Porokari UIL:n johtoon

Ay-rintamalla tapahtuu. Uuden Insinööriliiton (UIL) puheenjohtajaksi on valittu asiamies Pertti Porokari. Porokari sai yli puolet äänistä jo vaalien ensimmäisellä kierroksella, joten äänestystulos oli vakuuttava. Vastaehdokkaina olivat UIL:n varapuheenjohtajat Keijo Houhala ja Ari Rautakorpi.

Porokari on tiukan linjan edunvalvoja, joka tuntee kentän ja entisenä luottamusmiehenä myös työpaikkatason arjen ongelmat hyvin. Hänet tunnetaan rehtinä miehenä, joka on lojaali ja uskottava yhteistyökumppani.

Täytyy sanoa, että Pertin valinta lämmittää mieltä. Hänen kanssaan on työtä tehty hyvässä yhteisymmärryksessä. Olen vakuuttunut siitä, että UIL on tehnyt viisaan valinnan.

Tapaus Rusi

Alpo Rusi on ollut tämän viikon mediatähti. Hän vaatii valtiolta kunnon korvaukset, ja tästä innostuneina hänen asianajajansa jättivät huiman laskun uurastuksestaan. Rusi tosin pitää laskua alimitoitettuna, kuinkas muuten.

Rusi vauhditti puolustustaan julkaisemalla oman listan henkilöistä, jotka olivat tekemisissä DDR:n kanssa 1970-luvulla. Temppu oli lapsellisuudessaan harvinaisen vastenmielinen ja tuhosi minimaaliset sympatiat, joita Rusia kohtaan minulla oli. Rusi raapusti listalleen 9 demarin nimen, ja kuin säälistä pari muuta. Ilta-Sanomat luonnollisesti innostui, kun Paavo Lippostakin sai taas riepotella.

En kyllä millään jaksa ymmärtää, miksi ikivanhoja DDR kahvituksia jaksetaan vatvoa. Jos jotakuta oikeasti epäiltäisiin valtionsalaisuuksien luovuttamisesta derkuille, nostettaisiin syyte aivan varmasti. Sen sijaan ollaan nyt sorruttu todella vastenmieliseen mediajahtiin, jota Rusi typeryydessään lietsoi. Rusia vastaan ei syytettä nostettu, mutta ostaisitko häneltä käytetyn auton? En minäkään.

Toivottavasti Rusi vetää vesiperän ja saa palkinnoksi maksaa juristien laskut. Ehkä se hiukan hillitsisi tunkion tonkimista. SUPO:n Petri Knape on muuten kovasti DDR:n näköinen mies, sopii teemaan mainiosti.

SDP - what the fxxk nyt tehdään?

Maalisvaalien tappio oli musertava isku. Edes oikeisto ei vakavissaan uskonut, että SDP romahtaa vaaleissa, puhumattakaan omien toiveista. Täytyy kuitenkin todeta, että suurimman puolueen asemasta taisteltiin lähinnä retorisesti. Useimmat vaikuttivat uskovan vaalien toiseen sijaan ja Vanhasen jatkoon pääministerinä. Äänestäjät kuitenkin päättivät toisin ja taivallus korvessa alkoi.

Vaalitappioon tuskin löytyy yhtä syytä, vaan tulos muodostui useasta osatekijästä. Vaalilupausten ristiriita suhteessa harjoitettuun politiikkaan, yhteiskunnan yleisen ilmapiirin muuttuminen SDP:lle epäedulliseen suuntaan, puoluejohdon kiistaton epäsuosio, ehdokasasettelun osittainen epäonnistuminen, vaalityöntekijöiden ikääntyminen, SDP.n äänestäjien yhä kiihtynyt hautaaminen, SAK:n mainos, SDP:n televisiomainokset.... Eiköhän noista saada tarpeeksi syitä vaalitappioon.

Vaalitappio on johtanut odotettuun jälkipuintiin. TUS:sin muistio avasi polkua räväkkyydellään. Edelleenkin monet pitävät sitä parhaana nähtynä analyysina, mitenkään väheksymättä Kalliomäen totuuskomission tuotetta. Epämiellyttävä totuus ja NUS voidaan nähdä vaalitappiosta johtuvina uutuuksina. Huoli puolueen tulevaisuudesta on suuri, eikä se ole mikään ihme. Jäsen- ja kannattajakunnan ikärakenne yhdistettynä oikeistopuolueiden selvään tykästymiseen toisiinsa avaa pelottavia näkymiä.

Väistämättömänä seurauksena vaalituloksesta käynnistyi keskustelu puoluejohdon vaihtotarpeesta. Avainkysymys lienee: voiko SDP ikinä voittaa vaaleja ja nousta takaisin valtaan nykyisen puoluejohdon alaisuudessa? Looginen jatkokysymys: Jos vastaus on ei, kenen johdolla se sitten voisi onnistua paremmin? Eero Heinäluoma on lähes kaikkien mielestä mainettaan parempi mies. Mutta mitä se auttaa, jos julkisuuskuva on auttamatta turmeltunut. Myös Ville Itälä oli mainettaan parempi kokoomusjohtaja, mutta tästä huolimatta kokoomuksella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pistää hänet pihalle.

