keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Torjuntavoitto, tappio, murskatappio, ...?

Julkisessa keskustelussa on varsin pilkalliseenkin sävyyn arvosteltu SDP:n puoluejohdon käyttämää termiä "torjuntavoitto" kunnallisvaalien tuloksesta. Termin käytölle on kuitenkin olemassa valtakunnallisella tasolla ihan kohtuulliset perusteet, koska kannatuksen lasku saatiin jokseenkin pysäytettyä (vrt eduskuntavaalit 2007) ja ennen kaikkea koska Keskusta jäi selän taakse. Siellä sun täällä pärjättiin myös ihan mukavasti, SDP on suurin puolue mm. Salossa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa. Kyseiset kaupungit ovat kuntaliitosalueita ja kokoomus & keskusta tekivät kaikkensa ollakseen suurimpia siellä. Eivät onnistuneet, joten torjuntavoitto on ihan kelpo määritelmä sielläkin.

Tappioita kärsittiin monessa paikassa. SDP:n kannatus väheni jonkin verran, mutta mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut. Esimerkkejä tästä vaikka Rovaniemi, Pori sekä Porvoo. Näiden kuntien tulokset mahtuvat satunnaisvaihteluiden piiriin, tulokset olisivat voineet olla saman näköiset vaikka SDP:n kokonaiskannatus oli ollut pari prosenttia korkeammallakin tasolla. Tappiota tuli, mutta sen suurempiin surujuhliin ei ole aihetta tai tarvetta.

Murskatappio kärsittiin mm. pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Vantaan ja Espoon tulokset eivät ole kaunista katseltavaa. Yhteensä näissä kaupungeissa menetettiin 12 paikkaa. Tämän lisäksi vihreät menivät ohi Helsingissä ja Espoossa sekä Kokoomus Vantaalla. Kuriositeettina mainittakoon, että Peruussuomalaiset ovat vain kahden paikan päässä SDP:sta Espoossa. Pääkaupunkiseudun demareilla on paljon mietittävää. Tarvitaan uusia ideoita, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista politiikkaa - sekä henkilövaihdoksia. Nuoria tai nuorehkoja tulevaisuuden tekijöitä on nostettava keskeisiin tehtäviin lautakuntapaikkoja jaettaessa, kunnallisjärjestöjä on uudistettava ja Helsingin osalta piirin johto tulee vaihtaa.

Synkkää on, hyvin synkkää. Mutta hei, kyllä me jossakin voitimme vaalit. Esimerkiksi Ruotsinpyhtäällä, Forssassa, Nastolassa ja Kittilässä SDP yksiselitteisesti menestyi edellisvaaleja paremmin. Kyseisten ja eräiden muidenkin paikkakuntien demarit voivat läiskiä toisiaan olalle oikein kunnolla. He marssivat vastavirtaan vaaleissa joissa SDP otti turpaansa varsin perusteellisesti.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Erkki Tuomioja - totuuden torvi

Tuomiojan Erkki päätti kertoa näkemyksiään vaalitappion syistä blogissaan. Tuomiojahan osallistui ansiokkaasti taisteluun SDP:n riveissä näissä kunnallisvaaleissa. Tietäen SDP:n hankalan tilanteen Helsingissä ja oman kykynsä saada ääniä hän kävi ankaran vaalitaistelun ja toi listalle...... hetkinen, missäs Ekin sijoitus nyt onkaan..... Mitä?? Eikö hän ollutkaan ehdolla?? Ai niin, hänhän oli vielä äsken, yli 15 vuotta sitten, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Eihän nyt niin läheisen virkamieskokemuksen vuoksi voi lähteä puoluettaan auttamaan hädän hetkellä, eihän....?

Oman pesän likaaminen on maailman helpoin asia. Sillä saa julkisuutta ja pystyy asettumaan jalustalle suhteessa muihin: "Kyllä minä olisin tehnyt tämän paremmin" Tuomioja saattaa todellakin kuvitella, että hän olisi johtanut SDP:n hienoon vaalivoittoon eilen. Mutta sillä ei ole merkitystä. Puoluekokous ei häntä SDP:n johtoon halunnut, tälläkään kertaa.

Demokratiaan kuuluu että kaikkea, myös puoluejohtoa, saa arvostella. Mutta se ei kuitenkaan välttämättä tee siitä järkevää. En millään voi hyväksyä, että katsomosankari odottaa vaaleista vuorokauden ja hyökkää sitten puoluejohdon kimppuun - antaen samalla medialle ammuksia. Medialle, joka iloisesti rouskuttaa Keskustan vaalitappiota ja pesee heidän likapyykkiään.

