Pirkanmaa : SDP ja kilpakumppanit

SDP käy vaaleihin ilman Saara Karhua. Istuvista kansanedustajista Hanna Tainio menettänee joitain ääniä keskustatunneligatesta johtuen. Lisätukea tulee liikkuvista äänistä, Tainion rohkeutta arvostetaan, ja lisäksi hän on muutenkin hyvässä maineessa. Listan ykkössijasta hänen kanssaan kamppailee ministeri Piia Viitanen, joka valtioneuvoston jäsenyydellä ja Hervannan tuella jatkaa uraansa eduskunnassa. Nämä kaksi ovat listan varmat läpimenijät. Kolmanneksi noussee SDP:n toinen varapuheenjohtaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin, jolla on paljon näkyvyyttä ja sanottavaa. Häntä tuetaan vaikka ei oltaisi hänen poliittisesta linjasta niin innoissaankaan, ikääntyvässä puolueessa Marinin kaltainen henkilö on kovaa valuuttaa. Todennäköisessä neljännessä paikassa on tiukimmin kiinni veteraaniedustaja Jukka Gustafsson, joka oli ministerinä vaalikauden kaksi ensimmäistä vuotta. Gustafssonin haastaa ainakin ex-edustaja Marko Asell, joka sai lähes 6000 ääntä vuoden 2011 vaaleissa. Listan jokeri on nuori Sastamalan kunnallisvaalien ääniharava Ilmari Nurminen, joka voi tehdä yllättävänkin kovan tuloksen.

Kokoomuksen kaikki viisi istuvaa kansanedustajaa osallistuvat vaaleihin. Nuori komeetta Sofia Vikman menee kevyesti toisella kaudelle, samoin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen, vaikka ottikin rumasti pataan Sastamalan kunnallisvaaleissa SDP:n Ilmari Nurmiselta. Pauli Kiuru lienee listan kolmas, vaikka parlamentaarinen näkyvyys on rajallista ollutkin. Harri Jaskarin äänimäärä voi kehittyä ihan suotuisasti, aikaa julkisuudessa olleista ongelmista on kulunut jo aika paljon. Hän joutuu kuitenkin kamppailemaan edelleen hiipuvan Kimmo Sasin kanssa. Molemmat eivät mene läpi, jos paikkamäärä putoaa neljään. Tätä kaksikkoa haastavat  ehkä vakavimmin jo edellisellä kerralla kelpo tuloksen tehnyt ex-sotilas Aleksi Jäntti. Listan jokeri voisi olla kokoomuksen nouseva tähti Jouni Markkanen, joka on nuoresta iästään huolimatta vakuuttanut monet.

Keskustaan vaalikauden aikana loikannut ex-persu Laila Koskela lienee listan ääniharava, vaikka vuoden 2011 suursuosio hiipuneekin. Viime vaaleissa läpimenneet Mikko Alatalo ja Arto Pirttilahti miehittänevät kaksi seuraavaa sijaa, ja ovat siten jokseenkin varmasti läpi. Mahdollista neljättä paikkaa tavoittelevat ja edellisiä haastavat ainakin Juha Kuisma Lempäälästä ja Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Ovaska.

Perussuomalaisten listoilta poistuneet Laila Koskela ja Veltto Virtanen jättävät orvoiksi yli 15 500 ääntä. Lista ei kuitenkaan romahda, siitä pitävät huolen SMP:n aikojen grand old lady Lea Mäkipää ja vuoden 2011 vaaleissa neljäntenä läpimennyt Martti Mölsä. Häntä ahdistelevat ainakin jo viime vaaleissa hyvät tulokset tehneet Heikki Luoto ja Tiina Elovaara. Heikentynyt ehdokaskaarti ei oikein kestäisi yleiskannatuksen laskua, joten neljän paikan pitäminen voi tehdä tiukkaa.

Vasemmistoliitto tavoittelee tosissaan toistaa paikkaa Pirkanmaalla. Istuva kansanedustaja, mm. prostituutiokysymyksissä hyvin näkyvä Anna Kontula menee varmasti läpi. Kontulan jälkeen ehdokasmateriaali ei päätä huimaa, edellisvaaleissa hyvin menestyneet Minna Sirnö ja Ulla-Leena Alppi ovat poissa. Tästä johtuen toinen paikka on enemmän kuin epävarma, mutta jos se kuitenkin toteutuu niin edellisellä kerralla kohtuullisesti menestynyt Kalle Hyötynen tai Tampereen apulaispormestariksi noussut Mikko Aaltonen voisivat tulla kysymykseen.

Vihreät menettävät Oras Tynkkysen. Hänen paikkansa eduskunnassa ottaa paluun tekevä Satu Hassi. Listan todennäköinen kakkonen on poliisi Anna – Kaisa Heinämäki, joka teki kohtuullisen hyvän tuloksen 2011. Toinen paikka on mahdollinen, koska ehdokasasettelu on aavistuksen Vasemmistoliittoa terävämpää.

Kristillisdemokraatit puolustavat ainoaa paikkaansa raivoisasti, siirtämällä Satakunnassa vuoden 2011 vaaleissa läpimenneen Sauli Ahvenjärven ehdolle Pirkanmaalle. Hän kamppailee paikasta Leena Rauhalan kanssa, muille ehdokkaille on tarjolla lähinnä murusia.

 

Yhteenveto:

SDP                                                4

Kokoomus                                    4

Keskusta                                       4

Perussuomalaiset                       3

Vihreät                                          2

Vasemmistoliitto                        1

Kristillisdemokraatit                  1

Uudenmaan vaalipiiri: SDP ja kilpakumppanit

SDP:n listoilta valittiin 2011 vaaleissa 7 edustajaa. Näistä Lauri Ihalainen, Mikael Jungner ja Matti Saarinen eivät nyt ole mukana. Heiltä jää orvoiksi lähes 28 000 äänestäjää. Ihalaisen ja Saarisen äänestäjistä monilla lienee helppoa löytää edelleenkin ehdokas SDP:n listalta, kun taas Jungner vetosi äänestäjiin yli puoluerajojen. Lähimpänä hänen linjaansa lienee upseeri ja herrasmies Michael Moberg.

SDP:n kannatuskäyrät kulkevat selvästi edellisvaaleja alhaisemmalla tasolla. Kohtuullisen hyvin onnistunut ehdokasasettelu auttaa, mutta lisäpaikoista ei tällä kannatuksella ja kilpailutilanteessa ole suuremmin toivetta. Viime vaalien 7 paikkaa olisi loistava suoritus, mutta poliittinen realisti voisi olla tyytyväinen 6 paikkaankin.

Antti Lindtman, Maarit Feldt-Ranta, Maria Guzenina ja Antti Rinne ovat hyvin todennäköisesti listan neljä ensimmäistä. Huolimatta Vantaan ehdokassumasta on Lindtman vahvoilla, profiili ja tausta vakuuttavat. Feldt-Ranta tehnee uransa parhaimmat vaalit, eikä Maria Guzeninaa uhkaa Espoossa mikään. Puheenjohtaja Rinne saanee merkittävästi Ihalaisen vanhoja ääniä, ja puheenjohtajuus tuo kannatusta kautta vaalipiirin. Läpi kevyesti, vaikkei äänikuninkaiden joukossa olekaan.

