Vaalipiirikohtainen suositus

 

 
Tässä äänestyssuositukseni jokaiseen vaalipiiriin. Listalle päässeet ovat valikoituneet monimutkaisen seulonnan läpi, kriteereinä mm.  osoitettu vastuullisuus, Seinäjoki, persoona jne.

 

Helsinki:

Todellinen ääni menee Jaakko Meretniemelle. TUS:n asettama ehdokas on tuttu jo 1990-luvun lopun P-klubista. Jaakko edustaa TUS:n linjaa mainiosti. Hän on fiksu, sanavalmis ja erinomainen kirjoittaja.

 

Uusimaa:

Michael Moberg, upseeri ja herrasmies. Mobergin kautta löytyi taas politiikan tekemisen ilo, hän edustaa uutta, modernia SDP:tä. Moberg on mielipiteiltään vakaa ja vastuullinen, ja tyyppinä humoristinen ja kaikin puolin miellyttävä.

 

Varsinais-Suomi:

Tämä oli tällä kertaa vaikea rasti. Valinta kohdistui Ilkka Kantolaan, joka on käynyt vuosien varrella varsin tutuksi. Pappistaustastaan huolimatta Kantola on liberaali ja suvaitsevainen sekä varsin huumorintajuinen.

 

Satakunta:

Petteri Lahti, Ässät, Pori. Lätkäjätkä, jonka seurassa ei ole tylsää. Porissa tarvitaan uutta verta ja Petteri on valmis haasteeseen. Hänen kaltaisia ehdokkaita ei SDP:n listoilla liikoja ole, joten tuetaan häntä kaikin voimin.

 

Vaasa:

Jutta Urpilainen, tietysti. Puolueen entinen puheenjohtaja lähtee uuteen nousuun näistä vaaleista ja on itsestään selvä valinta. Urpilainen on todella lahjakas poliitikko, jota arvostetaan yli puoluerajojen. Jutan äänestäminen on sijoitus tulevaisuuteen, tavalla tai toisella.

 

Keski-Suomi:

Pihtiputaan oma poika, Lauri Ihalainen. Siinä on SDP:n hihaässä tähän vaalipiiriin. Ihalainen on erittäin arvostettu ja pidetty; onneksi hän lähti vielä yhdelle kierrokselle. Kaksi vuotta ministeriryhmän sihteerinä opetti arvostamaan Ihalaista, joten valinta kohdistui ilman muuta häneen.

 

Lappi:

Mikkel Näkkäläjärvi, pidemmän pohdinnan jälkeen. Mikkel on nousevaa SDP:n nuorisosiipeä ja hyvin mahdollisesti Demarinuorten seuraava puheenjohtaja. Mikkel on vahva esiintyjä ja hauska seuramies, joten annetaan fiktiivinen ääni hänelle.

 

Oulu:

Tytti Tuppurainen menee läpi kuitenkin, joten valitaan Mikko Salmi.  Taas on uskontoa taustalla, mutta Mikko on kyllä monella tapaa hiukan  erilainen hengenmies. SDP on pieni Oulun vaalipiirissä, Salmen kautta Oulun sillanpääasema on säilytettävissä.

 

Häme:

Lisää lätkäjätkiä, Ville Skinnari. Hän yrittää jatkaa isänsä Joukon jalanjäljillä eduskuntaan ja onkin varteenotettava kilpailija. Skinnari on hyvin koulutettu ja vakuuttava toimija, jonka sanaan uskotaan politiikassa ja sen ulkopuolella. Tämän sukupolvenvaihdon soisi onnistuvan.

 

Savo - Karjala:

Vaikeaa, mutta valitaan kansanedustaja Tuula Väätäinen. Hän on perusluotettava puoluesoturi, joka puolustaa aatetta päivästä toiseen. Väätäinen on myös rohkea ja itsenäinen ajattelija, joka osaa myös olla itsekriittinen.

 

Kaakkois - Suomi:

Valinta kohdistuu Pauliina Viitamieheen, Mikkeli. Tulisieluinen ja taistelunhaluinen, ja toisin kuin eräät muut mikkeliläiset, ei yhtään populisti. Viitamiehestä olen korjannut ajatteluani vuosien varrella, nyt hän on vaalipiirinsä ykkönen minun listallani.

 

Pirkanmaa:

Rohkeutta pitää arvostaa, joten valinta kohdistuu Hanna Tainioon. Hän otti suuren poliittisen riskin tukemalla Tampereen tunnelihanketta, ja on muutenkin osoittautunut itsenäiseksi ja päteväksi poliitikoksi. Pirkanmaalla  uudelleen läpi liehuvin lipuin, ja sen jälkeen ministeriksi?

