Vanhanen jälleen heikoilla jäillä

Kukaan muu ei saa kiireistä (ja laiskaa) bloggaajaa niin äkäisenä näppäimistön kimppuun kuin pääministeri Matti Vanhanen. Tällä kertaa (sattuma) pääministeri päätti leikkiä kovaa poikaa kolmikannan kustannuksella, saatuaan herätyksen Rukan hangilla. Oijoi sentään, yleensä korkean paikan leirillä keksittävät superideat vaietaan visusti kuoliaaksi, mutta Vanhanen päätti toisin. Lopputulos on kaikkien tiedossa, Vanhanen vaikeutti entisestään asemaansa.

On silmiinpistävää kuinka kokoomus vetäytyi taustalle kun eläkeriita alkoi. Jyrki Katainen otti brunaa Egyptissä ja saapui sitten loppuvaiheessa sovittelemaan kiistaa. Ehtipä hän heti palattuaan lausumaan kaikki mahdolliset kliseet ja latteudet uutisissa, oli varmaan viestinnän ammattilaisilla keinot aika vähissä. Hallituskumppanin johtaja korviaan myöten nesteessä, ja oma puolue pahasti puun ja kuoren välissä. Mahtoi harmittaa kun Akava seisoi tiukasti samassa rintamassa SAK:n ja STTK:n kanssa, kokoomuksella kun kuitenkin on Akavassa ihan merkittävästi asemia. Mutta ay-mies tai nainen on ensisijaisesti juuri sitä ja vasta toissijaisesti puolueensa soturi. Se ainakin kävi kokoomukselle selväksi.

Laajalti on mietitty miten Vanhasen avustajakaarti ei hillinnyt häntä ajoissa. Voi tietenkin olla, että pääministeri oli sellaisella missiolla että mitään ei olisi ollut tehtävissä, mutta ilmeisesti pääministerin staabissa ei ole ketään työmarkkinamaailman ammattilasta. (Kataisen esikunnassa on JYTYn järjestöpäällikkö Ari Sauros, lisäksi puoluesihteeri Taru Tujunen ja Holmlundin erityisavustaja Kristiina Kokko osaavat nämä asiat). Keskustalla ei ole SAK:ssa mitään asemaa ja Akavassakin lähinnä marginaalisesti. STTK:ssa on muutama keskustalainen liittojohtaja, mutta kaikesta päätellen he eivät ole pääministeri Vanhasen lähipiirissä.

Sokea Reettakin näki että hallitus ei voi tehdä yksipuolisesti eläkeratkaisuja, jollei sitten halua saada koko palkansaajaliikettä (EK:n hiljaisella siunauksella) vastaansa. Tämän unohtaminen maksoi Vanhaselle paljon. Keskustan kannatus alitti 19% kun taas SDP:n kannatus nousi selvästi. Vaikutus voi olla lyhytaikainen, mutta eräät muut seuraukset eivät: SDP sai aivan uutta itseluottamusta ja koko palkansaajaliike muistaa varmasti pitkään Vanhaseen henkilöityvän eläkeriidan.