SDP:n listan kiinnostavuus piilee seuraavassa ryhmässä, josta valikoituvat loput kaksi läpimenijää. Merja Kuusisto yrittää jälleen läpi pääsääntöisesti Tuusulan äänillä, ja Joona Räsänen yrittää periä Lohjalla Matti Saarisen äänet. Valtuuston ja Nuorisoliiton puheenjohtajuus auttavat, eikä läpimeno ole mahdottomuus. Timo Harakka on laajalti tunnettu ja nousee saman tien kamppailemaan paikasta auringossa. Kimmo Kiljunen kampanjoi puhtaasti eläketeemoilla, ja tietäen SDP:n vahvan kannatuksen iäkkäämpien äänestäjien keskuudessa, on paluu eduskuntaan mahdollinen. Vantaan tiukka kilpailutilanne kuitenkin hankaloittaa menestymistä. Kirkkonummelta ponnistava kaksikielinen Michael Moberg on profiililtaan hyvin erilainen ehdokas, ja nimenomaan Uudenmaan vaalipiirissä tällä on kantopintaa. Mobergin tausta rauhanturvaajana ja myönteiset näkemykset NATO-jäsenyydestä ja lisäydinvoimasta yhdistettynä hyvin suvaitsevaiseen ja arvoliberaaliin maailmakatsomukseen vetoavat maltillisiin vasemmistolaisiin ja liikkuviin äänestäjiin poliittisen keskiviivan molemmilla puolilla. Vahvat siteet Kirkkonummen arkeen tuovat kannatusta lähialueilta yli puoluerajojen.

Seuraavaan ryhmään kuuluvat ehdokkaat joilla voi olla kykyä 2500 – 4000 ääneen, ja kaiken onnistuessa läpimenokin voi olla mahdollista. Veijo Baltzar vahvana esiintyjänä voi olla SDP:n listan jokeri, ja Tommi Läntinen voi isossa vaalipiirissä löytää aika monta musiikin ystävää. Johanna Värmälä hyötyy Espoon alueen niukasta SDP- tarjonnasta, ja Anette Karlsson tehnee varsin vahvat vaalit, ahkera kampanjointi ja oma selkeä reviiri auttavat. SLSY:n puheenjohtaja Thelma Åkers voi myös menestyä kohtuullisen hyvin.

Yhteenvetona voi todeta, että SDP:n listalla on todella hyvä kilpailutilanne, mikä lisää yritystä ja parantaa koko listan lopputulosta.

Kokoomus menettää varsin todennäköisesti paikkoja. Alexander Stubbin kannatus tuskin nousee ja Jyrki Katainen on poissa. Suhteellisen varmoja paikastaan voivat olla Stubbin lisäksi Eero Lehti, Outi Mäkelä, Kari Tolvanen ja todennäköisesti myös talousoikeiston suosikki Elina Lepomäki. Hjallis Harkimo ja Kai Mykkänen nousevat eduskuntaan, mutta maahanmuuttajien lastanrattailla profiloitunut Pia Kauma, Sanna Lauslahti, ikävää julkisuutta saanut Tapani Mäkinen ja Kirkkonummella entistä kovemman kilpailun kohtaava Raija Vahasalo saavat olla tarkkana, ettei tule noutaja. Viime vaalien 11 paikkaa on mahdoton tehtävä, 9 paikkaa lienee todennäköisin lopputulos.

Perussuomalaiset luottavat Timo Soiniin. Todennäköiset muut läpimenijät ovat suvaitsevaisuudellaan profiloitunut Arja Juvonen, Jussi Niinistö, persuänkyrä Pirkko Ruohonen – Lerner, Pietari Jääskeläinen ja arvokonservatiivien ykkösryhmään kuuluva Mika Niikko. Eduskunnan ulkopuolisista yrittäjistä Teemu Lahtinen ja nuoremman polven Simon Elo omaavat mahdollisuuksia. Perussuomalaisten listalta voi päästä joku todellinen yllättäjä läpi, koska Soinin äänimäärästä johtuen viimeisten läpimenijöiden äänisaalit voivat olla aika matalia. Laskenut yleiskannatus rankaisee jonkin verran, ja paikkamäärä on edelleen samalla tasolla SDP:n kanssa, eli 6.

Keskusta nousee Matti Vanhasen ja Anne Bernerin johdolla, tulossa ainakin 4 paikkaa. Yleiskannatus voisi tuoda enemmänkin paikkoja, mutta listan taso ei ole järeimmästä päästä. Antti Kaikkonen jatkaa eduskunnassa, muu tai muut läpimenijät valikoituvat isosta ryhmästä. Toiveita lienee ainakin Eerikki Viljasen, kaikenlaista julkisuutta keränneen Alpo Rusin sekä varsin arvokonservatiivisen Seppo Särkiniemen tukijoukoissa. Listan jokeri voisi olla Ann – Mari Kemell, jolla taustaa valtiovarainministeriöstä ja pohjalla ehdokkuus EU-vaaleissa.

Vihreät haaveilevat lisäpaikasta, mutta ehdokasasettelu ei lupaile liikoja. Tuija Braxin äänistä merkittävä osa voi mennä muualle, eikä Jani Toivolan venkoilu ehdokkuutensa kanssa auta asiaa. Läpi Toivola kuitenkin menee, kuten myös Johanna Karimäki Espoon vihreiden äänillä. Kolmas läpimenijä voisi olla Timo Juurikkala Vantaalla, mutta Jyrki Kasvi ja Susanna Rahkonen omaavat myös mahdollisuuksia. Rahkonen joutuu kuitenkin kamppailemaan Espoossa Karimäen lisäksi Inka Hopsun kanssa, äänten tasainen jakautuminen voi johtaa yllättäviinkin läpimenijöihin.

RKP saa taas 3 paikkaa. Istuvat Thomas Blomqvist ja Mikaela Nylander  saavat seurakseen Calle Haglundin. Kahta ensin mainittua haastavat Kristillisdemokraateista loikannut Niklas Andersson, rikosylikomisario Thomas Elfgren, viime vaaleissa yli 3 300 ääntä saanut Veronica Rehn-Kivi, sekä RKP:n varapuheenjohtaja Niklas Mannfolk.

Vasemmistoliitto tavoittelee 2 paikkaa, mikä on mahdollisuuksien rajoissa. Jussi Saramo noussee listan ykköseksi, Kari Uotila ja Antero Eerola kamppailevat mahdollisesta toisesta paikasta.

Kristillisdemokraatit pitänee 1 paikkansa, vaikka kannatus edelleen hiipuukin. Jouko Jääskeläinen on edelleen todennäköisin läpimenijä, Antero Laukkanen haastaa. Täysin poissuljettua ei ole, että KD jäisi ilman paikkaa Uudenmaan vaalipiirissä.

Yhteenveto:

Kokoomus                  9

SDP                            6                

 

Perussuomalaiset      6                

 

Keskusta                    5

                                   

Vihreät                       3

                                   

RKP                          3

                                         

Vasemmistoliitto       2             

KD                            1                

 

Vaalit lähestyvät - mitä tulossa?

Eduskuntavaalit lähestyvät, ja blogini herää sen myötä henkiin. Täällä analysoidaan seuraavia asioita maalis-huhtikuun aikana:

a) Piirikohtaiset analyysit ainakin Helsingin, Uudenmaan, Varsinais - Suomen ja Pirkanmaan vaalipiireistä

b) Äänestyssuositus ja runnerup SDP:n listalta kaikissa vaalipiireissä

c) Kuoleman suudelmat: ketä äänestäisin, ja miksi, muiden puolueiden listalta etelän vaalipiireissä

d) Vaalituloksen analysointi

Inboxiini Facebookissa saa laittaa näkemyksiä yllä olevista asioista. Ne sitten huomioidaan tai ollaan huomioimatta.

