Tieto Kalle Räisäsen kuolemasta pysäytti monet toverit kuluvalla viikolla. Nuoren ihmisen kuolema pistää aina miettimään syntyviä syviä. Monet ovat muistelleet yhteisiä hetkiään Kallen kanssa: poliittisia keskusteluja, maailman menon ihmettelyä.
Tutustuin Kalleen 1990-luvun lopppupuolella, Demarinuorten ja SONKin ympyröissä. Olin muutaman muun kanssa nostamassa Kallea Nuorisoliiton johtoon keväällä 2000, jolloin myös tutustuimme paremmin. Kallen puheenjohtajakauden aikana (2000-2002) toimin SONKin puheenjohtajana, joten kanssakäyminen oli väkisinkin varsin tiivistä. Läheskään aina emme nähneet asioita samalla tavalla, eikä Kalle aina oikein ymmärtänyt tai jaksanut SONKin toimiston poikien huumoria, mutta toimeen tultiin silti.
Kalle vieroksui kovasti poliittista junttaamista takahuoneissa. Hän sanoikin jälkeenpäin, että Nuorisoliiton puheenjohtajuus ainakin kirkasti sen, että poliitikoksi hän ei halua. Näin ollen ay- juristin ja sittemmin työsuojelupiirin juristin tehtävät olivatkin hänelle luontevia. Pienemmän ja heikomman puolella Kalle oli aina, vakaumuksellisena sosialidemokraattina.
Kalle oli oman tiensä kulkija, joka ei liiemmin muiden ihmettelyistä välittänyt. Sympaattisena muistona kesä 2000, kun poliittiset nuoriso- ja opiskelijajohtajat saivat kutsun presidentti Tarja Halosen luokse. Kutsutut kerääntyivät Mäntyniemen porteille, mutta missään ei näkynyt Sosialidemokraattisten Nuorten uutta puheenjohtajaa. Yhtäkkiä paikalle juoksi tyylikkäässä tummassa puvussaan Kalle, joka oli päättänyt hölkätä presidentin luokse kylään, kun ei ollut saanut vielä liiton luottokorttia käyttöönsä. Lämpimän kesäpäivän myötävaikutuksen johdosta Tarja Halosen kättelyjonossa seisoi varmaan kaikkien aikojen hikisin arvovieras.
Kalle on poistunut näyttämöltä. Hän jätti jälkeensä muiston ihmisestä, joka oli syvällinen, empaattinen ja aito.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minäkin tunsin Kallen pitkään, lapsesta asti, pyörimme samoissa porukoissa välillä enemmän, välillä vähemmän. Päällimmäisenä mielikuvana minulle jäi Kallen iloinen välinpitämättömyys muiden ihmisten mielipiteistä: hän oli julkisestikin suuri ja aito persoona, oma itsensä. Kulki esimerkiksi yläasteella kouluun potkukelkalla töppöset jalassa, mikä on sysisuomalaisessa pikkukaupungissa siviilirohkeutta vaativa teko. Kallen poismeno jätti suuren aukon maailmaan.
Kiitos persoonallisesta muistokirjoituksesta. Tunsin Kallen takavuosina muutaman tuttavani kautta ja sain hänestä sympaattisen ja lämpimän vaikutelman. Ikävää, että hän on nyt poissa.
Sain vasta tänään tietää Kallen poistuneen keskuudestamme. Oli idealisti, innoitti minut mukaan politiikkaan. Tulen aina lämmöllä muistamaan.
Lenni
Lähetä kommentti