Vaalianalyysi: Helsingin vaalipiiri

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa paikat jakaantuivat seuraavasti: Kokoomus 8, SDP 5, Vihreät 5, Keskusta 1, Vasemmistoliitto 1, RKP 1. Istuvista kansanedustajista Jacob Söderman (SDP) luopuu ja Tuija Brax (vihreät) siirtyy Uudenmaan vaalipiiriin.

Tulevissa vaaleissa Perussuomalaiset valtaa asemia Helsingissä. Kaupungin isot puolueet käyvät kaikki puolustustaistelua, vaikka jokainen virallisesti tavoitteleekin lisäpaikkaa. Pienistä puolueista keskusta ja vasemmistoliitto haaveilevat lisäpaikasta, kun taas RKP käytännössä tyytyy varmistamaan Astrid Thorsin läpimenon. Muilla puolueilla ei liiemmin taida olla mahdollisuuksia kansanedustajiin. Seuraavassa puoluekohtainen analyysi asetelmista puolitoista kuukautta ennen vaaleja.

Kokoomus jatkaa varmasti kaupungin suurimpana puolueena myös vaalien jälkeen. Kuukausi kuukaudelta heikkenevät kannatusluvut tuhoavat mahdollisuudet lisäpaikkaan ja paikan menetyskin on lähellä, mutta kisa puolueen viimeisistä paikoista on kiinnostava. Ben Zyskowicz jatkanee listan kärjessä, todennäköisesti kuitenkin edellisvaaleja pienemmällä äänimäärällä. Sari Sarkomaa ja Jan Vapaavuori ovat nousussa ja saanevat molemmat yli 10 000 ääntä, jälkimmäinen saa uusia äänestäjiä jopa yleisvasemmistolaisten joukosta. Takavuosien äänikuningas Pertti Salolainen hiipuu edelleen, mutta läpimenosta ei tarvitse olla huolissaan - vielä tällä kertaa. Sirpa Asko-Seljavaaran äänimäärä jatkaa laskuaan, mutta hän on kuitenkin viimeinen varmasti läpimenevä ehdokas kokoomuksen listalla. Sanna Perkiö pommittaa sähköpostilla omia ja vihollisia, mutta jatkokausi voi kuitenkin olla tiukassa. Juha Hakola saattaa kärsiä eniten perussuomalaisten noususta, poliisiehdokkaita on muutenkin hänen kannaltaan tarjolla turhan monta. Arja Karhuvaaran eduskuntaura on ollut varsin näkymätöntä puurtamista, haastajat näykkivät punttia toden teolla. Kokoomuksen vahvuus piilee siinä että moni haastaja luulee omaavansa mahdollisuudet kansanedustajaksi näissä vaaleissa. Vakavimmat haasteet istuville heittänevät Petri Sarvamaa ja Laura Räty, Nina Suomalalainen ja Jaana Pelkonen tiukasti kannoillaan. Nuoremmista miehistä Lasse Männistö tekee näkyvän ja ammattitaitoisen kampanjan, mutta alle 30-vuotias talouspolitiikan ammattilainen on hankala yhdistelmä vaaleissa, kuten myös tietty kokoomuslinjan megafonimainen toistelu. Wille Rydman kokeilee toista linjaa, radikaaleja mielipiteitä riittää asiaan kuin asiaan. Vaaleissa ei voi antaa miinusääniä joten valittu taktiikka voi toimiakin, vaikka kalastelu perussuomalaisten vesillä saakin monen puoluetoverin irvistämään pahasti. Molemmat saanevat odottaa läpimenoa tuleviin vaaleihin, kilpailu on liian kovaa. Pomminvarmaa on että vaali-iltana monen kokoomuslaisen ehdokkaan vaalibileissä koetaan pettymyksiä, paikat eivät kerta kaikkiaan riitä kaikille halukkaille.