Keski-Suomi: SDP ja kilpakumppanit

Keski – Suomen vaalipiirissä on tarjolla kymmenen paikkaa. Tässä vaalipiirissä SDP iski ässän pöytään houkuttelemalla Pihtiputaan suuren pojan, työministeri Lauri Ihalaisen, asettumaan ehdolle vaalipiiriin. Hän kerää ääniä isolla haravalla, ja hamuaa tukea myös Vasemmistoliiton duunarisiivestä ja eduskunnasta luopuvan Kauko Tuupaisen (PS) vanhoista äänestäjistä. Ihalainen menee varmasti läpi ja kamppailee jopa äänikuninkaan tittelistä. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen keräsi vuoden 2011 vaaleissa peräti 8711 ääntä, ja on vahvoilla nytkin. Huovinen on selvinnyt vaikeasta tehtävästään kuivin jaloin, eikä hänen syliinsä ole kaatunut hallituksen SOTE ja muut ongelmat. Hyvin mahdollisessa kolmannessa paikassa on tiukimmin kiinni Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riitta Mäkinen, joka on vaalipiirin nouseva demari. Mäkinen pesi kunnallisvaaleissa 2012 Jyväskylässä kaikki kilpailijansa, joten häntä ei pidä aliarvioida.  SDP:n lista on muutenkin vahva, mukana ovat mm. kansanedustaja Tuula Peltonen ja opiskelijaliitto SONK:in pj Hanna Huumonen, joten kolme paikkaa on saavutettavissa.

Keskusta saa jokseenkin varmasti lisäpaikan, eikä istuvilla edustajilla, Anne Kalmarilla, Mauri Pekkarisella ja Aila Paloniemellä, ole hätää. Neljäs paikka onkin sitten väännön kohteena; eduskunnasta jo kerran pudonneet Petri Neittaanmäki sekä puhemiesten kauhu, Lauri ”minä vain kahlasin” Oinonen, ovat mahdollisia nelosia. Uusista yrittäjistä ainakin Tuulia Ikkelä-Koski Jyväskylästä haaveilee suuria. Jokseenkin varma neljäs paikka on monen ulottuvilla.

Perussuomalaiset saivat vuoden 2011 vaaleissa hyvällä marginaalilla kaksi paikkaa. Mutta nyt kannatusprosentin lasku ja Kauko Tuupaisen luopuminen uhkaavat käydä kalliiksi. Toisen istuvan edustajan, Teuvo Hakkaraisen, äänisaalis on suuri arvoitus. Hakkarainen on maineensa jokseenkin menettänyt, mutta heikko kilpailutilanne voi hänen vaalituloksensa pelastaa. KD:sta loikannut Toimi Kankaanniemi on todennäköinen listaykkönen, vaikka hänellä on omat rasitteensa uudessakin puolueessaan. Tämän kaksikon jälkeen lähinnä Mauno Vanhalaa voisi ajatella listan seuraavana, kunnallisvaalitulos oli hyvä. Sitten voisikin heittää arpaa muiden järjestyksestä, lista on uudistunut isolla kädellä edellisvaaleihin verrattuna. Kahden paikan pitäminen vaatii piristymistä yleiskannatuksessa.

Kokoomus menetti Henna Virkkusen ja samalla katoaa toinen paikka. Sinuhe Wallinheimo kamppailee Mikael Palolan kanssa läpimenosta, edellinen lienee niukasti vahvempi. Moni Virkkusen naisäänestäjä etsii uutta kotia, ja tarjolla onkin useita naisehdokkaita Jyväskylästä. Niin monta, että äänten hajoaminen pitänee mieskaksikon listakärjessä.

Vasemmistoliiton ainoa paikka on tiukoilla. SDP:n Ihalainen käy kupilla, ja ehdokaskaarti istuvan kansanedustaja Eila Tiaisen jälkeen on heikohko.

Vihreät tavoittelevat historiallista ensimmäistä paikkaansa Touko Aallon johdolla. Paikka on mahdollinen, mutta ei todellakaan varma.

SDP:n kolmas, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen toinen sekä Vasemmistoliiton ja Vihreiden ensimmäiset paikat ovat tiukassa taistossa. Kaksi näistä toteutuu, minun arviossani SDP ja Vasemmistoliitto onnistuvat tavoitteissaan.

