Suosikit:
Antti Kaikkonen Moderni keskustalainen Uudeltamaalta. Sympattinen ja huumorintajuinen edustaja, jonka seurassa viihtyy. Puolueen nouseva kyky, jos puolueväellä on yhtään älliä. Erityismaininta naismausta, punamultaa sen olla pitää.
Timo Kalli Kepulaista laatua Satakunnasta. Laajaa arvostusta yli puoluerajojen nauttiva ryhmän puheenjohtaja, joka on osoittanut kelpoisuutensa monta kertaa. Kalli osaa selittää parhain päin puolueensa möhläyksetkin, vaikuttamatta hölmöltä.
Juha Korkeaoja Lisää kepulaista laatua Satakunnasta. Juha Korkeaoja osoittautui laadukkaaksi ministeriksi, vaikka äärikepulainen kenttä kävikin lämpimänä. Pekka Ervastin Irakgate - kirjan mukaan Korkeaoja pysyi myös maltillisena, kun lähes koko muu puoluejohto syöksyi täysillä päin seinää - lopputuloksena pääministeri Jäätteenmäen häpeällinen ero. Korkeaojan poika Lauri on laadukas SYLlin pääsihteeri, joten kasvatustyökin on onnistunut hyvin.
Inhokit:
Tanja Karpela A-luokan missistä tuli korkeintaan B-luokan poliitikko. Äänestäjät kuvittelivat hetken muuta, mutta maalisvaaleissa kupla puhkesi - Karpelan äänimäärä romahti. Karpelan ministerikausi oli hapuileva ja epävarma taaperrus, vaikka salkku oli mahdollisimman kevyt. Karpela tarvitsi gorillamaisen erityisavustajan ja kaiken vuosien varrella kertyneiden seurapiiritoimittajien vankan tuen, jotta jotenkin selviäisi kautensa loppuun. Vanhanen II hallitusta muodostettaessa Karpela oli jo auttamattomasti ulkona.
Pekka Vilkuna Arvokonservatiivien aatelia Oulusta. Vilkuna on modernin city-kepulaisuuden vastakohta, joka ei ollenkaan peittele näkemyksiään. Vilkunasta sanotaan, että
hänen tukensa jollekin asialle takaa hankkeen epäonnistumisen - viiksekäs kuolemansuudelma siis.
Lauri Oinonen Pastori Keski-Suomesta. Oinosella pelotellaan puhemiehistöön haluavia: Haluatko varmasti istua avuttomana kuuntelemassa, kun Oinosen puheripuli iskee kuin sukallinen puuroa? Oinonen ei ole suvaitsevaisuuden ihmelapsi; häntä kuunnellessa pieninkin halu liittyä kirkon jäseneksi katoaa. Suurta riemua herätti Oinosen selitys kuuluisan Islannin matkan jälkeen, kun pääosa Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnasta poistui kesken istunnon uimaan kuumille lähteille: "Minä vain kahlasin".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Noihin luonnehdintoihin on helppo yhtyä. Itse rankkaisin top kolmeen Kaikkosen lisäksi Paula Lehtomäen ja Kimmo Tiilikaisen. Inhokkilistalle heittäisin Antti Rantakankaan joka erityisesti edellisen hallituksen aikana kunnostautui virallisena Sdp:lle ränkyttäjänä.
Hannes Manninen on myös monen ei-kepulaisen arvostama poliitikko. Hän veti melko tyylikkäästi PARAS-projektia, jonka täytyi (ja täytyy yhä) olla kepulle erityisen hankala kysymys. Erittäin kokenut kunta- ja aluepoliitikko, jonka argumentointi on selvää ja kiihkotonta.
Pekka Vilkuna on kieltämättä yksi niitä kepulaisia, joiden avulla käsitys heistä ei kohene... Mutta hän on kotoisin Nivalasta, ei Oulusta; Oulun vaalipiiristä tosin. Eikä Vilkuna ole missään nimessä kaupunkilainen tai heidän asioidensa ajaja, hän on maanviljelijöiden asialla.
Lähetä kommentti