SDP oli viime eduskuntavaaleissa Helsingin toiseksi suurin puolue. Näissä vaaleissa saman toistaminen olisi kova temppu. Näin tuskin tulee käymään, vaikka SDP:n lähtee vaaleihin lähes kaikkien vanhojen sotaratsujensa voimin, muutamalla kiinnostavalla haastajalla vahvistuneena. Eero Heinäluoma oli edellisvaaleissa oman listansa kakkonen, nyt on tarjolla ykkössija. Hänen imagonsa ja sanomansa puree Itä-Helsingissä hyvin ja raju kampanjointi tuottaa tulosta. Tuomioja putoaa kakkoseksi vaikka säilyttänee yli 11 000 äänestäjää näissäkin vaaleissa, saaden olettavasti osan Jacob Södemanin äänistä. Kolmas varma läpimenijä on Rakel Hiltunen, jonka charmi puree erityisesti vanhempaan väestöön vahvasti. Parantunut liikkuminen mahdollistaa aktiivisemman kampanjan ja Hiltunen jatkaa pääkaupungin edustamista jopa kasvavalla äänimäärällä. Päivi Lipponen sen sijaan saa olla tarkkana ainakin Sara Paavolaisen kanssa, eikä Pilvi Torstikaan ole vailla mahdollisuuksia. Hänellä on ammattitaitoinen kampanjatiimi ja iso tohina päällä, sen pitäisi vielä muuntua ääniksi. Arto Bryggare tekee aina vahvan kampanjan asettuessaan radalle, eikä kolmas nousu eduskuntaan ole ihan utopistinen ajatus. Listan jokeri on Nasima Razmyar, jolle virtaa tukea monelta suunnalta. Kuriositeettina mainittakoon, että SDP on hyvin varustautunut kamppailemaan heikosti pärjäävien äänistä. Jukka ”Käpylän pyöveli” Järvinen sekä joka paikan tehotykki Ilkka Taipale ovat katu-uskottavia ruokajonoissa ja asunnottomien majapaikoissa. Ääniä tulee, mutta läpimeno on kuitenkin epätodennäköistä.

Vihreät haaveilevat lisäpaikasta. Tavoite ei ole täysin epärealistinen, varsinkaan sen jälkeen kun Osmo Soininvaara palasi täyttämään Tuija Braxin jättämän aukon listalla. Hän tekee sen äänimäärässä(kin) laskettuna enemmän kuin hyvin, 10 000 ääntä menee rikki kevyesti. Puolueen puheenjohtaja Anni Sinnemäki kamppailee ongelmien keskellä, puolueen kannatus laskee ja ydinvoimaa pukkaa lisää. Hänestä ei tule ääniharavaa näissäkään vaaleissa, mutta läpimeno on varmaa. Lopuista 2-3 paikasta käydään armoton taistelu. Pekka Haavisto saa lisänostetta presidenttiehdokkuutensa kautta ja on todennäköinen läpimenijä. Maanläheinen ja sympaattinen Johanna Sumuvuori lienee Outi Alanko - Kahiluotoa vahvempi, mutta molemmat saavat olla tarkkana allekirjoittaneen suosikkivihreän eli Mari Puoskarin kanssa. Puoskarin profiili on mainio ja ääniä virtaa ohi perinteisten vihreiden äänestäjien. Läpimenosta kamppailevat myös nettipugilisti Jukka Relander sekä Zahra Abdullah. Perinteiseen tapaan vihreiden listan nuoret naiset tallovat toisiaan varpaille, vaikka puolueen keskeisin ay-johtaja Elina Moisio jättääkin vaalit väliin. Kova kilpailutilanne tekee vihreiden tilanteen arvoitukselliseksi, lisäpaikka voi kääntyä jopa paikan menetykseksi, mikäli tv-haastatteluissa ongelmissa oleva Sinnemäki epäonnistuu vaalipaneeleissa.

Keskusta toivoo lisäpaikkaa ja asettaa toivonsa Mari Kiviniemen harteille. Hänen tehtävänsä olisi haravoida niin paljon ääniä että listan kakkonenkin menee läpi. Ääniä pitääkin tulla hurjasti, koska muu lista ei liiemmin tukea tarjoa. Kahteen paikkaan tarvittaneen 24 000 - 25 000 ääntä, näistä Kiviniemen olisi kerättävä 14 000 - 15 000, mikä voi olla vaikeaa kun vastapooli (vrt. Lipponen - Jäätteenmäki 2003) puuttuu. Keskustan listalta puuttuvat viime kerralla ääniä kepulaisittain hyvin keränneet Merja Vanhanen, Juha Väätäinen sekä Riina Nevamäki. Näin ollen Terhi Peltokorpi on listan kakkonen, yli tuhannen äänen voi päästä myös Laura Kolbe. Takavuosien ääniharava maakunnassa, Eeva Kuuskoski, on saanut havaita riman olevan Helsingissä liian korkealla edes valtuustoon, eikä hänelle voi ennustaa suurempaa suosiota näissä vaaleissa. Paremman puutteessa keskusta täyttää listansa politrukeilla, mutta sinänsä pätevät politiikan ammattilaiset eivät juhli uurnilla. Jokerina voidaan nostaa esille koulutuksensa ja työnsä kautta hyväprofiilinen Tiina Tasmuth, vaikka suuresta tuntemattomuudesta on kuitenkin vaikea lyödä kerralla läpi. Kaiken kaikkiaan kaksi paikkaa on mahdollisuuksien rajoissa, mutta pääkaupungin kova kilpailutilanne ja puolueelle epäedullinen perusilmapiiri on huomioitava.

