sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Ja valituiksi tulivat....

SDP:n Helsingin piirin piirikokous oli ja meni. Mustia hevosia ei ilmaantunut Paasitorniin, joten valinnat tehtiin etukäteen tiedossa olleiden ehdokkaiden välillä. Kokouksessa käsiteltiin luonnollisesti myös asiakysymyksiä, mutta pääosin huomio keskittyi henkilövalintoihin - vähemmän yllättävästi.

Piirin puheenjohtajan tehtävistä taisteltiin jälleen tiukasti. Risto Kolanen voitti Ulpu Iivarin äänin 66-56, joten seuraavat kaksi vuotta piiriä vetää Kolanen. On kuitenkin selvää, että jatkossakaan puhenjohtajan asema Helsingin piirissä ei ole sementtiin valettu. Jos homma ei hoidu odotusten mukaan palataan asiaan varmasti 2010. Sen verran paljon itsenäisiä ajattelijoita piirikokousväestä löytyy, eikä tyytyväisyys tämän syksyn ehdokasvaihtoehtoihin ollut välttämättä kovin laajaa. Varsinkin nuoremman polven ehdokasta kaivattiin.

1. varapuheenjohtajaa valittaessa piiriväki pääsikin sitten äänestämään nuoremman polven ehdokasta. Heta oli ylivoimainen, saaden kolmen ehdokkaan kisassa n. 56% äänistä. Kokenut piiri- ja ay-jyrä Jouko Malinen valittiin sitten selkein luvuin 2. varapuheenjohtajaksi.

Piirihallitusäänestyksen 4 eniten ääntä saanutta ehdokasta olivat nuoria. Erityisesti minua miellytti että Anna "Mäppis" Mäenpää oli ääniharava. Hän esiintyi piirikokouksessa rohkeasti ja fiksusti, ja on muutenkin tasapainoinen ja vastuullinen ihminen. Ilahduttavaa oli myös Antti Hytin nousu piirihallitukseen. Hiukan keskimääräistä hiljaisempana toimijana hän välillä jää varjoon, vaikka älliä ja osaamista on yllin kyllin. Piirikokousväki tämän hoksasi ja äänimäärä oli hieno.

Piirikokouksen henki oli hyvä. Omia ehdokkaita tuettiin intohimoisesti, mutta ylilyönneiltä ja muilta inhottavuuksilta vältyttiin. Poliittisen tilannekatsauksen piti SDP:n 1. varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. Puhetta kehuttiin kovasti, eikä syyttä. Miehelle on kyllä puhumisen lahja annettu, ja sisältökin oli harkittu ja hyvin muotoiltu.

Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vuonna 2009 TUSsin sotureita on piirikokouksessa 4, kun jäsenmäärä on kehittynyt niin suotuisasti. Ja vuodeksi 2010 tavoite voisi olla 5, kun määräytymisperuste jatkossa on 20 maksavaa jäsentä/1 piirikokousedustaja.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Quo Vadis, SDP:n Helsingin piiri?

SDP:n Helsingin piiri kokoontuu murheellisten kunnallisvaalien jälkeen syyskokoukseensa 22.11. Asiakysymykset jäävät tällä kertaa sivualalle, nyt jännätään henkilövalintoja koko rahan edestä. Piirin puheenjohtaja Kari Piimies väistynee suosiolla, sen sijaan ehdokkaina ovat Risto Kolanen sekä Ulpu Iivari.

Olen pitkään pohtinut puheenjohtajalta vaadittavia kriteerejä. Suosikkini olisivat olleet Osku Pajamäki tai Heli Puura. Toissijaisesti olisin nähnyt piirin johdossa selkeän tulevaisuuden nimen, joita olisi ollut tarjolla muutama. Mutta ehdokkaiksi valikoituivat kuitenkin Kolanen ja Iivari, joista taidan äänestää jälkimmäistä. Iivarissa on potkua edelleen, ja hän on esimerkiksi median parissa hyvin tunnettu. Lisäksi olen oppinut tuntemaan hänet fiksuna ja yhteistyökykyisenä demarina, jolla on myös huumorintajua.

TUSsilla on oma ehdokas piirin varapuheenjohtajaksi. Heta Välimäki on yksi piirin tulevaisuuden nimistä, ja varapuheenjohtajuus istuisi hänelle hyvin. Nuorisoliiton johtaminen jo kolmatta vuotta on tuonut tullessaan paljon osaamista, samoin kolmivuotinen kausi piirihallituksessa. Toivottavasti kokousväki uskaltaa luottaa uuteen sukupolveen, nyt jos koskaan se on välttämätöntä.

Helsingin piirin on kerta kaikkiaan ryhdistäydyttävä. Edelliset kunnallisvaalit menivät päin prinkkalaa, mutta vaaleja tulee lisää. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen toiminta mahdollistaa uuden nousun, ei peliä vielä ole pelattu. Helsingin ehdokaslistalla oli runsaasti nuoria tai ainakin nuorehkoja ehdokkaita, mikä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Hetan lisäksi Mirka Oksa ja Elina Aaltio keräsivät lupaavan äänimäärän kunnallisvaaleissa. Tämän on näyttävä piirijohtoa valittaessa sekä lautakuntapaikkoja jaettaessa.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Torjuntavoitto, tappio, murskatappio, ...?

Julkisessa keskustelussa on varsin pilkalliseenkin sävyyn arvosteltu SDP:n puoluejohdon käyttämää termiä "torjuntavoitto" kunnallisvaalien tuloksesta. Termin käytölle on kuitenkin olemassa valtakunnallisella tasolla ihan kohtuulliset perusteet, koska kannatuksen lasku saatiin jokseenkin pysäytettyä (vrt eduskuntavaalit 2007) ja ennen kaikkea koska Keskusta jäi selän taakse. Siellä sun täällä pärjättiin myös ihan mukavasti, SDP on suurin puolue mm. Salossa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa. Kyseiset kaupungit ovat kuntaliitosalueita ja kokoomus & keskusta tekivät kaikkensa ollakseen suurimpia siellä. Eivät onnistuneet, joten torjuntavoitto on ihan kelpo määritelmä sielläkin.

Tappioita kärsittiin monessa paikassa. SDP:n kannatus väheni jonkin verran, mutta mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut. Esimerkkejä tästä vaikka Rovaniemi, Pori sekä Porvoo. Näiden kuntien tulokset mahtuvat satunnaisvaihteluiden piiriin, tulokset olisivat voineet olla saman näköiset vaikka SDP:n kokonaiskannatus oli ollut pari prosenttia korkeammallakin tasolla. Tappiota tuli, mutta sen suurempiin surujuhliin ei ole aihetta tai tarvetta.

Murskatappio kärsittiin mm. pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Vantaan ja Espoon tulokset eivät ole kaunista katseltavaa. Yhteensä näissä kaupungeissa menetettiin 12 paikkaa. Tämän lisäksi vihreät menivät ohi Helsingissä ja Espoossa sekä Kokoomus Vantaalla. Kuriositeettina mainittakoon, että Peruussuomalaiset ovat vain kahden paikan päässä SDP:sta Espoossa. Pääkaupunkiseudun demareilla on paljon mietittävää. Tarvitaan uusia ideoita, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista politiikkaa - sekä henkilövaihdoksia. Nuoria tai nuorehkoja tulevaisuuden tekijöitä on nostettava keskeisiin tehtäviin lautakuntapaikkoja jaettaessa, kunnallisjärjestöjä on uudistettava ja Helsingin osalta piirin johto tulee vaihtaa.

