sunnuntai 30. syyskuuta 2007

SDP Eduskuntaryhmä, Part X

Johanna Ojala-Niemelä Nuorehko juristi pudotti Maija Raskin eduskunnasta. Raskin ura valtakunnantasolla on loppu, mutta Ojala-Niemelä joutuu vielä taistelemaan vakiinnuttaakseen paikkansa eduskunnassa. Haasteen heittänee ainakin Jyrki Konola. Ojala-Niemelä on sympaattinen ja pidetty edustaja, joka nuoresta iästään huolimatta tuntee politiikan koukerot. Hän ei turhaan äänessä ole, mutta tietää mistä puhuu suunsa avatessaan. Tätä ehdokasta olisin varmasti äänestänyt viime vaaleissa. Ja seuraavissakin, jos Konolan Jykke ei tee valintaa hankalaksi..

Heli Paasio Kolmannen polven edustaja Turusta. Tämä on edustaja, jonka kohdalla ystävyyssuhde saattaa hämärtää näkökykyäni. Paasio kerää kovat äänimäärät Varsinais-Suomessa, mutta kuinka paljon keräisikään, jos kampanjoisi maksimitehoilla? Paasio korostaa kovasti yhdessä tekemisen tärkeyttä ja samaan suuntaan soutamista; häneltä toivoisi enemmän konkretiaa retoriikan tueksi. Paasio on ilman muuta Varsinais-Suomen demariedustajista potentiaalisin ministeriehdokas. Tätä ehdokasta voisi ilman muuta äänestää. Mippe Kumpulan lisäksi toinen nuorehko naisedustaja, joka on energiapoliittisesti valveutunut.

Sirpa Paatero Todella suuriin saappaisiin ( Voi Mönkäre, kuinka ikävä sinua onkaan) Kymessä astunut uusi tulokas. Kahminut itselleen valtavasti luottamustehtäviä, mikä ei välttämättä ole ollenkaan hyvä piirre. Paatero on sosiaalisesti lahjakas edustaja, jolla on vielä pitkä matka edessään, ennen kuin katu-uskottavuus on kunnossa. Valto Kosken vaalipiirissä voi äänestää vain Valto Koskea. Ehdokas ei muutenkaan profiililtaan ole ihan minun skeneä.

torstai 27. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part IX

Esa Lahtela Marjaana Koskisen taistelupari. Ikuinen vastarannan kiiski, joka kerää kovat äänimäärät vaaleista toiseen. Pohjois-Karjalan asukkailla on omituinen huumorintaju. Lahtela on päivästä toiseen kaikkea pahaa vastaan hyvän puolella, kuvitellen siten saavansa jotakin aikaan. No, aloitetehtailu pitää ainakin mielen virkeänä. Pohjois-Karjalan vaalipiiri tulisi pakkoliittää jonnekin. Heti.

Reijo Laitinen Vähälukuisen duunarisiiven edustaja Jyväskylästä. Tiukka ydinvoimamies, mikä plussaksi laskettakoon. Ihmeen hajuton ja mauton, vaikka on istunut eduskunnassa jo pitkään. Njaa....tämä ehdokas ei ehkä olisi valintani vaaleissa.

Päivi Lipponen Paavon vaimo, joka yllätti monet nousemalla eduskuntaan. Luo pontevasti omaa uraa, saaden mielettömästi julkisuutta ollakseen ensimmäisen kauden edustaja. Toiminut myös Juha Miedon kirjoituskoneena. Olisiko hänestä SDP:n erittäin kuivahtaneen sinipunasiiven lipunkantajaksi? Tätä ehdokasta voisi äänestää, muutenkin kuin Paavon takia.

tiistai 25. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part VIII

Miapetra Kumpula-Natri Pohjanmaan vaalipiiri tuottaa vähän määrää, mutta paljon laatua. Mippe on ilman muuta suosikkejani ryhmässä. Hän keskittyy talous- ja energiapolitiikkaan, mistä pinnat kotiin. Mippe on myös vahva ja karismaattinen persoona, joka tietenkään ei kaikkia miellytä. Tavoitteet varmasti korkealla politiikassa. Tätä ehdokasta voisin äänestää kaikissa muissa vaalipiireissä paitsi Pohjanmaalla. Mutta onneksi Mipen paikka on tukevalla pohjalla.

