Vuosi on vaihtunut, ja nyt saa sitten ihan luvan kanssa keskustella henkilövalinnoista SDP:n puoluekokouksessa kesäkuussa 2008. Seuraavassa minun näkemykseni vaatimuksista henkilöltä, joka valitaan puolueen puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa 06.06.2008.
* Motivaatiota. Puheenjohtajan on TAHDOTTAVA johtaa puoluetta.
* Yhteistyökykyä. Toimivat suhteet muihin puolueisiin on palautettava.
* Mediataitoa. Julkisuuden kanssa on osattava pelata.
* Koulutusta. Valt. tai joku muu yo. on mahdollisimman epäsopiva koulutus.
* Ammattiyhdistysnäkemystä. SAK - mutta myös STTK ja AKAVA.
* Aikaa. Yhden kauden pätkäpuheenjohtajuus ei käy.
* Karismaa. On otettava tila haltuun.
* Rohkeutta. SDP:n puheenjohtaja on aina tulen alla.
* Erilaisuuden sietokykyä. Oman puolueen toisinajattelijoiden
dissaaminenkaan ei käy.
* Silmää laadulle. Itsensä ympäröiminen samanmielisillä keskinkertaisuuksilla ei käy.
* Näkemystä puolueesta. Keski-ikä 62 vuotta, nyt ei hyssyttely auta.
* Draivia. Nuoret ja nuoret aikuiset on saatava innostumaan SDP:stä.
* Kielitaitoa. Molemmat kotimaiset + englanti, mielellään joku muukin.
* Yhteiskunnallista ymmärrystä. Maailma muuttuu, miten vastata uusiin haasteisiin?
* Huumorintajua. Välttämätön ominaisuus, aivan välttämätön.
* Visio sosialidemokratian tulevaisuudesta. Ilman visiota ei voi puoluetta viedä menestykseen
* Arvot ja aatteet. Me olemme SDP, sen on tarkoitettava jotakin.
Siinä oli randomjärjestyksessä listaa vaatimuksista. Kukaanhan ei ole yli-ihminen, mutta mahdolliset ehdokkaat voi pisteyttää vaikka tuon listan perusteella. Minun arviossani kansanedustaja Jutta Urpilainen oli yllättävänkin selvä voittaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26 kommenttia:
Hyvä listaus kriteereistä. Kunnon turinaa. Ainoastaan koulutusvaatimuksesta olen eri mieltä, ja siitä aika jyrkästi tosin. Oman mielikuvani - huom. mielikuvani - mukaan on hieman kärjistäen jopa rasistista esittää muodollisia koulutusvaatimuksia, tai etenkin sulkea ihmisiä kisasta pois puutteellisen muodollisen koulutuksen vuoksi. Tutkinnot ovat etuja, mutta niiden puute ei saa olla este tulla SDP:n puheenjohtajaksi.
Koulutusvaatimuksen olisinkin korvannut - ja nostannut korkeammalle sijaluvulle - substanssiosaamisen vaatimuksella sekä siihen yhdistetyllä oppimiskyvyillä. Nämä menevät nimittäin poliitikoilla käsi kädessä. Pintaliitäjät paljastuvat nykyään armotta, sen huomaa nyt monien porvariministerin kohdalla. Vaikka suomalaiset toimittajat eivät keskimäärin ole - Tagen ilmausta lainatakseni - mitään katujen kirkkaimpia lamppuja, puppugeneraattorit eivät enää toimi. Pitää hallita asiat.
Jos joku täyttää kaikki muut vaatimukset, niin olkoon sitten valt.yo. Tietenkään en tarkoittanut, että loppututkinto on muodollinen pääsyvaatimus puhenjohtajalle, mutta nykyinen tilanne, jossa 3/4 puoluejohdosta kantaa titteliä valt.yo, on sietämätön.
Insinööri, leipuri, sorvaaja, maisteri, sairaanhoitaja... kaikki käy, kunhan on jotakin.
Minäpä piruilen sen verran, että kysyn: Jos joku henkilö on asiaosaamiseltaan, oppimiskyvyltään ja ilmaisutaidoiltaan loistava niin miten sellainen voisikaan jäädä valt.tai muuksi yyooksi? Ei ainakaan minun kokemukseni perusteella meidän yliopistojärjestelmämme ole niin vaativa etteikö siitä pienellä vaivannäöllä selviäisi.
