemykset ovat subjektiivisia näkemyksiäni, perustuen kokemukseen, mielikuvaan tms. Monesta voidaan varmasti olla eri mieltä, mutta en kuitenkaan korjaa yhtään arviota sen takia, että joku "tietää paremmin".

Seuraavat kolme saavat tuomionsa huomenna lauantaina.

torstai 6. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part I

Olen pidempään pohtinut eduskuntaryhmän ruotimista, joten tuumasta toimeen. Pitää yrittää tähän aiheeseen palata aina selvin päin, jotta ei tarvitse jälkeenpäin katua... Arviot ovat minun omiani, eivätkä edusta kenenkään muun näkemyksiä. Kullekin edustajalle annan lopuksi arvosanan asteikolla 4-10, seuraavalla skaalalla:

4- Voi miksi meillä on demokratia??
5- Huokaus, iso huokaus.
6- Ei toivoton, mutta parantaa voi
7- Tasainen, hyvässä ja pahassa
8- Hyvä edustaja
9- Laatua, ehtaa laatua
10- Tämä saa ääneni !

Matti Ahde Veteraaniedustaja Oulusta, joka joutui Veikkauksen johdosta eroamaan skandaalin saattelemana. Vahva vaikuttaja, joka hävisi varapuhemiesvaalin Johannes Koskiselle. Keskeisenä syynä sanotaan olleen Eero Heinäluoman antama kuolemansuudelma. Ahdetta kuitenkin kuunnellaan, sekä ryhmässä että sen ulkopuolella. Tätä ehdokasta voisin äänestää, jos Liisa ei olisi samassa vaalipiirissä.

Marko Asell Painija Pirkanmaalta. Huumorintajuinen kaveri, jonka poliittinen painoarvo jää nähtäväksi. Taustalla kuitenkin valtuustouraa, joten lähtökohta voisi olla huonompikin. Laadukkaan kansanedustajan tunnusmerkki on avustajan valinta: sillä mittarilla Asell on onnistunut, Ailion Jarmo on laadukas jamppa. Lyhyt parlamentaarinen ura vaikeuttaa arvosanan antamista. Tätä ehdokasta tuskin äänestäisin. Tai no jaa, vaalipiiri on Pirkanmaa...

Maarit Feldt-Ranta Parissa vuodessa tuntemattomuudesta huipulle. Sanavalmis henkilö, joka osaa myös harrastaa uskallettua huumoria aikuiseen makuun. Edustaja, joka on tullut eduskuntaan jäädäkseen. Sen sijaan puoluesihteerin palli heiluu kovasti - uhkaa joutua uhrattavaksi vaalitappion alttarilla. Ei kuitenkaan minun avustuksellani, fight for it, Maarit. Tätä ehdokasta voisin äänestää, mutta isossa vaalipirissä kilpailu on kovaa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Lipponen. Paavo Lipponen

Paavo Lipponen iskee jälleen. Hänen kolumninsa päivän Turun Sanomissa on klassikko jo syntyessään. Kynä on terävä miekka, kun se on taiturin käsissä. Lipponen tekee selväksi näkemyksensä Tiitisen listan julkaisemisesta, iskuja saavat niin Alma-Media, Alpo Rusi kuin Heidi Hautalakin. Tyylilaji on Paavoa värikkäimmillään, hyvin poikkeava normaaliin poliittiseen jaaritteluun verrattuna. Toivottavasti Paavo vielä monta vuotta jatkaa kolumnistina, jos ei muusta syystä niin vaikka kaunamedian kiusaksi.

Noin muuten on aika ankeaa, kuumetta pukkaa mutta kotiin ei voi jäädä. Sairaslomat ovat nyt käytännössä lähes mahdottomia, työpaine keskellä neuvottelukierrosta on todella kova. Heta makaa peiton alla, joten kurjuuden maksimointi on meneillään. Hmpf.

perjantai 31. elokuuta 2007

Porokari UIL:n johtoon

Ay-rintamalla tapahtuu. Uuden Insinööriliiton (UIL) puheenjohtajaksi on valittu asiamies Pertti Porokari. Porokari sai yli puolet äänistä jo vaalien ensimmäisellä kierroksella, joten äänestystulos oli vakuuttava. Vastaehdokkaina olivat UIL:n varapuheenjohtajat Keijo Houhala ja Ari Rautakorpi.

Porokari on tiukan linjan edunvalvoja, joka tuntee kentän ja entisenä luottamusmiehenä myös työpaikkatason arjen ongelmat hyvin. Hänet tunnetaan rehtinä miehenä, joka on lojaali ja uskottava yhteistyökumppani.

