Tagen Turinat

Vaalianalyysi: Uudenmaan vaalipiiri

2011-04-09T23:34:00.000-07:00

Vanhassa kotipiirissäni käydään mielenkiintoinen taistelu näissä vaaleissa. Turhaan ei olla puhuttu ”Tähtien sodasta”, puolueet ovat kilpavarustelleet ehdokaslistansa parhaansa mukaan. Tässä vaalipiirissä Soinimania iskee kuin sukallinen puuroa, Timo jyrää uurnilla kautta vaalipiirin. Se on varma asia, mutta monta muuta asiaa on vielä auki.

Eduskuntavaaleissa 2007 paikat jakautuivat seuraavasti: kokoomus 11, SDP 7, vihreät 4, keskusta 4, RKP 3, vasemmistoliitto 2, perussuomalaiset 2, KD 1. Näissä vaaleissa kansanedustajien lukumäärä lisääntyy yhdellä, joten paikkoja on jaossa 35.

Kokoomus lähtee vaaleihin vaalipiirin suurimpana puolueena ja on sitä myös vaalien jälkeen. Yli 60 000 ääntä keränneen Sauli Niinistön poisjäänti tuottaa päänvaivaa, varsinkin kun myös Hanna-Leena Hemming ja Jukka Mäkelä jättävät vaalit väliin. Kokoomus vastasi haasteeseen laittamalla molemmat suuret poikansa, Alexander Stubbin ja Jyrki Kataisen, ehdolle Uudellemaalle. Ratkaisu saattaa maksaa paikan Helsingin vaalipiirissä, ja kaksikolla on täysi työ yhdessäkään paikata Niinistön ja muiden luopuneiden jättämät aukot. Stubb saa kuitenkin paljon ääniä ja pääsee parhaimmillaan jopa lähellä Soinia, kun taas Katainen saa tyytyä maltillisempiin numeroihin, ollen kuitenkin listansa kakkonen. Kokoomuksen istuvista kansanedustajista tiukoilla ovat Eero Lehti, Eero Akaan-Penttilä sekä vihreistä kesken kauden loikannut Merikukka Forsius. Haastajista paljon rahaa käyttävät Ari Konttas sekä Tommi Laakso ovat potentiaalisia läpimenijöitä, kuten myös rikosylikomisario Kari Tolvanen. Pia Kauma yrittää läpi Sanna Lauslahden reviirillä, molempien läpimeno on mahdollista. Mustana hevosena mainittakoon puolueen oikeata laitaa taivaltava Elina Lepomäki, hänestä kuullaan vielä mikäli hän politiikkaan jää.
Ennuste: 10-11 paikkaa