Synkkää on, hyvin synkkää. Mutta hei, kyllä me jossakin voitimme vaalit. Esimerkiksi Ruotsinpyhtäällä, Forssassa, Nastolassa ja Kittilässä SDP yksiselitteisesti menestyi edellisvaaleja paremmin. Kyseisten ja eräiden muidenkin paikkakuntien demarit voivat läiskiä toisiaan olalle oikein kunnolla. He marssivat vastavirtaan vaaleissa joissa SDP otti turpaansa varsin perusteellisesti.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Erkki Tuomioja - totuuden torvi

Tuomiojan Erkki päätti kertoa näkemyksiään vaalitappion syistä blogissaan. Tuomiojahan osallistui ansiokkaasti taisteluun SDP:n riveissä näissä kunnallisvaaleissa. Tietäen SDP:n hankalan tilanteen Helsingissä ja oman kykynsä saada ääniä hän kävi ankaran vaalitaistelun ja toi listalle...... hetkinen, missäs Ekin sijoitus nyt onkaan..... Mitä?? Eikö hän ollutkaan ehdolla?? Ai niin, hänhän oli vielä äsken, yli 15 vuotta sitten, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Eihän nyt niin läheisen virkamieskokemuksen vuoksi voi lähteä puoluettaan auttamaan hädän hetkellä, eihän....?

Oman pesän likaaminen on maailman helpoin asia. Sillä saa julkisuutta ja pystyy asettumaan jalustalle suhteessa muihin: "Kyllä minä olisin tehnyt tämän paremmin" Tuomioja saattaa todellakin kuvitella, että hän olisi johtanut SDP:n hienoon vaalivoittoon eilen. Mutta sillä ei ole merkitystä. Puoluekokous ei häntä SDP:n johtoon halunnut, tälläkään kertaa.

Demokratiaan kuuluu että kaikkea, myös puoluejohtoa, saa arvostella. Mutta se ei kuitenkaan välttämättä tee siitä järkevää. En millään voi hyväksyä, että katsomosankari odottaa vaaleista vuorokauden ja hyökkää sitten puoluejohdon kimppuun - antaen samalla medialle ammuksia. Medialle, joka iloisesti rouskuttaa Keskustan vaalitappiota ja pesee heidän likapyykkiään.

Helsingin vaalitulos, osittain kiitos Tuomiojan, oli surkea. Listalla oli kuitenkin paljon nuoria ehdokkaita, jotka saivat kivasti kannatusta. Siellä piilee SDP:n tulevaisuus Helsingissä ja siitä on pidettävä huolta.

Ja miten kävikään....

...huonosti. Tässä tulos:

1. Yleiskannatus - onnistuuko SDP välttämään kolmannen sijan?

Tämä onnistui hyvin, kiitos Keskustan surkean tuloksen. Jos hyvin käy niin eilen muurattiin tulevan sinipunahallituksen peruskivi.

2. Pysyykö SDP Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena?

Ei pysynyt, ei ollut edes lähellä. Helsingin -5 on musertava lopputulos, olisi kuvitellut piirijohdon ilmoittavan erostaan jo eilen vaalivalvojaisissa.

3. Onko SDP vaalien jälkeen Vantaan suurin puolue?

Ei ole. Vantaa on osa pääkaupunkiseudun romahdusta.

4. Miten menestyy Heta Välimäki Helsingissä?

511 ääntä ja varavaltuutetuksi. Tietynlainen pettymys, mutta tarkempi analyysi kertoo jotain muutakin. Askelmerkit kohti eduskuntavaaleja 2011 ja kunnallisvaaleja 2012 ovat kohdallaan.

5. Meneekö Petja Raaska läpi Turussa?

Ei mennyt. Helsingistä käsin on vaikea sanoa Turun tunnelmia, mutta 170 ääntä lienee ollut pettymys.


Ihan oman fiiliksen vuoksi, tässä muutama pilkahdus ilosta, kytkeytyen nuoruusvuosiin.

* Vanha kotikuntani Ruotsinpyhtää: SDP +1. Eräät linnakkeet pitävät pintansa tiukassakin paikassa.

* Synnyinkuntani ja vanhempieni nykyinen kotikunta Loviisa meni päin takapuolta ( SDP -3), mutta vanha kunnon Bo Lindfors teki siellä paluun valtuustoon. Sillä lailla, way to go Bosse!

* Entinen Loviisalainen valtuutettu Sorella Silvala teki paluun kunnallispolitikkaan, nyt Pyhtäällä. SDP kärsi tuntuvan tappion, mutta ryhmä sai laatua riveihinsä Sorellan myötä.

Laajempi analyysi saa jäädä hiukan myöhäisemmäksi, nyt täytyy vielä sulatella tulosta ja toipua tappiosta.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kunnallisvaalit 2008 - oikeiston riemuvoitto?

Kunnallisvaalien tulos on selvillä kahden vuorokauden kuluttua. Viimeisimmät mielipidetiedustelut ennustavat kokoomuksen voittavan selvästi, jopa ylivoimaisesti. Keskusta olisi yhtä selkeä kakkonen ja SDP kolmonen, jopa alle 20% jäävällä vaalituloksella. Toteutuessaan tulos olisi vasemmistolle historiallisen huono, kun Vasemmistoliitonkin suunta olisi laskeva.

Lienee turvallista arvioida, että sunnuntaina Suomessa ei puhaltele vasemmistopuhuri. Siedettävän torjuntavoitonkin saavuttaminen on työn ja tuskan takana, eivätkä luvatut sääolosuhteet näkymiä paranna. Syysmyrskyn sattuessa kohdalle kokoomuksen kannattajien äänestysvarmuus korostuu. SDP ja vihreät taas saavat seurata voimattomina sivusta, miten potentiaaliset kannattajat jäävät kotiin.

Ennen vaaleja ei viitsi sen syvemmin analysoida mahdollisen tappion syytä, sen aika on myöhemmin. Minä seuraan vaali-iltana seuravia asioita tuloslaskennan edetessä:

1. Yleiskannatus - onnistuuko SDP välttämään kolmannen sijan?
2. Pysyykö SDP Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena?
3. Onko SDP vaalien jälkeen Vantaan suurin puolue?
4. Miten menestyy Heta Välimäki Helsingissä?
5. Meneekö Petja Raaska läpi Turussa?

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Cast your votes...

Kanadassa New Democratic Party (NDP) menestyi eilisissä parlamenttivaaleissa kohtuullisen hyvin, voittaen useita lisäpaikkoja. Se vei muistot syksyyn 1988, kun vietin vuoden vaihto-oppilaana Yukonissa. Maassa käytiin silloinkin vaaleja, ja legendaarinen NDP:n puheenjohtaja Ed Broadbent vieraili territoriossa. Sali oli tupaten täynnä, Ed heitti pikkutakin pois ja kääri hihansa, ja mahtavan puhujan tulisieluinen puhe alkoi... puheen lopuksi koko sali huusi kurkku suorana kannatustaan NDP:lle, joka on niin lähellä demaripuoluetta kuin mitä Pohjois-Amerikassa on mahdollista.

Suomessakin suunnataan uurnille. Kovasti toivon Hetan menestyvän Helsingissä, numero on 872. SDP tarvitsee nuoria, raikkaita menestyjiä vaaleissa. Puolueen imago ei edelleenkään ole kaksinen, valtuustoihin olisi saatava uusia kasvoja. Näissä vaaleissa olisi mahdollisuus näpäyttää oikeistoa - siellä on jo pitkään riemuittu vasemmiston ongelmille. Nyt äänestäjillä on mahdollisuus kertoa mielipiteensä, tarvitaanko SDP:tä ja sen edustamia arvoja ja asenteita tässä maassa?