Yhteenveto:

Keskusta                    4 (+1)

SDP                             3 (+1)

Perussuomalaiset    1 (-1)

Kokoomus                 1 (-1)

Vasemmistoliitto      1

Vihreät                       0

Helsinki: SDP ja kilpakumppanit

Monet epäilevät SDP:n mahdollisuuksia pitää Helsingin neljää paikkaansa, mutta varsin onnistunut ehdokasasettelu ja keskinäinen kisa neljän parhaan joukkoon pääsemiseksi parantavat mahdollisuuksia. Varmoja läpimenijöitä ovat eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma sekä ulkoministeri Erkki Tuomioja. Molemmat saanevat 10 000+ ääntä. Kolmanneksi nousee uusi tulokas, Pentti Arajärvi. Pidetty, sympaattinen sosiaalisektorin asiantuntija kerää kannatusta yli puoluerajojen, erittäin kovakin äänimäärä on mahdollinen. Viimeisestä paikasta käydään armottoman kova kamppailu. Päivi Lipponen voitti kisan 2011, eikä ole vailla mahdollisuuksia nytkään. Tuula Haatainen yrittää paluuta eduskuntaan, ja on varmasti eduskunnasta luopuvan Raakel Hiltusen äänestäjien suosiossa. Hiltunen itse on näkyvästi tukenut Pilvi Torstia, joka oli lähellä läpimenoa jo 2011. Vielä lähempänä oli Nasima Razmyar, joka merkittävän julkisuuslisän saaneena ehdokkaana on ehkä vahvin suosikki neljänneksi läpimenijäksi. Näiden lisäksi Sara Paavolainen omaa edellytyksiä hyvään lopputulokseen, mutta hänen valintansa olisi kuitenkin suuri yllätys. Kilpailu neljännestä paikasta tekee vaalit demareille mielenkiintoiseksi Helsingissä – ja varmistaa samalla että neljä paikkaa tulee.

Kokoomus saa korkeintaan kuusi edustajaa.  Jan Vapaavuori ja Lasse Männistö eivät nyt ole ehdolla, mutta lista on vahva ja kilpailukykyinen. Varmoja läpimenijöitä ovat Ben Zyskowicz, Sari Sarkomaa ja Jaana Pelkonen, muista paikoista käydään hurja ja mahdollisesti pienten marginaalien taistelu. Vahvoilla ovat onnettomilla lausunnoilla asemaansa vaikeuttanut ministeri Laura Räty sekä ikääntyvän äänestäjäkunnan kanssa kamppaileva Pertti Salolainen. Kuudes läpimenijä lienee värikäs ja provokatiivinen Eija – Riitta Korhola. Läpimenosta voivat haaveilla myös ainakin maahanmuuttokriittisen siiven Wille Rydman, hyvän profiilin omaava Nina Suomalainen sekä Fatbardhe Hetemaj. Matti Parpala yrittää tehdä lassemännistöt ja yllättää ennakkosuosikit opiskelijoiden äänillä. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta.  Juhani Vartiainen ja Tapani Ruokanen käyvät fiksua ja analyyttista kampanjaa, mutta kilpailu lienee liian kovaa.

Vihreiden onnea häiritsee vaalien alla tapahtunut valtuustoryhmän hajoaminen. Tavoitteena on kuitenkin lisäpaikka, mikä onkin mahdollisuuksien rajoissa. Presidentinvaaleissa onnistunut Pekka Haavisto tähdittää vihreiden listaa, toinen varma läpimenijä on vasemman laidan Outi Alanko-Kahiluoto. Sen jälkeen alkaakin armoton taistelu, jossa vahvoilla lienee pidetty Johanna Sumuvuori ja valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari. Näitä haastavat ainakin nettipugilisti Jukka Relander, valovoimainen köyhyystutkija Maria Ohisalo, vihreäksi ehdokkaaksi näkyviä kampanjoita tekevä Antero Vartia sekä valtuutettu Otso Kivekäs. Jokerina listalla on ylioppilaskuntavaaleissa kovia äänimääriä kerännyt Ozan Yanar.

Perussuomalaisista Jussi Halla-Aho jättää vaalit väliin. Äänten karkaamista estämään lähetetiin toinen europarlamentaarikko, Sampo Terho. Häntä pidetään omassa kontekstissaan ihan asiallisena poliitikkona, mutta Halla-Ahon äänimääriin hän tuskin yltää. Näin ollen perussuomalaisten kolmas paikka on enemmän kuin vaarassa. Terho menee kuitenkin kirkkaasti läpi, ja saa kaverikseen Tom Packalenin. Mika Raatikainen ja Renee Hursti kilpailevat mahdollisesta kolmannesta paikasta. Läpimenijät tullevat tästä ryhmästä, eikä kolmen paikan säilyttäminen ole mahdotonta.

Vasemmistoliitto tahtoisi kovasti nostaa paikkamääräänsä kahdesta kolmeen. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kilpailee taas kaupungin äänikuninkaan tittelistä, ja värikäs ja sanavalmis Silvia Modig pysyy varmasti kakkosijalla. Mahdollista kolmatta paikkaa tavoittelevat ainakin Veronica Honkasalo ja Maj Kivelä. Kohtuullisen hyvään tulokseen voivat yltää myös Heikki Patomäki ja Dan Koivulaakso. Kolmen paikan saavuttaminen vaatii kuitenkin nappisuoritusta, listan ehdokkaista kovin moni taitaa jäädä alle 1000:n äänen rajan.

Keskustan ehdokaskaarti on perinteisesti ollut Helsingissä aika sekalaista seurakuntaa, mutta tällä kertaa on kasaan haalittu ryhmä joka saanee 2 paikkaa. Olli Rehn on listan ykkönen, vaikka julkinen kiukuttelu kannatusta syökin. Kakkospaikasta käydään mielenkiintoinen kilpailu, johon osallistuvat ainakin jo kolmannesta vaalipiiristä yrittävä Paula Lehtomäki, terveysmies Pekka Puska ja lestadiolaisten ääniä haaliva Terhi Peltokorpi. Toinen läpimenijä tullee tästä ryhmästä. Keskustan julkkisehdokkaat, Jari Porttila ja Leena Pakkkanen, saavat havaita kilpailun olevan kovaa. Listan jokeri on edellisvaaleissa Kristillisdemokraattien listoilla yli 2400 ääntä kerännyt pastori Markku Vuorinen. Samanlaisella äänimäärällä ollaan korkealla Keskustan listalla.

RKP:n vaalit ratkesivat jo ehdokasasettelussa. Eva Biaudet tekee paluun eduskuntaan, eivätkä RKP:n äänet riitä toiseen paikkaan. Listan toiseksi nousee Marcus Rantala. Päivi Storgård tehnee taas asialliset vaalit, ja listan jokeriksi voidaan nostaa Silja Borgarsdottir Sandelin, jolla on nostetta puolueensa piirissä.

 

Yhteenveto:

Kokoomus                                    6

Vihreät                                          4

SDP                                                4

Vasemmistoliitto                        3 (+1)

Perussuomalaiset                       2 (-1)

Keskusta                                       2 (+1)

 

RKP                                              1

Varsinais – Suomi: SDP ja kilpakumppanit

 

SDP käy vaaleihin ilman Heli Paasiota. Samalla heikkenevät mahdollisuudet pitää neljä paikkaa, koska ehdokasmateriaali ei millään Helin poissaoloa paikkaa. Salon Katja Taimela on listan ainoa varma läpimenijä, muut kaksi paikka ovat väännön kohteena. Istuvista Ilkka Kantola on yleisellä tasolla pidetty, mutta tiukkaa voi tehdä silti. Kollega Eeva – Johanna Eloranta hyötynee eniten Paasion poisjäännistä, hänellä on hyvät mahdollisuudet olla vaihtoehtona niille Paasion äänestäjille, jotka etsivät edelleen ehdokkaansa SDP:n listalta. Nykyiset kansanedustajat saavat huokaista helpotuksesta ehdokaslistaa katsellessaan, vain entisen piiripuheenjohtajan Mika Maaskolan voidaan selkeästi arvioida kilpailevan läpimenosta. Maaskola on saanut taakseen merkittävän osan SDP:n Turun demarikermasta, mikä näkyy esim. TUTO:n kotipelien yhteydessä. Suurempaa yllätystä hakevat voivat vielä noteerata SAK:n vahvan miehen, Janne Laulumaan Raisiosta, sekä Turun nousevan tähden Mari-Elina Koivusalon. Viimeksi mainitun mahdollisuudet piilevät myös Paasion vanhojen äänestäjien tuesta, halutaanko siellä riittävästi tukea alle kolmekympistä naista? Ei todennäköistä, mutta ei myöskään ihan mahdotonta.

Kokoomus tavoittelee lisäpaikkaa, eli yhteensä viittä kansanedustajaa. Ennusmerkit eivät ole hyvät, vaikka puolue asettaa puoluesihteerinsä Minna Arven kisaan mukaan. Ministeri Petteri Orpo on ilman muuta listan ääniharava, eikä lähes legendaarisen Ilkka Kanervan jatkokautta uhkaa mikään. Myös Anne-Mari Virolainen on pomminvarma läpimenijä. Neljännestä ja epätodennäköisestä viidennestä paikasta kamppailevat jo mainittu Minna Arve sekä eduskuntaryhmän konservatiivisiipeä edustaja Pertti Hemmilä. Lisäksi jo viime kerralla lähellä ollut Saara – Sofia Siren omaa mahdollisuuksia. Valitut tulevat todennäköisesti tästä ryhmästä, mutta lista on muutenkin sen verran vahva, että viiden paikan tavoite ei ole täysin epärealistinen.