Yhteiskuntamme on yhä enenevässä määrin koulutusyhteiskunta ja poliitikot ovat mitä keskeisin ammattikunta, jonka tulisi kansalaisia kouluttautumiseen kannustaa - myös omalla esimerkillään. Kyllä koulutus on yksi tärkeä kriteeri muiden joukossa, mutta ei tietenkään sellainen jota ei voisi muilla pätemisillä paikata. Tagen kanssa olen samaa mieltä siitä, että puoluejohto ei voi olla täynnä yliopisto-opintonsa keskeyttäneitä.
Ay-tuntemuskriteeriä haluaisin laajentaa työmarkkina- ja elinkeinoelämän tuntemukseen. Jo senkin vuoksi, että Sdp:n pitää pystyä tulevaisuudessa myös rahoittamaan yhä kalliimpia vaalikampanjoita, on yritysmaailmaan oltava hyvät suhteet. Arpoja myymällä kun ei jatkossa pitkälle pötkitä.
Ja vielä: Puolueen puheenjohtajan olisi hyvä olla henkilönä empaattinen ja helposti lähestyttävä. Sitä harva puolueen puheenjohtaja on (nykyisistä ehkä Timo Soinin lisäksi jossain määrin vain Jyrki Katainen), mutta ominaisuutena se olisi iso valtti.
Pete päätti piikitellä allekirjoittanutta, mutta enpä olekaan pyrkimässä SDPn johtoon. Muuten varmaan olisin, mutta kun tutkinnon puuttuminen estää täyttämästä omia kriteerejäni, on pakko antaa olla...
Peten lisäkriteerit ovat erittäin osuvia. "Lähdetkö kaljalle" - viisarin olisi värähdettävä. Lisäpiste tässä Jutalle.
Suhteita yritysmaailmaan... Hmm, Eki ja Jutta jäädä nollille, Eerolle -1, kun on SAKn leima niin vahva.
Ei todellakaan ollut tarkoitus piikitellä blogin pitäjää, kyllä tätä keskustelunaihettakin lähellä on henkilöitä joille heitto oli enemmän omistettu (viittaus Piia Viitasta lukuunottamatta koko nykyiseen puheenjohtajistoon ja puoluesihteeriin).
Ei sen puoleen, minä piikittelen ihan mielelläni ketä vain, tarvittaessa itseänikin.
Tage kirjoitti:
" Minun arviossani kansanedustaja Jutta Urpilainen oli yllättävänkin selvä voittaja."
Yksi vielä puuttuu, ainakin julkisuudessa Ja kaikki sen myötä: "Motivaatiota. Puheenjohtajan on TAHDOTTAVA johtaa puoluetta"
Ilmoitusta halukkuudesta puheenjohtajaksi ei ole vielä kuulunut.
Se on valitettavaa. En jaksa pitää kilpaparia Heinäluoma-Tuomioja kovinkaan innostavana.
Vähäisellä ymmärrykselläni täytyy myös sanoa, että jokainen ilmoitusta panttaava päivä pelaa nykyisen puheenjohtajan pussiin.
Urpilaisen pitäisi tässä vaiheessa kiertää kenttää minkä ehtii. Kai tilanne on sellainen, että hänen isänsä on aktiivien keskuudessa maakunnissa yhä tunnetumpi kuin hän. Ei sellaisella pelillä puheenjohtajaksi tulla ellei ole Paasio...
MikkoMy
Erittäin aiheellinen analyysi. Olen itse samaan tapaan pohdiskellut kriteereitä Lahden foorumista lähtien. Tutkintopapereille en laita hirveästi painoarvoa, kyky omaksua, tulkita ja ilmaista tietoa on tärkeämpää.
Viimeiseksi kriiteriksi mainittu arvomaailma sen sijaan on erityisen tärkeä kohta. Jutta varmasti täyttää sen kriteerin hyvin.
Tagen tekemä kriteerilista on kattava. Myös lopputulokseen yhdyn: jos vain Jutta pj-skabaan lähtee, tuen häntä voimakkaasti! Hän on uskottava ja osaava, helposti lähestyttävä poliitikko. Puhuu samaa kieltä äänestäjien kanssa. Raikas ja iloinen tyyppi, juuri sellainen jonka SDP uudistuakseen ja uusia jäseniä / kannattajia / äänestäjiä saadakseen nyt tarvitsee.