Täytyy sanoa, että Pertin valinta lämmittää mieltä. Hänen kanssaan on työtä tehty hyvässä yhteisymmärryksessä. Olen vakuuttunut siitä, että UIL on tehnyt viisaan valinnan.

torstai 30. elokuuta 2007

Tapaus Rusi

Alpo Rusi on ollut tämän viikon mediatähti. Hän vaatii valtiolta kunnon korvaukset, ja tästä innostuneina hänen asianajajansa jättivät huiman laskun uurastuksestaan. Rusi tosin pitää laskua alimitoitettuna, kuinkas muuten.

Rusi vauhditti puolustustaan julkaisemalla oman listan henkilöistä, jotka olivat tekemisissä DDR:n kanssa 1970-luvulla. Temppu oli lapsellisuudessaan harvinaisen vastenmielinen ja tuhosi minimaaliset sympatiat, joita Rusia kohtaan minulla oli. Rusi raapusti listalleen 9 demarin nimen, ja kuin säälistä pari muuta. Ilta-Sanomat luonnollisesti innostui, kun Paavo Lippostakin sai taas riepotella.

En kyllä millään jaksa ymmärtää, miksi ikivanhoja DDR kahvituksia jaksetaan vatvoa. Jos jotakuta oikeasti epäiltäisiin valtionsalaisuuksien luovuttamisesta derkuille, nostettaisiin syyte aivan varmasti. Sen sijaan ollaan nyt sorruttu todella vastenmieliseen mediajahtiin, jota Rusi typeryydessään lietsoi. Rusia vastaan ei syytettä nostettu, mutta ostaisitko häneltä käytetyn auton? En minäkään.

Toivottavasti Rusi vetää vesiperän ja saa palkinnoksi maksaa juristien laskut. Ehkä se hiukan hillitsisi tunkion tonkimista. SUPO:n Petri Knape on muuten kovasti DDR:n näköinen mies, sopii teemaan mainiosti.

lauantai 25. elokuuta 2007

SDP - what the fxxk nyt tehdään?

Maalisvaalien tappio oli musertava isku. Edes oikeisto ei vakavissaan uskonut, että SDP romahtaa vaaleissa, puhumattakaan omien toiveista. Täytyy kuitenkin todeta, että suurimman puolueen asemasta taisteltiin lähinnä retorisesti. Useimmat vaikuttivat uskovan vaalien toiseen sijaan ja Vanhasen jatkoon pääministerinä. Äänestäjät kuitenkin päättivät toisin ja taivallus korvessa alkoi.

Vaalitappioon tuskin löytyy yhtä syytä, vaan tulos muodostui useasta osatekijästä. Vaalilupausten ristiriita suhteessa harjoitettuun politiikkaan, yhteiskunnan yleisen ilmapiirin muuttuminen SDP:lle epäedulliseen suuntaan, puoluejohdon kiistaton epäsuosio, ehdokasasettelun osittainen epäonnistuminen, vaalityöntekijöiden ikääntyminen, SDP.n äänestäjien yhä kiihtynyt hautaaminen, SAK:n mainos, SDP:n televisiomainokset.... Eiköhän noista saada tarpeeksi syitä vaalitappioon.

Vaalitappio on johtanut odotettuun jälkipuintiin. TUS:sin muistio avasi polkua räväkkyydellään. Edelleenkin monet pitävät sitä parhaana nähtynä analyysina, mitenkään väheksymättä Kalliomäen totuuskomission tuotetta. Epämiellyttävä totuus ja NUS voidaan nähdä vaalitappiosta johtuvina uutuuksina. Huoli puolueen tulevaisuudesta on suuri, eikä se ole mikään ihme. Jäsen- ja kannattajakunnan ikärakenne yhdistettynä oikeistopuolueiden selvään tykästymiseen toisiinsa avaa pelottavia näkymiä.

Väistämättömänä seurauksena vaalituloksesta käynnistyi keskustelu puoluejohdon vaihtotarpeesta. Avainkysymys lienee: voiko SDP ikinä voittaa vaaleja ja nousta takaisin valtaan nykyisen puoluejohdon alaisuudessa? Looginen jatkokysymys: Jos vastaus on ei, kenen johdolla se sitten voisi onnistua paremmin? Eero Heinäluoma on lähes kaikkien mielestä mainettaan parempi mies. Mutta mitä se auttaa, jos julkisuuskuva on auttamatta turmeltunut. Myös Ville Itälä oli mainettaan parempi kokoomusjohtaja, mutta tästä huolimatta kokoomuksella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pistää hänet pihalle.