Perussuomalaisten kolmas paikka on näillä kannatusprosenteilla vaarassa. Kaikki istuvat ovat kisassa mukana, ja Kike Elomaa jatkanee ääniharavana. Lauri Heikkilä ja Maria Lohela taistelevat seuraavista sijoista, istuvia ahdistelee ainakin tolkun miehenä laajalti pidetty Ville Tavio Turusta ja etenkin Ilpo Haalisto Nousiaisista. Ehdokasvalikoima on kohtuullisen laadukas, ja samoilla apajilla liikkuva Olavi Mäenpää (Sinivalkoinen Rintama) jättää vaalit väliin, joten uskotaan kolmen paikan säilymiseen. Mäenpää itse tosin tukee julkisesti Petteri Orpoa (kok)

Keskusta tavoittelee täälläkin lisäpaikkoja. Yli puoluerajojen pidetty ja arvostettu Annika Saarikko nousee nyt listansa kärkeen. Keskusta on todellinen rääpäle Turun poliittisessa elämässä, mutta Saarikkoa äänestetään maakunnan keskuksessakin varsin ahkerasti.  Ääniä tulee kaikenikäisiltä ja koko vaalipiirin alueelta, 10 000+ lienee lopputuloksena. Paluun eduskuntaan tekee Olavi Ala-Nissilä ja kolmannen paikan ottaa Esko Kiviranta. Mahdollisesta neljännestä paikasta kamppailevat ainakin Jani Kurvinen ja Pekka Myllymäki. 

Vasemmistoliitto sai vuoden 2011 vaaleissa vaalipiirin viimeisen paikan, nyt heikko kaksi muuttuu vahvaksi kahdeksi, kiitos Li Anderssonin äänivyöryn. Hän kamppailee vaalipiirin äänikuninkaan tittelistä, ja Annika Lapintie oh hyvin todennäköinen toinen läpimenijä. Lapintie on Heli Paasiolta vapautuvien äänestäjien perässä, joten todennäköisesti hän pysyy listan kakkosena. Turun seudulla perinteisesti varsin vahva äärivasemmistolainen siipi yrittää saada eduskuntaan Johannes Yrttiahon, jonka isä Jyrki muodosti kuluvalla vaalikaudella puolet Vasemmistoliitosta irronneesta Vasen-ryhmästä. Muun listan tehtävänä on kerätä riittävästi ääniä jotta kolmas paikka tulisi. Mahdollista, mutta ei kuitenkaan todennäköistä – paitsi jos Li Andersson rohmuaa hirmuisesti perinteisen Vasemmistoliiton äänestäjäkunnan ulkopuolisia ääniä.

Vihreät jäivät edellisvaaleissa varsin kauas toisesta paikasta, ja niin jäävät nytkin. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö menee taas kirkkaasti läpi, mutta muu ehdokaskaarti ei kykene keräämään riittävästi ääniä toisen paikan toteuttamiseksi. Rima olisi muutenkin varsin korkealla, ja Li Andersson nostaa sen tavoittamattomiin. Loppulistan kirkkaimmat tähdet lienevät puolueen varapuheenjohtaja Anne Bland ja Turussa hyvin ääniä keräävä Elina Rantanen.

RKP on taas vaaliliitossa, ja puolueen entinen puheenjohtaja Stefan Wallin jatkaa eduskunnassa.

 

Yhteenveto:

Kokoomus                                    4

SDP                                                3 (-1)

Keskusta                                       3 (+1)

Perussuomalaiset                       3

Vasemmistoliitto                        2

Vihreät                                         1

RKP                                               1

Pirkanmaa : SDP ja kilpakumppanit

SDP käy vaaleihin ilman Saara Karhua. Istuvista kansanedustajista Hanna Tainio menettänee joitain ääniä keskustatunneligatesta johtuen. Lisätukea tulee liikkuvista äänistä, Tainion rohkeutta arvostetaan, ja lisäksi hän on muutenkin hyvässä maineessa. Listan ykkössijasta hänen kanssaan kamppailee ministeri Piia Viitanen, joka valtioneuvoston jäsenyydellä ja Hervannan tuella jatkaa uraansa eduskunnassa. Nämä kaksi ovat listan varmat läpimenijät. Kolmanneksi noussee SDP:n toinen varapuheenjohtaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin, jolla on paljon näkyvyyttä ja sanottavaa. Häntä tuetaan vaikka ei oltaisi hänen poliittisesta linjasta niin innoissaankaan, ikääntyvässä puolueessa Marinin kaltainen henkilö on kovaa valuuttaa. Todennäköisessä neljännessä paikassa on tiukimmin kiinni veteraaniedustaja Jukka Gustafsson, joka oli ministerinä vaalikauden kaksi ensimmäistä vuotta. Gustafssonin haastaa ainakin ex-edustaja Marko Asell, joka sai lähes 6000 ääntä vuoden 2011 vaaleissa. Listan jokeri on nuori Sastamalan kunnallisvaalien ääniharava Ilmari Nurminen, joka voi tehdä yllättävänkin kovan tuloksen.

