Kuinka kulkee Helsingissä?

 

Ehdokasasettelun ensimmäinen vaihe päättyi Helsingissä. Pääpuolueiden listat ovat täynnä, joten pientä analysointia on mahdollisuus tehdä. Tein puolueiden stressitestin seuraavalla metodilla: kävin läpi kuntavaalien 2017 tulokset, listasin keskeisten puolueiden 15 eniten ääntä saanutta ehdokasta ja katsoin ovatko he ehdolla myös 2021 vaaleissa. Sen jälkeen arvioin keillä uusilla ehdokkailla on mahdollisuus nousta selvästi 15 parhaan joukkoon omalla listallaan. Tämä menetelmä ei ole virheetön, mutta antaa jonkinlaisen kuvan asetelmasta. Isoimman analysoidun puolueen, kokoomuksen, kohdalla 15 ensimmäistä ehdokasta sai n. 62 % listan kokonaisäänimäärästä. Pienimmän, keskustan, kohdalla luku oli n. 73%.

Kokoomus:

15 kärkiehdokasta 2017: 58 293 ääntä. Jäljellä 15 980, eli 27,4 %

Listalta puuttuvat Jan Vapaavuori, Jaana Pelkonen, Terhi Koulumies, Joel Harkimo ja Ulla -Maija Urho. Menetykset ovat melkoiset, selvästi pahimmat kaikista puolueista. Keskeisin, muttei ainoa, syy on Vapaavuoren poissaolo.

Uusista ehdokkaista Elina Lepomäki mennee listaykköseksi. Sari Sarkomaa nousee viiden joukkoon, Kristiina Kokko ja Otto Meri mahtunevat 15. joukkoon, kuten mahdollisesti myös uudesta vaalipiiristä ponnistava Hanna – Leena Hemming.

Arvio: Juhana Vartiainen ei ole Vapaavuori, ja muitakin ääniä pitää juosta kiinni. Ilman Lepomäkeä kokoomus menettäisi ykköspaikkansa, nyt voitto on vielä mahdollinen.

Vihreät:

15 kärkiehdokasta 2017: 42 843 ääntä. Jäljellä 38 738, eli 90,4 %

Listalta puuttuvat vain Tuuli Kousa, Kajsa Hernberg ja Jasmin Hamid, joten lähtötilanne on todella paljon parempi kuin kokoomuksella.

Uusista ehdokkaista Pekka Sauri kamppailee kärkisijoituksista, samoin Outi Alanko-Kahiluoto. Atte Harjanne nousee nyt selvästi kympin sakkiin ja Fatim Diarra viidentoista ryhmään.

Arvio: Vihreiden lista on todella kova. On hyvin mahdollista, että vihreät ovat vaalien suurin puolue Helsingissä.

SDP:

15 kärkiehdokasta 2017: 27 139 ääntä. Jäljellä 18 950, eli 69,8 %.

Listalta puuttuvat Eero Heinäluoma, Abdirahim ”Husu” Hussein ja Maija Anttila.

Uusista ehdokkaista Timo Harakka kiilaa kärkiryhmään ja Hilkka Ahde kympin sakkiin. Elisa Gebhard nousee viidentoista ryhmään.

Arvio: Lista on kohtuullinen. Poissaolot kyetään paikkaamaan siten, ettei tappioputki jatku. Yleiskannatuksen nousu mahdollistaa lisäpaikkojen saalistamisen, kuten myös verraten suosittu pormestariehdokas Nasima Razmyar, jonka äänimäärä tulee nousemaan merkittävästi.

 

Vasemmistoliitto:

15 kärkiehdokasta 2017: 23 876 ääntä. Jäljellä 20 828 eli 87,2 %

Listalta puuttuvat vain Silvia Modig ja Zahra Abdulla, eli jatkuvuus on hyvää tasoa.

Ilmiselviä uusia kärkipään nimiä ei listalta löydy. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nykyisten valtuutettujen pallit eivät liiemmin heilu.

Arvio: Tasaisen varmaa, hyvässä ja pahassa.

 

Perussuomalaiset:

15 kärkiehdokasta 2017: 15 782 ääntä. Jäljellä 10 360 ääntä, eli 65,6 %

Listalta poissa Sampo Terho, Jussi Niinistö, Markku Saarikangas ja Ahva x 2.