Miten kävi Ed Broadbentin? Hän luopui NDP:n puheenjohtajuudesta 1989, johdettuaan puoluetta 15 vuotta. Hän poistui politiikasta takavasemmalle.... tehdäkseen paluun vaaleissa 2004! Silloin hän kukisti istuvan pääministerin läheisen liittolaisen itselleen aivan uudessa vaalipiirissä, Ottawa Centressä. Vaalipiirin alueella sijaitsee mm. Kanadan parlamentti. Broadbent istui parlamentissa yhden kauden, luopuen sitten vapaaehtoisesti ollakseen vakavasti sairaan vaimonsa tukena.

On of the greatest political personalities in Canada left the building.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Kuolemansuudelmia tarjolla...

Oppinut ystäväni Pete Mustakallio pohtii mielenkiintoisia täällä. Itsekin olen pohtinut omaa äänestyskäyttäytymistäni eri puolueiden osalta. Käynpä siis läpi Turun ja Helsingin suosikit.

Turku:

Äänestän vaaleissa Petjaa. SDP:n listalla olisi monta muutakin helposti äänestettävää ehdokasta, mutta Petja nyt joka tapauksessa on valintani. Kaupungin suurimman puolueen Kokoomuksen ehdokkaista ääneni saisi Minna Arve. Olen tuntenut Minnan vuodesta 1995 ja aina suhtautunut häneen myönteisesti. Ajatus Keskustan äänestämisestä edes teoriassa on lähinnä huvittava, mutta nostetaan kuitenkin Karoliina Luukkainen suosikiksi. Hän on taistelutoverini P-klubista, jolla on enemmän potkua kuin useimmilla. Karolla ei näy olevan vaalisivuja, too bad. Vihreistä voisi äänestää Elina Rantasta. Hän on hyvässä maineessa oleva sympaattinen kunnallispoliitikko, joten saakoon hän kuolemansuudelman täältä. Vasemmistoliitossa on kaikenlaista kummallista ehdolla, mutta ääneni saisi Turja Lehtonen. Hän on vakaa ammattiyhdistysmies, jolla myös huumorintajua ja kykyä nauraa itselleen ja edustamalleen viiteryhmälle.

Helsinki:

Demareista ääneni saisi ilman muuta Heta Välimäki. Hän on harvinaisen tasapainoinen ja täysipäinen politiikan ammattilainen, jolla myös rohkeutta olla oma itsensä tiukoissakin tilanteissa. Kokoomuksen ehdokkaista suosikkini on Kristiina Kokko. Hän on niin ystävänä kuin yhteistyökumppaninakin luotettava tapaus, ja olemmehan me syksyllä 2002 SONKin ja Tuhatkunnan puheenjohtajina vaatineet sinipunayhteistyön jatkamista myös 2003 eduskuntavaalien jälkeen. Näin ei käynyt, mutta ehkä taas 2011 jälkeen.... Keskusta on jälleen kerran haastava pala, ja kaiken huipuksi Riina Nevamäki puuttuu listalta. Siinä tapauksessa valintani on Jukka Ihanus, pääministerin ykkösavustaja. Hän on tolkun mies, se riittää tässä kisassa ykkössijalle. Vihreiden listan kirkkain helmi on Johanna Sumuvuori, joka on käynyt tutuksi vuosien varrella.

Mielipidetutkimusten mukaan kolme suurinta puoluetta kamppailevat hyvin tasaisesti suurimman puolueen asemasta. Mutta SDP:n kannatus on silloinkin parisen prosenttia vuoden 2004 vaaleja jäljessä. Näin ollen ei ole kummallista, että valtuustopaikkojen menetyksiä ennustetaan niin Turussa, Helsingissä kuin Vantaallakin. Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa edesvaikuttaa toisenlaisen lopputuloksen syntymiseen.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Kunnallisvaalit ja EU-vaalien ehdokasasettelu

Syksyn kunnallisvaaleissa saadaan SDP:n uudelle puoluejohdolle välitodistus. Ensimmäinen sellainen, koska mielipidemittaukset keskellä kesää eivät paljoa kerro. SDP:n lähtötaso on todella korkea, kun Paavo Lipponen iski jäähyväisvaaleissaan vastustajat kanveesiin. Asiaa auttoi Matti Vanhasen sairastelu, hänen sijaisensa Mari Kiviniemi ja Hannes Manninen eivät tv-tenteissä mahtaneet mitään Lipposelle ja kokoomuksen uudelle puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle. Katainen haastoi rohkeasti Lipposen, joka antoi samalla mitalla takaisin. Lopputuloksena SDP voitti vaalit selkeästi ja myös kokoomus menestyi, mikä antoi uskottavuutta Jyrki Kataiselle.

Tässä piilee opetus tätä syksyä ajatellen. SDP:n uuden johdon on iskettävä lujaa nimenomaan suurinta puoluetta vastaan, esittäen vaihtoehtoja ja haasteita. Keskusta ja Vanhanen on pistettävä koville, eikä materiaalista ole puutetta. Sattumapääministeri ja hänen bulldozer puoluesihteerinsä tarjoavat paljon mahdollisuuksia kritiikille, eikä Mari Kiviniemikään ole enää tiellä. Keskustan puoluekokous osoitti mitä se ajattelee pääkaupunkiseudusta pudottamalla hänet puoluejohdosta. Keskusta on linnoittautumassa maaseudulle, autetaan heitä siinä.

Toinen välitodistus saadaan kesäkuun EU-vaaleissa, joissa tavoitteena täytyy olla kolme paikkaa. Tässä vaiheessa oleellisen tärkeää on ehdokasasettelu. Vaaleissa SDP asettaa 20 ehdokasta, oman mallini mukaan seuraavasti: 6-8 kansanedustajaa, 1-2 kulttuurin edustajaa, 1-2 urheilupuolen edustajaa, 2 alle 30 v ( Toinen voisi olla vaikka Nuorisoliiton puheenjohtaja). Loput ehdokkaat sitten kokonaishyöty arvioiden, jotta ehdokaslista on mahdollisimman kattava. Etelä- Suomi voi olla lukumääräisesti yliedustettuna, ottaen huomioon missä äänestäjät asuvat.

Näiden välitodistusten jälkeen onkin aika keskittyä eduskuntavaaleihin 2011. Silloin SDP:n täytyy olla iskussa ja kyetä nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi. Pahimmillaan kaikki muu tarkoittaa oikeistohallituksen jatkoa. Sitä emme halua, Suomi ansaitsee parempaa.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Lomamoodi + kepukehua

Kylläpä loma - asenteen löytäminen on vaikeaa. Osittain tämä johtuu työyhteisössä meneillään olevista tapahtumista, mutta kyllä suurin vika löytyy peilistä katsomalla. Toisaalta minkäs luonteelleen tekee, kännykän heittäminen nurkkaan ja sähköpostin hylkääminen ei ole koskaan ollut minun juttuni - eikä vanha koira taida tästä paljoa muuttua.

Kulttiministeri Sirkka-Liisa Anttila riemastutti esittämällä alv:n poistoa elintarvikkeilta, vieläpä koko EU:n alueelta. Sillä lailla, tämä istuu hyvin valtiovarainministeri Kataisen linjauksiin verotuksen painopisteen siirtämisestä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Hallituksen jo päättämä 5 % alv:n lasku on erittäin kyseenalainen ratkaisu, ja S-L Anttila haluaa pistää vielä paremmaksi. Jep jep.