Auto ja viina - suojelua vai populismia?

Suomi-Areenalla uusi liikenneministeri Paula Risikko (kok) palasi tuttuun aiheeseen; tieliikenteen promillerajan laskemiseen 0,5 promillesta 0,2 promilleen. Esitys sai heti avointa tai varovaista kannatusta usealta taholta, kuten arvata saattaa.

Kyseinen ehdotus ei ole mitenkään uusi. Keskustelu promillerajasta ei ole liiemmin noudattanut puoluerajoja, tuskin niin käy nytkään. Nykyhallituksessa tiukennuksen tulppana on ollut oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP), joka vastasi Suomen Kuvalehden kysymykseen tiukennuksesta n. puolitoista vuotta sitten seuraavasti: ”Alentamisella tulisi olla hyvät ja tarkkaan harkitut perustelut. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sellaiset kuljettajat, joiden veren alkoholipitoisuus on 0,2-0,49 promillea, aiheuttavat varsin vähän onnettomuuksia.”

Niinpä niin. Tutkimukset eivät osoita tarvetta tai syytä tiukentaa promillerajaa, mutta kuitenkin asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn säännöllisin väliajoin. Niitä oikeusministerin peräämiä hyviä ja tarkkaan harkittuja perusteluja ei ole yhtään enempää tarjolla nytkään, mutta tämähän ei estä esittämästä tiukkoja linjauksia. Osittain takana on varmasti aito huoli alkoholin ja liikenteen yhtälöstä, osittain taas takana lienee puhdas populismi - tiedetään että kansalaiset ajattelevat asiasta kuullessaan törkeän rattijuopon yliajamaksi joutunutta viatonta lasta - vaikka tällä on varsin vähän tekemistä pääkysymyksen kanssa.

Perusperiaatteena Jos otat - et aja, on oikein hyvä lähtökohta. Nyt kysymys on kuitenkin siitä, keiden me toivomme poliisien jahtaavan: törkeitä ja siten aidosti itselleen ja muille hengenvaarallisia rattijuoppoja? Vai 0,2 - 0,49 promillen haarukassa olevia, usein lauantai- ja sunnnuntaiaamuisin liikenteestä löytyvien, tilastojen mukaan ei kovin vaarallisia kuskeja? On käsittämätön logiikka että poliisien työmäärää halutaan lisätä jokseenkin tarpeettomasti, koska halutaan antaa viesti että alkoholi ja auto eivät kuulu yhteen.

Tämä viesti menee paljon paremmin - ja tehokkaammin - perille muilla keinoin. Lisätään poliisien resursseja valvoa liikennettä, enemmän puhallusratsioita ympäri maan. Samalla voidaan koventaa törkeistä rattijuopumuksista annettavia rangaistuksia, myös silloin kun varsinaista onnettomutta ei ole tapahtunut. Ja tietenkin valistusta, valistusta ja valistusta.

Ministeri Risikkoa kuunnellessa tulee mielikuva miten poliisi jahtaa taskuvarkaita, vaikka murhamiehiä hiipii maisemissa. Ei anneta näennästoimenpiteiden sumentaa todellista ongelmaa: miten saadaan umpitunnelissa olevat kuskit pois liikenteestä, vaarantamasta viattomien ihmisten turvallisuutta.

Hallitus on periaatteessa linjannut asiasta jo joulukuussa 2012. Hallitus teki linjauksensa hyväksyessään pitkään valmistellun periaatepäätöksensä tieliikenneturvallisuuden parantamisesta. Sen mukaan ”liikenneonnettomuusriskin perusteella Suomen nykyinen rattijuopumusraja, 0,5 promillea on perusteltu”.

Ministeri Risikko on varmasti tietoinen kyseisestä linjauksesta. Tätä taustaa vasten hänen ulostulonsa näyttäytyy varsin populistiselta ja julkisuuden tavoittelulta. Liikenneministeriltä sopii odottaa enemmän - Suomen teiden turvallisuus ei ole sillä tasolla kuin pitäisi.

Onnea ja menestystä isojen haasteiden kanssa, ei haaskata enempää aikaa tämän asian ympärillä.

Äänestyssuositus – ja kuolemansuudelmia!

Kahlasin läpi keskeisten puolueiden ehdokaslistat, ja valitsin oman suosikkini. Muutaman puolueen kohdalla valinta oli vaikea, muutaman kohdalla helppoakin helpompi.

SDP

Tage ja naiset Pohjanmaalta. Tällä kertaa suosiossa Miapetra Kumpula – Natri, joka siis saa todellisen ääneni 25.5. Mippe on asiantunteva, aktiivinen ja tarmokas. Yleiselläkin tasolla koen hänet vastuulliseksi ja pragmaattiseksi poliitikoksi, näissä vaaleissa hän on minun kirjoissani ehdokaskaartin ykkönen.

Kokoomus

Sirpa Pietikäinen on poliittisesti turvallisin valinta, mutta ääneni menisi kuitenkin Henna Virkkuselle. Olen oppinut häntä arvostamaan monella tasolla, pari vuotta töissä saman käytävän varrella oli viimeinen niitti. Rohkea, määrätietoinen, hauska. Kuten Henna sanoo, toiset tykkää, toiset ei. Minä tykkään.

Keskusta

Vaikeaa… Ann - Mari Kemell olkoon valintani. Kauppatieteiden maisteri, joka on työskennellyt Valtiovarainministeriössä. Fiksun ja ahkeran naisen maineessa, paremman puutteessa saa riittää. Ehdokkaina on monta sellaista nimeä jotka minulle täysin no, no. Kuten vaikka Irakgaten veteraani, Anneli Jäätteenmäki.

Perussuomalaiset

Vielä vaikeampaa. Valitaan Sampo Terho, joka on puoluetta jo tovin europarlamentissa edustanutkin. Terho on varsin asiallisen miehen maineessa, eikä hänellä ole taipumusta skandaalikäryiseen toimintaan.

Vihreät

Johanna Sumuvuori vai Anni Sinnemäki….. Valitaan Anni Sinnemäki. Todella mukava ja ystävällinen poliitikko, kokenut ja osaava. Anni osaa joskus jopa nauraa itselleen ja puolueelleen, mikä vihreille on usein kovin hankalaa. Anni ei myöskään vihaa demareita vallan hurjasti, joten ääni hänelle.

Vasemmistoliitto

Merja Kyllönen, ehdottomasti. Sixpackin ilopilleri, joka osasi piristää synkkiäkin hetkiä. Vahvatahtoinen, rohkea nainen. Uskaltaa olla pienen puolella tiukoissakin tilanteissa, ollen kuitenkin yhteistyökykyinen ja jopa varsin vastuullinen. Listalla on muitakin hyviä tyyppejä, kuten Silvia Modig, mutta ääneni menisi Merjalle.

RKP

Olen kerran oikeastikin äänestänyt Jörn Donneria, ja nyt teen sen leikisti. Donner on kulttihahmo, joka niin monella tavalla istuu minun käsitykseeni oikeasta ja väärästä. Ikään on paljon, mutta toivottavasti Donner lähtee vielä kerran edustamaan Suomea suureen maailmaan. Tätä miestä minä arvostan hyvin, hyvin paljon.