Jussi Halla- ahon merkittävästä äänimäärästä johtuen listan viimeiset läpimenijät saavat aika pieniä äänimääriä, jolloin ennustaminen on vaikeaa. 15. sakkiin nyt kuitenkin varmuudella Tom Packalen ja Pirkko Ruohonen-Lerner, ehkä myös Marko Hamilo, Mikko Paunio ja Alisa Leppäkoski.

Arvio: Listan paikkamäärä tulee kasvamaan selvästi. Helsinki on kuitenkin PS:lle hankalaa maastoa, joten kannatus jää selvästi maan keskiarvon alle.

 

RKP:

15 kärkiehdokasta 2017: 13 087 ääntä. Jäljellä 10 750, eli 82,1 %

Listalta poissa Jorn Donner, Jan D. Oker-Blom, Martina Harms-Aalto ja Karin Palmen. Menetykset ovat maltillisia.

Uusista ehdokkaista Nils Torvalds nousee kärkiryhmään ja Ted Urho kympin sakkiin.

Arvio: Torvalds mahdollistaa lisäpaikasta haaveilemisen.

 

Keskusta:

15 kärkiehdokasta 2017: 6 700 ääntä. Jäljellä 2 709 ääntä, eli 40,4 %

Listalta poissa Kimmo Tiilikainen, Pekka Puska, Timo Laaninen, Sanna Lehtinen, Sole Molander, Riku Eskelinen ja Monica Lamberg.

Edellisten vaalien nr 15 (V-V. Rantamaula) sai vain 100 ääntä. Yhtään varmasti hyvin pärjäävää uutta nimeä ei listalta löydy.  

Arvio: Laura Kolbe ja Terhi Peltokorpi estävät täystuhon toteutumisen, mutta lisäpaikoista on turha haaveilla.

Vasemmistolainen pääministeri ja oikeiston mölinät

Tagen Turinat on ollut tauolla pitkään, mutta ajankohtainen poliittinen tilanne vaatii toimenpiteitä. Oikeisto hyökkää hallitusta ja etenkin pääministeriä vastaan laajalla rintamalla.  Näin ollen hallitusta tukevien voimien on aika tarttua kynään, joten: here we go:

Ennen ja jälkeen pääministeri Marinin esiintymistä Ykkösaamussa (29.8.) saatiin kuulla sarja toinen toistaan käsittämättömämpiä kommentteja.  Käydään läpi parhaimmat, tai pahimmat, herjat.

Jo ennen Ykkösaamua oppositiojohtaja Petteri Orpo (kok) syytti suorasukaisesti Sanna Marinin hallitusta Kaipolan tehtaan sulkemisesta. Orpo kertoi vielä seuraavana päivänä seisovansa näkemyksensä takana. Jopa tavallisesti oikeistoa myötäilevät Talouselämä ja Iltalehti olivat Orpon kanssa eri mieltä, kuten ihan maalaisjärjellä ajatteleva allekirjoittanutkin (sd) on. Mitäköhän lähinnä koronaviruksen kanssa kamppaileva hallitus on mahtanut tehdä, jotta tehdas laitetaan kiinni? Viittaus Sannan Marinin SDP:n puoluekokouksessa pari päivää aiemmin esille nostamaan kuuden tunnin työpäivään on lähinnä huvittava. Teollisuuden rattaat ovat nopeat, mutta tuskin ihan niin nopeat. Petteri Orpo tunnetaan tolkun miehenä, mutta tällä kertaa hänen persumainen ulostulonsa herätti laajalti lähinnä hämmästystä.

Toinen profiiliaan asiassa nostanut poliitikko on Paula Risikko (kok). Hänen mielestään pääministerillä "petti tilannetaju ja pahasti" ja Marin "lietsoo tunkkaista luokkataistelua" (IL 30.8.). Täh? Onkohan Risikko viettänyt turhan paljon korona-aikaa harjoitellen synkän oikeiston harrastamaa retoriikkaa?  Sana "luokkataistelu" on nyky-Suomessa tuttu lähinnä historian lehdiltä, eikä Sanna Marinin esiintymisessä Ykkösaamussa ollut viitteitä sinne päinkään.

Poliitikkojen lisäksi yrityselämä työnsi lusikkansa soppaan. Ensin UPM Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen arvosteli hallitusta ja ay-liikettä julkisella kirjeellä (27.8.) joka joiltain osin sisälsi säästeliäästi totuutta. Pesonen liioitteli tuntuvasti raskaan liikenteen osuutta dieselin kokonaiskulutuksesta sekä arvosteli sähköverotusta, vaikka sitä on jo päätetty alentaa alimmalle mahdolliselle tasolle. 