Edellisen kesäsammakon päästi suustaan toinen kulttiministeri, itse Paavo Väyrynen. Hän halusi uhitella Venäjälle, kun naapuri ei suostu olemaan järkevä puutullien osalta. Rekoilta piti periä maksuja kompensoimaan tullimaksuja, laskennallisesti 800e/rekka. Paavo Väyrynenhän ei ole päinvastaisista huhuista huolimatta mikään tyhmä mies. Hän kyllä tiesi esityksen olevan mahdoton, sekä teoriassa että käytännössä. Se saikin heti murskaavan tuomion, paitsi että muutamalla mielipidesivuilla oli "kyllä ryssälle nyt näytetään" - henkisiä kirjoituksia. Juuri tästä olikin kyse: Paavo Väyrynen näki tilaisuuden tulleen kunnon populismille, ratsastetaan kansan syvien rivien pimeillä puolilla ja nostetaan hiukan omaa profiilia. Jep jep.

Keskustan eväät hallituksessa tuntuvat olevan vähissä. Asiaa ei auta pääministeri Vanhanen, joka tuntuu tukehtuvan omaan erinomaisuuteensa. Onneksi muualta kuin Ikeasta, heh heh, löytynyt naisystävä on tuotu parantamaan imagoa, mutta tämäkin herättää enemmän ärtymystä kuin sympatiaa.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että 2011 jälkeen pääministerinä toimii joku muu kuin Matti Vanhanen - vaikka Keskusta jatkaisi hallitusvastuussa.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Lomille lomps!

Tänään käynnistyy loma joka loppuu 18.8. Ennen sitä pitäisi käydä parilla mökillä, juhlia muutamat häät, polttaroida hiukan, viettää aikaa Turussa, Prahassa, Helsingissä ja ties missä. Pitäisi nähdä kavereita, katsella jalkapalloa, jääkiekkoa, raveja, kaunista katukuvaa.... ja kerta kaikkiaan vaan olla.

Kevät oli rankka, mutta myöskin hyvin tuloksekas. SDP siirtyi uuteen aikakauteen ja pääsin osaltani vaikuttamaan asiaan. Oli hienoa tehdä upeassa jengissä työtä yhteisen tavoitteen puolesta, ja ainahan se on hienoa kun kampanjointi vielä päättyy voittoon.

Syksyllä odottavat uudet haasteet. Kunnallisvaalit ovat oven takana, ja kun perheeseen kuuluu ehdokas niin nekin vaalit vaikuttavat omaan elämään. Mutta siitä enemmän myöhemmin, nyt on aika nauttia Suomen suvesta.

Juhannus vietetään jossain jumalan selän takana, Venäjän rajan lähellä. Yhdeksän hengen kaveriporukka saunoo SDP:n puheenjohtajakamppailun loppulöylyt. Porukkaan kuuluu keskeisiä tekijöitä niin Jutta Urpilaisen, Erkki Tuomiojan kuin myös Miapetra Kumpula-Natrin organisaatiosta. Läpensä sosialidemokraattinen juhannus siis, ja mikä sen hienompaa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

3/3 !!!

Se on sitten siinä. Heta Välimäki, Jutta Urpilainen, Ari Korhonen. Siinä järjestyksessä tripla oli paketissa, uskomatonta mutta totta.

Eniten pääsin osallistumaan Jutta Urpilaisen kampanjointiin SDP:n ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi. Kisan alussa ei hänen mahdollisuuksiinsa paljoa uskottu, mutta 6.6.2008 SDP:n puoluekokousedustajat valitsivat ehdokasjoukon kuopuksen kirkkain numeroin johtajakseen. Kyllä nousi tippa silmään kokouspuheenjohtaja Jukka Mikkolan julistaessa äänestyksen tuloksen - pitkä taistelu saavutti tavoitteensa!

Kun vielä Ari Korhonen monivaiheisen prosessin jälkeen kukisti Esko Rannon puoluesihteerikisassa, oli Hämeenlinnan puoluekokous osaltani täydellinen menestys.
Luotan Ariin kuin vuoreen, hän on juuri oikea mies puolueorganisaatiota johtamaan.

SDP astuu nyt uuteen aikakauteen. Hurjasti nuorentunut puoluejohto mahdollistaa aivan uuden lähestymistavan politiikan tekoon. SDP on kerralla osoittanut uudistusmiskykynsä ja ennakkoluulottomuutensa - tästä on hyvä jatkaa!

Nyt lähdemme Hetan kanssa Bulgariaan. Bloggailen kuulumisia, mikäli nettinurkkaus hotellista löytyy.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

2 vuorokautta ja uurnille !

Puoluekokous alkaa huomenna torstaina. Perjantaina SDP saa uuden puheenjohtajan, jolla on haastava ja vastuullinen tehtävä luotsata SDP eteenpäin, pois oppositiosta ja masennuksen tilasta. Juuri toive paremmasta tulevaisuudesta on saanut monet kääntymään Jutta Urpilaisen puoleen.

Juttaa kosiskeltiin ehdolle jo viime kesänä. Monet näkivät hänessä mahdolllisuuden uudistaa ja nykyaikaistaa puoluetta, arvostaen hänen kykyään kuunnella ja ottaa erilaiset näkökulmat huomioon. Harva kuitenkin silloin uskoi, että Jutta voisi puoluekokouksen kynnyksellä olla kamppailemassa kirkkaimmista mitaleista. Mutta läpi koko kampanjan nousujohtoisesti edennyt kannatus on yllättänyt pitkäänkin politiikkaa seuranneita, voiko unelmasta todellakin tulla totta perjantaina?

Jutan tiimi on järjestelmällisesti tehnyt työtä jo pitkään. N. 90 ääntä ensimmäisellä kierroksella ja 176 toisella kierroksella. Kaikki muu on epäoleellista, näissä kisoissa palkitaan vain voittaja.

Kalkkiviiva lähestyy ja Urpilainen, Tuomioja sekä Filatov kamppailevat rinta rinnan. Hämeenlinnassa tavataan, toverit.

perjantai 30. toukokuuta 2008

Kisa tiivistyy

Viikon päästä SDP:llä on uusi puheenjohtaja. Tänään kärkiehdokkaat, Erkki Tuomioja, Tarja Filatov ja Jutta Urpilainen, olivat aamutelevisiossa. Keskustelussa huomiota herätti se, että hanskat näköjään ollaan riisumassa. Sen verran arveluttavin keinoin Filatov hyökkäsi kilpakumppaniaan vastaan. No, kampanjapäällikön saaman palautteen mukaan tämä lähinnä kasvatti Jutan kannatusta, mutta toivoisin kuitenkin vaalitaistelun säilyvän siistinä. Tässä kuitenkin käydään kisaa tovereiden kesken, todelliset viholliset ovat puoluerajan ulkopuolella.

Tässä Suomen Kuvalehden bloggaajan näkemys aamun keskustelusta.

lauantai 24. toukokuuta 2008

1/3 toteutunut

Aloittaessani nykyisessä työpaikassani tein päätöksen, että politiikka saa jäädä osaltani vähemmälle. Minä hoidan perheessäni ay-toiminnan ja siippa saa olla poliitikko. Varsin hyvin päätös on pitänyt, mitä nyt vaalien alla on tarvinut hiukan aktivoitua ja lisäksi TUS:sin uljasta lippua liehuttaa. Mutta tänä keväänä into politikointiin taas palasi, henkilövalintojen kautta, kuinkas muuten.

Heta valittiin selvin numeroin (141-52) jatkokaudella Demarinuorten johtoon. Tämä tietenkin lämmittää oikein kovasti, vaikka en sen kummemmin asiaan voinutkaan vaikuttaa. Onnitelut kuitenkin vaimolle, voittosi oli kiistaton. Siitä on hyvä jatkaa.