Eräät haluavat nyt hyssytellä keskustelua, Heinäluomaa ei saa arvostella eikä hänen vaihtamistaan vaatia. Hevonpaskat, sanon minä. Nyt nimenomaan PITÄÄ arvostella ja esittää vaihtoehtoja, jos ei halua Heinäluoman jatkavan puolueen johdossa. Kulminaatiopiste on ensi kesän puoluekokous: siellä ratkaistaan kenellä on luottamus. Valitun puheenjohtajan tulee saada yhdistynyt puolueväki taakseen, jotta kunnallisvaalit 2008 onnistuvat. Lienee tosin selvää, että jos Heinäluoma saa jatkokauden puoluekokouksessa, alkaa uusi keskustelu hänen asemastaan mikäli SDP jää taas kolmanneksi.

Joten sorry, Heinäluoma ja kumppanit, puoluekokoukseen asti on kritiikkiä tiedossa. Tästä kurjimuksesta ei päästä vaikenemalla ja vannomalla uskollisuutta raskaasti epäonnistuneelle puheenjohtajalle.

maanantai 20. elokuuta 2007

Ränniin

Tänään on viimeinen vapaailta moneen viikkoon. Alkusyksyä värittävät TES-neuvottelut ja niitä tukevat kenttäkierrokset. Ainoina poikkeuksina muutamat TuTon peleihin säästetyt vapaaillat. Ikävä kyllä matkaa TuTon kotiotteluun on n. 170 kilometriä, joten pieni projekti aina sekin.

Periaatteessa edessä oleva rypistys tuntuu oikein mielenkiintoiselta. Ylemmän toimihenkilön edunvalvonta on mielekästä hommaa, ja töihin lähtee aamulla mielellään. Vähäinen vapaa-aika pitää myös kulut kurissa, koska töissä ollessa on vaikea tuhlailla. Ja minä olen siinä onnellisessa asemassa oleva ylempi toimihenkilö, että ylityöt korvataan Työaikalain mukaan. Tälläkin neuvottelukierroksella tehdään hartiavoimin töitä, jotta yhä useampi ekonomi, diplomi-insinööri tai vaikka juristi olisi samassa asemassa. Työmies on palkkansa ansainnut, samoin ylempi toimihenkilö.

Onneksi yöksi pääsee useimmiten kotiin ja siippa on ymmärtävä ja itsekin kiireinen. Mutta on se kuitenkin kurjaa, kun yhteinen aika on kortilla. Tai kun kaverille pitää sanoa, että viikolopputreffeille on aikaa ehkä marraskuussa, arki-ilta saattaa löytyä lokakuussa. Joten pahoittelut jo nyt rakkaat ystäväni, nyt on aika työnteon.

In YTN we trust.

torstai 16. elokuuta 2007

Way to go, Eva!

Luin kahdessa illassa kannesta kanteen Eva Wahlströmin uutuuskirjan, "Homma hanskassa". Harvoin, jos koskaan, on mikään kirja yllättänyt niin positiivisesti. Evan tyyli kirjoittaa upposi allekirjoittaneeseen kuin vasen koukku poskipäähän, kirjaa ei malttanut jättää kesken.

Mielenkiintoa kirjaan lisäsi toki se, että Eva on tuttu vuosien takaa. Vanhempi veli Tuffe (joka tietyissä piireissä tunnetaan myös lempinimellä "Gnu") on hyvä ystävä periaatteessa yli kolmenkymmenen vuoden takaa, ja heidän edesmennyt isänsä on keskeinen henkilö jonka ansiosta minusta tuli ydinvoiman vankkumaton kannattaja.

Evan kirja on sekä hauska että koskettava. Kuvaus lapsuudesta isoveljien puristuksessa sai nauramaan oikein kunnolla. Kasvukokemus Loviisassa sai muistot heräämään, siellä minäkin pimppistä ajoin torilta Bruhnin kiskalle kohta kaksikymmentä vuotta sitten.

Kuvaus isäsuhteesta oli kirjassa harvinaisen avoin ja aito. "Nalle" oli suuri mies, joka lämmöllään ja rohkeudellaan olla oma itsensä teki lähtemättömän vaikutuksen. Evan kirjassa tämä välittyy lukijalle hyvin, suorastaan fantastisesti.

Kirjassa on luonnollisesti paljon nyrkkeilyä. Värikkäät kuvaukset harjoittelusta, otteluista ja ottelumatkoista tempaavat mukaansa sellaisenkin, joka ei niin kauhea pugilisti ole. Huippu-urheilu on kovaa, ja menestyminen vaatii maksimaalisen satsauksen. Kirjasta voi lukea mitä se tarkoittaa.

