maanantai 3. elokuuta 2009

Hallitukseen ilman Kokoomusta ja Keskustaa?

Kansanedustaja Antti Kalliomäki oli viikonloppuna pitkästä aikaa paljon esillä. Ensin hän jäi ilman tulosta seiväshypyssä veteraanien mm-kisoissa Lahdessa, ja sitten hän visioi SDP:lle tulevaisuutta. Hallitusvastuuseen pitäisi päästä ilman kahta suurta porvaripuoluetta, nämä kun ovat peruuttamattomasti väärää mieltä mm. verokysymyksistä.

Kalliomäen kanssa voi olla samaa mieltä Kokoomuksen ja Keskustan veroharhailuista. Ruoan alv:n alentaminen on käsittämätön ratkaisu, joka varjostaa nykyistä hallitusta vielä pitkään. Muutenkin puolueiden veronäkemykset ovat sen kaltaisia, että maltillistakin vasemmistolaista hirvittää. Mutta että hallitukseen ilman kumpaakaan? Tarkastellaan tätä hiukan, kuviteltujen eduskuntavaalien kautta.

Vaalit 2011. Kokoomus pärjää edelleen hyvin, myös SDP onnistuu kohtalaisesti. Keskusta ottaa turpaansa oikein kunnolla. Vihreiden kasvu jatkuu ja Perussuomalaiset parantavat asemiaan. Vasemmistoliitto säilyttää asemansa, Kristillisdemokraattien hävitessä vaalit. Paikkajako on seuraava.

Kokoomus 52
SDP 49
Keskusta 45
Vasemmistoliitto 17
Vihreät 16
RKP 8
Perussuomalaiset 8
Kristillisdemokraatit 5

SDP lähtee rakentamaan hallitusta. Paavo Arhinmäki, Anni Sinnemäki, Stefan Wallin, Timo Soini ja Päivi Räsänen ovat vaikean valinnan edessä. Menevätkö he KAIKKI SDP:n ryhmähuoneen ovesta neuvottelemaan Jutta Urpilaisen johtamasta hallituksesta, vai lipeääkö joku Kokoomuksen ryhmähuoneeseen, jossa Jyrki Katainen ja Paula Lehtomäki odottavat kärsimättöminä…. Jaa-a, kyllä on tiukat paikat, miten mahtaa käydä?

Lehmät lentävät ja kaikki ryhmittyvät SDP:n johtaman hallitukseen. Paikkajako ministeriruletissa on seuraava:

SDP 5
Vasl. 3
Vihr 3
Perus. 2
RKP 2
Krist 2

Näin aloittaa työnsä Jutta Urpilaisen I hallitus. Vasemmistoliitto sanoo ei kaikelle, Vihreät keskittyvät vastustamaan ydinvoimaa ja kannattamaan töpselisähköä, Perussuomalaiset riehuvat kun maahanmuuttajat vievät työpaikat ja elävät sosiaaliturvan varassa, RKP talar bara svenska ja Kristillisdemokraatit tuovat Jeesuksen jokaiseen keskusteluun. Mutta hallitus on vankka ja koalition kannatus sen kuin nousee 2015 vaalien lähestyessä….


Jep jep ja liian jäykkä seiväs. Yhtälö on mahdoton, rakennelmassa ei ole päätä eikä häntää. Näin ollen jää vain 1 vaihtoehto, mikäli Kalliomäen superideaa halutaan edelleen pitää hengissä: SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät muodostavat blokin, joka on niin vahva että se pystyy muodostamaan hallituksen, korkeintaan Soinin tukemana. Punavihreän allianssin olisi silloin saatava yli 90 paikkaa eduskuntaan, mikä vaatii Kokoomuksen ja Keskustan todellista romahdusta vaaleissa. Lisäksi Paavo Arhinmäen johtama Vasemmistoliitto tuskin aikoo olla mikään vastuunkantaja tässä maassa, ja Vihreät viihtyvät vallan mainiosti suurten oikeistopuolueiden kyljessä. Rakenna siinä sitten allianssia, kun petikaverit ovat kyvyttömiä tai haluttomia.