Ari Korhonen kamppailee puoluesihteerin postista Hämeenlinnan puoluekokouksessa. Kisa on arvaamaton eikä lopputulosta voi ennakoida. Arin pitkältä ajalta tunteneena olen vakuuttunut, että hänestä puoluekoneisto saisi laadukkaan piiskurin. Sellainen tarvitaan, ehdottomasti.

Eniten olen aikaa ja energiaa laittanut Jutta Urpilaisen kampanjaan. Jutasta tehdään puolueelle uutta puheenjohtajaa, ja kampanja on ollut nousujohtoinen koko kevään ajan. Nyt mediakin on huomannut mitä SDP:n syvissä riveissä tapahtuu, ja Jutta on noussut kärkiehdokkaiden joukkoon. Kahden viikon kuluttua kisa ratkeaa, mutta nyt jo voi sanoa mielen olevan iloinen. Jutta 2008 kampanjaa on saanut tehdä hienojen tyyppien kanssa, politiikka voi olla myös hauskaa ja mielekästä. Kun lisäksi ehdokas on loistava tulevaisuuden tekijä, ei paljoa enempää voi pyytää. Noh, 176 ääntä Hämeenlinnassa olisi vielä toivelistalla....

Kevät on ollut äärimmäisen raskas, monestakin syystä. 8.6 pakkaan kuitenkin nallen matkalaukkuun ja lähden Hetan kanssa viikoksi ulkomaille. Odotettavissa laatuaikaa kahdestaan - ja tietenkin jalkapalloa. Hyökkää, Zlatan, hyökkää, sinulla on faneja Suomessakin....

lauantai 3. toukokuuta 2008

Tuomioja: Urpilainen vai Filatov ?

Yle selvitti puoluekokousedustajien näkemyksiä 5 viikkoa ennen H-hetkeä. mm. Pete on ansiokkaasti analysoinut tuloksia, tässä omat johtopäätökseni:

- Mielipidetiedustelu on erittäin merkittävä, koska vastausprosentti on varsin korkea ja kohderyhmä tasan tarkkaan oikea.
- Erkki Tuomiojan tie SDP:n puheenjohtajaksi on tukossa, jälleen kerran.
- Kärkikolmikon ulkopuolella vain Miapetra Kumpula-Natri pystyy keräämään mainittavaa tukea.
- Ehdokaskaartin häntäviisikko voisi tehdä palveluksen kaikille ja vetäytyä kisasta. Näin saataisiin aikaan järkevät paneelit kärkinelikon kesken.
- Lopullinen ratkaisu tapahtuu Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin kesken. Mikäli Erkki Tuomioja onnistuu nousemaan toiselle kierrokselle, häviää hän sen, vastustajasta riippumatta, mennen tullen.

Erkki Tuomioja on SDP:n historian merkittävimipiä poliitikkoja, jolla on edelleen vankkaa kannatusta niin puolueen sisä- kuin ulkopuolellakin. Tuomioja on urallaan uskaltanut haastaa auktoriteetteeja ja ottaa kantaa vaikeisiinkin asioihin, mikä tietysti on tuonut tullessaan sitten vastustajiakin. Tuomiojan ansioita keskustelijana ja aatteellisena toimijana ei kukaan voi kiistää, ja hänet muistetaan myös mm. hyvänä eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerinä.

Erittäin älykkäänä politiikan ammattilaisena Erkki Tuomioja tietää hyvin pelin olevan hänen osaltaan käytännössä ohi. Näin ollen hänelle tarjoutuu mahdollisuus kuningattarentekijäksi ; hänen tukensa voi olla ratkaisevassa asemassa Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin välisessä taistossa. Tuomioja voi olla mukana viemässä SDP:tä rohkeasti eteenpäin, rohkaisten puoluekokousedustajia luottamaan todelliseen tulevaisuuden tekijään.

Jutta Urpilainen on Ylen gallupin myötä tehnyt sen kaikkien silmissä minkä hänen kampanjatiiminsä on tiennyt jo pitkään (ja mitä monet oikeistopoliitikot ovat pelänneet tapahtuvaksi): noussut todelliseksi vaihtoehdoksi SDP:lle puheenjohtajaa Hämeenlinnassa valittaessa.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Kerran klubilainen, aina klubilainen

Vietin lauantain P-klubin alumnitapahtumassa. Ensin oli Ylähuoneen vuosikokous, sitten muisteltiin menneitä. Illalla sitsattiin Gillegårdenilla, ja lopuksi matka vei jatkoille Vegasiin. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut kokonaisuus, oli jopa hauskempaa kuin osasin odottaa. Sitsiruoka oli kauheaa kuten lähes aina, snapsi upposi hyvin ja laulu raikui. Minua oli vielä lykästänyt, ympärilläni istui todella mukavia nuoria klubilaisia, jotka olivat ystävällisiä vanhalle alumnille. Naurua ja iloa riitti, ja myös mautonta huumoria aikuiseen makuun. Voiko enempää pyytää?

P-klubi on Turun yliopiston valtio-opin ja poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestö, jonka aktiivi olin vuodesta 1994 vuosikymmenen loppuun. Puheenjohtajistossa olin kolme vuotta, nuijaa heiluttelin 1997. Kolme vuoden ajan P-klubi (tai Firma, kuten termi eilen kuului) oli elämäni pääsisältö, ei enempää eikä vähempää.

P-klubi oli ja on erittäin hienosti toimiva ainejärjestö, joka on toiminnaltaan ja habitukseltaan paljon, paljon kokoluokkaansa suurempi. P-klubiin sitoudutaan tavalla joka hakee vertaistaan. Kerran klubilainen, aina klubilainen. Tämän sai todeta taas eilen illalla, kun suuri ylpeys P-klubista täytti sydämen.

P-klubissa olen oppinut monen monta asiaa, joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Lisäksi olen klubin kautta tutustunut ihmisiin joiden kanssa on muodostunut hieno ystävyys.

P-klubi on iskussa edelleen. Pitäisiköhän taas osallistua vuosijuhliin syksyllä? Vanhakin nuortuu kun viina virtaa ja laulu soi, ihan kuin kultaisella 1990-luvulla, kaukana historian hämärissä...

torstai 10. huhtikuuta 2008

Jutta 2008 etenee aikataulussa

Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että Jutta Urpilaista esitti puheenjohtajaksi 50 SDP:n puolueosastoa määräaikaan mennessä. Toiseksi eniten esityksiä sai Tarja Filatov (44) ja vasta kolmanneksi sijoittui Erkki Tuomioja (39).

Tämä tukee aikaisempia tietoja puheenjohtajakisan edistymisestä. Jutan tähti on nousussa ja hän on saavuttanut jo vahvaa tukea ja uskottavuutta kautta maan. Useat ehdokkaat kamppailevat uskottavuusongelman kanssa, ja lopullinen asetelma hakee jo muotoaan. Vakavissaan puheenjohtajuudesta voinevat taistella Urpilainen, Kumpula-Natri, Filatov ja Tuomioja. Toivottavasti kahden ensin mainitun joukosta lopullinen voittaja löytyy.

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Liar, liar....

Ilkka Kanerva sitten loppujen lopuksi myönsi lähettäneensä tekstareita nuorelle naiselle, joka ponnahti julkisuuteen Hymyn kautta viime viikolla. Harva taisi yllättyä (tai no, Juha Mieto ehkä kyllä), sen verran paljon mainetta Ike on aikaisemmin vikkelällä tekstarisormellaan kerännyt.