SDP menettää toiseksi parhaimman ääniharavansa viime vaaleista, Antti Kalliomäen. Muilta osin istuvat edustajat ovat mukana, myös kesken kauden menehtyneen Tommy Tabermannin seuraaja Risto Kuisma. Pitkään näytti siltä, että puolueen ehdokasasettelu jää vaisuksi, mutta sitten Mikael Jungner ilmestyi kuvioihin. Todellisen jackpotin SDP iski houkuttelemalla SAK:n ex-pj:n, legendaarisen Lauri Ihalaisen, kiikkustuolista vaalikentille. Tämä lupaava kitaristi kiertää tehdassaleja tiheästi ja rahaa riittää näkyvään mainontaan. Kun uskottavuus on maan kovinta kaliiberia, on tulos takuuvarmasti hyvä. Kalliomäen viimekertainen äänimäärä voi olla paperia kun reilu-Late niittää pitkän uransa tuottamaa satoa uurnilla. Kaksikko muodostaa yhdessä hyvin suositun Maria Guzenina-Richardsonin kanssa SDP:n listan terävimmän kärjen. SDP:n mahdollisuudet pitää asemansa Uudellamaalla on tämän kolmikon keräämän äänimäärän varassa. Neljäs läpimenijä on Maarit Feldt-Ranta, jonka kannatus kasvaa varmasti edellisvaaleihin verrattuna. 10 000 ääntä voi olla lähellä. Sen jälkeen alkaakin verinen taistelu lopuista 2 - 3 paikasta. Vahvimmilla voi olla Risto Kuisma, joka käy hurjaa vaalikamppailua puolustaessaan paikkaansa. Hän on lisäksi kyennyt lukitsemaan itselleen Loviisan seudun, josta tulee roppakaupalla lisä-ääniä kokeneen kehäketun laariin. Alueellisesti vahvat istuvat kansanedustajat, Matti Saarinen ja Merja Kuusisto, saavat olla tarkkana ettei tule noutaja, kuten myös paljon kyseenalaista julkisuutta kerännyt Kimmo Kiljunen. Hänen kannatuksensa on kuitenkin vahvaa eläkkeensaajien keskuudessa. Taitetun indeksin arvostelulla ei kerää suosiota puolue-eliitin keskuudessa, mutta senioriäänestäjien parissa kyllä. Haastajista kovimmat nimet voivat olla vahvalla nousu-uralla oleva Antti Lindtman, comebackia yrittävä Kaj Bärlund, tai vahvat tukijoukot omaava Heta Ravolainen-Rinne. Listan omalla tavalla mielenkiintoisin nimi on logistiikka-alan yrittäjä Marko Massinen, jonka voidaan sanoa edustavan uutta, modernia SDP:tä.
Kokonaisuutena SDP:n lista on varsin tasapainoinen, romahdusta ei tule vaikka puolueen yleiskannatus laskisikin.
Ennuste: 6-7 paikkaa

Perussuomalaiset taistelevat toiseksi suurimman paikan asemasta näissä vaaleissa, vain ja ainoastaan supersuositun Timo Soinin takia. Hänen äänimäärästään riippuu kuinka moni muu menee läpi. Ehdokaslista on Suuren Johtajan jälkeen jokseenkin heikko. Turvallista lienee veikata, että istuvat kansanedustajat Pirkko Ruohonen-Lerner sekä todennäköisesti myös Soinin varamies Pietari Jääskeläinen, jatkavat uraansa Arkadianmäellä. Seuraa heille tekevät todennäköisimmin Jussi Niinistö, Seppo Huhta sekä Erkki Havansi, mutta moni muukin haaveilee läpimenosta. Yrittäjä Timo Rope mainostaa isolla volyymilla, kannatusta voi löytyäkin. Listalta löytyy muutama selkeä halla-aholainen, mutta heidän rajallinen näkyvyytensä haittaa menestymistä. That said, Teemu Lahtinen on hyvinkin potentiaalinen läpimenijä. Edelleen ihmetyttää, ettei loikkari Matti Putkonen asettunut ehdolle tähän vaalipiiriin, läpimeno olisi ollut enemmän kuin lähellä.
Ennuste: 6-7 paikkaa

Vihreiden tilanne on haastava. Tuija Braxin tehtävänä on täyttää Heidi Hautalan jättämä aukko. Hän lieneekin listan ykkönen, mutta Hautalan lähes 13 000 ääneen jäänee matkaa. Jyrki Kasvi kasvattaa suosiotaan näissä vaaleissa, ja Espoon vihreät yrittävät äänestää Johanna Karimäen jatkokaudelle, kuten Vantaan vihreät Timo Juurikkalan. Enempiä paikkoja ei tulekaan, eikä kummankaan paikka ole varma mikäli vaalitappio on kohtalona. Ainakin julkkisehdokas Jani Toivola haastaa Karimäen ja/tai Juurikkalan. Soininvaara-fani Heikki Hiilamo taas toivoo että akateeminen älymystö nostaa hänet eduskuntaan, mutta ennusmerkit eivät ole hyvät. Listalla on muutama demareista loikannut ehdokas, mutta Ana Maria Gutierrez Sorainen tai Päivi Meros eivät kuulu listan ennakkosuosikkeihin. Kokonaisuutena lista ei häikäise vahvuudellaan, joten jo asemien pitäminen on työn ja tuskan takana.
Ennuste: 3-4 paikkaa