Helsingin vaalitulos, osittain kiitos Tuomiojan, oli surkea. Listalla oli kuitenkin paljon nuoria ehdokkaita, jotka saivat kivasti kannatusta. Siellä piilee SDP:n tulevaisuus Helsingissä ja siitä on pidettävä huolta.

Ja miten kävikään....

...huonosti. Tässä tulos:

1. Yleiskannatus - onnistuuko SDP välttämään kolmannen sijan?

Tämä onnistui hyvin, kiitos Keskustan surkean tuloksen. Jos hyvin käy niin eilen muurattiin tulevan sinipunahallituksen peruskivi.

2. Pysyykö SDP Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena?

Ei pysynyt, ei ollut edes lähellä. Helsingin -5 on musertava lopputulos, olisi kuvitellut piirijohdon ilmoittavan erostaan jo eilen vaalivalvojaisissa.

3. Onko SDP vaalien jälkeen Vantaan suurin puolue?

Ei ole. Vantaa on osa pääkaupunkiseudun romahdusta.

4. Miten menestyy Heta Välimäki Helsingissä?

511 ääntä ja varavaltuutetuksi. Tietynlainen pettymys, mutta tarkempi analyysi kertoo jotain muutakin. Askelmerkit kohti eduskuntavaaleja 2011 ja kunnallisvaaleja 2012 ovat kohdallaan.

5. Meneekö Petja Raaska läpi Turussa?

Ei mennyt. Helsingistä käsin on vaikea sanoa Turun tunnelmia, mutta 170 ääntä lienee ollut pettymys.


Ihan oman fiiliksen vuoksi, tässä muutama pilkahdus ilosta, kytkeytyen nuoruusvuosiin.

* Vanha kotikuntani Ruotsinpyhtää: SDP +1. Eräät linnakkeet pitävät pintansa tiukassakin paikassa.

* Synnyinkuntani ja vanhempieni nykyinen kotikunta Loviisa meni päin takapuolta ( SDP -3), mutta vanha kunnon Bo Lindfors teki siellä paluun valtuustoon. Sillä lailla, way to go Bosse!

* Entinen Loviisalainen valtuutettu Sorella Silvala teki paluun kunnallispolitikkaan, nyt Pyhtäällä. SDP kärsi tuntuvan tappion, mutta ryhmä sai laatua riveihinsä Sorellan myötä.

Laajempi analyysi saa jäädä hiukan myöhäisemmäksi, nyt täytyy vielä sulatella tulosta ja toipua tappiosta.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kunnallisvaalit 2008 - oikeiston riemuvoitto?

Kunnallisvaalien tulos on selvillä kahden vuorokauden kuluttua. Viimeisimmät mielipidetiedustelut ennustavat kokoomuksen voittavan selvästi, jopa ylivoimaisesti. Keskusta olisi yhtä selkeä kakkonen ja SDP kolmonen, jopa alle 20% jäävällä vaalituloksella. Toteutuessaan tulos olisi vasemmistolle historiallisen huono, kun Vasemmistoliitonkin suunta olisi laskeva.

Lienee turvallista arvioida, että sunnuntaina Suomessa ei puhaltele vasemmistopuhuri. Siedettävän torjuntavoitonkin saavuttaminen on työn ja tuskan takana, eivätkä luvatut sääolosuhteet näkymiä paranna. Syysmyrskyn sattuessa kohdalle kokoomuksen kannattajien äänestysvarmuus korostuu. SDP ja vihreät taas saavat seurata voimattomina sivusta, miten potentiaaliset kannattajat jäävät kotiin.

Ennen vaaleja ei viitsi sen syvemmin analysoida mahdollisen tappion syytä, sen aika on myöhemmin. Minä seuraan vaali-iltana seuravia asioita tuloslaskennan edetessä:

1. Yleiskannatus - onnistuuko SDP välttämään kolmannen sijan?
2. Pysyykö SDP Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena?
3. Onko SDP vaalien jälkeen Vantaan suurin puolue?
4. Miten menestyy Heta Välimäki Helsingissä?
5. Meneekö Petja Raaska läpi Turussa?

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Cast your votes...

Kanadassa New Democratic Party (NDP) menestyi eilisissä parlamenttivaaleissa kohtuullisen hyvin, voittaen useita lisäpaikkoja. Se vei muistot syksyyn 1988, kun vietin vuoden vaihto-oppilaana Yukonissa. Maassa käytiin silloinkin vaaleja, ja legendaarinen NDP:n puheenjohtaja Ed Broadbent vieraili territoriossa. Sali oli tupaten täynnä, Ed heitti pikkutakin pois ja kääri hihansa, ja mahtavan puhujan tulisieluinen puhe alkoi... puheen lopuksi koko sali huusi kurkku suorana kannatustaan NDP:lle, joka on niin lähellä demaripuoluetta kuin mitä Pohjois-Amerikassa on mahdollista.

