tiistai 15. heinäkuuta 2014

Auto ja viina - suojelua vai populismia?


Suomi-Areenalla uusi liikenneministeri Paula Risikko (kok) palasi tuttuun aiheeseen; tieliikenteen promillerajan laskemiseen 0,5 promillesta 0,2 promilleen. Esitys sai heti avointa tai varovaista kannatusta usealta taholta, kuten arvata saattaa.

Kyseinen ehdotus ei ole mitenkään uusi. Keskustelu promillerajasta ei ole liiemmin noudattanut puoluerajoja, tuskin niin käy nytkään. Nykyhallituksessa tiukennuksen tulppana on ollut oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP), joka vastasi Suomen Kuvalehden kysymykseen tiukennuksesta n. puolitoista vuotta sitten seuraavasti: ”Alentamisella tulisi olla hyvät ja tarkkaan harkitut perustelut. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sellaiset kuljettajat, joiden veren alkoholipitoisuus on 0,2-0,49 promillea, aiheuttavat varsin vähän onnettomuuksia.”

Niinpä niin. Tutkimukset eivät osoita tarvetta tai syytä tiukentaa promillerajaa, mutta kuitenkin asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn säännöllisin väliajoin. Niitä oikeusministerin peräämiä hyviä ja tarkkaan harkittuja perusteluja ei ole yhtään enempää tarjolla nytkään, mutta tämähän ei estä esittämästä tiukkoja linjauksia. Osittain takana on varmasti aito huoli alkoholin ja liikenteen yhtälöstä, osittain taas takana lienee puhdas populismi - tiedetään että kansalaiset ajattelevat asiasta kuullessaan törkeän rattijuopon yliajamaksi joutunutta viatonta lasta - vaikka tällä on varsin vähän tekemistä pääkysymyksen kanssa.

Perusperiaatteena Jos otat - et aja, on oikein hyvä lähtökohta. Nyt kysymys on kuitenkin siitä, keiden me toivomme poliisien jahtaavan: törkeitä ja siten aidosti itselleen ja muille hengenvaarallisia rattijuoppoja? Vai 0,2 - 0,49 promillen haarukassa olevia, usein lauantai- ja sunnnuntaiaamuisin liikenteestä löytyvien, tilastojen mukaan ei kovin vaarallisia kuskeja? On käsittämätön logiikka että poliisien työmäärää halutaan lisätä jokseenkin tarpeettomasti, koska halutaan antaa viesti että alkoholi ja auto eivät kuulu yhteen.

Tämä viesti menee paljon paremmin - ja tehokkaammin - perille muilla keinoin. Lisätään poliisien resursseja valvoa liikennettä, enemmän puhallusratsioita ympäri maan. Samalla voidaan koventaa törkeistä rattijuopumuksista annettavia rangaistuksia, myös silloin kun varsinaista onnettomutta ei ole tapahtunut. Ja tietenkin valistusta, valistusta ja valistusta.

Ministeri Risikkoa kuunnellessa tulee mielikuva miten poliisi jahtaa taskuvarkaita, vaikka murhamiehiä hiipii maisemissa. Ei anneta näennästoimenpiteiden sumentaa todellista ongelmaa: miten saadaan umpitunnelissa olevat kuskit pois liikenteestä, vaarantamasta viattomien ihmisten turvallisuutta.

Hallitus on periaatteessa linjannut asiasta jo joulukuussa 2012. Hallitus teki linjauksensa hyväksyessään pitkään valmistellun periaatepäätöksensä tieliikenneturvallisuuden parantamisesta. Sen mukaan ”liikenneonnettomuusriskin perusteella Suomen nykyinen rattijuopumusraja, 0,5 promillea on perusteltu”.

Ministeri Risikko on varmasti tietoinen kyseisestä linjauksesta. Tätä taustaa vasten hänen ulostulonsa näyttäytyy varsin populistiselta ja julkisuuden tavoittelulta. Liikenneministeriltä sopii odottaa enemmän - Suomen teiden turvallisuus ei ole sillä tasolla kuin pitäisi.

Onnea ja menestystä isojen haasteiden kanssa, ei haaskata enempää aikaa tämän asian ympärillä.