Keskustan tilanne on jokseenkin ankea. Matti Vanhanen poistui näyttämöltä ja tilalle lähetettiin ainakin tilapäisessä suvannossa rämpivä Paula Lehtomäki, joka tuskin pääsee lähellekään Vanhasen viime vaaleissa saamaa yli 24 000 ääntä. Tämän jälkeen ongelmat vasta alkavatkin. Suosionsa menettänyt Tanja Karpela jätti politiikan, Markku Uuspaavalniemi vaihtoi puoluetta sekä vaalipiiriä ja Antti ”kanki” Kaikkonen upposi vaalirahasuohon. Hädän ollessa suurimmillaan apuun riensi itse Paavo Väyrynen, joka saa havaita että 1990-luvulla vaalipiirissä kerätyt lähes 23 000 ääntä ovat kaukainen muisto vain. Nyt läpimenokin on saavutus, joka toki on mahdollinen koska listan taso on heikko. Ehdokasasettelun kosahtamisesta kertoo mm se että Nurmijärveltä on kolme ehdokasta, heistä tosin rahakkain eli Petri Kalmi saattaa hiukan menestyäkin. Muista ehdokkaista painetta Kaikkoselle ja Väyryselle asettavat ainakin sympaattinen ja yli puoluerajojen pidetty Seppo Särkiniemi sekä Keravalainen ylilääkäri Kyösti Haukipuro. Tällä listalla ei tähtien sodassa vaalivoittoa oteta.
Ennuste: 3 paikkaa

RKP haaveilee lisäpaikasta, mutta sen onnistuminen vaatinee vaalivilppiä. Istuvista kansanedustajista Thomas Blomqvist on turvassa ja todennäköisesti myös Christina Gestrin, sen sijaan Mikaela Nylander saa olla tarkkana ainakin Veronica Rehn-Kiven kanssa. Nylanderin riesana on Porvoossa vahvan Kaj Bärlundin paluu SDP:n ehdokkaaksi sekä RKP:n listan vahvojen naisehdokkaiden suuri lukumäärä (edellisten lisäksi ainakin Christelit Raunio ja Liljeström). Mikäli naiset tasaavat äänet sopivasti, voivat Stig Kankkonen tai värikäs Björn Månsson yllättää. Kun paikkoja on luvassa vain kolme, on kamppailu paikasta auringossa kovaa.
Ennuste:3 paikkaa

Vasemmistoliitto on haastavan tehtävän edessä, kahden paikan pitäminen on touch and go. Ääniharava Claes Andersson hyytyi jo vaalikauden aikana, ja vasemman laidan soturi Jaakko Laakso ei lähtenyt enää vaaleihin. Edellisen tilalle noussut kokenut ay-mies Kari Uotila on nyt listan ykköstykki, eikä hän ole ikinä ollut sympaattisuudestaan huolimatta mikään äänirohmu. Todennäköisestä, mutta ei varmasta, toisesta paikasta kamppailevat ainakin Pia Lohikoski Keravalta, Jussi Saramo Vantaalta sekä mahdollisesti myös toinen vantaalainen, toimittaja Antero Eerola. Listan mustana tammana voidaan pitää yli puoluerajojen pidettyä Sari Virtaa Vihdistä, joka on muutamassa vuodessa rakentanut nousujohtoisen uran alueellaan harjoiteltuaan ennen sitä politiikan tekoa Turussa.
Ennuste: 1 - 2 paikkaa

Kristillisdemokraattien vaalivalvojaisissa ei liiemmin jännitysmomentteja ole. Paikkoja tulee yksi, eikä Tarja Tallqvistin tarvitse liiemmin ponnistella saadakseen sen. Varapaikkaa tavoittelevat ainakin Raaseporin Niklas Andersson sekä entinen kansanedustaja Jouko Jääskeläinen, joka kylläkin on jo hiukan last season.
Ennuste. 1 paikka

Lopuksi vielä allekirjoittaneen veikkaus tarkasta paikkajaosta Uudellamaalla.