Muutama lisätoive: pj:n tulee olla inspiroiva johtaja. Hän voisi korostaa muutamia liikkeelle perinteisesti keskeisiä teemoja, jotka ovat tänään ajankohtaisempia kuin koskaan, mutta silti niistä ei juuri (sd-suulla) puhuta: sivistys, globaali solidaarisuus sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen.
Joku ihmetteli minulle, että ei oikein tiedä mihin suuntaan Jutta on kallellaan ja siksi epäröi ketä kannattaa. Minusta on pelkästään hyvä, että ehdokasta ei voi sanoa oikeisto- tai vasemmistodemariksi. Uskon, että uuden polven ehdokas voi olla jotain ihan muuta, kun tällä akselilla määriteltävä. Se on myös plussaa silloin, kun tavoittelemme uusia kannattajia, jotka eivät ole kiinnostuneita vanhoista jaotteluista.
Substanssiosaaminen on tietenkin tärkeää, samoin ne asiat, joita ehdokas nostaa esille. Arvostan kv-osaamista sekä kykyä tuoda uudenlaisia teemoja poliittiseen keskusteluun. Toivon, että ehdokkaani on valmis etsimään ratkaisuja yhteiskunnan heikoimpien jäsenten aseman parantamiseksi avoimin mielin. Pitäisi ratkaista kuinka voidaan samanaikaisesti taata talouden kasvu ja oikeudenmukainen tulonjako. Tarvitaan uusia keinoja ja myös SDP:n pitää olla valmis muuttumaan ja muuttamaan kantojaan. Joskus vasemmistolaista politiikkaa voidaan tehdä oikeistolaiseksi mielletyillä välineillä.
Pahinta mitä voi tapahtua on se, että kisassa on Eero ja Eki. Silloin ei tarvitse nousta vanhoista vallihaudoista mihinkään. Pitänee kirjoittaa aiheesta omaankin blogiin...
Yksi tärkeä tässä keskustelussa mainitsematon kriteeri on vielä se, että puheenjohtajan on oltava kansanedustaja. Vihreissä puoluetta pystyy johtamaan eduskuntaryhmän ulkopuoleltakin, ja varmasti pystyisi meilläkin, mutta vaikeuksia parlamentin ulkopuolella olevasta puheenjohtajasta aiheutuisi.
Urpin debatöörin kykyihin olen saanut kerran tutustua kun totesin hänelle että opintotuen pitäis olla tasa-arvosyistä lainapohjaista. Vastaus oli että "tuohan on porvarillista politiikkaa".
SDP:n puoluekokous 2005:
"Opintotuen kokonaisuuteen tulee jatkossakin kuulua opintoraha, valtion takaama opintolaina, sekä asumisen tuki."
Jutta tuskin jää sanattomaksi koulutuspolitiikasta puhuttaessa. On näet itse ollut SDP:n nykylinjaa rakentamassa.
Työläisnuori.... :-DDDD
Kun Jutta Urpilaisen nimeä nyt melkoisen paljon pyöritellään, ja aika usein kysellään hänen tavoitteidensa perään, niin kiinnostuin itsekin asiasta ja yritin koota hänestä lyhyen poliittisen henkilöpotretin tänne:
http://www.epamiellyttavatotuus.blogspot.com/
Arto hei,
Se epämiellyttävä totuus olisi voinut olla:
"Maakuntasarjan poliitikko nostettu paremman puutteessa SDP:n pj-kisaan"
"Urpilainen kuuluu siihen sarjaan, jonka johdosta SDP tulisi vapauttaa perintöverosta. Isältä peritty jäsenkirja ja edustajanpaikka vahvistavat kuvaa puolueesta sisäänpäinlämpiävänä perheyrityksenä."
"Urpilaisen poliittisista saavutuksista voi sanoa... öö mitä? Edustajan nettisivuja lukemalla tulee siihen tulokseen, että maakunnan asiat, varsinkin erilaiset liikenneväyläinvestoinnit, ovat agendalla päällimmäisenä. Aluepolitiikan lisäksi perusvaatimuksena toistuu kuntien valtionapujen kasvattaminen. Hohhoijaa."
"Kuvaa täydentämään on sopinut ilmeisen laskelmoidusti joukko kansainvälisiä kysymyksiä, joista lähes kaikkien on helppoa olla samaa mieltä (esim. YK:n asema ja kehy-rahat). Samaa pätee myös koulutuspoliittisiin linjauksiin, kuten vaatimuksiin opintorahan korottamisesta. Syvällisempää pohdintaa tai rohkeita linjauksia edustajan sivuilta on turha odottaa, niitä ei ole."