Kukapa meistä ei olisi känniääliöviestejä lähettänyt. Muutaman kerran olen itsekin aamulla järkyttyneenä käynyt läpi kännyni tietoja, mitä onkaan tullut lähetettyä....Tästä syystä olen sopinut erään lähiystäväni kanssa, että hän on känniääliöviestiystäväni. Järjestely on toiminut varsin hyvin jo pidempään. Mutta Iken kohdalla kyse tuskin on pelkästään edellä mainitusta ilmiöstä, vaan viestejä on lähtenyt muulloinkin. Tämäkin on kuitenkin lähinnä Iken ja hänen naisystävän (tai -vien) välinen asia.

Hankalaksi asian tekee Kaneravan selkeä valehtelu. Hän kiisti ruotsinkielisissä uutisissa tekstailunsa samana päivänä kuin Hymy ilmestyi. Nyt hän kiistää kiistämisensä ja uppoutuu yhä syvemmälle suohon, joka ei ole kunniaksi ulkoministerille. Väkisinkin lankeaa epäilys, joka syö uskottavuutta niin koti- kuin ulkomaillakin.

Toisaalta meillä on pääministeri, joka yritti salata neittideittailunsa väittämällä tavanneensa surullisen kuuluisan Susannansa Ikeassa. Lopullisesti Matti Vanhasen arviointikyky petti kun hän lähti käräjöimään lapsellisesta kirjasta, joka oli sitä paitsi varsin kiltisti kirjoitettu.

Porvarihallituksen sonnit tekevät parhaansa syödäkseen hallituksen uskottavuutta ulkoparlamentaarisin keinoin.

perjantai 22. helmikuuta 2008

Heta teki ratkaisunsa

Tänään oli sitten se päivä, milloin Heta teki ratkaisunsa: Hän aikoo pyrkiä jatkokaudelle Demarinuorten puheenjohtajana. Muutaman viikon ajan olen ollut aistivinani näin käyvän, joten ihan puun takaa ratkaisu ei tullut.

Poliittinen Tage taputtaa karvaisia käsiään yhteen. Heta on täysipäinen ja tasapainoinen nuorisoliiton puheenjohtaja, ja sellaisen tarvitsee ei vain nuorisoliitto, vaan myös SDP näinä vaikeina aikoina. Hänellä on myös kyky saada johtamalleen järjestölleen julkisuutta, mikä on erittäin merkittävä asia. Erityisen iloinen olen ollut siitä, että hän on uskaltanut haastaa auktoritetteeja ja olla oma itsensä myös vastoinkäymisten ja ongelmien aikana.

Aviomies Tage tukee tietysti vaimonsa ratkaisuja. En ole ihan syytön siihen, että Heta aikoinaan eturintamaan rynnisti, joten nyt sitten kuljetaan sillä tiellä. Ja tietenkin oma tausta auttaa ymmärtämään tämänkaltaisia asioita.

Alkukesästä sitten kaksi suurta viikonloppua. Jälkimmäisen jälkeen voisi sitten lähteä vaikka viikoksi auringon alle, mutta ei nyt sentään ilman kännykkää.

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Ari Korhonen SDP:n puoluesihteeriksi

Nyt se on varmaa, Ari Korhonen pyrkii SDP:n puoluesihteeriksi. Hieno homma, Arin ehdokkuutta on toivottu jo pitkään. Monet näkevät hänessä henkilön, jonka ominaisuudet sopivat juuri puoluesihteerin vaativaan tehtävään.

Tutustuin Ariin 1990-luvun loppupuolella, kun V-S Sos.dem. piirin puheenjohtaja ja TYSsin toimitusjohtaja Mikko Sedig kertoi asukasyhdistysaktiivista nimeltään Ari Korhonen, jonka saaminen SDP:n riveihin olisi sekä mahdollista että suotavaan. Näin kävikin, ja siitä alkoi ystävyys ja yhteinen toiminta puolueen hyväksi. Ari osoittautui toimijaksi joka osasi sekä hoitaa asialliset asiat kunnolla ja olla myös oikein mukava seuramies. Arin kanssa junttailtiin kaikenlaista, ja varsin usein parannettiin maailmaa kahdestaan tai laajemmassa porukassa. Sinä aikana kasvoi arvostus ja luottamus tähän Pieksamäen kasvattiin, jonka urakehitys on ollut nopeaa.

"Teil`Korhonen, meil Korhonen". Keskustan Korhosversio herättää monenlaisia fiiliksiä, nyt meillä on heittää kehiin oma Korhonen. Rintanapin voi lähettää tänne, puoluesihteerikysymys on omalta osaltani ratkaistu.

Jutta Urpilainen puheenjohtajaksi, Ari Korhonen puoluesihteeriksi. Sitten SDP on valmis kohtaamaan tulevaisuuden, eikä jämähtäneestä imagosta ole tietoakaan.

torstai 14. helmikuuta 2008

Urpilaisen joukoissa

Niin paljon voivat asiat nopeassa tahdissa muuttua. Kävin piipahtamassa Italiassa, ja sillä aikaa Heinäluoma ilmoitti lopettavansa ja uusia ehdokkaita löytyi kummasti.

Allekirjoittaneen näkökulmasta tilanne parani oleellisesti, kun muuttunut asetelma toi Jutta Urpilaisen kisaan mukaan. Hänet olen nähnyt jo pitkään mahdollisena tulevana puheenjohtajana, nyt päästään katsomaan mitä mieltä muu puolueväki on.

Mikäli joku blogin lukija haluaa mukaan tekemään SDP:lle tulevaisuutta Jutta Urpilaisen kampanjan muodossa, niin minuun voi olla yhteydessä.

perjantai 8. helmikuuta 2008

UP Demari oksensi pöydälle

UP Demari päätti päätoimittaja Peltosen kynän kautta oksentaa pöydälle kunnon lastin. Hänen hyökkäyksensä Demarinuoria kohtaan yleensä ja liiton puheenjohtajaa kohtaan erityisesti hakee vertaistaan ainakin poliittisen Suomen lähihistoriassa.

En kovinkaan paljoa arvosta SDP:n pää-äänenkannattajaa. Erityisesti päätoimittajan kohdalla lehden herraonni ei ota millään onnistuakseen, ja tulos on luettavissa päivän lehdessä.

Sitä saa mitä tilaa. Itse pidän huolen siitä, että muutama lippu vähemmän menee kaupaksi UP Demarin maksullisiin seminaareihin. Katsotaan asia uudelleen kun lehti on noudattanut Turun Sanomien tuoretta esimerkkiä.

maanantai 4. helmikuuta 2008

Mippe mukaan kisaan?

Päivän mittaan huhut saivat ilmaa siipiensä alle, tavallisesti hyvin informoitu toimija avasi pelin, täällä. Olisiko Mippe Kumpula-Natri the missing link nykytilanteen ja mielenkiintoisen puheenjohtajakisan välillä?

Mipellä on monessa mielessä sama tilanne kuin Jutallakin. Mahdollisuudet voittaa Hämenlinnassa ovat heikot, mutta tulevaisuutta ajatellen uskaltautuminen kisaan voisi olla kova juttu. Monet puhuvat Hämenlinnan valinnasta "välivaalina", viitaten siihen että Tuomioja on viimeistä kertaa kisassa mukana ja Heinäluoma aika puheenjohtajana voi olla todella kortilla. Uudessa tilanteessa jo tässä vaiheessa kisaan mukaan lähtenyt on eräs frontrunner tulevaisuuden johtajia valittaessa - varsinkin jos hän onnistuu jo nyt lukitsemaan itseensä nuoria ja nuorehkoja toimjoita. Omaako Mippe siihen mahdollisuudet?