Kristillisdemokraatit

Marjo Loponen, Lahti. Marjo oli kollegani kun olimme valtion hommissa, opin arvostamaan häntä paljon. Miellyttävä, ystävällinen, sosiaalisesti lahjakas ja poliittisesti terävä. Marjoa pidän ystävänäni, jolle toivon kohtuullista menestystä politiikassa, ja suurta menestystä kaikessa muussa.

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Hei kaikki tutut ja tuntemattomat! Yleisön pyynnöstä, Tagen Turinat palaa jälleen estraadille. Allekirjoittanut on vastuusta vapaa, ja voi taas analysoida politiikkaa ja muutakin puolueettomien, heh, silmälasien läpi. Kaikki näkemykset ovat vain ja ainoastaan omiani, eivät enempää eikä vähempää. Ensimmäiseksi analysoidaan EU-vaalit, siitä se lähtee!

Vaalianalyysi: Uudenmaan vaalipiiri

Vanhassa kotipiirissäni käydään mielenkiintoinen taistelu näissä vaaleissa. Turhaan ei olla puhuttu ”Tähtien sodasta”, puolueet ovat kilpavarustelleet ehdokaslistansa parhaansa mukaan. Tässä vaalipiirissä Soinimania iskee kuin sukallinen puuroa, Timo jyrää uurnilla kautta vaalipiirin. Se on varma asia, mutta monta muuta asiaa on vielä auki.

Eduskuntavaaleissa 2007 paikat jakautuivat seuraavasti: kokoomus 11, SDP 7, vihreät 4, keskusta 4, RKP 3, vasemmistoliitto 2, perussuomalaiset 2, KD 1. Näissä vaaleissa kansanedustajien lukumäärä lisääntyy yhdellä, joten paikkoja on jaossa 35.

Kokoomus lähtee vaaleihin vaalipiirin suurimpana puolueena ja on sitä myös vaalien jälkeen. Yli 60 000 ääntä keränneen Sauli Niinistön poisjäänti tuottaa päänvaivaa, varsinkin kun myös Hanna-Leena Hemming ja Jukka Mäkelä jättävät vaalit väliin. Kokoomus vastasi haasteeseen laittamalla molemmat suuret poikansa, Alexander Stubbin ja Jyrki Kataisen, ehdolle Uudellemaalle. Ratkaisu saattaa maksaa paikan Helsingin vaalipiirissä, ja kaksikolla on täysi työ yhdessäkään paikata Niinistön ja muiden luopuneiden jättämät aukot. Stubb saa kuitenkin paljon ääniä ja pääsee parhaimmillaan jopa lähellä Soinia, kun taas Katainen saa tyytyä maltillisempiin numeroihin, ollen kuitenkin listansa kakkonen. Kokoomuksen istuvista kansanedustajista tiukoilla ovat Eero Lehti, Eero Akaan-Penttilä sekä vihreistä kesken kauden loikannut Merikukka Forsius. Haastajista paljon rahaa käyttävät Ari Konttas sekä Tommi Laakso ovat potentiaalisia läpimenijöitä, kuten myös rikosylikomisario Kari Tolvanen. Pia Kauma yrittää läpi Sanna Lauslahden reviirillä, molempien läpimeno on mahdollista. Mustana hevosena mainittakoon puolueen oikeata laitaa taivaltava Elina Lepomäki, hänestä kuullaan vielä mikäli hän politiikkaan jää.
Ennuste: 10-11 paikkaa

SDP menettää toiseksi parhaimman ääniharavansa viime vaaleista, Antti Kalliomäen. Muilta osin istuvat edustajat ovat mukana, myös kesken kauden menehtyneen Tommy Tabermannin seuraaja Risto Kuisma. Pitkään näytti siltä, että puolueen ehdokasasettelu jää vaisuksi, mutta sitten Mikael Jungner ilmestyi kuvioihin. Todellisen jackpotin SDP iski houkuttelemalla SAK:n ex-pj:n, legendaarisen Lauri Ihalaisen, kiikkustuolista vaalikentille. Tämä lupaava kitaristi kiertää tehdassaleja tiheästi ja rahaa riittää näkyvään mainontaan. Kun uskottavuus on maan kovinta kaliiberia, on tulos takuuvarmasti hyvä. Kalliomäen viimekertainen äänimäärä voi olla paperia kun reilu-Late niittää pitkän uransa tuottamaa satoa uurnilla. Kaksikko muodostaa yhdessä hyvin suositun Maria Guzenina-Richardsonin kanssa SDP:n listan terävimmän kärjen. SDP:n mahdollisuudet pitää asemansa Uudellamaalla on tämän kolmikon keräämän äänimäärän varassa. Neljäs läpimenijä on Maarit Feldt-Ranta, jonka kannatus kasvaa varmasti edellisvaaleihin verrattuna. 10 000 ääntä voi olla lähellä. Sen jälkeen alkaakin verinen taistelu lopuista 2 - 3 paikasta. Vahvimmilla voi olla Risto Kuisma, joka käy hurjaa vaalikamppailua puolustaessaan paikkaansa. Hän on lisäksi kyennyt lukitsemaan itselleen Loviisan seudun, josta tulee roppakaupalla lisä-ääniä kokeneen kehäketun laariin. Alueellisesti vahvat istuvat kansanedustajat, Matti Saarinen ja Merja Kuusisto, saavat olla tarkkana ettei tule noutaja, kuten myös paljon kyseenalaista julkisuutta kerännyt Kimmo Kiljunen. Hänen kannatuksensa on kuitenkin vahvaa eläkkeensaajien keskuudessa. Taitetun indeksin arvostelulla ei kerää suosiota puolue-eliitin keskuudessa, mutta senioriäänestäjien parissa kyllä. Haastajista kovimmat nimet voivat olla vahvalla nousu-uralla oleva Antti Lindtman, comebackia yrittävä Kaj Bärlund, tai vahvat tukijoukot omaava Heta Ravolainen-Rinne. Listan omalla tavalla mielenkiintoisin nimi on logistiikka-alan yrittäjä Marko Massinen, jonka voidaan sanoa edustavan uutta, modernia SDP:tä.
Kokonaisuutena SDP:n lista on varsin tasapainoinen, romahdusta ei tule vaikka puolueen yleiskannatus laskisikin.
Ennuste: 6-7 paikkaa

Perussuomalaiset taistelevat toiseksi suurimman paikan asemasta näissä vaaleissa, vain ja ainoastaan supersuositun Timo Soinin takia. Hänen äänimäärästään riippuu kuinka moni muu menee läpi. Ehdokaslista on Suuren Johtajan jälkeen jokseenkin heikko. Turvallista lienee veikata, että istuvat kansanedustajat Pirkko Ruohonen-Lerner sekä todennäköisesti myös Soinin varamies Pietari Jääskeläinen, jatkavat uraansa Arkadianmäellä. Seuraa heille tekevät todennäköisimmin Jussi Niinistö, Seppo Huhta sekä Erkki Havansi, mutta moni muukin haaveilee läpimenosta. Yrittäjä Timo Rope mainostaa isolla volyymilla, kannatusta voi löytyäkin. Listalta löytyy muutama selkeä halla-aholainen, mutta heidän rajallinen näkyvyytensä haittaa menestymistä. That said, Teemu Lahtinen on hyvinkin potentiaalinen läpimenijä. Edelleen ihmetyttää, ettei loikkari Matti Putkonen asettunut ehdolle tähän vaalipiiriin, läpimeno olisi ollut enemmän kuin lähellä.
Ennuste: 6-7 paikkaa