Ehkä suurimman vaikutuksen Evan kirjassa tekee Eva itse. Hän on hämmästyttävällä tavalla kyennyt säilymään omana itsenään, iloisena ja reiluna. Olen aina pitänyt häntä ehkä miellyttävimpänä ja täysipäisimpänä julkkiksena tässä maassa. Tämä kirja vain vahvistaa tuota näkemystä.

tiistai 14. elokuuta 2007

5 tähteä, eikä nettinurkkaa...?

Väärässä olin. Hotellissa oli kaikki noin muuten jokseenkin tip top, mutta nettinurkkaa ei löytynyt. Näin ollen spostailu jäi aika vähiin, hädin tuskin pystyi pitämään itsensä tilanteen tasalla rakkaan TuTon seikkailuista harjoitusotteluissa.

Kreikassa oli lämmin, mutta ei sentään megamegalämmin. Hotellin uima-allas ja maisemat olivat outstanding, ja huonekin oli laadukas. Cleaning lady piti huolen siisteydestä, vaikka ei päässytkään aina huoneseen haluamaan aikaan. Totuttelua vaati viemäreiden tehottomuus; paperia ei pyttyyn saanut missään tapauksessa laittaa. Siihenkin kuitenkin tottui, ihme ja kumma.

Vahvistamattomien tietojen hotellilla yöpyi samaan aikaan kanssamme Kreikan sosialistipuolueen PASOKin puheenjohtaja, Andreas Papandreu. Hän on maan oppositiojohtaja, joka mielenkiintoista kyllä puhuu sujuvaa Ruotsia, opiskeltuaan ja työskenneltyään Tukholmassa. PASOK on muutenkin kovassa iskussa alueella. Vaikka puolue hävisi vaalit 2004, menivät kaikki alueen 5 parlamenttipaikkaa PASOKin ehdokkaille.

Meillä oli auto kolme päivää käytössä. Se mahdollisti Lefkaksen saaren kiertämisen ja uimarantoihin tutustumisen. Ilman liikenneonnettomuutta selvittiin, vaikka paikallinen liikennekulttuuri olikin haastava. Hätävilkku oli tavallista vilkkua yleisempi ja kuka tahansa saattoi pysäyttää autonsa mihin tahansa. Kun kadut olivat muutenkin ahtaat, oli sumppu nopeasti valmis.

Kreikkaa voi kyllä suositela matkakohteeksi. Minä haluaisin seuraavaksi lomailla Turkissa, niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Ennemmin tai myöhemmin islamin nousu vaikuttaa turismiin. Tätä paikalliset asukkaat sanoivat jo 1991, kun olin maassa vaalien aikaan.

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Naimisiin 3.8

Tuli sitten sanottua "jaa" henkikirjoittajan esittämään kysymykseen. Tapahtumapaikkana oli Itämerikeskus Kellokoskella, joka osoittautui todella hyväksi paikaksi järjestää häitä. Sijainti on kohtuullisen lähellä Helsinkiä ja paikka on todella viihtyisän romanttinen. Yöpymismahdollisuus oli lähes viidellekymmenelle ja rantasauna loi edellytykset jatkoille. Ruoka oli vallan mainiota ja kaikki sujui muutenkin hienosti.

Häävieraita oli lopulta 134, sukulaisia, ystäviä, työkavereita ja tovereita. Hetan ja minun poliittisuus ja juhlaväen varsin korkea SDP-tiheys luonnollisesti näkyi illan kulussa, mikä ehkä ärsytti joitakin vieraista. Pääsääntöisesti palaute on kuitenkin ollut myönteisen ja erittäin myönteisen välimaastossa, joten eipä voi suuremmin valittaa. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla niin paljon kuin itse halusi, ja sehän aina auttaa viihtymään.

Puheita oli paljon, leikkejä ei yhtään. Monen hyvän puheen joukossa minua ehkä sykähdytti eniten Hetan kaason, Elisan puhe. Lämmin, koskettava ja niin ihastuttavalla tavalla aito puhe, joka toi tipan monelle linssiin, allekirjoittaneellekin. Oman puheeni onnistuin onneksi vetämään läpi suhteellisen kuivin silmin, vaikka juhlayleisön standing ovation silmäkulmia kostuttikin.

Oli upeaa nähdä niin monta hyvää ystävää kerralla, melkein kaikki pääsivät paikalle. Ikävä kyllä noin suurissa juhlissa ei kaikkien kanssa ehdi juttelemaan, varsinkin sukulaiset jäivät turhan vähälle huomiolle. No, sellaista se on häissä, joskus on itsekin kätellyt hääparia tullessa, seuraavan kontaktin ollessa poistumiskättely.