SONK meni jo Tuomiojan taakse, tähän tyyliin. Tässä ei ole mitään yllättävää, SONKin piirissä kiiluvasilmäisten tuomiojalaisten tiheys on edelleen verrattain suuri, vaikka muualla puolueen piirissä ikonin tähti onkin jo laskussa. Järjestön toimijoista monet kuitenkin ovat valmiita tukemaan kolmatta vaihtoehtoa, siinä Mippeä missä Juttaakin.

Demarinuorten keskuudessa on ollut äänekäs kaipuu aidosti nuorelle ehdokkaalle. Mipellä lienee helppo työ saada nuorisoliiton kannatus kampanjalleen.

Monet nuoret aikuiset ryhmittyvät näppärästi Mipen taakse. Yhteinen nimittäjä on paljolti tuskastuminen Eeron ja Ekin vääntöön, joten ehdokkaan vaihtuminen Mippen ei ole mitenkään tuskallista. Sitä kautta Mippe saa osaavia substanssi-ihmisiä tiimiinsä, puhumattakaan kokeneista vaalitaistelijoista.

Tässä oli viitekehystä Mipen mahdollisuuksista saada jalansijaa puolueen tulevaisuuden keskuudessa. Arvoidaan Mippeä ehdokkaana tarkemmin mikäli huhut osoittautuvat oikeiksi.

lauantai 2. helmikuuta 2008

Jutta & Maarit

Pettymys on kova, kun Jutta Urpilainen ei lähde tavoittelemaan SDP:n puheenjohtajuutta - vielä. Hän olisi kyennyt keräämään taakseen monipuolisen tukijajoukon, ja olisi ilman muuta ollut piristysruiske SDP:n puheenjohtajakamppailussa. Eero Heinäluoman ja Erkki Tuomiojan välinen taistelu kiinnostaa vielä vähemmän kuin kolme vuotta sitten. Istuva puheenjohtaja ei anna haastajalleen mitään mahdollisuuksia, Tuomioja saanee vielä vähemmän tukea kuin edellisellä kerralla. Tämä ei kuitenkaan kerro kovinkaan paljoa Eero Heinäluoman suosiosta, kilpailutilanne vain yksinkertaisesti on onneton.

Jutan aika kuitenkin tulee vielä. Mahdollisesti hyvinkin nopeasti, mikäli kunnallisvaalit kosahtavat.

Puoluesihteeri SDP:ssä vaihtuu, Maarit Feldt-Ranta ei edes yritä jatkoon. Lähtö olisi ollut edessä joka tapauksessa, vaikka hän ymmärrettävistä syistä puhuu niitä näitä luopumispäätöksensä yhteydessä julkisuudessa. Tyytymättömyys on ollut laajaa, eikä murskaavan vaalitappion jälkeen ollut mahdollista jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Puoluesihteerin tehtävät taitavat kiinnostaa ainakin muutamaa pudonnutta kansanedustajaa, mutta vahvin ehdokas saattaa olla V-S piirin puheenjohtaja Ari Korhonen. Allekirjoittanut ainakin lukeutuu hänen tukijoihinsa, mikäli hän kisaan lähtee. Ari on kaikin puolin laadukas tapaus, niin toimijana kuin ystävänäkin.

Jotenkin valju maku tällä hetkellä. Gallupeissa notkahdettiin ja pj-kisan lässähtäminen masentaa.

torstai 24. tammikuuta 2008

Puoluehallitus sanoi njet!

Puoluehallitus ei innostunut neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä. Yllätys ei ole suuren suuri, olihan puoluesihteeri pistetty esitystä torppaamaan hyvissä ajoin. Näin mennään sitten kohti puoluekokousta totutuin menoin, mahdollisuus nousta edelläkävijäksi jätettiin käyttämättä. SDP on muutenkin niin dynaaminen ja kiinnostava, että turhaanhan tuollaiseen olisi ollutkin ryhtyä...

Nyt on mielenkiintosta nähdä mitä Erkki Tuomioja tekee. Hänhän asettui ehdolle jäsenäänestykseen jota ei tule, eikä ole missään yhteydessä suostunut sanomaan olevansa varmuudella ehdolla jäsenäänestyksettömässäkin kisassa. Hänen odottaisi ilmoittavan lopullisen kantansa erittäin nopealla aikataululla, tai hänen puoli-ehdokkuutensa on enemmän rasite kuin mitään muuta puolueelle.

Ennusmerkit eivät lupaa Tuomiojalle hyvää. Mitään suurta innostusta ei ole nähtävissä, vaikka uskolliset kannattajat ovat sitten sitäkin uskollisempia. Näillä näkymin Eero Heinäluoma pyyhkii Tuomiojalla lattiaa Hämeenlinnan puolukokouksessa, ja Eki saa taas kiivetä pönttöön kertomaan miten hän voittaa kisan muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Kuulostaako jotenkin tutulta? Näin tapahtui 2005 ja itse asiassa jo 2002, kun Paavo Lipponen kyykytti haastajaansa. Ei ihme, että suuren yleisön tai median mielenkiinto SDP:n puheenjohtajavaalia kohtaan uhkaa latistua totaalisesti. Vanha puuro ei maistu, vaikka sen kuinka lämmittäisi uudestaan. Ja uudestaan.

SDP:n puoluekokouksesta tulee kiinnostava vain jos puheenjohtajaehdokkaita tulee lisää. On äärimmäisen kummeksuttavaa, ettei kisaan tunnu löytyvän millään halukkaita. Vaalitappio oli musertava ja tyytymättömyys istuvaa puheenjohtajaa kohtaan on suurta puolueen sisällä. Puhumattakaan siitä mitä se on puolueen ulkopuolella. Tästä huolimatta ykkösketjun demarit vetäytyvät varjoon tai pölisevät hölmöjä kuten Kimmo Kiljunen.

Tästä ei voi kuin päätellä, että SDP:n nykyjohtoa ympäröi materiaali, josta ei ole tämän puolueen johtoon. Ehkä siis on parempi antaa nykyisen puheenjohtajan jatkaa tehtävässään. Ehkä tarpeeksi suuri masokismi on avain uuteen nousuun. Ehkä aurinko joskus paistaa risukasaan. Ehkä.

maanantai 14. tammikuuta 2008

Puoluesihteerikisaan...?

Ihan sitä hätkähti kun huomasi nauttivansa kannatusta SDP:n puoluesihteeriksi täällä. Loppupäivä meni sitten politiikkaa pohtiessa, vaikka perheen sisäisen työnjaon mukaan aktiivinen puoluepolitikointi on hänen tehtävänsä.

Sanottakoon aluksi, että minä en ole ollut kovinkaan kiivaasti nykyistä puoluesihteeriä pellolle pistämässä, varsinkin kun julkisessa keskustelussa pyörineet nimet eivät ole vakuuttaneet. Lisäksi minulla on kisaan tarvittaessa omakin ehdokas, nimittäin tämä jamppa. Mutta pohditaan nyt kuitenkin omia vahvuuksia ja heikkouksia kyseiseen tehtävään, kun kerran Pete on nimeni esille heittänyt.

Plussat:

  • Varsin sopiva ikä. Ei juniori, mutta ei myöskään harmaa pantteri.
  • Puhelahjat. Osaan esiintyä, ainakin elävälle yleisölle.
  • Verkostot ja yhteistyökyky. Tuttuja ja kavereita riittää puoluekentän laidasta laitaan.
  • Tausta. Perusosastotyö, eduskunta, valtakunnalliset liitot, puoluetoimisto. Kaikki tuttuja.
  • Elämäntilanne. Kotona puolueen soturi, ei tarvitsisi paljoa asioita perustella.
  • Riippumattomuus. Minua ei rakasta Heinäluoma eikä Tuomioja.
  • Tehtäviin paneutuminen. Kansanedustajaksi en tahdo.