Vihreiden tilanne on haastava. Tuija Braxin tehtävänä on täyttää Heidi Hautalan jättämä aukko. Hän lieneekin listan ykkönen, mutta Hautalan lähes 13 000 ääneen jäänee matkaa. Jyrki Kasvi kasvattaa suosiotaan näissä vaaleissa, ja Espoon vihreät yrittävät äänestää Johanna Karimäen jatkokaudelle, kuten Vantaan vihreät Timo Juurikkalan. Enempiä paikkoja ei tulekaan, eikä kummankaan paikka ole varma mikäli vaalitappio on kohtalona. Ainakin julkkisehdokas Jani Toivola haastaa Karimäen ja/tai Juurikkalan. Soininvaara-fani Heikki Hiilamo taas toivoo että akateeminen älymystö nostaa hänet eduskuntaan, mutta ennusmerkit eivät ole hyvät. Listalla on muutama demareista loikannut ehdokas, mutta Ana Maria Gutierrez Sorainen tai Päivi Meros eivät kuulu listan ennakkosuosikkeihin. Kokonaisuutena lista ei häikäise vahvuudellaan, joten jo asemien pitäminen on työn ja tuskan takana.
Ennuste: 3-4 paikkaa

Keskustan tilanne on jokseenkin ankea. Matti Vanhanen poistui näyttämöltä ja tilalle lähetettiin ainakin tilapäisessä suvannossa rämpivä Paula Lehtomäki, joka tuskin pääsee lähellekään Vanhasen viime vaaleissa saamaa yli 24 000 ääntä. Tämän jälkeen ongelmat vasta alkavatkin. Suosionsa menettänyt Tanja Karpela jätti politiikan, Markku Uuspaavalniemi vaihtoi puoluetta sekä vaalipiiriä ja Antti ”kanki” Kaikkonen upposi vaalirahasuohon. Hädän ollessa suurimmillaan apuun riensi itse Paavo Väyrynen, joka saa havaita että 1990-luvulla vaalipiirissä kerätyt lähes 23 000 ääntä ovat kaukainen muisto vain. Nyt läpimenokin on saavutus, joka toki on mahdollinen koska listan taso on heikko. Ehdokasasettelun kosahtamisesta kertoo mm se että Nurmijärveltä on kolme ehdokasta, heistä tosin rahakkain eli Petri Kalmi saattaa hiukan menestyäkin. Muista ehdokkaista painetta Kaikkoselle ja Väyryselle asettavat ainakin sympaattinen ja yli puoluerajojen pidetty Seppo Särkiniemi sekä Keravalainen ylilääkäri Kyösti Haukipuro. Tällä listalla ei tähtien sodassa vaalivoittoa oteta.
Ennuste: 3 paikkaa

RKP haaveilee lisäpaikasta, mutta sen onnistuminen vaatinee vaalivilppiä. Istuvista kansanedustajista Thomas Blomqvist on turvassa ja todennäköisesti myös Christina Gestrin, sen sijaan Mikaela Nylander saa olla tarkkana ainakin Veronica Rehn-Kiven kanssa. Nylanderin riesana on Porvoossa vahvan Kaj Bärlundin paluu SDP:n ehdokkaaksi sekä RKP:n listan vahvojen naisehdokkaiden suuri lukumäärä (edellisten lisäksi ainakin Christelit Raunio ja Liljeström). Mikäli naiset tasaavat äänet sopivasti, voivat Stig Kankkonen tai värikäs Björn Månsson yllättää. Kun paikkoja on luvassa vain kolme, on kamppailu paikasta auringossa kovaa.
Ennuste:3 paikkaa

Vasemmistoliitto on haastavan tehtävän edessä, kahden paikan pitäminen on touch and go. Ääniharava Claes Andersson hyytyi jo vaalikauden aikana, ja vasemman laidan soturi Jaakko Laakso ei lähtenyt enää vaaleihin. Edellisen tilalle noussut kokenut ay-mies Kari Uotila on nyt listan ykköstykki, eikä hän ole ikinä ollut sympaattisuudestaan huolimatta mikään äänirohmu. Todennäköisestä, mutta ei varmasta, toisesta paikasta kamppailevat ainakin Pia Lohikoski Keravalta, Jussi Saramo Vantaalta sekä mahdollisesti myös toinen vantaalainen, toimittaja Antero Eerola. Listan mustana tammana voidaan pitää yli puoluerajojen pidettyä Sari Virtaa Vihdistä, joka on muutamassa vuodessa rakentanut nousujohtoisen uran alueellaan harjoiteltuaan ennen sitä politiikan tekoa Turussa.
Ennuste: 1 - 2 paikkaa

Kristillisdemokraattien vaalivalvojaisissa ei liiemmin jännitysmomentteja ole. Paikkoja tulee yksi, eikä Tarja Tallqvistin tarvitse liiemmin ponnistella saadakseen sen. Varapaikkaa tavoittelevat ainakin Raaseporin Niklas Andersson sekä entinen kansanedustaja Jouko Jääskeläinen, joka kylläkin on jo hiukan last season.
Ennuste. 1 paikka

Lopuksi vielä allekirjoittaneen veikkaus tarkasta paikkajaosta Uudellamaalla.

Kokoomus 10
SDP 7
Perussuomalaiset 6
Vihreät 3
Keskusta 3
RKP 3
Vasemmistoliitto 2
Kristillisdemokraatit 1

Äänestysohjeita tarjolla – lukekaa omalla vastuulla

Ehdokasasettelu on päättynyt. Ympäri Suomea on tullut kyselyjä miten tulisi äänestää, tässä nyt sitten parhaaseen halla-ahomaiseen tyyliin äänestysohjeet jokaiseen vaalipiiriin. Useassa vaalipiirissä vaihtoehtoja on useita, mutta kopissahan on vain 1 ääni käytössä.

Helsingin vaalipiiri: Pilvi Torsti
Pilvi Torsti on uuden sukupolven ehdokas. Hän teki jo hyvän eurovaalikampanjan ja edustaa SDP:ssa toivoa paremmasta huomisesta. Hänen kykynsä puhutella yli puoluerajojen tekee vaikutuksen.

Uudenmaan vaalipiiri: Mikael Jungner
SDP:n puoluesihteerin pitää päästä vaaleissa läpi. Mikael Jungner on omintakeisella tyylillään raikas poikkeus harmaassa massassa, lisäksi hänen todella vikkelät aivonsa tekivät vaikutuksen jo Lipposen pääministerikauden aikana.

Varsinais – Suomen vaalipiiri: Heli Paasio
Tämä ääni ei ole fiktiivinen, omassa vaalipiirissäni ääneni menee Heli Paasiolle. Olen oppinut tuntemaan Helin vuosien varrella, ja hänen on aika nousta SDP:n eturiviin. Paasion menestyminen on avain kun SDP tavoittelee 4 paikkaa vaaleissa.

Satakunnan vaalipiiri: Ville Niittynen
Ville Niittynen on tuttu mies vanhoilta hyviltä ajoilta. Niittynen tunnetaan vastuullisena järkimiehenä, kyllä sellaisia eduskunnassa tarvitaan.

Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri: Christian Beijar
Koskaan en ole miestä tavannut, mutta mikä voisi olla makeampaa kuin äänestää SDP:n ehdokasta Ahvenanmaalla? Tuskin mikään, joten ääni Beijarille.

Hämeen vaalipiiri: Iisakki Kiemunki
Nuoria miehiä ei liikaa SDP:n ryhmässä ole. Nyt on tarjolla vahva ja värikäs vaikuttaja, sopiva yhdistelmä nuorta radikaalia ja vastuullista vaikuttajaa.