Eräät haluavat nyt hyssytellä keskustelua, Heinäluomaa ei saa arvostella eikä hänen vaihtamistaan vaatia. Hevonpaskat, sanon minä. Nyt nimenomaan PITÄÄ arvostella ja esittää vaihtoehtoja, jos ei halua Heinäluoman jatkavan puolueen johdossa. Kulminaatiopiste on ensi kesän puoluekokous: siellä ratkaistaan kenellä on luottamus. Valitun puheenjohtajan tulee saada yhdistynyt puolueväki taakseen, jotta kunnallisvaalit 2008 onnistuvat. Lienee tosin selvää, että jos Heinäluoma saa jatkokauden puoluekokouksessa, alkaa uusi keskustelu hänen asemastaan mikäli SDP jää taas kolmanneksi.

Joten sorry, Heinäluoma ja kumppanit, puoluekokoukseen asti on kritiikkiä tiedossa. Tästä kurjimuksesta ei päästä vaikenemalla ja vannomalla uskollisuutta raskaasti epäonnistuneelle puheenjohtajalle.

Ränniin

Tänään on viimeinen vapaailta moneen viikkoon. Alkusyksyä värittävät TES-neuvottelut ja niitä tukevat kenttäkierrokset. Ainoina poikkeuksina muutamat TuTon peleihin säästetyt vapaaillat. Ikävä kyllä matkaa TuTon kotiotteluun on n. 170 kilometriä, joten pieni projekti aina sekin.

Periaatteessa edessä oleva rypistys tuntuu oikein mielenkiintoiselta. Ylemmän toimihenkilön edunvalvonta on mielekästä hommaa, ja töihin lähtee aamulla mielellään. Vähäinen vapaa-aika pitää myös kulut kurissa, koska töissä ollessa on vaikea tuhlailla. Ja minä olen siinä onnellisessa asemassa oleva ylempi toimihenkilö, että ylityöt korvataan Työaikalain mukaan. Tälläkin neuvottelukierroksella tehdään hartiavoimin töitä, jotta yhä useampi ekonomi, diplomi-insinööri tai vaikka juristi olisi samassa asemassa. Työmies on palkkansa ansainnut, samoin ylempi toimihenkilö.

Onneksi yöksi pääsee useimmiten kotiin ja siippa on ymmärtävä ja itsekin kiireinen. Mutta on se kuitenkin kurjaa, kun yhteinen aika on kortilla. Tai kun kaverille pitää sanoa, että viikolopputreffeille on aikaa ehkä marraskuussa, arki-ilta saattaa löytyä lokakuussa. Joten pahoittelut jo nyt rakkaat ystäväni, nyt on aika työnteon.

In YTN we trust.

Way to go, Eva!

Luin kahdessa illassa kannesta kanteen Eva Wahlströmin uutuuskirjan, "Homma hanskassa". Harvoin, jos koskaan, on mikään kirja yllättänyt niin positiivisesti. Evan tyyli kirjoittaa upposi allekirjoittaneeseen kuin vasen koukku poskipäähän, kirjaa ei malttanut jättää kesken.

Mielenkiintoa kirjaan lisäsi toki se, että Eva on tuttu vuosien takaa. Vanhempi veli Tuffe (joka tietyissä piireissä tunnetaan myös lempinimellä "Gnu") on hyvä ystävä periaatteessa yli kolmenkymmenen vuoden takaa, ja heidän edesmennyt isänsä on keskeinen henkilö jonka ansiosta minusta tuli ydinvoiman vankkumaton kannattaja.

Evan kirja on sekä hauska että koskettava. Kuvaus lapsuudesta isoveljien puristuksessa sai nauramaan oikein kunnolla. Kasvukokemus Loviisassa sai muistot heräämään, siellä minäkin pimppistä ajoin torilta Bruhnin kiskalle kohta kaksikymmentä vuotta sitten.

Kuvaus isäsuhteesta oli kirjassa harvinaisen avoin ja aito. "Nalle" oli suuri mies, joka lämmöllään ja rohkeudellaan olla oma itsensä teki lähtemättömän vaikutuksen. Evan kirjassa tämä välittyy lukijalle hyvin, suorastaan fantastisesti.

Kirjassa on luonnollisesti paljon nyrkkeilyä. Värikkäät kuvaukset harjoittelusta, otteluista ja ottelumatkoista tempaavat mukaansa sellaisenkin, joka ei niin kauhea pugilisti ole. Huippu-urheilu on kovaa, ja menestyminen vaatii maksimaalisen satsauksen. Kirjasta voi lukea mitä se tarkoittaa.