Kokoomus 10
SDP 7
Perussuomalaiset 6
Vihreät 3
Keskusta 3
RKP 3
Vasemmistoliitto 2
Kristillisdemokraatit 1

Äänestysohjeita tarjolla – lukekaa omalla vastuulla

2011-03-10T03:13:00.000-08:00

Ehdokasasettelu on päättynyt. Ympäri Suomea on tullut kyselyjä miten tulisi äänestää, tässä nyt sitten parhaaseen halla-ahomaiseen tyyliin äänestysohjeet jokaiseen vaalipiiriin. Useassa vaalipiirissä vaihtoehtoja on useita, mutta kopissahan on vain 1 ääni käytössä.

Helsingin vaalipiiri: Pilvi Torsti
Pilvi Torsti on uuden sukupolven ehdokas. Hän teki jo hyvän eurovaalikampanjan ja edustaa SDP:ssa toivoa paremmasta huomisesta. Hänen kykynsä puhutella yli puoluerajojen tekee vaikutuksen.

Uudenmaan vaalipiiri: Mikael Jungner
SDP:n puoluesihteerin pitää päästä vaaleissa läpi. Mikael Jungner on omintakeisella tyylillään raikas poikkeus harmaassa massassa, lisäksi hänen todella vikkelät aivonsa tekivät vaikutuksen jo Lipposen pääministerikauden aikana.

Varsinais – Suomen vaalipiiri: Heli Paasio
Tämä ääni ei ole fiktiivinen, omassa vaalipiirissäni ääneni menee Heli Paasiolle. Olen oppinut tuntemaan Helin vuosien varrella, ja hänen on aika nousta SDP:n eturiviin. Paasion menestyminen on avain kun SDP tavoittelee 4 paikkaa vaaleissa.

Satakunnan vaalipiiri: Ville Niittynen
Ville Niittynen on tuttu mies vanhoilta hyviltä ajoilta. Niittynen tunnetaan vastuullisena järkimiehenä, kyllä sellaisia eduskunnassa tarvitaan.

Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri: Christian Beijar
Koskaan en ole miestä tavannut, mutta mikä voisi olla makeampaa kuin äänestää SDP:n ehdokasta Ahvenanmaalla? Tuskin mikään, joten ääni Beijarille.

Hämeen vaalipiiri: Iisakki Kiemunki
Nuoria miehiä ei liikaa SDP:n ryhmässä ole. Nyt on tarjolla vahva ja värikäs vaikuttaja, sopiva yhdistelmä nuorta radikaalia ja vastuullista vaikuttajaa.

Pirkanmaan vaalipiiri: Miska Paulorinne
Lisää laadukkaita nuoria miehiä tarjolla. Dippa-inssi Paulorinteestä kuulee hyvää jatkuvasti, ääni siis hänelle.

Kymen vaalipiiri: Jukka Kärnä
SDP tarvitsee vahvoja ay-miehiä eduskuntaryhmäänsä, ja SAK:n Kymen aluejohtaja Jukka Kärnä on sellainen.

Etelä – Savon vaalipiiri: Jouni Backman
Viime vaalien suurin yksittäinen fiasko oli Jouni Backmanin tipahtaminen onnettoman vaaliliiton seurauksena. Nyt asia korjataan, Backman takaisin eduskuntaan ja toivottavasti yhtä kyytiä ministeriksi asti.

Pohjois-Savon vaalipiiri: Niko Korte
Palataan nuorten miesten kannalle. Niko Korte on monipuolinen ehdokas, joka lähes aina on vastuullinen ja järkevä. Hän sai ääneni eurovaaleissa ja saisi sen myös eduskuntavaaleissa Pohjois-Savossa.

Pohjois – Karjalan vaalipiiri: Pentti Hartikainen
Vaikein vaalipiiri. Luotetaan ay-voimaan, niitähän tarvittiin.

Vaasan vaalipiiri: Jutta Urpilainen
Puolueen puheenjohtajan äänestäminen on puolueen soturille kunnia-asia. Jutta Urpilainen äänestetään eduskuntaan kovalla äänimäärällä.