Pirkanmaan vaalipiiri: Miska Paulorinne
Lisää laadukkaita nuoria miehiä tarjolla. Dippa-inssi Paulorinteestä kuulee hyvää jatkuvasti, ääni siis hänelle.

Kymen vaalipiiri: Jukka Kärnä
SDP tarvitsee vahvoja ay-miehiä eduskuntaryhmäänsä, ja SAK:n Kymen aluejohtaja Jukka Kärnä on sellainen.

Etelä – Savon vaalipiiri: Jouni Backman
Viime vaalien suurin yksittäinen fiasko oli Jouni Backmanin tipahtaminen onnettoman vaaliliiton seurauksena. Nyt asia korjataan, Backman takaisin eduskuntaan ja toivottavasti yhtä kyytiä ministeriksi asti.

Pohjois-Savon vaalipiiri: Niko Korte
Palataan nuorten miesten kannalle. Niko Korte on monipuolinen ehdokas, joka lähes aina on vastuullinen ja järkevä. Hän sai ääneni eurovaaleissa ja saisi sen myös eduskuntavaaleissa Pohjois-Savossa.

Pohjois – Karjalan vaalipiiri: Pentti Hartikainen
Vaikein vaalipiiri. Luotetaan ay-voimaan, niitähän tarvittiin.

Vaasan vaalipiiri: Jutta Urpilainen
Puolueen puheenjohtajan äänestäminen on puolueen soturille kunnia-asia. Jutta Urpilainen äänestetään eduskuntaan kovalla äänimäärällä.

Keski – Suomen vaalipiiri: Ahti Ruoppila
SAK:n aluepamppu viihtyy raveissa ja saa minun tukeni. Ahti Ruoppilan kanssa olemme tunteneet pitkään ja hiukan yhteistyötäkin tehneet, ammattimiestä on helppo äänestää.

Oulun vaalipiiri: Tytti Tuppurainen
Jäätävän hyvä puoluekokouspuheenjohtaja on SDP:n tulevaisuus Oulun vaalipiirissä. Tytti Tuppuraisen on aika astua valtakunnanpolitiikkaan.

Lapin vaalipiiri: Juhani Salmela
Tymäkkä ay-mies jäi eläkkeelle ja heittäytyi politiikkaan. Juhani Salmelan suoraselkäisyys ja uskottavuus kallistaa valinnan hänen suuntaansa.

Vaalianalyysi: Helsingin vaalipiiri

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa paikat jakaantuivat seuraavasti: Kokoomus 8, SDP 5, Vihreät 5, Keskusta 1, Vasemmistoliitto 1, RKP 1. Istuvista kansanedustajista Jacob Söderman (SDP) luopuu ja Tuija Brax (vihreät) siirtyy Uudenmaan vaalipiiriin.

Tulevissa vaaleissa Perussuomalaiset valtaa asemia Helsingissä. Kaupungin isot puolueet käyvät kaikki puolustustaistelua, vaikka jokainen virallisesti tavoitteleekin lisäpaikkaa. Pienistä puolueista keskusta ja vasemmistoliitto haaveilevat lisäpaikasta, kun taas RKP käytännössä tyytyy varmistamaan Astrid Thorsin läpimenon. Muilla puolueilla ei liiemmin taida olla mahdollisuuksia kansanedustajiin. Seuraavassa puoluekohtainen analyysi asetelmista puolitoista kuukautta ennen vaaleja.

Kokoomus jatkaa varmasti kaupungin suurimpana puolueena myös vaalien jälkeen. Kuukausi kuukaudelta heikkenevät kannatusluvut tuhoavat mahdollisuudet lisäpaikkaan ja paikan menetyskin on lähellä, mutta kisa puolueen viimeisistä paikoista on kiinnostava. Ben Zyskowicz jatkanee listan kärjessä, todennäköisesti kuitenkin edellisvaaleja pienemmällä äänimäärällä. Sari Sarkomaa ja Jan Vapaavuori ovat nousussa ja saanevat molemmat yli 10 000 ääntä, jälkimmäinen saa uusia äänestäjiä jopa yleisvasemmistolaisten joukosta. Takavuosien äänikuningas Pertti Salolainen hiipuu edelleen, mutta läpimenosta ei tarvitse olla huolissaan - vielä tällä kertaa. Sirpa Asko-Seljavaaran äänimäärä jatkaa laskuaan, mutta hän on kuitenkin viimeinen varmasti läpimenevä ehdokas kokoomuksen listalla. Sanna Perkiö pommittaa sähköpostilla omia ja vihollisia, mutta jatkokausi voi kuitenkin olla tiukassa. Juha Hakola saattaa kärsiä eniten perussuomalaisten noususta, poliisiehdokkaita on muutenkin hänen kannaltaan tarjolla turhan monta. Arja Karhuvaaran eduskuntaura on ollut varsin näkymätöntä puurtamista, haastajat näykkivät punttia toden teolla. Kokoomuksen vahvuus piilee siinä että moni haastaja luulee omaavansa mahdollisuudet kansanedustajaksi näissä vaaleissa. Vakavimmat haasteet istuville heittänevät Petri Sarvamaa ja Laura Räty, Nina Suomalalainen ja Jaana Pelkonen tiukasti kannoillaan. Nuoremmista miehistä Lasse Männistö tekee näkyvän ja ammattitaitoisen kampanjan, mutta alle 30-vuotias talouspolitiikan ammattilainen on hankala yhdistelmä vaaleissa, kuten myös tietty kokoomuslinjan megafonimainen toistelu. Wille Rydman kokeilee toista linjaa, radikaaleja mielipiteitä riittää asiaan kuin asiaan. Vaaleissa ei voi antaa miinusääniä joten valittu taktiikka voi toimiakin, vaikka kalastelu perussuomalaisten vesillä saakin monen puoluetoverin irvistämään pahasti. Molemmat saanevat odottaa läpimenoa tuleviin vaaleihin, kilpailu on liian kovaa. Pomminvarmaa on että vaali-iltana monen kokoomuslaisen ehdokkaan vaalibileissä koetaan pettymyksiä, paikat eivät kerta kaikkiaan riitä kaikille halukkaille.

SDP oli viime eduskuntavaaleissa Helsingin toiseksi suurin puolue. Näissä vaaleissa saman toistaminen olisi kova temppu. Näin tuskin tulee käymään, vaikka SDP:n lähtee vaaleihin lähes kaikkien vanhojen sotaratsujensa voimin, muutamalla kiinnostavalla haastajalla vahvistuneena. Eero Heinäluoma oli edellisvaaleissa oman listansa kakkonen, nyt on tarjolla ykkössija. Hänen imagonsa ja sanomansa puree Itä-Helsingissä hyvin ja raju kampanjointi tuottaa tulosta. Tuomioja putoaa kakkoseksi vaikka säilyttänee yli 11 000 äänestäjää näissäkin vaaleissa, saaden olettavasti osan Jacob Södemanin äänistä. Kolmas varma läpimenijä on Rakel Hiltunen, jonka charmi puree erityisesti vanhempaan väestöön vahvasti. Parantunut liikkuminen mahdollistaa aktiivisemman kampanjan ja Hiltunen jatkaa pääkaupungin edustamista jopa kasvavalla äänimäärällä. Päivi Lipponen sen sijaan saa olla tarkkana ainakin Sara Paavolaisen kanssa, eikä Pilvi Torstikaan ole vailla mahdollisuuksia. Hänellä on ammattitaitoinen kampanjatiimi ja iso tohina päällä, sen pitäisi vielä muuntua ääniksi. Arto Bryggare tekee aina vahvan kampanjan asettuessaan radalle, eikä kolmas nousu eduskuntaan ole ihan utopistinen ajatus. Listan jokeri on Nasima Razmyar, jolle virtaa tukea monelta suunnalta. Kuriositeettina mainittakoon, että SDP on hyvin varustautunut kamppailemaan heikosti pärjäävien äänistä. Jukka ”Käpylän pyöveli” Järvinen sekä joka paikan tehotykki Ilkka Taipale ovat katu-uskottavia ruokajonoissa ja asunnottomien majapaikoissa. Ääniä tulee, mutta läpimeno on kuitenkin epätodennäköistä.