Jackpot kajahti kuitenkin Joensuusta, kun Keskon toimitusjohtaja Mikko Helander antoi haastattelun Karjalaiselle (31.8.). Haastattelun sisältö on jokseenkin uskomatonta tekstiä: Suomi on Kreikan ja P-Korean tiellä ja meneillään on sosialismikokeilu. Kyseinen kokeilu on tiettävästi jatkunut jo pidempään. Tämä ehkä hämmästyttää ennen tätä vaalikautta aika kauan hallituksessa istunutta kokoomusta. Vanhan sanonnan mukaan porvari nukkuu huonosti, kun vasemmisto on vallassa. Tämänkin muistaen Helanderin linjaukset muistuttavat lähinnä siitä, että rapukausi on käynnissä ja snapsi on kylmää. 

Suomella on nyt vasemmistolainen pääministeri, joka ei ota taka-askeleita. Pääministeri on lisäksi politiikan mittapuun mukaan nuori nainen.  Kaikki edellä mainittu, yhdessä tai erikseen, tuntuu olevan monille liikaa. Sosiaalisessa mediassa oikeisto kavereineen arvostelevat pääministeriä, asiallisesti ja asiattomasti, laajalla rintamalla. Samaan aikaan SDP ja punavihreät laajemminkin linnoittautuvat pääministerin tueksi lähes ennen näkemättömällä tavalla. Kaikella tällä on Suomen poliittista elämää polarisoiva vaikutus. Keskon piirissä varmasti tunnetaan suurta ylpeyttä kun Helander töräytti menemään…

Polarisaation keskellä pyörii keskusta. Kannatus on alamaissa, hallituksessa olo selvästikin ahdistaa, mutta poiskaan ei voi lähteä. Lähtemisen seurauksena edessä olisivat uudet vaalit, ja silloin Keskustalle voisi käydä todella huonosti. Näin ollen arpa on heitetty; hallituksessa pysytään, kunnes joku keksii, miten kannatus saadaan nousuun. 

Perussuomalaiset ilmeisesti edelleen pohtivat, miten saisivat Kaipolan tehtaan sulkemisen maahanmuuton syyksi. PS:n vaisuus asiassa on silmiin pistävää. 

Välitilinpäätös saadaan kevään 2021 kuntavaaleissa. Siitä tulee varmasti eräänlainen luottamuslauseäänestys hallitukselle ja ennen kaikkea Sanna Marinin johtamalle SDP:lle. 

Vaaliennuste: Häme

Hämeessä on jaossa 14 paikkaa ja muutoksia on luvassa. SDP:llä on Hämeen vaalipiirissä todella vahva lista, puolueen onnistunein ehdokasasettelu näissä vaaleissa. Keskusta on ongelmissa täälläkin, tappiota on tiedossa.

SDP lähtee hakemaan parannusta nykyiseen kolmeen paikkaansa, tavoitteena jopa viisi paikkaa. Nykyisellä yleiskannatuksella neljäs paikka tulee kuin Manulle illallinen, edellisvaalien ensimmäinen rannalle jäänyt oli SDP:n Kaisa Lepola. Viides paikka on mahdollisuuksien rajoissa, mutta silloin puolueen kannatus ei saa niiata yhtään vaaliviikolla vaan päinvastoin olla nousujohteinen.  Edellisvaalien demariykkönen Tarja Filatov saa nyt jakaa ääniä paluuta yrittävän Johannes Koskisen kanssa mutta menee kirkkaasti läpi. Lahden kaksoset Ville Skinnari ja Mika Kari kamppailevat kaupunkinsa herruudesta, palkintona hulppeat äänimäärät ja jatkokaudet eduskunnassa. Edellä mainittu Johannes Koskinen on todennäköinen neljäs, mutta onko kahdeksassa vuodessa hautausmaalle siirtyneiden äänestäjien tilalle tullut riittävästi uusia äänestäjiä? Todennäköisesti kyllä, mutta varmuudella ei. Koskista uhkaa, ja mahdollista viidettä paikkaa tavoittelee, etenkin Forssan Kaisa Lepola, mutta hänen kohtalonsa on myös kiinni saman kaupungin Emmi Lintosen äänimäärästä; toisen polven poliitikko tekee näyttävää kampanjaa ja ääniä on luvassa. Toinen kirkkaita valoja tavoitteleva on Riihimäeltä ponnistava Miia Nahkuri, joka varmasti nostaa edellisvaalien tulostaan. On mahdollisuuksien rajoissa, että hän kamppailisi jo nyt läpimenosta.