Häitä edeltävänä iltana olin toisen bestmanini Kristianin kanssa katsomassa, miten TuTo voitti ensimmäisessä harjoitusottelussaan Bluesin. Upeaa sekin, lätkäkausi on jälleen alkanut.

Maanantaina lähdemme Kreikkaan. Yritän sieltäkin blogailla kuulumisia, eiköhän hotellista jonkinlainen internetnurkkaus löydy.

tiistai 31. heinäkuuta 2007

Heppa sanoo ihahaa....

Vierailimme maanantaina Loviisan viidensissä ja samalla kesän viimeisissä kesäraveissa. Pelillisesti ilta meni varsin hyvin, tappiota tuli vain n. 30 euroa. Usein on käynyt huonomminkin, tosin maltillisen pelaajan maksimitappio on alle 100 euroa/ravit. Koko kesän osalta saldo on tavanomainen, kokonaistappio on muutama sata euroa. Ihan kohtuullinen hinta viidelle hienolle illalle lapsuuden maisemissa.

Ravikärpänen puraisi 1986. Äidin veli Ossi vei Loviisan raveihin ja muistan vieläkin sen hetken, kun ensimmäinen kaksarilappu oli kädessä. Sen jälkeen on tullut vuosi vuoden perään vierailtua Loviisan kesäraveissa, lähes jokaisena vuotena täydet 5 kertaa. Nuorempana tuli myös käytyä useamman kerran myös Kouvolan ja Lahden raviradoilla.

Ihan jokainen ystävä ei ymmärrä ravien viehätystä. Mutta se tunne silloin kun loppsuora aukeaa, ja 4-5 hevosta rinnakkain rynnistävät kohti maalia siten, että omalla lapulla on kaksi näistä hevosista... Se on elämys, joka on koettava yhä uudestaan ja uudestaan. Luonnollisesti taustalla on myös toive pelivoitoista. Viime kesänä Seinäjoella sekä minä että Heta voitimme satoja euroja, joten on se mahdollista. On se.

Loviisan radalla tapaa myös poliittisia tuttuja. Entinen kansanedustaja Klaus Hellberg Porvoosta on lähes aina paikalla, ja eilen törmäsin myös Satu Taiveahoon ja Antti Kaikkoseen. Kaikkoselle ehdin naljailla, että Loviisa on kepuvapaa paratiisi (puolueella ei ole ikinä ollut valtuutettua kaupungissa). Toivokaamme loviisalaisten äänestävän jatkossakin yhtä linjakkaasti.

Ravikausi on päättynyt, on jääkiekkokauden vuoro. Alkaen ylihuomenna.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

DBTL 28.7

Tuli yksi ilta oltua DBTL:ssa, ihan maksetulla alueella, pääteltan liepeillä. Yksikään bändi ei etukäteen sykähdyttänyt, mutta laadukas seura sai kuitenkin lähtemään. Itseni ja siippani lisäksi seurueeseen kuuluivat Kristian, "Gnu", Sanna, Petja ja Annika, osa kauemmin ja osa lyhyemmin.

Bändeistä eniten kolahti Havana Black, pitkän linjan yhtye on edelleen hyvässä vedossa. Korvaa miellytti myös Irinan ääni, eikä illan lopettanut Dingon nostalgiatrippikään jättänyt kylmäksi.

Porukkaa oli ihan hurjan paljon. Valitettavasti melkoinen joukko oli ihan kunnolla kännissä, mikä takasi järkkäreille värikkään illan. Suurempia mellakoita ei kuitenkaan silmiin osunut, joten toivottavasti kaikki pääsivät turvallisesti kotiin. Alkoholipolitiikkaa voisi tässä taas pohtia lisää: Omia pulloja näkyi (toisin kuin Ruisrockissa) todella vähän. Kuitenkin monet olivat niin kännissä, että juominen olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten. Voisiko siis olla niin, että alkoholia on myyty ihan kenelle tahansa kuinka paljon tahansa, vaikka ostajan kunto on jo ollut heikko?

En nyt itsekään ollut autolla liikenteessä, mutta joku tolkku pitäisi kumminkin juhlijoiden kunnossakin olla, vaikka kyseessä on kaupunkifestivaali.

Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut. Ystäväthän ne viihtyvyyden luovat. Kristianin, Petjan ja kumppaneiden kanssa on hauskaa aina ja kaikkialla.

Mieltä lämmitti myös törmääminen muutamiin TuTon faneihin. Pääsi spekuloimaan TuTon uusia pelaajia, ja hehkuttamaan lähestyvää kautta. Oi onnea, vain muutama päivä ja jäähallin ovet käyvät taas, its hockeynight in Kupittaa!