Keski – Suomen vaalipiiri: Ahti Ruoppila
SAK:n aluepamppu viihtyy raveissa ja saa minun tukeni. Ahti Ruoppilan kanssa olemme tunteneet pitkään ja hiukan yhteistyötäkin tehneet, ammattimiestä on helppo äänestää.

Oulun vaalipiiri: Tytti Tuppurainen
Jäätävän hyvä puoluekokouspuheenjohtaja on SDP:n tulevaisuus Oulun vaalipiirissä. Tytti Tuppuraisen on aika astua valtakunnanpolitiikkaan.

Lapin vaalipiiri: Juhani Salmela
Tymäkkä ay-mies jäi eläkkeelle ja heittäytyi politiikkaan. Juhani Salmelan suoraselkäisyys ja uskottavuus kallistaa valinnan hänen suuntaansa.

Vaalianalyysi: Helsingin vaalipiiri

2011-02-28T03:36:00.000-08:00

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa paikat jakaantuivat seuraavasti: Kokoomus 8, SDP 5, Vihreät 5, Keskusta 1, Vasemmistoliitto 1, RKP 1. Istuvista kansanedustajista Jacob Söderman (SDP) luopuu ja Tuija Brax (vihreät) siirtyy Uudenmaan vaalipiiriin.

Tulevissa vaaleissa Perussuomalaiset valtaa asemia Helsingissä. Kaupungin isot puolueet käyvät kaikki puolustustaistelua, vaikka jokainen virallisesti tavoitteleekin lisäpaikkaa. Pienistä puolueista keskusta ja vasemmistoliitto haaveilevat lisäpaikasta, kun taas RKP käytännössä tyytyy varmistamaan Astrid Thorsin läpimenon. Muilla puolueilla ei liiemmin taida olla mahdollisuuksia kansanedustajiin. Seuraavassa puoluekohtainen analyysi asetelmista puolitoista kuukautta ennen vaaleja.

Kokoomus jatkaa varmasti kaupungin suurimpana puolueena myös vaalien jälkeen. Kuukausi kuukaudelta heikkenevät kannatusluvut tuhoavat mahdollisuudet lisäpaikkaan ja paikan menetyskin on lähellä, mutta kisa puolueen viimeisistä paikoista on kiinnostava. Ben Zyskowicz jatkanee listan kärjessä, todennäköisesti kuitenkin edellisvaaleja pienemmällä äänimäärällä. Sari Sarkomaa ja Jan Vapaavuori ovat nousussa ja saanevat molemmat yli 10 000 ääntä, jälkimmäinen saa uusia äänestäjiä jopa yleisvasemmistolaisten joukosta. Takavuosien äänikuningas Pertti Salolainen hiipuu edelleen, mutta läpimenosta ei tarvitse olla huolissaan - vielä tällä kertaa. Sirpa Asko-Seljavaaran äänimäärä jatkaa laskuaan, mutta hän on kuitenkin viimeinen varmasti läpimenevä ehdokas kokoomuksen listalla. Sanna Perkiö pommittaa sähköpostilla omia ja vihollisia, mutta jatkokausi voi kuitenkin olla tiukassa. Juha Hakola saattaa kärsiä eniten perussuomalaisten noususta, poliisiehdokkaita on muutenkin hänen kannaltaan tarjolla turhan monta. Arja Karhuvaaran eduskuntaura on ollut varsin näkymätöntä puurtamista, haastajat näykkivät punttia toden teolla. Kokoomuksen vahvuus piilee siinä että moni haastaja luulee omaavansa mahdollisuudet kansanedustajaksi näissä vaaleissa. Vakavimmat haasteet istuville heittänevät Petri Sarvamaa ja Laura Räty, Nina Suomalalainen ja Jaana Pelkonen tiukasti kannoillaan. Nuoremmista miehistä Lasse Männistö tekee näkyvän ja ammattitaitoisen kampanjan, mutta alle 30-vuotias talouspolitiikan ammattilainen on hankala yhdistelmä vaaleissa, kuten myös tietty kokoomuslinjan megafonimainen toistelu. Wille Rydman kokeilee toista linjaa, radikaaleja mielipiteitä riittää asiaan kuin asiaan. Vaaleissa ei voi antaa miinusääniä joten valittu taktiikka voi toimiakin, vaikka kalastelu perussuomalaisten vesillä saakin monen puoluetoverin irvistämään pahasti. Molemmat saanevat odottaa läpimenoa tuleviin vaaleihin, kilpailu on liian kovaa. Pomminvarmaa on että vaali-iltana monen kokoomuslaisen ehdokkaan vaalibileissä koetaan pettymyksiä, paikat eivät kerta kaikkiaan riitä kaikille halukkaille.