"Ulkonäkö on edustajan vahvimpia valtteja. Muutoin hän saattaa olla H.Paasion veroinen poliittinen kupla."
---
Noniin, en ole samaa mieltä yllä olevan kanssa, ainakaan kokonaan. Mutta koska ilkeyksien lukeminen on aina hauskaa, niin olisin odottanut vähintään tätä tasoa myös Epämiellyttävältä Totuudelta. Ottakaa Tagesta oppia.
al gore oli "hauska":
"Maakuntasarjan poliitikko nostettu paremman puutteessa SDP:n pj-kisaan"
Niinpä. Heti tulee mieleen joitakin politiikkoja, jotka nousivat puolueensa puheenjohtajaksi tai muuten merkittävään asemaan aika heppoisalla pohjalla:
- Paavo Lipponen, pitkän linjan politrukki. Valittiin pj:ksi eduskuntauransa toisen kauden alussa. Toki kansa oli siinä välissä pitänyt häntä vilttiketjussa yhden kauden.
- Jyrki Katainen. Täydellinen broileri, joka ei ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä. PJ:ksi toisen kauden alussa.
- Eero Heinäluoma. Politrukki ja 70-luvun broileri, josta tuli kansanedustaja vasta parin vuosikymmenen kypsyttelyn jälkeen. PJ:ksi ensimmäisellä kaudellaan.
- Matti Vanhanen, mies, josta voisi kirjoittaa poliittisen herttaromaanin "Sattuman ihana kosketus".
Sitten meillä on tämä "Al Gore", reppana, jonka rohkeus juuri ja juuri riittää kirjoittamaan "ilkeyksiä" puskasta ihan nimimerkillä. Taitaa heppu olla joko 1) itseään niin merkittävänä pitävä tai 2) pikkuluttana poliittinen nousukas ettei tohdi omaa nimeään kertoa. Voi hyvä ura mennä ihan piloille!
Nimimerkkiys erottaa hänet täysin Tagesta. Tagessa on munaa, tämän nimerkin posliinipippeli saa hienoisesta tuulenvireestä kovin herkästi flunssan.
MikkoMy
Bravo Mikko! Juuri näin. Nimimerkin suojasta on helppo huudella, mutta juuri siksi se on tosi säälittävää.
Täältä pesee:
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id79452.html
Se on tällä hetkellä toissijaisen tärkeätä käydäänkö keskustelua nimimerkin takaa vai ei. Pääasia on, että pj keskustelua käydään. SDP:n istuvan johdon strategia vaalien jälkeen on ollut vaientaa kuoliaaksi kaikki mahdollinen julkinen spekulaatio pj:n asemasta, siinä he ovat tähän mennessä onnistuneetkin.
Oleellisinta on nyt saada keskustelu blogosfääristä laajemmalle. Mitä enemmän mahdollisten kilpailijoiden nimet esiintyvät julkisuudessa liittyen demareiden pj-kisaan, sitä suurempi todennäköisyys, että löytyy joltakin rohkeutta haastaa istuva pj.
"sitä suurempi todennäköisyys, että löytyy joltakin rohkeutta haastaa istuva pj."
Jos Tuomioja lähtee mukaan pj-kisaan, kuten lehdet arvelevat, niin puheenjohtajan nimi on imho. aika selvä.
Eikä se nimi ole Erkki. Hän vain kerää sen verran ison potin äänistä, että muut mahdolliset haastajat jäävät kerämään muruja.
MikkoMy
Jos ja kun Tuomioja ilmoittaa pj-halustaan lauantaina, niin Urpilaisen ja muidenkin potentiaalisten haastajien on reagoitava nopeasti tai sitten he jäävät junan kyydistä. Asetelma lukittuu nimittäin nopeasti perinteiseksi EH vs. ET, eikä sitä rikota tulemalla kisaan vasta helmikuussa. Parasta olisi olla nopeampi ja ilmoittautua kisaan ennen Tuomiojaa.
Ilmassa on vahvasti merkkejä, että kisa olisi nyt kovaa vauhtia rakentumassa Eero Heinäluoman ja Erkki Tuomiojan välille. Tätä asetelmaa pidän vaikeana. Molemmat mainitut henkilöt ovat ansioituneita ja päteviä ja puheenjohtajan mitat täyttäviä, mutta olisin niin toivonut, että puheenjohtajakisa olisi nyt tarjonnut jollekin nuoremman polven uudistushaluiselle ja rohkealle henkilölle mahdollisuuden näyttää taitonsa. Puolue tarvitsee nyt nimenomaan uusien vaikuttajien asettumista näkyville paikoille.