Kokoomus sai viime vaaleissa kolme paikkaa, eikä enempää ole luvassa nytkään.
Sanni Grahn – Laasonen on listan tähti, mutta hänen äänimääränsä ei välttämättä ole nousussa. Istuvat Timo Heinonen ja Kalle Jokinen ovat todennäköiset muut läpimenijät. Kokoomus ei ole erityisen lähellä neljättä paikkaa, mutta ei myöskään ole putoamassa kahteen edustajaan. Kokoomus on vaalipiirin suurimmassa kaupungissa, Lahdessa, heikko demareihin nähden, samoin Riihimäellä. Forssassa ja Hämeenlinnassa kulkee paremmin, ja Vanajalinnan vetäjän Mika Walkamon äänimäärä voi olla ihan kelvollinen. On kuitenkin vaikea nähdä, että kukaan istuvista edustajista joutuisi väistymään.

Perussuomalaiset saivat vuoden 2015 vaaleissa kolme paikkaa, nyt yhden paikan vaalitappion estää vain yleiskannatuksen kova nousu viimeisellä viikoilla. Rami Lehdon uudelleenvalinta on saletissa, mutta Jari Ronkainen saa olla tarkkana, ettei paljon julkisuudessa ollut Lulu Ranne mene ohi. Valitut henkilöt ovat hyvin todennäköisesti tästä kolmikosta, listan yleisilme ei ole erityisen vahva.

Keskusta sai edellisvaaleissa vaalipiirin viimeisen paikan, joka nykykannatuksella katoaa kuin löyhkä Saharaan. Sirkka-Liisa Anttilan vetäytyminen eläkkeelle vaikeuttaa tilannetta entuudestaan, hänen äänestäjiensä perässä ovat mm. Forssan demariehdokkaat. Kokonaisuudessaan lista on kuitenkin verrattain vahva, joten yhden paikan menetyksellä selvitään. Vaalikauden alun ministeripesti pelastanee Juha Rehulan, mutta toisesta paikasta käydään kova vääntö. Siihen osallistuvat ainakin istuva edustaja Martti Talja, entinen edustaja Timo Kaunisto, Forssasta S-L Anttilan ääniä havitteleva Johanna Häggman, sekä karismaattinen ja yli puoluerajojen pidetty entinen nuorisojohtaja Hilu Kemppi. Hän kuitenkin kärsii LiikeNyt ehdokkaasta Juri Niemisestä, joka varmasti kerää molempien kotikaupungista, Asikkalasta, sievoisen äänimäärän.

KD:n tähtiehdokas on mielipiteitä jakava Päivi Räsänen. Hänen äänimääränsä on varmasti edelleen hulppea, mutta lakipiste saattaa olla saavutettu. Kun Lahden Sonja Falk lienee ainoa joka tarjoaa todellista taustatukea, on KD:n paikka jossain määrin vaakalaudalla.

Vasemmistoliitto on myös yhden tähden varassa, Aino-Kaisa Pekosen äänimäärä on omaa luokkaansa. Puolueen kannatus on sen verran edellisvaaleja korkeammalla tasolla, että Pekosen jatkokausi eduskunnassa on käytännössä varma.

Häme on Vihreille vaikea vaalipiiri, mutta noussut yleiskannatus tuo lähes varmasti yhden paikan. Siitä kisaavat lähinnä jo edelliskerralla kärjessä olleet Sari Jokinen ja Kirsi Ojansuu-Kaunisto.  Kolmantena mainittakoon vielä erikoislääkäri Hämeenlinnasta, Mirka Soinikoski. Ojansuu – Kauniston aviomies yrittää myös paluuta eduskuntaan Keskustan listalla, tämä perhe voi saada 0-2 paikkaa saaliiksi.

Muut vaaleihin Hämeessä osallistuvat puolueet tms. eivät kamppaile läpimenosta. SDP:n viides tai PS:n kolmas paikka vaatisi jonkun yhden paikan puolueen jäämistä rannalle. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä on KD, mutta ennusteessani hekin pitävät paikkansa.

SDP              4

Kokoomus    3

Keskusta       2

PS                 2

Vasl.             1

Vihreät         1

KD               1