Vappuna Keskusta varasti huomion kun Matti Vanhanen linjasi Keskustan tarvitsevan naispuolisen presidenttiehdokkaan 2012 vaaleihin, ja Jarmo Korhonen tarkensi sitten pahimmat pelot todeksi: ehdokkaaksi ollaan nostamassa Anneli Jäätteenmäkeä. Kyseessä oli tietenkin ovela temppu millä haluttiin nostaa Jäätteenmäen ja siten Keskustan kannatusta eurovaaleissa. Jäätteenmäellä on lähes 150 000 ääntä puolustettavana viime vaaleista ja nyt näkymät ovat synkät.
Suhtaudutaan silti hetkeksi asiaan täydellä vakavuudella ja analysoidaan hiukan Jäätteenmäen poliittista lähihistoriaa ja mahdollista ehdokkuutta presidentinvaaleissa 2012.
Anneli Jäätteenmäki on tehnyt pitkän uran politiikassa. Uran kruunasi nousu pääministeriksi maalisvaalien 2003 jälkeen, jolloin hänen johtamansa Keskusta voitti niukasti mutta riittävästi SDP:n. Vaalitaistelu oli repivä ja osin jopa katkera, ”Jos olet Lipposen puolella, olet sodan puolella” – kaikui viesti vaalikentillä. Keskustaretoriikan mukaan Jäätteenmäki ja Keskusta olivat rauhan ja YK:n päätöslauselmien puolella. Kyseessä oli siis nurkan takana väijyvä Irakin sota, nuorempi Bush puhui joukkotuhoaseista ja valmistautui nujertamaan Saddamin lopullisesti.
Pääministeri Lipposta lyötiin kuin vierasta sikaa. Kuilua hänen ja presidentti Halosen välille yritettiin luoda kaikin keinoin, välittämättä siitä että tosiasiallisesti maan ulkopolitiikan osalta ei ollut erilinjaisuutta löydettävissä kuin hiuksia halkomalla: Suomi toivoi rauhanomaista ratkaisua ja että mahdollisen intervention tulisi tapahtua YK:n päätöslauselman kautta. Suomi olisi valmis osallistumaan mahdolliseen jälleenrakentamiseen, mikäli konflikti syntyy. Emme halunneet siviileille tarpeetonta kärsimystä.
On epävarmaa toiko vai veikö valittu taktiikka Keskustalle ääniä. Varmaa sen sijaan on, että oppositiojohtaja Jäätteenmäki juonitteli presidentti Halosen avustajan kanssa saadakseen salassa pidettävää tietoa, ja käytti sitä sitten surutta hyväkseen. Lisäksi on varmaa että Anneli Jäätteenmäki kadotti luottamuksensa eduskunnassa, lopulta jopa Keskustan eduskuntaryhmän keskuudessa. Näin ollen Suomen ensimmäisen naispääministerin kausi kesti vain 63 päivää ja päättyi häpeälliseen eroon.
Eurovaaleissa 2004 Anneli Jäätteenmäki oli ääniharava, saaden melkein 150 000 ääntä. Salaliittoteorioilla on aina kannattajansa ja vaalijärjestelmä ei mahdollista miinusääniä. Todellisempi arvio Jäätteenmäen kannatuksesta saadaan muutaman viikon kuluttua, sympatia- ja sääliäänet vähenevät varmasti. Läpimeno lienee varmaa mutta äänimäärän kehitys tuskin on suotuisa.
Toimin Paavo Lipposen eduskunta-avustajana Irakgaten aikana, niin ennen kuin jälkeenkin 2003 vaalien. Hoidin hänen saamaansa kansalaispalautetta ja näin läheltä mitä Keskustan harjoittama mustamaalaus sai aikaan. Toinen toistaan onnettomampi tapaus oli varma että Lipponen oli Bushin velipuoli tai ainakin kaukainen serkku. Vainoharhaista sontapalautetta tuli niin paljon, ettei siihen vastaaminen ollut mahdollista. Henkilöön käyvää haukkumista esiintyi päivittäin, ja ainakin moraalisesti sitä ruokki Jäätteenmäki ja Keskustan puoluetoimisto.
Näistä lähtökohdista Keskusta valmistelee Anneli Jäätteenmäen presidenttiehdokkuutta. Tulen tekemään omalta osaltani kaikkeni että SDP:n ehdokas on vaalien toisella kierroksella. Jos näin ei kuitenkaan käy, olen valmis perustamaan USA:n politiikan mallin mukaan ”Demarit Niinistön puolesta” pumpun.
Sen verran lähtemättömän vaikutuksen Anneli Jäätteenmäki on minuun vuosien varrella tehnyt.
JK: Kannattaa lukea Pekka Ervasti : Irakgate (2004)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Totuus unohtuu niin helposti. Vanhasella lienee jo niin paljon vaikeuksia, että tarvitsee näitä silmänkääntötemppuja. Ei ole Annelilla eikä kepulla sanottavaa ensi presidentinvaaleissa. Onko edes eduskuntavaaleissa?
Ei tuo kepun mustamaalaus kyllä koko totuutta vuoden 2003 vaalien tuloksesta kerro.
Lipposen oikeistohallituksen laskusuunta kävi selväksi, kun ns. työväenpuolue alkoi olla kaikista kysymyksistä kokoomuksen kanssa samaa mieltä. Meno jatkui seuraavassa hallituksessa ja nyt saadaankin miettiä, miten demarit voisivat olla niin uskottavia, että saavat edes 20 % äänistä.
Eikä Lipposen demonisointi sinänsä ihmetytä. Aina kun se äijä tuli julkisuuteen, kannatuksesta hupeni prosentti ja meno näyttää haudan lähestyessä kiihtyvän.
Lipponenko laskee kannatusta? No , eduskuntavaalit 2003 olivat voitolliset (Kepu vain voitti enemmän) ja jäähyväisvaaleissaan 2004 kunnallisvaaleissa Lipponen pyyhki vastustajillaan lattiaa. Silloin SDP:n tulos oli sellainen josta nykyään vain haaveillaan.
Lähetä kommentti