perjantai 10. huhtikuuta 2009

Paavo Lipponen, pääsiäisen piristys

Paavo Lipponen tulittaa täyslaidallisen Turun Sanomissa. Hän tietää itsekin provosoivansa kuten Turun Sanomien kolumnin otsikko kertoo, ja niinhän siinä käykin. Lipposen terävä kynä ja rohkeus tykittää näkemyksiään on omaa luokkaansa, siinä joku populistilässyttäjä tyyliin Soini on pelkkä oppipoika. Totta kai se on helpompaa tehdä kun ei enää ole politiikan keskiössä, mutta ei se sinänsä vähennä Lipposen arvoa mielipidevaikuttajana.

Lipponen on selkeästi aidon huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Energiapolitiikassa leikitään vihreitä piirileikkejä, uskotellaan homman hoituvan tuulimyllyillä ja hurskaalla uskolla. Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmällä aiotaan keinotekoisesti taata tuulivoiman kilpailukyky. Marginaalisen tuotannon tukemisen lasku on suuri ja sen maksavat veronmaksajat, tästä saamme maataloustukeen verrattavan tukiautomaatin. Asiasta voi lukea vaikka Loviisan Sanomien pääkirjoituksesta.

Lipponen on varmasti huolissaan myös siitä, että SDP erehtyy kopioimaan Ruotsin demareiden energiapoliittisen linjan. Siellä Mona Sahlinin johtama puolue on linnoittautunut Vasemmistopuolueen ja Vihreiden kanssa ydinvoimaa vastaan, demareiden ay-siiven ja monen muunkin järkytykseksi. Tämä tulee olemaan yksi keskeinen tekijä miksi voi ennustaa Ruotsin oikeistohallitukselle pitkää ikää, ikävä kyllä.

Lipposen huolen SDP:n tulevaisuudesta ymmärtää, kun hän on ollut puolueaktiivi lähes 50 vuotta. Sinä aikana hän on ehtinyt nähdä kaikenlaista, eikä SDP:n mielenmuutos esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien suhteen varmasti miellytä perinteistä parlamentaarisen demokratian kannattajaa. Kyseessä onkin uskomaton keikaus, todellinen harha-askel kansaa kosiskelevaan populismiin.

Lipponen tarttuu myös Sauli Niinistön puheisiin. Kerta toisensa jälkeen puhemies Niinistö linjaa istuvan hallituksen näkemyksiä vastaan. Niinistö käy presidentinvaaleja 2012 jo täyttä häkää, vaikka asiasta kysyttäessä jeesusteleekin silmät kirkkaina. Ainoa toinen selitys on nimittäin se, että Niinistö on täysin menettänyt uskonsa edustamansa puolueensa poliittiseen linjaan, minkä luulisi Jyrki Kataista huolettavan. Mutta ei, Katainen surffailee fantastisuutta hokien eteenpäin, joten ainoaksi selitykseksi jää Niinistön presidentinvaalikampanja 2012. Tähän pitäisi sitten tarttua, mutta kumman hampaattomasti media Niinistöä käsittelee.

Loistava kolumni jälleen Lipposelta, todellinen piristysruiske uutisköyhään pääsiäiseen