SDP oli viime eduskuntavaaleissa Helsingin toiseksi suurin puolue. Näissä vaaleissa saman toistaminen olisi kova temppu. Näin tuskin tulee käymään, vaikka SDP:n lähtee vaaleihin lähes kaikkien vanhojen sotaratsujensa voimin, muutamalla kiinnostavalla haastajalla vahvistuneena. Eero Heinäluoma oli edellisvaaleissa oman listansa kakkonen, nyt on tarjolla ykkössija. Hänen imagonsa ja sanomansa puree Itä-Helsingissä hyvin ja raju kampanjointi tuottaa tulosta. Tuomioja putoaa kakkoseksi vaikka säilyttänee yli 11 000 äänestäjää näissäkin vaaleissa, saaden olettavasti osan Jacob Södemanin äänistä. Kolmas varma läpimenijä on Rakel Hiltunen, jonka charmi puree erityisesti vanhempaan väestöön vahvasti. Parantunut liikkuminen mahdollistaa aktiivisemman kampanjan ja Hiltunen jatkaa pääkaupungin edustamista jopa kasvavalla äänimäärällä. Päivi Lipponen sen sijaan saa olla tarkkana ainakin Sara Paavolaisen kanssa, eikä Pilvi Torstikaan ole vailla mahdollisuuksia. Hänellä on ammattitaitoinen kampanjatiimi ja iso tohina päällä, sen pitäisi vielä muuntua ääniksi. Arto Bryggare tekee aina vahvan kampanjan asettuessaan radalle, eikä kolmas nousu eduskuntaan ole ihan utopistinen ajatus. Listan jokeri on Nasima Razmyar, jolle virtaa tukea monelta suunnalta. Kuriositeettina mainittakoon, että SDP on hyvin varustautunut kamppailemaan heikosti pärjäävien äänistä. Jukka ”Käpylän pyöveli” Järvinen sekä joka paikan tehotykki Ilkka Taipale ovat katu-uskottavia ruokajonoissa ja asunnottomien majapaikoissa. Ääniä tulee, mutta läpimeno on kuitenkin epätodennäköistä.

Vihreät haaveilevat lisäpaikasta. Tavoite ei ole täysin epärealistinen, varsinkaan sen jälkeen kun Osmo Soininvaara palasi täyttämään Tuija Braxin jättämän aukon listalla. Hän tekee sen äänimäärässä(kin) laskettuna enemmän kuin hyvin, 10 000 ääntä menee rikki kevyesti. Puolueen puheenjohtaja Anni Sinnemäki kamppailee ongelmien keskellä, puolueen kannatus laskee ja ydinvoimaa pukkaa lisää. Hänestä ei tule ääniharavaa näissäkään vaaleissa, mutta läpimeno on varmaa. Lopuista 2-3 paikasta käydään armoton taistelu. Pekka Haavisto saa lisänostetta presidenttiehdokkuutensa kautta ja on todennäköinen läpimenijä. Maanläheinen ja sympaattinen Johanna Sumuvuori lienee Outi Alanko - Kahiluotoa vahvempi, mutta molemmat saavat olla tarkkana allekirjoittaneen suosikkivihreän eli Mari Puoskarin kanssa. Puoskarin profiili on mainio ja ääniä virtaa ohi perinteisten vihreiden äänestäjien. Läpimenosta kamppailevat myös nettipugilisti Jukka Relander sekä Zahra Abdullah. Perinteiseen tapaan vihreiden listan nuoret naiset tallovat toisiaan varpaille, vaikka puolueen keskeisin ay-johtaja Elina Moisio jättääkin vaalit väliin. Kova kilpailutilanne tekee vihreiden tilanteen arvoitukselliseksi, lisäpaikka voi kääntyä jopa paikan menetykseksi, mikäli tv-haastatteluissa ongelmissa oleva Sinnemäki epäonnistuu vaalipaneeleissa.

