Vierailimme maanantaina Loviisan viidensissä ja samalla kesän viimeisissä kesäraveissa. Pelillisesti ilta meni varsin hyvin, tappiota tuli vain n. 30 euroa. Usein on käynyt huonomminkin, tosin maltillisen pelaajan maksimitappio on alle 100 euroa/ravit. Koko kesän osalta saldo on tavanomainen, kokonaistappio on muutama sata euroa. Ihan kohtuullinen hinta viidelle hienolle illalle lapsuuden maisemissa.
Ravikärpänen puraisi 1986. Äidin veli Ossi vei Loviisan raveihin ja muistan vieläkin sen hetken, kun ensimmäinen kaksarilappu oli kädessä. Sen jälkeen on tullut vuosi vuoden perään vierailtua Loviisan kesäraveissa, lähes jokaisena vuotena täydet 5 kertaa. Nuorempana tuli myös käytyä useamman kerran myös Kouvolan ja Lahden raviradoilla.
Ihan jokainen ystävä ei ymmärrä ravien viehätystä. Mutta se tunne silloin kun loppsuora aukeaa, ja 4-5 hevosta rinnakkain rynnistävät kohti maalia siten, että omalla lapulla on kaksi näistä hevosista... Se on elämys, joka on koettava yhä uudestaan ja uudestaan. Luonnollisesti taustalla on myös toive pelivoitoista. Viime kesänä Seinäjoella sekä minä että Heta voitimme satoja euroja, joten on se mahdollista. On se.
Loviisan radalla tapaa myös poliittisia tuttuja. Entinen kansanedustaja Klaus Hellberg Porvoosta on lähes aina paikalla, ja eilen törmäsin myös Satu Taiveahoon ja Antti Kaikkoseen. Kaikkoselle ehdin naljailla, että Loviisa on kepuvapaa paratiisi (puolueella ei ole ikinä ollut valtuutettua kaupungissa). Toivokaamme loviisalaisten äänestävän jatkossakin yhtä linjakkaasti.
Ravikausi on päättynyt, on jääkiekkokauden vuoro. Alkaen ylihuomenna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti