Eurovaalikatastrofi Part II

Kokoomus: 3 paikkaa, kannatusprosentti 23,2.

Kokoomuksen kimppakivaa kaikille ja ylipositiivinen lässytys naama virneessä kolahti osittain kiville. Kokoomus oli kuitenkin vaalien selkeästi suurin puolue, siltä osin onnistuminen on selvä. Mutta kukapa olisi uskonut että paikkaluku laskee yhdellä, ei ihme että Katainen & Tujunen näyttivät kireiltä tuloksen selvittyä.

Kokoomuksen ehdokaslista oli kohtuullisen laadukas, mutta supertähti puuttui. Ulkoministeri Stubb ilmestyi lähes jokaisen ehdokkaan mainokseen, mikä oli lähinnä ärsyttävää. Vaalitaiston loppumetreillä puolueen mopo karkasi käsistä, oli Kai Pöntisen temppuilu sitten puoluetoimiston juoni tai ei. Tämä yhdessä Ari Vatasen ilmastopoliittisen uusajattelun kanssa saattoi hyvinkin maksaa kokoomukselle neljännen paikan.

Keskusta: 3 paikkaa, kannatusprosentti 19,0

Keskusta herätteli kannattajiaan kovin ottein ja onnistui lykkäämään mustan pekan vasemmistolle. Puolue kuitenkin menetti paikan ja itse asiassa kannatusprosentti laski enemmän kuin SDP:llä. Anneli Jäätteenmäki menetti puolet edellisvaalien kannatuksestaan ja siinä samalla mureni Keskustan mahdollisuudet pitää asemansa.

Riikka Manner oli näiden vaalien komeetta. Todistajalausunnot itä-suomesta kertovat, että pitkä matka on stubbiksi vielä, mutta onhan se emopuolueella kunniaksi kun tämän kaltainen ehdokas saadaan läpi. Hannu Takkula on eräänlainen teflonmies, ympärillä ryskyy mutta Takkula sen kun porskuttaa.

Tosiasia kuitenkin on, että eurovaalit olivat yksi lenkki lisää Matti Vanhasen tappioketjussa. Seuraava toteutuessaan onkin sitten viimeinen niitti.

SDP: 2 paikkaa, kannatusprosentti 17,5.

Ilmassa ollut katastrofi toteutui. SDP teki sinänsä kohtuullisen onnistuneen kampanjan ja puolueen yleishenki oli hyvä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan epäonnistunutta ehdokasasettelua, matalaa äänestysprosenttia ja yleistä vastatuulta, kolmas paikka menetettiin n. 12 000 äänen marginaalilla.

Mitro Repo tuli, siunasi ja voitti. Äänimäärä on kova, vaikka hän ei välttämättä ihan kauheasti uusia äänestäjiä tuonutkaan. Moni puolueen vakituinen äänestäjä valitsi Mitron, kai sekin eräänlainen viesti on. Konkari Liisa Jaakonsaari teki hyvät vaalit, riemu oli Juttutuvan vaalivalvojaisissa katossa kun hän kiipesi lavalle. Totaalisia floppeja ei SDP:n listalla liiemmin ollut (paitsi yksi, joka haki näkyvyyttä hyökkäämällä omaa puoluetta vastaan), ja nähtävissä oli erityisesti Pilvi Torstin ja hänen tiiminsä kautta lupaus paremmasta tulevaisuudesta, uudesta SDP:stä.

Kuriositeettina mainittakoon, että viimeinkin SDP onnistui järjestämään kunnon vaalivalvojaiset Helsingissä. Tunnelmaa ja jännitystä riitti, kiitos sopivan tilan ja loistavan juontajan, heh…


PS+KD: 2 paikkaa, kannatusprosentti 14,0

Timo Soinin lupsakka tyyli osui ja upposi, vaikka äänimäärä jäikin vajaaksi hurjimmista spekulaatioista. Perussuomalaisten täysosuman kruunasi Halla-Ahon tukeman maahanmuuttajakriittisen Sampo Terhon nousu vaaliliiton varamieheksi, samalla sitten europarlamentti välttyy Veltto Virtasen pelleilyltä. Persut rokottivat mm. demareita rankasti, karvaperseäänestäjiä lappasi Soinin karisman perässä sankoin joukoin. Vaalien kiistaton voittaja – mutta mitähän puolue voitollaan tekee?