Suomessakin suunnataan uurnille. Kovasti toivon Hetan menestyvän Helsingissä, numero on 872. SDP tarvitsee nuoria, raikkaita menestyjiä vaaleissa. Puolueen imago ei edelleenkään ole kaksinen, valtuustoihin olisi saatava uusia kasvoja. Näissä vaaleissa olisi mahdollisuus näpäyttää oikeistoa - siellä on jo pitkään riemuittu vasemmiston ongelmille. Nyt äänestäjillä on mahdollisuus kertoa mielipiteensä, tarvitaanko SDP:tä ja sen edustamia arvoja ja asenteita tässä maassa?

Miten kävi Ed Broadbentin? Hän luopui NDP:n puheenjohtajuudesta 1989, johdettuaan puoluetta 15 vuotta. Hän poistui politiikasta takavasemmalle.... tehdäkseen paluun vaaleissa 2004! Silloin hän kukisti istuvan pääministerin läheisen liittolaisen itselleen aivan uudessa vaalipiirissä, Ottawa Centressä. Vaalipiirin alueella sijaitsee mm. Kanadan parlamentti. Broadbent istui parlamentissa yhden kauden, luopuen sitten vapaaehtoisesti ollakseen vakavasti sairaan vaimonsa tukena.

On of the greatest political personalities in Canada left the building.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Kuolemansuudelmia tarjolla...

Oppinut ystäväni Pete Mustakallio pohtii mielenkiintoisia täällä. Itsekin olen pohtinut omaa äänestyskäyttäytymistäni eri puolueiden osalta. Käynpä siis läpi Turun ja Helsingin suosikit.

Turku:

Äänestän vaaleissa Petjaa. SDP:n listalla olisi monta muutakin helposti äänestettävää ehdokasta, mutta Petja nyt joka tapauksessa on valintani. Kaupungin suurimman puolueen Kokoomuksen ehdokkaista ääneni saisi Minna Arve. Olen tuntenut Minnan vuodesta 1995 ja aina suhtautunut häneen myönteisesti. Ajatus Keskustan äänestämisestä edes teoriassa on lähinnä huvittava, mutta nostetaan kuitenkin Karoliina Luukkainen suosikiksi. Hän on taistelutoverini P-klubista, jolla on enemmän potkua kuin useimmilla. Karolla ei näy olevan vaalisivuja, too bad. Vihreistä voisi äänestää Elina Rantasta. Hän on hyvässä maineessa oleva sympaattinen kunnallispoliitikko, joten saakoon hän kuolemansuudelman täältä. Vasemmistoliitossa on kaikenlaista kummallista ehdolla, mutta ääneni saisi Turja Lehtonen. Hän on vakaa ammattiyhdistysmies, jolla myös huumorintajua ja kykyä nauraa itselleen ja edustamalleen viiteryhmälle.

Helsinki:

Demareista ääneni saisi ilman muuta Heta Välimäki. Hän on harvinaisen tasapainoinen ja täysipäinen politiikan ammattilainen, jolla myös rohkeutta olla oma itsensä tiukoissakin tilanteissa. Kokoomuksen ehdokkaista suosikkini on Kristiina Kokko. Hän on niin ystävänä kuin yhteistyökumppaninakin luotettava tapaus, ja olemmehan me syksyllä 2002 SONKin ja Tuhatkunnan puheenjohtajina vaatineet sinipunayhteistyön jatkamista myös 2003 eduskuntavaalien jälkeen. Näin ei käynyt, mutta ehkä taas 2011 jälkeen.... Keskusta on jälleen kerran haastava pala, ja kaiken huipuksi Riina Nevamäki puuttuu listalta. Siinä tapauksessa valintani on Jukka Ihanus, pääministerin ykkösavustaja. Hän on tolkun mies, se riittää tässä kisassa ykkössijalle. Vihreiden listan kirkkain helmi on Johanna Sumuvuori, joka on käynyt tutuksi vuosien varrella.

Mielipidetutkimusten mukaan kolme suurinta puoluetta kamppailevat hyvin tasaisesti suurimman puolueen asemasta. Mutta SDP:n kannatus on silloinkin parisen prosenttia vuoden 2004 vaaleja jäljessä. Näin ollen ei ole kummallista, että valtuustopaikkojen menetyksiä ennustetaan niin Turussa, Helsingissä kuin Vantaallakin. Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa edesvaikuttaa toisenlaisen lopputuloksen syntymiseen.