Paavo Lipponen tulittaa täyslaidallisen Turun Sanomissa. Hän tietää itsekin provosoivansa kuten Turun Sanomien kolumnin otsikko kertoo, ja niinhän siinä käykin. Lipposen terävä kynä ja rohkeus tykittää näkemyksiään on omaa luokkaansa, siinä joku populistilässyttäjä tyyliin Soini on pelkkä oppipoika. Totta kai se on helpompaa tehdä kun ei enää ole politiikan keskiössä, mutta ei se sinänsä vähennä Lipposen arvoa mielipidevaikuttajana.
Lipponen on selkeästi aidon huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Energiapolitiikassa leikitään vihreitä piirileikkejä, uskotellaan homman hoituvan tuulimyllyillä ja hurskaalla uskolla. Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmällä aiotaan keinotekoisesti taata tuulivoiman kilpailukyky. Marginaalisen tuotannon tukemisen lasku on suuri ja sen maksavat veronmaksajat, tästä saamme maataloustukeen verrattavan tukiautomaatin. Asiasta voi lukea vaikka Loviisan Sanomien pääkirjoituksesta.
Lipponen on varmasti huolissaan myös siitä, että SDP erehtyy kopioimaan Ruotsin demareiden energiapoliittisen linjan. Siellä Mona Sahlinin johtama puolue on linnoittautunut Vasemmistopuolueen ja Vihreiden kanssa ydinvoimaa vastaan, demareiden ay-siiven ja monen muunkin järkytykseksi. Tämä tulee olemaan yksi keskeinen tekijä miksi voi ennustaa Ruotsin oikeistohallitukselle pitkää ikää, ikävä kyllä.
Lipposen huolen SDP:n tulevaisuudesta ymmärtää, kun hän on ollut puolueaktiivi lähes 50 vuotta. Sinä aikana hän on ehtinyt nähdä kaikenlaista, eikä SDP:n mielenmuutos esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien suhteen varmasti miellytä perinteistä parlamentaarisen demokratian kannattajaa. Kyseessä onkin uskomaton keikaus, todellinen harha-askel kansaa kosiskelevaan populismiin.
Lipponen tarttuu myös Sauli Niinistön puheisiin. Kerta toisensa jälkeen puhemies Niinistö linjaa istuvan hallituksen näkemyksiä vastaan. Niinistö käy presidentinvaaleja 2012 jo täyttä häkää, vaikka asiasta kysyttäessä jeesusteleekin silmät kirkkaina. Ainoa toinen selitys on nimittäin se, että Niinistö on täysin menettänyt uskonsa edustamansa puolueensa poliittiseen linjaan, minkä luulisi Jyrki Kataista huolettavan. Mutta ei, Katainen surffailee fantastisuutta hokien eteenpäin, joten ainoaksi selitykseksi jää Niinistön presidentinvaalikampanja 2012. Tähän pitäisi sitten tarttua, mutta kumman hampaattomasti media Niinistöä käsittelee.
Loistava kolumni jälleen Lipposelta, todellinen piristysruiske uutisköyhään pääsiäiseen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Heh, olenpa täysin yhtä mieltä kanssasi. Kun en jaksa kertaalleen Kannuvalimoon kirjoittamiani kommentteja uudelleen näpyttää, kopioin sen tähän:
Ollaanpa Lipposesta mitä mieltä tahansa, niin hänen pääsiäisäksyilyssään oli paljon oikeaa asiaa. Itse asiassa iso-Paavo olisi voinut kirjoittaa paljon äksymminkin mm. näistä:
-Vihreistä on viimeinkin tullut todellinen puolue pelkän aatejärjestön sijaan. Parhaiten siitä kertoo halu roikkua hallituksessa, joka useimmissa suurissa ratkaisuissa toimii vihreiden perinteisesti esilläpitämien arvojen vastaisesti.
(tähän väliin lisäys, etten suinkaan kannata vihreiden energiapoliittisia ajatuksia)
– Niinistö puolestaan pelaa koko ajan presidenttipeliä pyrkimällä asemoitumaan kansakunnan henkiseksi johtajaksi. Tämän hän tekee arvostelemalla hallitusta, jota käytännössä johtaa hänen oma puolueensa. Pesäeron tekeminen esimerkiksi hallituksen kokoomuslaiseen talouspolitiikkaan on pelkkää populismia.
– Lipposen linja parlamentarismin vahvistamiseksi on myös oikea. Presidentin valtaoikeudet pitäisi minimoida, koska valmiutta koko virasta luopumiseen ei taida vielä pitkään aikaan löytyä. Todellisessa parlamentarismissa presidenttiä ei tarvita muuhun kuin korkeintaan leikkaamaan nauhoja siltojen avaustilaisuuksissa. Ihmettelen, että Urpilaisen johtama SDP on ottanut presidentin valtaoikeuksia puoltavan linjan, joka lienee jopa puolueen periaateohjelman vastainen.
Ja viime lopuksi: iltapäivälehtien “poliittiset toimitukset” ovat samaa kastia kyseisten aviisien muiden toimitusosastojen kanssa. Räväkät lööpit ovat niille tärkeämpiä kuin sisältö ja varsinkin totuudenmukaisuus. Noille “politiikan toimittajille” vuoden tärkein poliittinen uutinen taisi olla Niinistön häät.
Lähetä kommentti