Kristillisdemokraatit iskivät kaikki panoksensa Sari Essayahin kohdalle ja saivatkin hänet kirkkaasti läpi. Todellinen riskiammatilainen olisi lähtenyt kahden kärjen taktiikalla liikenteeseen, kun oli nähtävissä että Perussuomalaiset ovat aika heikkoja Soinin jälkeen. Nyt näin ei tehty, ja tuloksena Essayah saa kaverikseen Sampo Terhon Perussuomalaisista, kun Soini palaa kotimaahan. Mutta muutamakin kristillisdemokraatti voi saada tästä hikan, ja omalta osaltaan tämä perustelee äänestäjille miksi vaaliliitot ovat aika kinkyä tavaraa.

Vihreät: 2 paikkaa, kannatusprosentti 12,4

Vahva ehdokasasettelu toi odotetun tuloksen ja Hassi sekä Hautala olivat odotetut läpimenijät. Puolueen mainonta oli onnistunut, vaikka ehdokkaiden henkilökohtaiset vaalibudjetit olivat maltilliset. Eurovaalit vahvistivat jälleen puolueen kuvaa naisten puolueena, edes Jyrki Kasvista ei ollut tätä mielikuvaa muuttamaan. Mihin olisikaan kyennyt Ville Niinistö?

Vihreät onnistuivat jälleen kerran, Kokoomuksen ohella, saamaan kannattajiaan uurnille. Puolueen imago on hyvä, satoi tai paistoi, vihreitä on kiva äänestää. Pitäähän ympäristön puolella olla ja luontoa suojella, nih…

RKP: 1 paikka, kannatusprosentti 6,1

Grattis. Kannattajia suorastaan kannettiin mökeistä uurnille, ja suomenkielisten heikko äänestysprosentti teki tehtävänsä: Carl ”komeetta” Haglund ylitti riman täpärästi. RKP:n ehdokasasettelu meni penkin alle, mutta puolue selvisi säikähdyksellä. Haglundin lisäksi värikäs ja sanavalmis kunnon oikeistolainen Björn Månsson tähtäsi tosissaan Brysseliin, kuten myös kunnon vasemmistolainen Nils Torvalds. Keskinäinen kamppailu oli tiukka. Rahaa oli takana runsaasti, vaikuttihan kyseessä olevan koko puolueen eloonjäämiskamppailu.

RKP oli vaalien suurin voittaja Timo Soinin ohella. Puolue osoitti voimansa tiukassa paikassa, ja itseluottamus on nyt huipussaan. Ihan kuin sitä muutenkaan olisi vähänlaisesti.

Vasemmistoliitto: 0 paikkaa, kannatusprosentti 5,9

Hyvää yötä. Täydellinen floppi ja paikka jäi haaveeksi. Esko Seppäsen myötä moni kannattajakin jäi eläkkeelle, eikä keskinkertainen ehdokasasettelu kyennyt katastrofilta pelastamaan. Puheenjohtaja Korhonen veti tästä jo johtopäätökset ja ilmoitti erostaan värikkäässä lehdistötilaisuudessa. Siinä saivat kyytiä niin puolueen eduskuntaryhmän änkyrät kuin euroänkyrä Seppänenkin, eikä tuleva puheenjohtaja Paavo Arhinmäkikään säästynyt piikittelyltä.

Vasemmistoliiton kampanja oli hajuton, väritön ja mauton. Kansanedustajista Tiusanen vielä floppasi oikein perusteellisesti, joka osaltaan vaikutti lopputulokseen. Vaaliliitto SDP:n kanssa olisi mahdollisesti vienyt Lapintien europarlamenttiin, ainakin se olisi tuonut vasemmistolle kolme paikkaa - ja RKP:lle ison itkun.