Edessä on mielenkiintoinen viikko. Maanantaina kesäravit Loviisassa, tiistaina pitäisi auttaa anoppia muutossa, keskiviikkona TUS virittäytyy syksyn vääntöhin, torstaina TuTo haastaa Bluesin ja perjantaina olisi pienet pippalot tiedossa. Riittää varmasti siis blogissa kerrottavaa.

perjantai 27. heinäkuuta 2007

Viinaa, vettä....

Viikon kuluttua pitäisi mennä naimisiin. Koska olemme suomalaisia ja tiedämme, että ilo ilman viinaa on parhaimmillaankin teeskentelyä, kävimme eilen ystäviemme V-V:n ja Marian kanssa kahden auton voimin Tallinnassa. Ilojuoman nouto on kyllä tehty helpoksi; tilaus sähkopostilla muutama päivä aikaisemmin, ja tilatut juomat odottavat lavalla terminaalin lähellä, pyydettäessä jopa teminaalin ulkopuolella. Siitä sitten vain lastaaman autoa. Kävi ilmi, että yhdellä autolla ei nouto olisi onnistunut, nytkin peräkoukku jo hipoi lattiaa laivalle ajettaessa.

Viinaa rahdatessa oli aikaa pohtia alkoholipolitiikkaa. Jotenkin tuntuu siltä, että pitkäjänteinen, suunnitelmallinen alkoholipolitiikka ei oikein toteudu Suomessa. Alkoholin hintaa laskettiin tuntuvasti, kun Viron liittyminen EU:n jäseneksi ei muuta vaihtoehtoa jättänyt. Monet asiantuntijat sanoivat silloin, että hitaampi hintojen lasku portaittain olisi ollut parempi, jos asiaa ajatellaan terveyspolitiikan näkökulmasta.

Nyt ollaan taas nostamassa hintoja, kun Virokin aikoo saman tempun tehdä. Korotus painottunee väkeviin juomiin, mikä on kaksipiippuinen juttu. Periaateessa ihan järkevää, mutta toisaalta kirkkaiden rahtaaminen ulkomailta on kaikkein helpointa. Olen sitäpaitsi tarkkaillut bussia odotellessani jo muutaman vuoden Herttoniemen aseman deekuja, enkä ole havainnut lähes ollenkaan kirkkaita viinoja liikenteessä. Joten mahtavatko hinnankorotukset ollenkaan tuottaa toivottua tulosta?

Meidän perhettä kiinnostaa eniten punaviinin hintakehitys. Tällä hetkellä laadukasta punaviiniä saa 7-9 euron haarukassa, mikä on ihan kohtuullinen hintataso. Valikoima on Alkossa todella monipuolinen, ja sellaisena haluan sen säilyvän. Tästä syystä vastustan jokseenkin yksiselitteisesti viinin myynnin sallimista ruokakaupoissa. Seurauksena olisi halvan Pirkka-viinin yleistyminen ja Alkon monipuolisuuden katoaminen. Se on liian suuri hinta sille, että muutama halpisviini ilmestyisi lähikauppani hyllylle.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Election 2008

Since so many of my friends have asked for my opinion in the US election 2008, I have decided to announce the following statement:

George W Bush and his politics have not had my support in years, and I am pleased to see him leave the White House in 2008. I have, however, been deeply concerned about the quality of the candidates running to become the next president of the US. I have urged both David Palmer and Matt Santos to run for office, sadly they both rejected my request. As a last attempt to find a candidate I could support without hesitation, I contacted Arnold Vinick, and asked him to run as an independent candidate. Unfortunately he had already promised his wife, that he will never ever run for office again.

During the last weeks one candidate has nonetheless risen above the others, and therefore I am ready to endorse Hillary Rodham Clinton as my candidate in the upcoming election. She has the needed background, experience and commitment, and is by far the most suitable Democrat in the contest.

I will although watch her campaign closely. If she turns politically right in order to please moderate voters, I must consider my endorsement again. My support will never go to a candidate, who is not genuinly pro-choice and has a great understanding of the Labour Movement.

One might ask whether or not my support makes a difference. For those sceptists I must remind, that I spent 2 weeks in Boston 1988. Furthermore my support to Howard Dean 2002 must be remembered.

Amatöörit työmarkkinakentällä?