Merja Kuusisto Allekirjoittaneelle varsin tuntematon suuruus. Kotisivujensa mukaan haluaa keskittää sekä palkankorotukset että veronkevennykset pienituloisille. Toivottavasti moinen pölhöpopulismi ei kuvaa laajemmin ajattelua. Läpimeno tappiollisissa vaaleissa oli kova suoritus, turnauskestävyys testataan 2011. En oikein millään keksi syytä miksi äänestäisin tätä ehdokasta.

Lauri Kähkönen Jos poliittinen toiminta pyörisi metsästyksen ympärillä olisi tämä edustaja pääministeri. Valitettavasti näin ei ole, ja siten Kähkösen painoarvo jää varsin kevyeksi. Kähkönenkin tuntee vetoa populismiin, vaikka saman vaalipiirin Esa Lahtela onkin omaa luokkaansa. Kähkönen on edustaja, joka ei ole edes yrittänyt tulla tunnetuksi vaalipiirinsä ulkopuolella. Tai jos on, niin epäonnistuminen on totaalinen. Pohjois-Karjalan vaalipiiri pitää nopeasti yhdistää johonkin toisen vaalipiiriin. Erittäin nopeasti.

maanantai 24. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part VII

Huh huh, kiirettä pitää. Kaiken kukkuraksi TuTo matkasi idänkiertueelle, ja sinnehän piti sitten päästä. Palkintona 6/9 pistettä ja kunnon flunssa. Mutta olihan se kiva nähdä mm. Mäkisen Jari. Mainio ystävä, joka asuu turhan kaukana.

Kiinnitin Uutispäivä Demarissa huomiota ilmoitukseen, jossa mainostettiin Turun Wanhojen Demareiden tilaisuutta. Alustajana oli kansanedustaja Petteri Orpo (kok), ja teemana sdp:n ja kokoomuksen yhteistyö. Tuohon tilaisuuteen voisi lähettää kuunteluoppilaiksi koko sdp:n nykyjohdon. Voisivat oppia jotain veteraanitovereilta.

Mutta jatketaan eduskuntaryhmän ruotimista.

Valto Koski Eduskunnan aatelia. Ei vain minun, vaan myös monen muun mielestä. Sivistynyt herrasmies, jota arvostetaan yli puoluerajojen. Asettui vielä kerran ehdolle, kun Mönkäre ja Kekkonen luopuivat Kymessä. Palkinnoksi ryhmä veti Kosken kölin alta valiokuntapaikkoja jaettaessa. Harvoin on suututtanut niin paljon, toivottavasti eduskuntaryhmän työvaliokunta ymmärtää edes hävetä. Valtoa voisi äänestää koska tahansa, minne tahansa. Valioyksilö.

Johannes Koskinen Eduskunnan varapuhemies, jota mm. minä kannatin puolueen johtoon edellisellä kierroksella. Traumatisoi tukijansa tehokkaasti vetäytymällä kisasta viime metreillä. Sivistynyt, hyvin koulutettu ja nuhteeton. Lisäksi vaisun ja tylsän oloinen, aivan kuin vaatisi pienen sähköiskun käynnistyäkseen. Tätä ehdokasta olisi ennen voinut äänestää. Nyt en ole ihan varma, onko lopullisesti jäähdyttelemässä korokkella?

Marjaana Koskinen Edustaja, joka jakaa mielipiteitä tehokkaasti. Allekirjoittaneella on ollut omat skismansa hänen kanssaan. Siltoja palaa ja raunioita syntyy siellä missä Marjaana mellastaa. Ei ole puolue-eliitin suosiossa, vaikka omaakin asiantuntemusta sosiaalisektorilla. Tämä ehdokas ei minun ääntäni tarvitse. Herraviha ja populismi toimivat aina, ehdokas istuu (rivi)edustajana niin kauan kuin haluaa.

tiistai 18. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part VI

Anneli Kiljunen Kolmannen polven poliitikko Kymestä. Noussut SDP:n ääniharavaksi vaalipiirissä jossa paljon ongelmia. Kiljusesta (Anneli) ei pahaa sanaa kuule oikein tonkimallakaan, eikä viehättävä persoona jätä kylmäksi. Poliittiset uroteot kuitenkin jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta. Takarivin taavi vai suuremmat tavoitteet? Tätä ehdokasta voisi mahdollisesti äänestää.

Kimmo Kiljunen Loka Laitisen mukaan eduskunnan vanhin lapsinero. Ulkopolitiikan asiantuntija, joka omasta mielestään olisi armoitettu ulkoministeri. Taipumus työntää naamansa kameran eteen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Vaalilehti Kiljusen Herrasväki on herättänyt huvittuneisuutta - kuinka monta kuvaa Kimmosta mahtuu yhdelle sivulle? Tämä ehdokas saisi vaaleissa pärjätä ilman minun ääntäni.