Vihreät haaveilevat lisäpaikasta. Tavoite ei ole täysin epärealistinen, varsinkaan sen jälkeen kun Osmo Soininvaara palasi täyttämään Tuija Braxin jättämän aukon listalla. Hän tekee sen äänimäärässä(kin) laskettuna enemmän kuin hyvin, 10 000 ääntä menee rikki kevyesti. Puolueen puheenjohtaja Anni Sinnemäki kamppailee ongelmien keskellä, puolueen kannatus laskee ja ydinvoimaa pukkaa lisää. Hänestä ei tule ääniharavaa näissäkään vaaleissa, mutta läpimeno on varmaa. Lopuista 2-3 paikasta käydään armoton taistelu. Pekka Haavisto saa lisänostetta presidenttiehdokkuutensa kautta ja on todennäköinen läpimenijä. Maanläheinen ja sympaattinen Johanna Sumuvuori lienee Outi Alanko - Kahiluotoa vahvempi, mutta molemmat saavat olla tarkkana allekirjoittaneen suosikkivihreän eli Mari Puoskarin kanssa. Puoskarin profiili on mainio ja ääniä virtaa ohi perinteisten vihreiden äänestäjien. Läpimenosta kamppailevat myös nettipugilisti Jukka Relander sekä Zahra Abdullah. Perinteiseen tapaan vihreiden listan nuoret naiset tallovat toisiaan varpaille, vaikka puolueen keskeisin ay-johtaja Elina Moisio jättääkin vaalit väliin. Kova kilpailutilanne tekee vihreiden tilanteen arvoitukselliseksi, lisäpaikka voi kääntyä jopa paikan menetykseksi, mikäli tv-haastatteluissa ongelmissa oleva Sinnemäki epäonnistuu vaalipaneeleissa.

Keskusta toivoo lisäpaikkaa ja asettaa toivonsa Mari Kiviniemen harteille. Hänen tehtävänsä olisi haravoida niin paljon ääniä että listan kakkonenkin menee läpi. Ääniä pitääkin tulla hurjasti, koska muu lista ei liiemmin tukea tarjoa. Kahteen paikkaan tarvittaneen 24 000 - 25 000 ääntä, näistä Kiviniemen olisi kerättävä 14 000 - 15 000, mikä voi olla vaikeaa kun vastapooli (vrt. Lipponen - Jäätteenmäki 2003) puuttuu. Keskustan listalta puuttuvat viime kerralla ääniä kepulaisittain hyvin keränneet Merja Vanhanen, Juha Väätäinen sekä Riina Nevamäki. Näin ollen Terhi Peltokorpi on listan kakkonen, yli tuhannen äänen voi päästä myös Laura Kolbe. Takavuosien ääniharava maakunnassa, Eeva Kuuskoski, on saanut havaita riman olevan Helsingissä liian korkealla edes valtuustoon, eikä hänelle voi ennustaa suurempaa suosiota näissä vaaleissa. Paremman puutteessa keskusta täyttää listansa politrukeilla, mutta sinänsä pätevät politiikan ammattilaiset eivät juhli uurnilla. Jokerina voidaan nostaa esille koulutuksensa ja työnsä kautta hyväprofiilinen Tiina Tasmuth, vaikka suuresta tuntemattomuudesta on kuitenkin vaikea lyödä kerralla läpi. Kaiken kaikkiaan kaksi paikkaa on mahdollisuuksien rajoissa, mutta pääkaupungin kova kilpailutilanne ja puolueelle epäedullinen perusilmapiiri on huomioitava.

Vasemmistoliitto ei jäänyt 2007 vaaleissa kovinkaan kauas toisesta paikasta, ja toivoo nyt karismaattisen Paavo Arhinmäen vetävän toisen perässään eduskuntaan. Arhinmäen äänimäärä kasvaakin edelleen, mutta kahden paikan saavuttaminen on kuitenkin epätodennäköistä. Muu ehdokaslista ei suurempia yllätyksiä tarjoa, Sirpa Puhakka on taas kakkonen ja ”Reilu” Pekka Saarnio kerää tavanomaisen äänisaaliinsa. Monen ehdokkaan äänimäärä lasketaan kuitenkin sadoissa eikä tuhansissa. Listan jokeriksi voisi mainita sitoutumattoman Heikki Patomäen. Akateemisissakin piireissä kiistelty professori Patomäki on sanavalmis ja hiukan tunnettukin, mutta on epävarmaa muuntuuko tämä ääniksi.

Myös RKP haaveilee toisesta paikasta, men tyvärr ankdammen, not gonna happen. Puolueen kannatus Helsingissä on laskusuunnassa ja selkeä ääniharava puuttuu. Astrid Thors on saanut paljon kuraa niskaansa, mutta se ei hänen läpimenoaan uhkaa. Suomenruotsalaiset ovat suvaitsevaista mutta kovapintaista porukkaa, ei Thorsin vihollisille anneta sitä iloa että hän putoaisi eduskunnasta. Päivi Storgårds kamppailee listan toisesta sijasta Maria Enckell - Björnbergin kanssa. Tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan RKP:llä on ollut suuria vaikeuksia saada ehdokasasettelua valmiiksi, tästä voi päätellä että puolueväki uskoo itsekin että vain Thors menee läpi.

Perussuomalaiset tekevät paluun eduskuntaan Helsingin vaalipiirissä. Jussi Halla-Aho on itseoikeutettu ääniharava kohtuullisen laadukkaalla listalla, joten pienistä puolueista perussuomalaiset ovat lähimpänä toista paikkaa. Listalla on entisiä demareita ja keskustalaisia, poliiseja ja ekonomeja. Kyllä niillä eväillä isoilta puolueilta sen verran nyhdetään että toinen paikka on ulottuvilla. Markku Uuspaavalniemi ja Juha Väätäinen käyvät keskustan kupilla, ensin mainittu voi jopa olla listan toinen läpimenijä vaikka talousgurun sädekehä himmenikin omien hallisotkujen kautta pahasti. Kahdesta poliisiehdokkaasta Tom Packalen lienee varteenotettavampi, kun taas ex - kansanedustaja Seppo Kanerva saa havaita että suurteot uurnilla ovat mennyttä aikaa. Listan jokeri on Rene Hursti, parhaimmillaan hän voi kamppailla läpimenosta Halla - Ahon siivellä.