Lehtiä kannattaa lukea. Eero Heinäluoman pää-äänenenkannattaja Uutispäivä Demari haastatteli 24.7 syyskun alussa eläkkeelle jäävää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä Heikki Saipiota. Saipio lausui 33 vuoden kokemuksella tasa-arvotuposta seuravaa: "Ensinnäkään tupoa ei tule, ja tasa-arvo tarkoittaa kaikille yhtä suuria korotuksia. Kyse on naispalkkaratkaisusta. Asiantuntemattomat poliitikot käyttävät tällaisia typeriä termejä"

Siinä lähtivät työantajapuolen terveiset Kokoomukselle yleensä ja Jyrki Kataiselle erityisesti. Vaalin alla luotiin mielikuva, että kokomusta äänestämällä julkisen sektorin alipalkatut saavat lähes kaikkien mielestä oikeutetut kuoppakorotukset palkkoihinsa, jos ei heti niin ainakin melkein saman tien. Vaalien tuloksesta voidaan tulkita, että varsin moni otti Kataisen jutut vakavasti, vaikka jo silloin moni työmarkkinapolitiikan ammattilainen, keskusjärjestöstä ja puoluekannasta riippumatta, pyöritteli silmiään kuunnellessaan Kataista.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että rahaa valtion kassasta heruu, mikäli kyetään sopimaan naisaloja suosiva ratkaisu. Tässä huokuu takaovi, jota kautta hallitus aikoo luikerrella Kataisen lupauksista: Kun typerät työmarkkinajärjestöt eivät onnistu järkeviä sopimuksia tekemään, niin ei sitten tarvitse ylimääräistä rahaa antaa. Hyvä poliitikko, paha ay-liike. Taustalla ovat vielä yksityisen sektorin sopimukset mm. teknolgiateollisuuden, kemianteollisuuden sekä rahoitusalan piirissä, jotka ovat varsin korkealla tasolla, 8-9 % kahdessa vuodessa. Jotta julkinen sektori kirisi kiinni palkkaeroja, olisi sen sitten saatava yksityisen sektorin korotukset + ganska mycket till, jotta tavoite toteutuisi. Kun hallitusohjelmaan on kirjattu, että lisää palkaa on saatava koulutetuille naisille (ei siis korkeasti koulutetuille), on jokseenkin koko julkinen sektori käsi ojossa; kukapa nyt ei olisi koulutettu.

Onneksi Jyrki Kataisella on erityiavustajia lähes joka sormelle. Ehkä joku heistä keksii, miten ikävästä loukusta päästään pakoon. Joku voisi myös informoida kokoomusta verojen ja julkisen sektorin palkanmaksukyvyn keskinäisestä suhteesta: sen pohtiminen olisi huomattavasti hedelmällisempää kuin sairaanhoitajan ja paperimiehen palkkojen vertailu.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

TUS ja uusi peluri, NUS

Päivän Hesarissa oli näyttävästi esillä NUS, nuorten aikuisten perustama uusi puolueosasto. Lyhenteen NUS taustalla on jotakin käsittämätöntä, eikä sen samankaltaisuus SDP:n tunnetuimman osaston (TUS) nimen kanssa ole mitenkään hyvä asia. Uskon nimittäin, että molemmissa ryhmissä on suuri halu ja tahto olla sekoittamatta osastoja toisiinsa.

NUS tuo joka tapauksessa uutta verta SDP:n varsin jämähtäneeseen kenttään. Tässä maassa ei ole, muutamaa opiskelijaosastoa lukuunottamatta, kovikaan montaa puolueosastoa, joiden toimijoiden tai jäsenten keski-ikä olisi alle 45v. NUSsin kotipesä on Helsinki, missä selkeästi nuorempaa porukkaa on molemmissa Töölön osastoissa, Haagassa, Alppilan sosialisteissa.... siinä se melkein taitaa ollakin. Lähes kaikissa muissa osastoissa eläkkeet ovat kiinnostavin asia, mikä ei ole ollenkaan kummallista jäsenrakenne huomioiden.

Ikävä kyllä kurja ikärakenne ruokkii myös itseään. Harva nuorempi toimija jaksaa olla aktiivinen osastossa, jossa hän on yksin aivan toista vuosikertaa kuin muut. Näin ollen nuoret/nuorehkot jäsenet hakeutuvat osastoihin, joissa on muita nuoria. Tämä taas entisestään
kurjistaa muiden osastojen ikärakennetta ja kierre on valmis. That said, ei minuakaan kiinnosta olla porukan junnu, vähemmästäkin osastoaktiivisuus hyytyy.