Krista Kiuru Uusi tulokas Satakunnasta. Tuttu kuitenkin jo SONK-ajoilta, eikä mikään epämiellyttävä muisto. Sympaattinen ja empaattinen, jonka turnauskestävyys aikuisten kisoissa vielä arvoitus. Parhaimmillaan mahdollisuus nousta kovan luokan ääniharavaksi, pahimmillaan jää yhden kauden tähdenlennoksi. Tämä ehdokas voisi saada ääneni.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhnä, Part V - ja muita kuulumisia

Oli aika hurja viikko. Työpaine on äärimmillään ja TuTo aloitti taistelunsa sarjapelien muodossa. Flunssa onneksi hellitti, joten täydessä iskussa ollaan jälleen, mitä nyt päänsärkyä oli muutamana aamuna...Tämän viikon hitti on ollut Häkämies, Häkämies ja Häkämies. Vaikken suurimpia Halosfaneja ole, on hän kuitenkin ulkopolitiikan ammattilainen kokoomuksen kolkkapoikiin verrattuna. Puhumattakaan pääministeristä, joka on aika impivaaralainen ulkopolitikan suhteen. Sinänsä ei yllättävää, koska Keskustan kansainväliset kontaktit ja yhteistyö ovat mitättömät muihin suuriin puolueisiin verrattuna.

Mutta suurta kiinnostusta herättänyt eduskuntaryhmän ruotiminen jatkuu, olkaa hyvä.

Antti Kalliomäki Tämän miehen menestymistä seurasin jo 1980 Moskovan olympialaisten aikana. Silloin homma kosahti totaalisesti, mutta politiikassa Kalliomäki on menestynyt hienosti. Monipuolinen ja tasaisen varma, sekä viimeisen päälle lojaali puoluejohdolle. Oisikohan kuitenkin viimeinen kausi meneillään? Tätä ehdokasta voisin äänestää, Uudenmaan vaalipiirin kirkkaimpia tähtiä.

Ilkka Kantola Varsinais-Suomen komeetta, joka pilasi Seppo Lehtisen mahdollisuudet nousta eduskuntaan (Tai no jaa, ehkä suurin spoileri oli Seppo ja nuoret aikuiset - nettisaitti). Kantola on loistava puhuja ja toripoliitikko, joka vielä opettelee politiikan aakkosia. Mahdollisuudet pidempään uraan olemassa, kyky kerätä ääniä yli puoluerajojen on huomattava. Osaa nauraa itselleen ja taustalleen. Pappisehdokkaat ovat minulle vieraita, mutta Kantola ei ole ihan mahdoton. Saa myös bonareita avustajavalintansa johdosta.

Saara Karhu Ääniharava Pirkanmaalta, jolla julkkistausta televisiosta. Lievään populismiin taipuvainen edustaja, jota ei ihan kärkeen ministeripörssissä voi nostaa. Korkea profiili Pirkanmaalla, mutta muualla varsin tuntematon poliittisen uransa osalta. Tätä ehdokasta en äänestäisi.

maanantai 10. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part IV

Susanna Huovinen Jo ministerinäkin toiminut nuorehko kansanedustaja Jyväskylästä. Potentiaalinen puheenjohtajaehdokas hänkin, mutta pelko asemien menettämisestä taitaa olla liian suuri. Myös Huovisen ministeriyttä leimasi varovaisuus ja tietty epävarmuus, vaikka suurempia mokia ei tapahtunutkaan. Joka tapauksessa poliittinen tulevaisuuus on valoisa, ja erityismaininta laadukkaasta aviopuolisosta. Tätä ehdokasta tuskin äänestäisin, energiapoliittiset erimielisyydet erottavat liikaa.

Sinikka Hurskainen Urpo Leppäsen hyvin tunteva idän ihme. Tiukasti reviiriään vartioiva poliitikko, joka ei ole onnistunut vakuuttamaan johtavia tovereita ministerikyvyistään. Hurskaisella on varmasti vielä tavoitteita politiikassa. Erityismaininta erittäin laadukkaasta avustajasta, Kirsi Airiosta kuullaan vielä. Tätä ehdokasta en äänestäisi.