Miinukset:

  • Nykyinen työtilanne. Hyvä työpaikka ja työsuhteen ehdot kunnossa.
  • Koulutus. Valt.yo. tiheys on purettava puoluejohdossa.
  • Realististen mahdollisuuksien puute. Pystyyn häviäminen Hämeenlinnassa ei nappaa.
  • Uskottavuus. Kuka Taake Limperi?, kysyvät monet.
  • Motivaatio. Haluanko oikeasti puoluetoimistolle ja oravanpyörään?

Plussia kertyi ihan kivasti, mutta miinukset ovat erittäin painavia. Joten enköhän edelleenkin lukeudu Ari Korhosen piilevän ehdokkuuden kannattajaksi. Hänellä kun ei ole melkein ollenkaan miinuksia, jos vain malttaa pääkaupunkiseudulle siirtyä.

torstai 10. tammikuuta 2008

Kalle Räisänen (1976 - 2008) In Memoriam

Tieto Kalle Räisäsen kuolemasta pysäytti monet toverit kuluvalla viikolla. Nuoren ihmisen kuolema pistää aina miettimään syntyviä syviä. Monet ovat muistelleet yhteisiä hetkiään Kallen kanssa: poliittisia keskusteluja, maailman menon ihmettelyä.


Tutustuin Kalleen 1990-luvun lopppupuolella, Demarinuorten ja SONKin ympyröissä. Olin muutaman muun kanssa nostamassa Kallea Nuorisoliiton johtoon keväällä 2000, jolloin myös tutustuimme paremmin. Kallen puheenjohtajakauden aikana (2000-2002) toimin SONKin puheenjohtajana, joten kanssakäyminen oli väkisinkin varsin tiivistä. Läheskään aina emme nähneet asioita samalla tavalla, eikä Kalle aina oikein ymmärtänyt tai jaksanut SONKin toimiston poikien huumoria, mutta toimeen tultiin silti.


Kalle vieroksui kovasti poliittista junttaamista takahuoneissa. Hän sanoikin jälkeenpäin, että Nuorisoliiton puheenjohtajuus ainakin kirkasti sen, että poliitikoksi hän ei halua. Näin ollen ay- juristin ja sittemmin työsuojelupiirin juristin tehtävät olivatkin hänelle luontevia. Pienemmän ja heikomman puolella Kalle oli aina, vakaumuksellisena sosialidemokraattina.


Kalle oli oman tiensä kulkija, joka ei liiemmin muiden ihmettelyistä välittänyt. Sympaattisena muistona kesä 2000, kun poliittiset nuoriso- ja opiskelijajohtajat saivat kutsun presidentti Tarja Halosen luokse. Kutsutut kerääntyivät Mäntyniemen porteille, mutta missään ei näkynyt Sosialidemokraattisten Nuorten uutta puheenjohtajaa. Yhtäkkiä paikalle juoksi tyylikkäässä tummassa puvussaan Kalle, joka oli päättänyt hölkätä presidentin luokse kylään, kun ei ollut saanut vielä liiton luottokorttia käyttöönsä. Lämpimän kesäpäivän myötävaikutuksen johdosta Tarja Halosen kättelyjonossa seisoi varmaan kaikkien aikojen hikisin arvovieras.

Kalle on poistunut näyttämöltä. Hän jätti jälkeensä muiston ihmisestä, joka oli syvällinen, empaattinen ja aito.

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

SDP:n puheenjohtaja 2008-

Vuosi on vaihtunut, ja nyt saa sitten ihan luvan kanssa keskustella henkilövalinnoista SDP:n puoluekokouksessa kesäkuussa 2008. Seuraavassa minun näkemykseni vaatimuksista henkilöltä, joka valitaan puolueen puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa 06.06.2008.

* Motivaatiota. Puheenjohtajan on TAHDOTTAVA johtaa puoluetta.
* Yhteistyökykyä. Toimivat suhteet muihin puolueisiin on palautettava.
* Mediataitoa. Julkisuuden kanssa on osattava pelata.
* Koulutusta. Valt. tai joku muu yo. on mahdollisimman epäsopiva koulutus.
* Ammattiyhdistysnäkemystä. SAK - mutta myös STTK ja AKAVA.
* Aikaa. Yhden kauden pätkäpuheenjohtajuus ei käy.
* Karismaa. On otettava tila haltuun.
* Rohkeutta. SDP:n puheenjohtaja on aina tulen alla.
* Erilaisuuden sietokykyä. Oman puolueen toisinajattelijoiden
dissaaminenkaan ei käy.
* Silmää laadulle. Itsensä ympäröiminen samanmielisillä keskinkertaisuuksilla ei käy.
* Näkemystä puolueesta. Keski-ikä 62 vuotta, nyt ei hyssyttely auta.
* Draivia. Nuoret ja nuoret aikuiset on saatava innostumaan SDP:stä.
* Kielitaitoa. Molemmat kotimaiset + englanti, mielellään joku muukin.
* Yhteiskunnallista ymmärrystä. Maailma muuttuu, miten vastata uusiin haasteisiin?
* Huumorintajua. Välttämätön ominaisuus, aivan välttämätön.
* Visio sosialidemokratian tulevaisuudesta. Ilman visiota ei voi puoluetta viedä menestykseen
* Arvot ja aatteet. Me olemme SDP, sen on tarkoitettava jotakin.

Siinä oli randomjärjestyksessä listaa vaatimuksista. Kukaanhan ei ole yli-ihminen, mutta mahdolliset ehdokkaat voi pisteyttää vaikka tuon listan perusteella. Minun arviossani kansanedustaja Jutta Urpilainen oli yllättävänkin selvä voittaja.

tiistai 1. tammikuuta 2008

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Niin vaihtui vuosi. Vuoden viimeisenä päivänä kävimme Hetan kanssa ostamassa uuden auton. Mukaan tarttui Hyundai Sonata, kaksilitrainen diesel. Tai tarkemmin ottaen saamme automme parin viikon kuluttua, mutta kuitenkin. Hallituksen toteuttama autoverotuksen uudistus sai meidätkin liikenteeseen, ja projekti onnistui muutaman päivän rykäisyn voimin.

Vuoden ensimmäinen viikko menee pääosin Turussa. Siinä samalla voi pohtia SDP:n tulevaisuutta, vaikka tällä hetkellä enemmän huolestuttaa TuTon tulevaisuus. Suuresti arvostamani Esko ja Ville Heinonen ovat TuTon organisaaatiosta poistuneet, ja Suomen valmentajahuippuihin lukeutuva päävalmentaja Ika Lehkonen jättää joukkueen kauden päätyttyä. Siinä on päänvaivaa kerrakseen, ihan tulee pää kipeäksi.

SDP:n puheenjohtajakisan soisi käynnistyvän. Sillä eihän Eero Heinäluoma voi yksimielisesti jatkaa, sen verran heikkoja ovat tulokset olleet. Eihän? Minä olen kaikille jo kauan sitten kertonut, että minun suosikkini on Jutta Urpilainen. Hänen avullaan voisimme ponnistaa uuteen nousuun, mikä on enemmän kuin tarpeellista. SDP:n järjestöllinen tila tai poliittinen asema ei ole kehuttava. Nyt tarvitaan rohkeutta kohdata tulevaisuus, tai SDP:ta uhkaa vajoaminen poliittiseen marginaaliin.