Olen ollut TUSsin jäsen nyt reilut 3 vuotta. Ennen sitä meni 5 vuotta TOSYssä Turussa, ja puolueura alkoi 1989 Tesjoen sosialidemokraateissa. TUS oli minulle varsin luonteva valinta 2004, sekä poliittisesti että muutenkin. TUSsin poliittinen linja oli lähes identtinen omien näkemysteni kanssa, ja osastossa toimi useita henkilöitä, joiden henkilöhistorissa löytyi samankaltaisuuksia itseni kansssa (SONK, Paavo Lipposen avustaminen). On huomionarvoista, että Hesarin mukaan NUSsin taustalla on monta Eero Heinäluoman entistä tai nykyistä avustajaa. Puoluekokousta lähestyttäessä käynee selväksi, onko tällä merkitystä.

TUS on muuttunut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Jäseniä on tullut lisää, kolmessa vuodessa noin 50 ihmistä on hyväksytty jäseniksi. Näistä arviolta reilu puolet on kokonaan uusia puolueen jäseniä, loput ovat siirtyneet muista osastoista. Kokonaisjäsenmäärä on siten lähes 90. Selkeä tavoite on, että kesäkuun viimeinen päivä 2008 maksavia jäseniä on vähintää 91, jolloin TUS saa neljännen edustajan SDP:n Helsingin piirin piirikokouksiin.

TUS tekee tosissaan työtä, jotta SDP uudistuisi, niin näkemyksiltään kuin toimintatavoiltaankin. Edellisestä on esimerkkinä varsin kuuluisa muistio SDP:n vaalitappion syistä, jälkimmäisen osalta TUS on tekemässä puoluekokousaloitteita vuoden 2008 puoluekokoukseen. Pyrimme aktiivisesti tuomaan näkemyksiämme julkiseen keskusteluun, aidosti huolestuneita SDP:n tulevaisuudesta.

Ukkoutunut jäsenrakenne, vanhentunut toimintakulttuuri sekä peräpeiliin katsova poliittinen linja on sellainen coctail, että heikkohermoisempi painaisi jo paniikkinappulaa.

Tarvitseeko TUSsin sitten huolestua, kun NUS tulee pelikentälle? Ei minusta, monilta osin nämä osastot voivat tehdä yhteistyötäkin. TUS on yrittänyt herätellä SDP:n Helsingin piiriä, siihen savottaan kaikki ovat tervetulleita mukaan. Voisi myös ajatella, että monissa muissakin kysymyksissä löytyisi yhteinen sävel, ties vaikka yhteisrintama. Jos vaikka sitten henkilökysymyksissä näkemykset eroavat, niin sellaista politiikka on. Jäsenhankinnallisesti osastot tuskin tallovat toisiaan varpaille, TUSsilla on vakiintunut asema ja tietty poliittinen profiili ja imago, osastoon ei liitytä vahingossa tai hetken huumassa.

lauantai 21. heinäkuuta 2007

Leffassa, verta ja suolenpätkiä ilmassa

Kävin katsomassa Robert Rodriquesin Grindhouse: Planet Terror Tennispalatsin päivänäytöksessä. Zombiet hyökkäsivät ja joukko ilman tartuntaa selvinneitä kävi hurjaa taistelua. Hurjaa sikälikin, että elokuva ei turhan takia ollut k-18, verta ja suolenpätkiä oli tarjolla koko rahan edestä.

Elokuva oli minun makuuni. Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä, joiltain osin jopa aivan loistavia. Räminää ja räiskettä riitti, ja shokkieffekteissä ei säästelty. Muutaman kerran tuli säpsähdettyä oikein kunnolla. Kuriositeettina mainittakoon Bruce Willis pienessä roolissa, jonka hän veti läpi rautaisella ammattitaidolla.

Hiukan enemmän mustaa huumoria olisin kaivannut, joten annetaan 4 tähteä asteikolla 1-5.

Ennen elokuvaa esitettiin 6 traileria, joista kolme innosti oikein paljon ja 1 kohtuullisen paljon. Leffateatterissa pitää siis vierailla useamman kerran tulevana syksynä, jos vain jostakin löytyy aikaa. Pitäisi heti lomien jälkeen muutama työehtosopimus neuvotella ja kenttäkierros kiertää, joten aikataulu ei ihan helpolla mahduta leffailtoja.

Unohtaa ei myöskään sovi, että TuTon kauden avaus lähestyy, ensimmäisen kerran pääsee hallille seuraamaan harjoitusottelua 2.8. Tosipelit alkavat sitten syyskuun puolivälissä.

Kaikki alkaa jostakin....

No niin, bloggailu voi sitten alkaa. Saa nyt nähdä kuinka usein tulee kirjoiteltua, ja painottuvatko turinat politiikkaan vai vapaa-aikaan. Tarkoitus olisi yhdistää molemmat, tiukalla tekstillä ja hyvällä maulla. Nih.