Kristillisdemokraatit tahtoisivat kovasti saada yhden ehdokkaan valittua. Puolue suuntaa yhä konservatiivisempaan suuntaan, yrittäen houkutella kokoomuksen ja keskustan liberaalilinjaan pettyneitä kannattajia luokseen. Puolueen keulahahmo Helsingissä, Mika Ebeling, istuu jyrkän kielteisine aborttinäkemyksineen hyvin puolueen nykylinjaan. On kuitenkin rajallista kuinka montaa äänestäjää tämä kiehtoo varsin arvoliberaalissa pääkaupungissa, varsinkin kun perussuomalaiset ovat samoilla apajilla. Ebeling kerää muutama tuhat ääntä, listalla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia saada ketään läpi.

SKP käy vaaleihin vaihtoehtolistan sitoutumattomien kanssa. Kaupungin äärivasemmiston äänet menevät pääosin Yrjö Hakaselle ja sitoutumattomien kärkinimi on Kari Peitsamo, mutta kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä kommunisteilla ja sen liittolaisilla ole mahdollisuuksia näissäkään vaaleissa.

Vaalien paikkajako:

Kokoomus 7-8
Vihreät 4-5
SDP 4
Pers. 2
Kesk. 1
Vasl. 1
RKP 1

PS: Jos pakko valita niin ennustan että kokoomus 7, vihreät 5.

Vaalianalyysi: Varsinais - Suomen vaalipiiri

Vuonna 2007 paikat jakaantuivat seuraavasti: Kok 5, SDP 4, Keskusta 3, Vihreät 2, Vasemmisto 2, RKP 1. Istuvista kansanedustajista luopuvat Kokoomuksen Laxell, SDP:n Koskinen sekä Vihreiden Andersson.

Kokoomus on perinteisesti vaalipiirin vahvin puolue. Lisäpaikoista on turha haaveilla, persut ja Ilkka Kanerva pitävät siitä huolen. Kanervan ei tarvitse omasta läpimenostaan olla huolissaan, mutta äänimäärä todennäköisesti laskee ja hän saattaa rokottaa jonkun verran muidenkin kokoomusehdokkaiden kannatusta, ainakin jos korruptioepäilyt nousevat julkisuuteen vaalien alla. Puolueen ehdokasasettelu ei suuria yllätyksiä sisällä, Orpo ja Virolainen uusinevat paikkansa vaivatta. Hemmilä saa tehdä hiukan enemmän töitä, mutta sijoitus neljän joukossa on todennäköinen. Mielenkiintoinen nouseva tähti on Saara- Sofia Sutela, jolla tiettävästi ei ole rahoituksesta pulaa. Viiden kansanedustajan saalista uhkaa lähinnä Kanervan tähden himmeneminen.

SDP:n istuvista kansanedustajista Heli Paasio on omassa sarjassaan, kamppaillen vaalipiirin ääniharavan tittelistä. Katja Taimela on lukinnut Salon seudun itselleen tiukalla otteella, alueellisesti vahva SDP:n kannatus takaa hänen jatkokautensa. Epävarmempi on puolueen varapuheenjohtajan Ilkka Kantolan äänimäärä, uutuudenviehätys on kadonnut eikä Kantolan saaman julkisuus päätä huimaa. Heikko kilpailutilanne kuitenkin taannee jatkokauden. SDP:n neljäs paikka on vaaravyöhykkeessä. Sitä tavoittelevat tiukimmin viimeistä taistoaan käyvä Seppo Lehtinen ja piirin imagoltaan hyvä puheenjohtaja Mika Maaskola. Jälkimmäisen onnistunut kampanja voi pitää edellisen poissa eduskunnasta, ja taas suru sumentaa silmät Aurajoen rannoilla, tällä kertaa lopullisesti. Muun muassa Eeva-Johanna Eloranta saa aina paljon ääniä keränneeltä Marjaana Koskiselta sympatiaa, kun taas Virpa Puisto asettui yksiselitteisesti tukemaan Piia Eloa. Molempien äänimäärä on varmasti siedettävä, mutta rima taitaa olla liian korkealla. Listan musta heppa laukkaa Raisiosta, Janne Laulumaa voi nousta yllättävän korkealle. Neljän paikan pitäminen on mahdollista, lisäpaikat voi unohtaa.

Keskustan lista on kohtuullinen, joten toiveita paikkojen pysymisestä on. Timo Kaunisto ja Esko Kiviranta uusinevat paikkansa helposti, sen sijaan kellot voivat kilkattaa Mauri Salolle. Paimion kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja puolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko vaanivat paikkaa auringossa, jälkimmäisen kyky tuoda lisä-ääniä listalle lienee kuitenkin rajallinen, politrukki pistää yleensä oman puolueen äänet uusjakoon. Kolme paikkaa, muutokset kumpaankaan suuntaan ovat erittäin epätodennäköisiä.

Vihreillä on uusi tilanne kun Janina Andersson jättää vaalit väliin. Toinen edustaja, Ville Niinistö, saa vihreiden äänien lisäksi tukea yleisporvarillisesta liberaalisiivestä nakertaen näin Kokoomuksen pottia. Sijoitus Vihreiden listan ykkösenä on varma asia. Todennäköisestä toisesta paikasta kamppailevat ainakin Elina Rantanen ja kaksikielisten äänistä haaveileva Monika Antikainen. TYY:n aktiivien tukema Jukka Vornanen omaa lupaavan tulevaisuuden, mutta vielä näissä vaaleissa vain yksi nuori vihreä mies voi menestyä. That would be Ville Niinistö.

Vasemmistoliiton auringonlasku etenee V-S vaalipiirissä normaalia hitaammin. Peruskannatus on vankkaa tekoa ja nyt on tarjolla SDP:n vasemmistosiiven Marjaana Koskisen äänijäämistöstä lisätukea. Puolueen stallarisiipi (joo, sellainen tosiaan löytyy) ryhmittyy Jyrki Yrttiahon taakse, punavihreämpi siipi varmistaa Annika Lapintien jatkokauden. Ay-siiven vähemmän stallariväritteinen siipi yrittää pönkittää pääluottamusmies Jari Aallon kampanjaa, mutta ennusmerkit eivät ole hyvät. Kaksi paikkaa eikä muutoksia naamagalleriassa. Yo-kunta - aktiivi Elias Laitisen nimi kannattaa painaa mieliin, sikäli kun puolueella on tulevaisuutta on Laitinen otettava huomioon.

RKP on vaaliliitossa Keskustan kanssa, ja varmistavat omilla äänillään puheenjohtaja Wallinin läpimenon ja Keskustan kolmannen paikan. RKP:n suurin haaste on houkutella kaksi täyte-ehdokasta listalle, kun se on tehty onkin suurin ponnistus jo takana.

Perussuomalaisten nousu näkyy varmasti myös V-S vaalipiirissä. Mutta lienee selvää että tämä vaalipiiri on puolueelle poikkeuksellisen vaikea seuraavista syistä: A) puolueen ehdokaslista on heppoinen, Kike Elomaa ykkösehdokkaana ei ole varsinainen meriitti. B) Vaalipiirissä muuan Olavi Mäenpää haravoi persumielisten ääniä. C) Muutos 2011 on vahvimmillaan täällä, vaikkei läpimenosta voi haaveillakaan. Elomaan lisäksi kohukirkkoherra Torsti Äärelä ja imagotappiota valtuustokaudella kärsinyt Maria Lohela kamppailevat läpimenosta.

KD asettaa vaaleihin ihan katu-uskottavan listan, mutta ilman Sari Essayhia kilpailu on liian kovaa.


Vaalien lopputulos.

Kok 4-5
SDP 3-4
Keskusta 3
Vihreät 1-2
Vasemmistoliitto 2
RKP 1
Perussuomalaiset 1
Muut 0