Ja valituiksi tulivat....

SDP:n Helsingin piirin piirikokous oli ja meni. Mustia hevosia ei ilmaantunut Paasitorniin, joten valinnat tehtiin etukäteen tiedossa olleiden ehdokkaiden välillä. Kokouksessa käsiteltiin luonnollisesti myös asiakysymyksiä, mutta pääosin huomio keskittyi henkilövalintoihin - vähemmän yllättävästi.

Piirin puheenjohtajan tehtävistä taisteltiin jälleen tiukasti. Risto Kolanen voitti Ulpu Iivarin äänin 66-56, joten seuraavat kaksi vuotta piiriä vetää Kolanen. On kuitenkin selvää, että jatkossakaan puhenjohtajan asema Helsingin piirissä ei ole sementtiin valettu. Jos homma ei hoidu odotusten mukaan palataan asiaan varmasti 2010. Sen verran paljon itsenäisiä ajattelijoita piirikokousväestä löytyy, eikä tyytyväisyys tämän syksyn ehdokasvaihtoehtoihin ollut välttämättä kovin laajaa. Varsinkin nuoremman polven ehdokasta kaivattiin.

1. varapuheenjohtajaa valittaessa piiriväki pääsikin sitten äänestämään nuoremman polven ehdokasta. Heta oli ylivoimainen, saaden kolmen ehdokkaan kisassa n. 56% äänistä. Kokenut piiri- ja ay-jyrä Jouko Malinen valittiin sitten selkein luvuin 2. varapuheenjohtajaksi.

Piirihallitusäänestyksen 4 eniten ääntä saanutta ehdokasta olivat nuoria. Erityisesti minua miellytti että Anna "Mäppis" Mäenpää oli ääniharava. Hän esiintyi piirikokouksessa rohkeasti ja fiksusti, ja on muutenkin tasapainoinen ja vastuullinen ihminen. Ilahduttavaa oli myös Antti Hytin nousu piirihallitukseen. Hiukan keskimääräistä hiljaisempana toimijana hän välillä jää varjoon, vaikka älliä ja osaamista on yllin kyllin. Piirikokousväki tämän hoksasi ja äänimäärä oli hieno.

Piirikokouksen henki oli hyvä. Omia ehdokkaita tuettiin intohimoisesti, mutta ylilyönneiltä ja muilta inhottavuuksilta vältyttiin. Poliittisen tilannekatsauksen piti SDP:n 1. varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. Puhetta kehuttiin kovasti, eikä syyttä. Miehelle on kyllä puhumisen lahja annettu, ja sisältökin oli harkittu ja hyvin muotoiltu.

Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vuonna 2009 TUSsin sotureita on piirikokouksessa 4, kun jäsenmäärä on kehittynyt niin suotuisasti. Ja vuodeksi 2010 tavoite voisi olla 5, kun määräytymisperuste jatkossa on 20 maksavaa jäsentä/1 piirikokousedustaja.

Quo Vadis, SDP:n Helsingin piiri?

SDP:n Helsingin piiri kokoontuu murheellisten kunnallisvaalien jälkeen syyskokoukseensa 22.11. Asiakysymykset jäävät tällä kertaa sivualalle, nyt jännätään henkilövalintoja koko rahan edestä. Piirin puheenjohtaja Kari Piimies väistynee suosiolla, sen sijaan ehdokkaina ovat Risto Kolanen sekä Ulpu Iivari.

Olen pitkään pohtinut puheenjohtajalta vaadittavia kriteerejä. Suosikkini olisivat olleet Osku Pajamäki tai Heli Puura. Toissijaisesti olisin nähnyt piirin johdossa selkeän tulevaisuuden nimen, joita olisi ollut tarjolla muutama. Mutta ehdokkaiksi valikoituivat kuitenkin Kolanen ja Iivari, joista taidan äänestää jälkimmäistä. Iivarissa on potkua edelleen, ja hän on esimerkiksi median parissa hyvin tunnettu. Lisäksi olen oppinut tuntemaan hänet fiksuna ja yhteistyökykyisenä demarina, jolla on myös huumorintajua.

TUSsilla on oma ehdokas piirin varapuheenjohtajaksi. Heta Välimäki on yksi piirin tulevaisuuden nimistä, ja varapuheenjohtajuus istuisi hänelle hyvin. Nuorisoliiton johtaminen jo kolmatta vuotta on tuonut tullessaan paljon osaamista, samoin kolmivuotinen kausi piirihallituksessa. Toivottavasti kokousväki uskaltaa luottaa uuteen sukupolveen, nyt jos koskaan se on välttämätöntä.

Helsingin piirin on kerta kaikkiaan ryhdistäydyttävä. Edelliset kunnallisvaalit menivät päin prinkkalaa, mutta vaaleja tulee lisää. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen toiminta mahdollistaa uuden nousun, ei peliä vielä ole pelattu. Helsingin ehdokaslistalla oli runsaasti nuoria tai ainakin nuorehkoja ehdokkaita, mikä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Hetan lisäksi Mirka Oksa ja Elina Aaltio keräsivät lupaavan äänimäärän kunnallisvaaleissa. Tämän on näyttävä piirijohtoa valittaessa sekä lautakuntapaikkoja jaettaessa.