Kokoomuksen kaikki viisi istuvaa kansanedustajaa osallistuvat vaaleihin. Nuori komeetta Sofia Vikman menee kevyesti toisella kaudelle, samoin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen, vaikka ottikin rumasti pataan Sastamalan kunnallisvaaleissa SDP:n Ilmari Nurmiselta. Pauli Kiuru lienee listan kolmas, vaikka parlamentaarinen näkyvyys on rajallista ollutkin. Harri Jaskarin äänimäärä voi kehittyä ihan suotuisasti, aikaa julkisuudessa olleista ongelmista on kulunut jo aika paljon. Hän joutuu kuitenkin kamppailemaan edelleen hiipuvan Kimmo Sasin kanssa. Molemmat eivät mene läpi, jos paikkamäärä putoaa neljään. Tätä kaksikkoa haastavat  ehkä vakavimmin jo edellisellä kerralla kelpo tuloksen tehnyt ex-sotilas Aleksi Jäntti. Listan jokeri voisi olla kokoomuksen nouseva tähti Jouni Markkanen, joka on nuoresta iästään huolimatta vakuuttanut monet.

Keskustaan vaalikauden aikana loikannut ex-persu Laila Koskela lienee listan ääniharava, vaikka vuoden 2011 suursuosio hiipuneekin. Viime vaaleissa läpimenneet Mikko Alatalo ja Arto Pirttilahti miehittänevät kaksi seuraavaa sijaa, ja ovat siten jokseenkin varmasti läpi. Mahdollista neljättä paikkaa tavoittelevat ja edellisiä haastavat ainakin Juha Kuisma Lempäälästä ja Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Ovaska.

Perussuomalaisten listoilta poistuneet Laila Koskela ja Veltto Virtanen jättävät orvoiksi yli 15 500 ääntä. Lista ei kuitenkaan romahda, siitä pitävät huolen SMP:n aikojen grand old lady Lea Mäkipää ja vuoden 2011 vaaleissa neljäntenä läpimennyt Martti Mölsä. Häntä ahdistelevat ainakin jo viime vaaleissa hyvät tulokset tehneet Heikki Luoto ja Tiina Elovaara. Heikentynyt ehdokaskaarti ei oikein kestäisi yleiskannatuksen laskua, joten neljän paikan pitäminen voi tehdä tiukkaa.

Vasemmistoliitto tavoittelee tosissaan toistaa paikkaa Pirkanmaalla. Istuva kansanedustaja, mm. prostituutiokysymyksissä hyvin näkyvä Anna Kontula menee varmasti läpi. Kontulan jälkeen ehdokasmateriaali ei päätä huimaa, edellisvaaleissa hyvin menestyneet Minna Sirnö ja Ulla-Leena Alppi ovat poissa. Tästä johtuen toinen paikka on enemmän kuin epävarma, mutta jos se kuitenkin toteutuu niin edellisellä kerralla kohtuullisesti menestynyt Kalle Hyötynen tai Tampereen apulaispormestariksi noussut Mikko Aaltonen voisivat tulla kysymykseen.

Vihreät menettävät Oras Tynkkysen. Hänen paikkansa eduskunnassa ottaa paluun tekevä Satu Hassi. Listan todennäköinen kakkonen on poliisi Anna – Kaisa Heinämäki, joka teki kohtuullisen hyvän tuloksen 2011. Toinen paikka on mahdollinen, koska ehdokasasettelu on aavistuksen Vasemmistoliittoa terävämpää.

Kristillisdemokraatit puolustavat ainoaa paikkaansa raivoisasti, siirtämällä Satakunnassa vuoden 2011 vaaleissa läpimenneen Sauli Ahvenjärven ehdolle Pirkanmaalle. Hän kamppailee paikasta Leena Rauhalan kanssa, muille ehdokkaille on tarjolla lähinnä murusia.

 

Yhteenveto:

SDP                                                4

Kokoomus                                    4

Keskusta                                       4

Perussuomalaiset                       3

Vihreät                                          2

Vasemmistoliitto                        1

Kristillisdemokraatit                  1

Uudenmaan vaalipiiri: SDP ja kilpakumppanit

SDP:n listoilta valittiin 2011 vaaleissa 7 edustajaa. Näistä Lauri Ihalainen, Mikael Jungner ja Matti Saarinen eivät nyt ole mukana. Heiltä jää orvoiksi lähes 28 000 äänestäjää. Ihalaisen ja Saarisen äänestäjistä monilla lienee helppoa löytää edelleenkin ehdokas SDP:n listalta, kun taas Jungner vetosi äänestäjiin yli puoluerajojen. Lähimpänä hänen linjaansa lienee upseeri ja herrasmies Michael Moberg.

