Naimisiin 3.8

Tuli sitten sanottua "jaa" henkikirjoittajan esittämään kysymykseen. Tapahtumapaikkana oli Itämerikeskus Kellokoskella, joka osoittautui todella hyväksi paikaksi järjestää häitä. Sijainti on kohtuullisen lähellä Helsinkiä ja paikka on todella viihtyisän romanttinen. Yöpymismahdollisuus oli lähes viidellekymmenelle ja rantasauna loi edellytykset jatkoille. Ruoka oli vallan mainiota ja kaikki sujui muutenkin hienosti.

Häävieraita oli lopulta 134, sukulaisia, ystäviä, työkavereita ja tovereita. Hetan ja minun poliittisuus ja juhlaväen varsin korkea SDP-tiheys luonnollisesti näkyi illan kulussa, mikä ehkä ärsytti joitakin vieraista. Pääsääntöisesti palaute on kuitenkin ollut myönteisen ja erittäin myönteisen välimaastossa, joten eipä voi suuremmin valittaa. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla niin paljon kuin itse halusi, ja sehän aina auttaa viihtymään.

Puheita oli paljon, leikkejä ei yhtään. Monen hyvän puheen joukossa minua ehkä sykähdytti eniten Hetan kaason, Elisan puhe. Lämmin, koskettava ja niin ihastuttavalla tavalla aito puhe, joka toi tipan monelle linssiin, allekirjoittaneellekin. Oman puheeni onnistuin onneksi vetämään läpi suhteellisen kuivin silmin, vaikka juhlayleisön standing ovation silmäkulmia kostuttikin.

Oli upeaa nähdä niin monta hyvää ystävää kerralla, melkein kaikki pääsivät paikalle. Ikävä kyllä noin suurissa juhlissa ei kaikkien kanssa ehdi juttelemaan, varsinkin sukulaiset jäivät turhan vähälle huomiolle. No, sellaista se on häissä, joskus on itsekin kätellyt hääparia tullessa, seuraavan kontaktin ollessa poistumiskättely.

Häitä edeltävänä iltana olin toisen bestmanini Kristianin kanssa katsomassa, miten TuTo voitti ensimmäisessä harjoitusottelussaan Bluesin. Upeaa sekin, lätkäkausi on jälleen alkanut.

Maanantaina lähdemme Kreikkaan. Yritän sieltäkin blogailla kuulumisia, eiköhän hotellista jonkinlainen internetnurkkaus löydy.