Ehkä suurimman vaikutuksen Evan kirjassa tekee Eva itse. Hän on hämmästyttävällä tavalla kyennyt säilymään omana itsenään, iloisena ja reiluna. Olen aina pitänyt häntä ehkä miellyttävimpänä ja täysipäisimpänä julkkiksena tässä maassa. Tämä kirja vain vahvistaa tuota näkemystä.

5 tähteä, eikä nettinurkkaa...?

Väärässä olin. Hotellissa oli kaikki noin muuten jokseenkin tip top, mutta nettinurkkaa ei löytynyt. Näin ollen spostailu jäi aika vähiin, hädin tuskin pystyi pitämään itsensä tilanteen tasalla rakkaan TuTon seikkailuista harjoitusotteluissa.

Kreikassa oli lämmin, mutta ei sentään megamegalämmin. Hotellin uima-allas ja maisemat olivat outstanding, ja huonekin oli laadukas. Cleaning lady piti huolen siisteydestä, vaikka ei päässytkään aina huoneseen haluamaan aikaan. Totuttelua vaati viemäreiden tehottomuus; paperia ei pyttyyn saanut missään tapauksessa laittaa. Siihenkin kuitenkin tottui, ihme ja kumma.

Vahvistamattomien tietojen hotellilla yöpyi samaan aikaan kanssamme Kreikan sosialistipuolueen PASOKin puheenjohtaja, Andreas Papandreu. Hän on maan oppositiojohtaja, joka mielenkiintoista kyllä puhuu sujuvaa Ruotsia, opiskeltuaan ja työskenneltyään Tukholmassa. PASOK on muutenkin kovassa iskussa alueella. Vaikka puolue hävisi vaalit 2004, menivät kaikki alueen 5 parlamenttipaikkaa PASOKin ehdokkaille.

Meillä oli auto kolme päivää käytössä. Se mahdollisti Lefkaksen saaren kiertämisen ja uimarantoihin tutustumisen. Ilman liikenneonnettomuutta selvittiin, vaikka paikallinen liikennekulttuuri olikin haastava. Hätävilkku oli tavallista vilkkua yleisempi ja kuka tahansa saattoi pysäyttää autonsa mihin tahansa. Kun kadut olivat muutenkin ahtaat, oli sumppu nopeasti valmis.

Kreikkaa voi kyllä suositela matkakohteeksi. Minä haluaisin seuraavaksi lomailla Turkissa, niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Ennemmin tai myöhemmin islamin nousu vaikuttaa turismiin. Tätä paikalliset asukkaat sanoivat jo 1991, kun olin maassa vaalien aikaan.

Naimisiin 3.8

Tuli sitten sanottua "jaa" henkikirjoittajan esittämään kysymykseen. Tapahtumapaikkana oli Itämerikeskus Kellokoskella, joka osoittautui todella hyväksi paikaksi järjestää häitä. Sijainti on kohtuullisen lähellä Helsinkiä ja paikka on todella viihtyisän romanttinen. Yöpymismahdollisuus oli lähes viidellekymmenelle ja rantasauna loi edellytykset jatkoille. Ruoka oli vallan mainiota ja kaikki sujui muutenkin hienosti.

Häävieraita oli lopulta 134, sukulaisia, ystäviä, työkavereita ja tovereita. Hetan ja minun poliittisuus ja juhlaväen varsin korkea SDP-tiheys luonnollisesti näkyi illan kulussa, mikä ehkä ärsytti joitakin vieraista. Pääsääntöisesti palaute on kuitenkin ollut myönteisen ja erittäin myönteisen välimaastossa, joten eipä voi suuremmin valittaa. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla niin paljon kuin itse halusi, ja sehän aina auttaa viihtymään.

Puheita oli paljon, leikkejä ei yhtään. Monen hyvän puheen joukossa minua ehkä sykähdytti eniten Hetan kaason, Elisan puhe. Lämmin, koskettava ja niin ihastuttavalla tavalla aito puhe, joka toi tipan monelle linssiin, allekirjoittaneellekin. Oman puheeni onnistuin onneksi vetämään läpi suhteellisen kuivin silmin, vaikka juhlayleisön standing ovation silmäkulmia kostuttikin.

Oli upeaa nähdä niin monta hyvää ystävää kerralla, melkein kaikki pääsivät paikalle. Ikävä kyllä noin suurissa juhlissa ei kaikkien kanssa ehdi juttelemaan, varsinkin sukulaiset jäivät turhan vähälle huomiolle. No, sellaista se on häissä, joskus on itsekin kätellyt hääparia tullessa, seuraavan kontaktin ollessa poistumiskättely.

Häitä edeltävänä iltana olin toisen bestmanini Kristianin kanssa katsomassa, miten TuTo voitti ensimmäisessä harjoitusottelussaan Bluesin. Upeaa sekin, lätkäkausi on jälleen alkanut.

Maanantaina lähdemme Kreikkaan. Yritän sieltäkin blogailla kuulumisia, eiköhän hotellista jonkinlainen internetnurkkaus löydy.