SDP:n kannatuskäyrät kulkevat selvästi edellisvaaleja alhaisemmalla tasolla. Kohtuullisen hyvin onnistunut ehdokasasettelu auttaa, mutta lisäpaikoista ei tällä kannatuksella ja kilpailutilanteessa ole suuremmin toivetta. Viime vaalien 7 paikkaa olisi loistava suoritus, mutta poliittinen realisti voisi olla tyytyväinen 6 paikkaankin.

Antti Lindtman, Maarit Feldt-Ranta, Maria Guzenina ja Antti Rinne ovat hyvin todennäköisesti listan neljä ensimmäistä. Huolimatta Vantaan ehdokassumasta on Lindtman vahvoilla, profiili ja tausta vakuuttavat. Feldt-Ranta tehnee uransa parhaimmat vaalit, eikä Maria Guzeninaa uhkaa Espoossa mikään. Puheenjohtaja Rinne saanee merkittävästi Ihalaisen vanhoja ääniä, ja puheenjohtajuus tuo kannatusta kautta vaalipiirin. Läpi kevyesti, vaikkei äänikuninkaiden joukossa olekaan.

SDP:n listan kiinnostavuus piilee seuraavassa ryhmässä, josta valikoituvat loput kaksi läpimenijää. Merja Kuusisto yrittää jälleen läpi pääsääntöisesti Tuusulan äänillä, ja Joona Räsänen yrittää periä Lohjalla Matti Saarisen äänet. Valtuuston ja Nuorisoliiton puheenjohtajuus auttavat, eikä läpimeno ole mahdottomuus. Timo Harakka on laajalti tunnettu ja nousee saman tien kamppailemaan paikasta auringossa. Kimmo Kiljunen kampanjoi puhtaasti eläketeemoilla, ja tietäen SDP:n vahvan kannatuksen iäkkäämpien äänestäjien keskuudessa, on paluu eduskuntaan mahdollinen. Vantaan tiukka kilpailutilanne kuitenkin hankaloittaa menestymistä. Kirkkonummelta ponnistava kaksikielinen Michael Moberg on profiililtaan hyvin erilainen ehdokas, ja nimenomaan Uudenmaan vaalipiirissä tällä on kantopintaa. Mobergin tausta rauhanturvaajana ja myönteiset näkemykset NATO-jäsenyydestä ja lisäydinvoimasta yhdistettynä hyvin suvaitsevaiseen ja arvoliberaaliin maailmakatsomukseen vetoavat maltillisiin vasemmistolaisiin ja liikkuviin äänestäjiin poliittisen keskiviivan molemmilla puolilla. Vahvat siteet Kirkkonummen arkeen tuovat kannatusta lähialueilta yli puoluerajojen.

Seuraavaan ryhmään kuuluvat ehdokkaat joilla voi olla kykyä 2500 – 4000 ääneen, ja kaiken onnistuessa läpimenokin voi olla mahdollista. Veijo Baltzar vahvana esiintyjänä voi olla SDP:n listan jokeri, ja Tommi Läntinen voi isossa vaalipiirissä löytää aika monta musiikin ystävää. Johanna Värmälä hyötyy Espoon alueen niukasta SDP- tarjonnasta, ja Anette Karlsson tehnee varsin vahvat vaalit, ahkera kampanjointi ja oma selkeä reviiri auttavat. SLSY:n puheenjohtaja Thelma Åkers voi myös menestyä kohtuullisen hyvin.

Yhteenvetona voi todeta, että SDP:n listalla on todella hyvä kilpailutilanne, mikä lisää yritystä ja parantaa koko listan lopputulosta.

Kokoomus menettää varsin todennäköisesti paikkoja. Alexander Stubbin kannatus tuskin nousee ja Jyrki Katainen on poissa. Suhteellisen varmoja paikastaan voivat olla Stubbin lisäksi Eero Lehti, Outi Mäkelä, Kari Tolvanen ja todennäköisesti myös talousoikeiston suosikki Elina Lepomäki. Hjallis Harkimo ja Kai Mykkänen nousevat eduskuntaan, mutta maahanmuuttajien lastanrattailla profiloitunut Pia Kauma, Sanna Lauslahti, ikävää julkisuutta saanut Tapani Mäkinen ja Kirkkonummella entistä kovemman kilpailun kohtaava Raija Vahasalo saavat olla tarkkana, ettei tule noutaja. Viime vaalien 11 paikkaa on mahdoton tehtävä, 9 paikkaa lienee todennäköisin lopputulos.