Liisa Jaakonsaari Edustaja Suorasuu, jolla kanttia ja uskallusta haastaa auktoriteetteja. On vaeltanut pitkän tien punaisesta tusinasta Lipposlaisuuden lipunkantajaksi. Äänestäjät ovat uskollisesti seuranneet mukana, monien yllätykseksi. Jos Jaakonsaari olisi hiukan nuorempi, olisi oven takana iso delegaatio kukkapuska kädessä. Hänen taakseen olisi helppo kerätä nykyjohtoon tyytymätöntä porukkaa. Tätä ehdokasta äänestäisin epäröimättä hetkeäkään.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part III

Eero Heinäluoma Puolueen puheenjohtaja, joka lähes kaikkien mielestä on mainettaan parempi. Kuitenkaan homma ei oikein toimi, murskaava vaalitappio voi olla liikaa. Mitä ilmeisemmin punamullan fanaattinen kannattaja, jolle yhteistyö kokoomuksen kanssa on vierasta. Astui isoihin saappaisiin, ja uhkaa hukkua niihin. Sanotaan olevan kontrollifriikki, pienimmätkin asiat tulee kierrättää hänen kauttaan. Tätä ehdokasta voisin äänestää, kaikesta huolimatta. Helsingissä on kova pula siedettävistä miesehdokkaista, joten Heinäluoman kilpailuasetelma on suotuisa.

Rakel Hiltunen Sosiaalitantta, joka pitkään kunnallispolitiikassa puurrettuaan on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kansanedustajana. SDP:n edustajista leimallisimmin Helsingin puolustaja, joka jaksaa ahkerasti kiertää kenttää. Pitäytyy aika tiukasti asioihin joista jotain ymmärtää, mikä ei ole ollenkaan huono piirre. Ulkuori pettää, Rakel on tiukka SDP:n soturi, joka ottaa hankasti vastustajien kanssa matsia. Tämä ehdokas on sen verran profiililtaan kaukana, että tuskin häntä äänestäisin. Mutta toivottavasti moni muu niin kuitenkin tekisi, Rakel on oikein kelpo edustaja.

Reijo Kallio Katse Satakuntaan. Rauman demarit ovat vuodesta 1995 lähettäneet Kallion Helsinkiin. Kallio on tunnollisen ja ahkeran miehen maineessa, vaikka ei karismaa hurjasti omaa.Puolueen kannalta hyvä edustaja, lojaali eikä sorru populismiin. Reservin majuri jatkaa halutessaan eduskunnassa vielä useita kausia. Vankkaa ydinvoiman kannattajaa voi lähes aina äänestää, eikä Kallio muodosta poikkeusta.

lauantai 8. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä Part II

Eduskuntaryhmän ruotiminen jatkuu.

Tarja Filatov Eduskuntaryhmän puheenjohtaja on jo kokenut poliitikko. Nukkui edelliskerralla onnensa ohi puolueen puheenjohtajakisassa, mikä heikentää mahdollisuuksia tällä kertaa. Monet katsovat jo seuraavaan sukupolveen. Filatov on substanssipoliitikko pitkäpiimäisyyteen asti, eikä häntä voi karismaattiseksi sanoa. On kuitenkin ilman muuta eduskuntaryhmän raskassarjalaisia, jolla on edellytyksiä tehdä oikeistohallituksen taipaleesta hankala. Tätä ehdokasta voisin äänestää, mutta vailla suurta kiihkoa ja intoa.

Jukka Gustafsson Tämä edustaja on useamman kerran jäänyt viime hetkellä vailla ministerisalkkua, suureksi pettymyksekseen. Nyt salkku on jo hyvin epätodennäköinen. Gustafsson on urheilumiehiä, joka ei oikein ole onnistunut nousemaan varjosta valoon. Ystävällinen mies, jolla vähän vihollisia. Tätä ehdokasta voisin teoriassa äänestää, koska hän on ehdokkaana surullisessa Pirkanmaan vaalipiirissä.

