tiistai 15. heinäkuuta 2014

Auto ja viina - suojelua vai populismia?


Suomi-Areenalla uusi liikenneministeri Paula Risikko (kok) palasi tuttuun aiheeseen; tieliikenteen promillerajan laskemiseen 0,5 promillesta 0,2 promilleen. Esitys sai heti avointa tai varovaista kannatusta usealta taholta, kuten arvata saattaa.

Kyseinen ehdotus ei ole mitenkään uusi. Keskustelu promillerajasta ei ole liiemmin noudattanut puoluerajoja, tuskin niin käy nytkään. Nykyhallituksessa tiukennuksen tulppana on ollut oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP), joka vastasi Suomen Kuvalehden kysymykseen tiukennuksesta n. puolitoista vuotta sitten seuraavasti: ”Alentamisella tulisi olla hyvät ja tarkkaan harkitut perustelut. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sellaiset kuljettajat, joiden veren alkoholipitoisuus on 0,2-0,49 promillea, aiheuttavat varsin vähän onnettomuuksia.”

Niinpä niin. Tutkimukset eivät osoita tarvetta tai syytä tiukentaa promillerajaa, mutta kuitenkin asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn säännöllisin väliajoin. Niitä oikeusministerin peräämiä hyviä ja tarkkaan harkittuja perusteluja ei ole yhtään enempää tarjolla nytkään, mutta tämähän ei estä esittämästä tiukkoja linjauksia. Osittain takana on varmasti aito huoli alkoholin ja liikenteen yhtälöstä, osittain taas takana lienee puhdas populismi - tiedetään että kansalaiset ajattelevat asiasta kuullessaan törkeän rattijuopon yliajamaksi joutunutta viatonta lasta - vaikka tällä on varsin vähän tekemistä pääkysymyksen kanssa.

Perusperiaatteena Jos otat - et aja, on oikein hyvä lähtökohta. Nyt kysymys on kuitenkin siitä, keiden me toivomme poliisien jahtaavan: törkeitä ja siten aidosti itselleen ja muille hengenvaarallisia rattijuoppoja? Vai 0,2 - 0,49 promillen haarukassa olevia, usein lauantai- ja sunnnuntaiaamuisin liikenteestä löytyvien, tilastojen mukaan ei kovin vaarallisia kuskeja? On käsittämätön logiikka että poliisien työmäärää halutaan lisätä jokseenkin tarpeettomasti, koska halutaan antaa viesti että alkoholi ja auto eivät kuulu yhteen.

Tämä viesti menee paljon paremmin - ja tehokkaammin - perille muilla keinoin. Lisätään poliisien resursseja valvoa liikennettä, enemmän puhallusratsioita ympäri maan. Samalla voidaan koventaa törkeistä rattijuopumuksista annettavia rangaistuksia, myös silloin kun varsinaista onnettomutta ei ole tapahtunut. Ja tietenkin valistusta, valistusta ja valistusta.

Ministeri Risikkoa kuunnellessa tulee mielikuva miten poliisi jahtaa taskuvarkaita, vaikka murhamiehiä hiipii maisemissa. Ei anneta näennästoimenpiteiden sumentaa todellista ongelmaa: miten saadaan umpitunnelissa olevat kuskit pois liikenteestä, vaarantamasta viattomien ihmisten turvallisuutta.

Hallitus on periaatteessa linjannut asiasta jo joulukuussa 2012. Hallitus teki linjauksensa hyväksyessään pitkään valmistellun periaatepäätöksensä tieliikenneturvallisuuden parantamisesta. Sen mukaan ”liikenneonnettomuusriskin perusteella Suomen nykyinen rattijuopumusraja, 0,5 promillea on perusteltu”.

Ministeri Risikko on varmasti tietoinen kyseisestä linjauksesta. Tätä taustaa vasten hänen ulostulonsa näyttäytyy varsin populistiselta ja julkisuuden tavoittelulta. Liikenneministeriltä sopii odottaa enemmän - Suomen teiden turvallisuus ei ole sillä tasolla kuin pitäisi.