Antti Kalliomäen visioima malli on menolippu ikuiseen oppositioon. SDP:n mahdollisuus nousta hallitusvastuuseen vaatii ilman muuta joko Kokoomuksen tai Keskustan osallistumista, mikään muu ei ole mahdollista Suomen poliittiset voimasuhteet ja puoluerakenne huomioiden.

Miksi siis kokenut poliitikko tällaisia visioi? Väistämättä tulee mieleen, että kyseessä on väsähtäneen politiikasta poistumassa olevan henkilön puhetta. Maailmankuva emopuolueen osalta on synkkä, valoa ei näy tunnelin päässä oikein millään.

Ehkä ei kuitenkaan kannattaisi jäähyväistyönään passittaa SDP:tä tielle josta ei ole paluuta.

3 kommenttia:

Mikael Isoaho kirjoitti...

Eksyin mielenkiintoiseen blogiisi ja löysin sitten tämän kommentoinnin Kalliomäen punaviherspekulaatioon. Voin yhtyä ajatuksiisi Kalliomäen esityksen vuotavasta realismista; tästä turisin osaltaan jo Suomisen Esan blogissa. Mitä maahanmuuttajavastaisen propangan ja Jeesus-puheiden tuomisesta hallitukseen tulee, se on kutkuttava ajatus ehkä siinä mielessä jos katselee PS:n ja KD:n sosiaalipoliittista tahtotilaa.

Minulle jäi epäselväksi oliko veikkauksesi seuraavien vaalien tuloksesta tarkoitettu humoristiseksi, eskapistiseksi vai kummaksikin. Tässäpä oma veikkaukseni paikkajaosta:

Kokoomus 52
Keskusta 40
SDP 38
Vihreät 22
Perussuomalaiset 17
Vasemmistoliitto 15
RKP 8
KD 7
Kansallinen piraattipuolue kansaa viihdyttämässä 1

Mistä maailmasta kuvitelma "SDP onnistuu kohtalaisesti" mahtaa olla peräisin? Olisi varmaan aika käydä sabotoimassa Taloustutkimuksen ja TNS:n gallupkäyriä, jotta moiselle toivolle saisi hitusenkin pohjaa.

Vakavammin puhuen, niin kauan kuin SDP:n hyvinvointivaltiollinen linja on armottomasti hukassa ja suuret unelmat maksuttomassa päivähoidossa- ja joukkoliikenteessä, syö sosiaalipoliittinen uskottavuuskriisi puolueen vaalimenestyksen pohjiin. Vaalivalvojaisia itkiessä toki voidaan ihmetellä, ketkä aikoinaan päästivätkään Paavo Lipposen SDP:n puheenjohtajaksi.

Petri Mustakallio kirjoitti...

"Vaalivalvojaisia itkiessä toki voidaan ihmetellä, ketkä aikoinaan päästivätkään Paavo Lipposen SDP:n puheenjohtajaksi."

Paavo Lipposen puheenjohtaja-aikoina oli Sdp:llä kyllä varsin mukava kannatus vaaleissa.

Mikael Isoaho kirjoitti...

Vielähän se Paavo on terve ja vireä - ja vieläpä varsin hyvin työelämässä kiinni. Jos siitä kiikastaa, mikä siis estää ottamasta uusiksi?

Paavoa olennaisempia pohdiskelunaiheita tosin saattaisi olla tässä: 1) mikä on se 2000-luvun jälkimoderni hyvinvointivaltio/-yhteiskunta, jota SDP haluaa? 2) miten sellainen toteutetaan yhteiskunnassa, jossa kaikille ei mahdollistu se ikioma (vakituinen ja säännöllinen) työsuhde, ts. jossa täystyöllisyys on mahdottomuus? 3) mikä tekisi köyhille jälleen kannattavaksi äänestää demareita?