Vasemmistoliitto ei jäänyt 2007 vaaleissa kovinkaan kauas toisesta paikasta, ja toivoo nyt karismaattisen Paavo Arhinmäen vetävän toisen perässään eduskuntaan. Arhinmäen äänimäärä kasvaakin edelleen, mutta kahden paikan saavuttaminen on kuitenkin epätodennäköistä. Muu ehdokaslista ei suurempia yllätyksiä tarjoa, Sirpa Puhakka on taas kakkonen ja ”Reilu” Pekka Saarnio kerää tavanomaisen äänisaaliinsa. Monen ehdokkaan äänimäärä lasketaan kuitenkin sadoissa eikä tuhansissa. Listan jokeriksi voisi mainita sitoutumattoman Heikki Patomäen. Akateemisissakin piireissä kiistelty professori Patomäki on sanavalmis ja hiukan tunnettukin, mutta on epävarmaa muuntuuko tämä ääniksi.

Myös RKP haaveilee toisesta paikasta, men tyvärr ankdammen, not gonna happen. Puolueen kannatus Helsingissä on laskusuunnassa ja selkeä ääniharava puuttuu. Astrid Thors on saanut paljon kuraa niskaansa, mutta se ei hänen läpimenoaan uhkaa. Suomenruotsalaiset ovat suvaitsevaista mutta kovapintaista porukkaa, ei Thorsin vihollisille anneta sitä iloa että hän putoaisi eduskunnasta. Päivi Storgårds kamppailee listan toisesta sijasta Maria Enckell - Björnbergin kanssa. Tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan RKP:llä on ollut suuria vaikeuksia saada ehdokasasettelua valmiiksi, tästä voi päätellä että puolueväki uskoo itsekin että vain Thors menee läpi.

Perussuomalaiset tekevät paluun eduskuntaan Helsingin vaalipiirissä. Jussi Halla-Aho on itseoikeutettu ääniharava kohtuullisen laadukkaalla listalla, joten pienistä puolueista perussuomalaiset ovat lähimpänä toista paikkaa. Listalla on entisiä demareita ja keskustalaisia, poliiseja ja ekonomeja. Kyllä niillä eväillä isoilta puolueilta sen verran nyhdetään että toinen paikka on ulottuvilla. Markku Uuspaavalniemi ja Juha Väätäinen käyvät keskustan kupilla, ensin mainittu voi jopa olla listan toinen läpimenijä vaikka talousgurun sädekehä himmenikin omien hallisotkujen kautta pahasti. Kahdesta poliisiehdokkaasta Tom Packalen lienee varteenotettavampi, kun taas ex - kansanedustaja Seppo Kanerva saa havaita että suurteot uurnilla ovat mennyttä aikaa. Listan jokeri on Rene Hursti, parhaimmillaan hän voi kamppailla läpimenosta Halla - Ahon siivellä.

Kristillisdemokraatit tahtoisivat kovasti saada yhden ehdokkaan valittua. Puolue suuntaa yhä konservatiivisempaan suuntaan, yrittäen houkutella kokoomuksen ja keskustan liberaalilinjaan pettyneitä kannattajia luokseen. Puolueen keulahahmo Helsingissä, Mika Ebeling, istuu jyrkän kielteisine aborttinäkemyksineen hyvin puolueen nykylinjaan. On kuitenkin rajallista kuinka montaa äänestäjää tämä kiehtoo varsin arvoliberaalissa pääkaupungissa, varsinkin kun perussuomalaiset ovat samoilla apajilla. Ebeling kerää muutama tuhat ääntä, listalla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia saada ketään läpi.

SKP käy vaaleihin vaihtoehtolistan sitoutumattomien kanssa. Kaupungin äärivasemmiston äänet menevät pääosin Yrjö Hakaselle ja sitoutumattomien kärkinimi on Kari Peitsamo, mutta kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä kommunisteilla ja sen liittolaisilla ole mahdollisuuksia näissäkään vaaleissa.

Vaalien paikkajako:

Kokoomus 7-8
Vihreät 4-5
SDP 4
Pers. 2
Kesk. 1
Vasl. 1
RKP 1

PS: Jos pakko valita niin ennustan että kokoomus 7, vihreät 5.