Onnea ja menestystä isojen haasteiden kanssa, ei haaskata enempää aikaa tämän asian ympärillä.


perjantai 16. toukokuuta 2014


Äänestyssuositus – ja kuolemansuudelmia!

Kahlasin läpi keskeisten puolueiden ehdokaslistat, ja valitsin oman suosikkini. Muutaman puolueen kohdalla valinta oli vaikea, muutaman kohdalla helppoakin helpompi.

SDP

Tage ja naiset Pohjanmaalta. Tällä kertaa suosiossa Miapetra Kumpula – Natri, joka siis saa todellisen ääneni 25.5. Mippe on asiantunteva, aktiivinen ja tarmokas. Yleiselläkin tasolla koen hänet vastuulliseksi ja pragmaattiseksi poliitikoksi, näissä vaaleissa hän on minun kirjoissani ehdokaskaartin ykkönen.

Kokoomus

Sirpa Pietikäinen on poliittisesti turvallisin valinta, mutta ääneni menisi kuitenkin Henna Virkkuselle. Olen oppinut häntä arvostamaan monella tasolla, pari vuotta töissä saman käytävän varrella oli viimeinen niitti. Rohkea, määrätietoinen, hauska. Kuten Henna sanoo, toiset tykkää, toiset ei. Minä tykkään.

Keskusta

Vaikeaa… Ann - Mari Kemell olkoon valintani. Kauppatieteiden maisteri, joka on työskennellyt Valtiovarainministeriössä. Fiksun ja ahkeran naisen maineessa, paremman puutteessa saa riittää. Ehdokkaina on monta sellaista nimeä jotka minulle täysin no, no. Kuten vaikka Irakgaten veteraani, Anneli Jäätteenmäki.

Perussuomalaiset

Vielä vaikeampaa. Valitaan Sampo Terho, joka on puoluetta jo tovin europarlamentissa edustanutkin. Terho on varsin asiallisen miehen maineessa, eikä hänellä ole taipumusta skandaalikäryiseen toimintaan.

Vihreät

Johanna Sumuvuori vai Anni Sinnemäki….. Valitaan Anni Sinnemäki. Todella mukava ja ystävällinen poliitikko, kokenut ja osaava. Anni osaa joskus jopa nauraa itselleen ja puolueelleen, mikä vihreille on usein kovin hankalaa. Anni ei myöskään vihaa demareita vallan hurjasti, joten ääni hänelle.

Vasemmistoliitto

Merja Kyllönen, ehdottomasti. Sixpackin ilopilleri, joka osasi piristää synkkiäkin hetkiä. Vahvatahtoinen, rohkea nainen. Uskaltaa olla pienen puolella tiukoissakin tilanteissa, ollen kuitenkin yhteistyökykyinen ja jopa varsin vastuullinen. Listalla on muitakin hyviä tyyppejä, kuten Silvia Modig, mutta ääneni menisi Merjalle.

RKP

Olen kerran oikeastikin äänestänyt Jörn Donneria, ja nyt teen sen leikisti. Donner on kulttihahmo, joka niin monella tavalla istuu minun käsitykseeni oikeasta ja väärästä. Ikään on paljon, mutta toivottavasti Donner lähtee vielä kerran edustamaan Suomea suureen maailmaan. Tätä miestä minä arvostan hyvin, hyvin paljon.

Kristillisdemokraatit

Marjo Loponen, Lahti. Marjo oli kollegani kun olimme valtion hommissa, opin arvostamaan häntä paljon. Miellyttävä, ystävällinen, sosiaalisesti lahjakas ja poliittisesti terävä. Marjoa pidän ystävänäni, jolle toivon kohtuullista menestystä politiikassa, ja suurta menestystä kaikessa muussa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Hei kaikki tutut ja tuntemattomat! Yleisön pyynnöstä, Tagen Turinat palaa jälleen estraadille. Allekirjoittanut on vastuusta vapaa, ja voi taas analysoida politiikkaa ja muutakin puolueettomien, heh, silmälasien läpi. Kaikki näkemykset ovat vain ja ainoastaan omiani, eivät enempää eikä vähempää. Ensimmäiseksi analysoidaan EU-vaalit, siitä se lähtee!