Tässä suhteessa Urpilainen ei ole tietenkään ainoa kyseeseen tuleva nimi. Itse olisin koska vain ollut valmis Miapetra Kumpula-Natrin tai Johannes Koskisen, miksen myös Tarja Filatovin taakse. Näistä kenenkään ehdokkuutta olen vain pitänyt sen verran epätodennäköisenä, etten ole kenenkään ehdokkuudella ryhtynyt spekuloimaan. Jutta Urpilainen on joka tapauksessa pahemman kerran erehtynyt, jos uskoo näin pitkän vaikenemisen ja lopulta kieltäytymisen helmikuussa edistävän hänen mahdollisuuksiaan.
Kaikilla politiikoilla on listan kykyjä, mutta harvalla kaikkia. Kyllä joka kyläpoliitikko osaa esiintyä vahvana omiensa edessä ja lopuksi todeta, että parhaani tein ja tähän se riitti.
SDPn johtajan pitää olla riittävän vahva sanomaan mielipiteensä uskottavasti yhtä lailla Eurooppa neuvoston kokouksessa kuin mummolle Janakkalan torilla. Viime vaalien yhteydessä näki perin surkuhupaisia pätkiä "kärkiehdokkaiden" tekemisistä.
Pelkkä substanssiosaaminen ei tänään riitä. Sillä voi vakuuttaa riittävästi päästäkseen ministeriksi. Vaikka se ei ehkä kaikkia puolueen urheita pikkusotureita miellytäkään, niin imagolla on iso merkitys viestin perille saamiseen. Imagon ei tarvitse/eikä voi olla markkinamiesten rakentama, mutta jos julkisuuteen tulee/joutuu väärästä lähestymiskulmasta (esim. valt. yo hakaniemestä), niin sitä ei paraskaan imagonkorjaaja pysty muuksi muuttamaan ja vihulainen käyttää tätä armotta hyväksi.
Vihulaisen käytös toki tiivistää omia rivejä - ei meidän pomoa saa kiusata. Vihun ja meidän välissä on tuhansia niitä, jotka muodostavat kantansa muilla perustein kuin faktoin ja tämä on tunnistettava ja tunnustettava. Nämä "väliinputoajat" ovat äänestäjiä.
Puheenjohtajan on kyettävä vakuuttamaan heidät!
Tuomioja sitten ilmoittautui kisaan. Vielä ehtisi joku rohkea ja aloitteellinen muukin nimi mukaan kisaan, mutta pahoin pelkään, että pian alkaa olla liian myöhäistä. Kohta puoliin onkin mitä ilmeisimmin otettava lusikka kauniiseen käteen ja asetuttava Eero Heinäluoman tueksi.
"Kansanedustaja Erkki Tuomioja lähtee SDP:n puheenjohtajakilpaan. Hän ilmoitti lauantaina Kouvolassa olevansa pitkä harkinnan jälkeen valmis asettautumaan ehdolle puolueen puheenjohtajaehdokkaista toimeenpantavaan jäsenäänestykseen. Tuomioja ilmoitus on siten tavallaan ehdollinen.
Puheessaan Tuomioja arvosteli SDP:n nykytilaa. Hän mainitsi, että puoluekokousvalmistelut ovat käynnissä, mutta niille ei haluta ennenaikaista julkisuutta. Hänen mielestään puoluekokoukseen halutaan mennä koetellulla tavalla, jossa puolueen valtapiirit pitävät ohjakset tiukasti käsissä.
- Näin ei tule jatkaa. Puolueen on uudistuttava sekä ilmeeltään, menettelytavaltaan että ohjelmaltaan Puolueen nimeä ei ole tarvis muuttaa, mutta kaikki muu voidaan tarvittaessa asettaa kyseenalaiseksi, hän tiivisti.
Tuomioja on ensimmäinen puheenjohtajakilpaan ilmoittautunut."
Mitä tämä tarkoittaa? Tuomioja torppaa muiden potentiaalisten ehdokkuuden ilmoittautumalla jäsenäänestykseen, joka ei koskaan toteudu? Siinä sitä on eteenpäin vievää ajattelua kerrakseen.
Lähetä kommentti