Perussuomalaiset luottavat Timo Soiniin. Todennäköiset muut läpimenijät ovat suvaitsevaisuudellaan profiloitunut Arja Juvonen, Jussi Niinistö, persuänkyrä Pirkko Ruohonen – Lerner, Pietari Jääskeläinen ja arvokonservatiivien ykkösryhmään kuuluva Mika Niikko. Eduskunnan ulkopuolisista yrittäjistä Teemu Lahtinen ja nuoremman polven Simon Elo omaavat mahdollisuuksia. Perussuomalaisten listalta voi päästä joku todellinen yllättäjä läpi, koska Soinin äänimäärästä johtuen viimeisten läpimenijöiden äänisaalit voivat olla aika matalia. Laskenut yleiskannatus rankaisee jonkin verran, ja paikkamäärä on edelleen samalla tasolla SDP:n kanssa, eli 6.

Keskusta nousee Matti Vanhasen ja Anne Bernerin johdolla, tulossa ainakin 4 paikkaa. Yleiskannatus voisi tuoda enemmänkin paikkoja, mutta listan taso ei ole järeimmästä päästä. Antti Kaikkonen jatkaa eduskunnassa, muu tai muut läpimenijät valikoituvat isosta ryhmästä. Toiveita lienee ainakin Eerikki Viljasen, kaikenlaista julkisuutta keränneen Alpo Rusin sekä varsin arvokonservatiivisen Seppo Särkiniemen tukijoukoissa. Listan jokeri voisi olla Ann – Mari Kemell, jolla taustaa valtiovarainministeriöstä ja pohjalla ehdokkuus EU-vaaleissa.

Vihreät haaveilevat lisäpaikasta, mutta ehdokasasettelu ei lupaile liikoja. Tuija Braxin äänistä merkittävä osa voi mennä muualle, eikä Jani Toivolan venkoilu ehdokkuutensa kanssa auta asiaa. Läpi Toivola kuitenkin menee, kuten myös Johanna Karimäki Espoon vihreiden äänillä. Kolmas läpimenijä voisi olla Timo Juurikkala Vantaalla, mutta Jyrki Kasvi ja Susanna Rahkonen omaavat myös mahdollisuuksia. Rahkonen joutuu kuitenkin kamppailemaan Espoossa Karimäen lisäksi Inka Hopsun kanssa, äänten tasainen jakautuminen voi johtaa yllättäviinkin läpimenijöihin.

RKP saa taas 3 paikkaa. Istuvat Thomas Blomqvist ja Mikaela Nylander  saavat seurakseen Calle Haglundin. Kahta ensin mainittua haastavat Kristillisdemokraateista loikannut Niklas Andersson, rikosylikomisario Thomas Elfgren, viime vaaleissa yli 3 300 ääntä saanut Veronica Rehn-Kivi, sekä RKP:n varapuheenjohtaja Niklas Mannfolk.

Vasemmistoliitto tavoittelee 2 paikkaa, mikä on mahdollisuuksien rajoissa. Jussi Saramo noussee listan ykköseksi, Kari Uotila ja Antero Eerola kamppailevat mahdollisesta toisesta paikasta.

Kristillisdemokraatit pitänee 1 paikkansa, vaikka kannatus edelleen hiipuukin. Jouko Jääskeläinen on edelleen todennäköisin läpimenijä, Antero Laukkanen haastaa. Täysin poissuljettua ei ole, että KD jäisi ilman paikkaa Uudenmaan vaalipiirissä.

Yhteenveto:

Kokoomus                  9

SDP                            6                

 

Perussuomalaiset      6                

 

Keskusta                    5

                                   

Vihreät                       3

                                   

RKP                          3

                                         

Vasemmistoliitto       2             

KD                            1                

 

Vaalit lähestyvät - mitä tulossa?

Eduskuntavaalit lähestyvät, ja blogini herää sen myötä henkiin. Täällä analysoidaan seuraavia asioita maalis-huhtikuun aikana:

a) Piirikohtaiset analyysit ainakin Helsingin, Uudenmaan, Varsinais - Suomen ja Pirkanmaan vaalipiireistä

b) Äänestyssuositus ja runnerup SDP:n listalta kaikissa vaalipiireissä

c) Kuoleman suudelmat: ketä äänestäisin, ja miksi, muiden puolueiden listalta etelän vaalipiireissä

d) Vaalituloksen analysointi

Inboxiini Facebookissa saa laittaa näkemyksiä yllä olevista asioista. Ne sitten huomioidaan tai ollaan huomioimatta.