Maria Guzenina-Richardson SDP:n nouseva tähti, jolla taustat kunnossa. Iski pöytään kovat numerot maalivaaleissa, ja tie tähtiin on auki. Pyrkinee varapuheenjohtajaksi puoluekokouksessa, eikä pidemmän päälle tyydy tähän. Nuoren sukupolven naisdemariksi harvinaisen vastuullinen, joka varsinkin sosiaalipuolen kysymyksissä on oikeistolle piikki lihassa. Maan parhaita toripoliitikkoja, kansalaiset vauvasta vaariin sukupuoleen katsomatta ovat sulaa vahaa kun Maria osuu kohdalle. Tätä ehdokasta voisin hyvinkin äänestää. Eikä olisi ensimmäinen kerta, EU-vaaleissa 2004 näin jo tapahtui. Enkä ole katunut, päinvastoin.

perjantai 7. syyskuuta 2007

Korjaus arvostelusääntöihin

Korjaan hiukan sääntöjä eduskuntaryhmän arvionnissa: Arvosanojen sijaan kerron aina lopuksi, voisinko minä kyseistä ehdokasta äänestää. Lisäksi todettakoon palautteen antajille, että näkemykset ovat subjektiivisia näkemyksiäni, perustuen kokemukseen, mielikuvaan tms. Monesta voidaan varmasti olla eri mieltä, mutta en kuitenkaan korjaa yhtään arviota sen takia, että joku "tietää paremmin".

Seuraavat kolme saavat tuomionsa huomenna lauantaina.

torstai 6. syyskuuta 2007

SDP eduskuntaryhmä, Part I

Olen pidempään pohtinut eduskuntaryhmän ruotimista, joten tuumasta toimeen. Pitää yrittää tähän aiheeseen palata aina selvin päin, jotta ei tarvitse jälkeenpäin katua... Arviot ovat minun omiani, eivätkä edusta kenenkään muun näkemyksiä. Kullekin edustajalle annan lopuksi arvosanan asteikolla 4-10, seuraavalla skaalalla:

4- Voi miksi meillä on demokratia??
5- Huokaus, iso huokaus.
6- Ei toivoton, mutta parantaa voi
7- Tasainen, hyvässä ja pahassa
8- Hyvä edustaja
9- Laatua, ehtaa laatua
10- Tämä saa ääneni !

Matti Ahde Veteraaniedustaja Oulusta, joka joutui Veikkauksen johdosta eroamaan skandaalin saattelemana. Vahva vaikuttaja, joka hävisi varapuhemiesvaalin Johannes Koskiselle. Keskeisenä syynä sanotaan olleen Eero Heinäluoman antama kuolemansuudelma. Ahdetta kuitenkin kuunnellaan, sekä ryhmässä että sen ulkopuolella. Tätä ehdokasta voisin äänestää, jos Liisa ei olisi samassa vaalipiirissä.

Marko Asell Painija Pirkanmaalta. Huumorintajuinen kaveri, jonka poliittinen painoarvo jää nähtäväksi. Taustalla kuitenkin valtuustouraa, joten lähtökohta voisi olla huonompikin. Laadukkaan kansanedustajan tunnusmerkki on avustajan valinta: sillä mittarilla Asell on onnistunut, Ailion Jarmo on laadukas jamppa. Lyhyt parlamentaarinen ura vaikeuttaa arvosanan antamista. Tätä ehdokasta tuskin äänestäisin. Tai no jaa, vaalipiiri on Pirkanmaa...

Maarit Feldt-Ranta Parissa vuodessa tuntemattomuudesta huipulle. Sanavalmis henkilö, joka osaa myös harrastaa uskallettua huumoria aikuiseen makuun. Edustaja, joka on tullut eduskuntaan jäädäkseen. Sen sijaan puoluesihteerin palli heiluu kovasti - uhkaa joutua uhrattavaksi vaalitappion alttarilla. Ei kuitenkaan minun avustuksellani, fight for it, Maarit. Tätä ehdokasta voisin äänestää, mutta isossa vaalipirissä kilpailu on kovaa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Lipponen. Paavo Lipponen

Paavo Lipponen iskee jälleen. Hänen kolumninsa päivän Turun Sanomissa on klassikko jo syntyessään. Kynä on terävä miekka, kun se on taiturin käsissä. Lipponen tekee selväksi näkemyksensä Tiitisen listan julkaisemisesta, iskuja saavat niin Alma-Media, Alpo Rusi kuin Heidi Hautalakin. Tyylilaji on Paavoa värikkäimmillään, hyvin poikkeava normaaliin poliittiseen jaaritteluun verrattuna. Toivottavasti Paavo vielä monta vuotta jatkaa kolumnistina, jos ei muusta syystä niin vaikka kaunamedian kiusaksi.

Noin muuten on aika ankeaa, kuumetta pukkaa mutta kotiin ei voi jäädä. Sairaslomat ovat nyt käytännössä lähes mahdottomia, työpaine keskellä neuvottelukierrosta on todella kova. Heta makaa peiton alla, joten kurjuuden maksimointi on meneillään. Hmpf.