Keskusta toivoo lisäpaikkaa ja asettaa toivonsa Mari Kiviniemen harteille. Hänen tehtävänsä olisi haravoida niin paljon ääniä että listan kakkonenkin menee läpi. Ääniä pitääkin tulla hurjasti, koska muu lista ei liiemmin tukea tarjoa. Kahteen paikkaan tarvittaneen 24 000 - 25 000 ääntä, näistä Kiviniemen olisi kerättävä 14 000 - 15 000, mikä voi olla vaikeaa kun vastapooli (vrt. Lipponen - Jäätteenmäki 2003) puuttuu. Keskustan listalta puuttuvat viime kerralla ääniä kepulaisittain hyvin keränneet Merja Vanhanen, Juha Väätäinen sekä Riina Nevamäki. Näin ollen Terhi Peltokorpi on listan kakkonen, yli tuhannen äänen voi päästä myös Laura Kolbe. Takavuosien ääniharava maakunnassa, Eeva Kuuskoski, on saanut havaita riman olevan Helsingissä liian korkealla edes valtuustoon, eikä hänelle voi ennustaa suurempaa suosiota näissä vaaleissa. Paremman puutteessa keskusta täyttää listansa politrukeilla, mutta sinänsä pätevät politiikan ammattilaiset eivät juhli uurnilla. Jokerina voidaan nostaa esille koulutuksensa ja työnsä kautta hyväprofiilinen Tiina Tasmuth, vaikka suuresta tuntemattomuudesta on kuitenkin vaikea lyödä kerralla läpi. Kaiken kaikkiaan kaksi paikkaa on mahdollisuuksien rajoissa, mutta pääkaupungin kova kilpailutilanne ja puolueelle epäedullinen perusilmapiiri on huomioitava.

Vasemmistoliitto ei jäänyt 2007 vaaleissa kovinkaan kauas toisesta paikasta, ja toivoo nyt karismaattisen Paavo Arhinmäen vetävän toisen perässään eduskuntaan. Arhinmäen äänimäärä kasvaakin edelleen, mutta kahden paikan saavuttaminen on kuitenkin epätodennäköistä. Muu ehdokaslista ei suurempia yllätyksiä tarjoa, Sirpa Puhakka on taas kakkonen ja ”Reilu” Pekka Saarnio kerää tavanomaisen äänisaaliinsa. Monen ehdokkaan äänimäärä lasketaan kuitenkin sadoissa eikä tuhansissa. Listan jokeriksi voisi mainita sitoutumattoman Heikki Patomäen. Akateemisissakin piireissä kiistelty professori Patomäki on sanavalmis ja hiukan tunnettukin, mutta on epävarmaa muuntuuko tämä ääniksi.

Myös RKP haaveilee toisesta paikasta, men tyvärr ankdammen, not gonna happen. Puolueen kannatus Helsingissä on laskusuunnassa ja selkeä ääniharava puuttuu. Astrid Thors on saanut paljon kuraa niskaansa, mutta se ei hänen läpimenoaan uhkaa. Suomenruotsalaiset ovat suvaitsevaista mutta kovapintaista porukkaa, ei Thorsin vihollisille anneta sitä iloa että hän putoaisi eduskunnasta. Päivi Storgårds kamppailee listan toisesta sijasta Maria Enckell - Björnbergin kanssa. Tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan RKP:llä on ollut suuria vaikeuksia saada ehdokasasettelua valmiiksi, tästä voi päätellä että puolueväki uskoo itsekin että vain Thors menee läpi.

Perussuomalaiset tekevät paluun eduskuntaan Helsingin vaalipiirissä. Jussi Halla-Aho on itseoikeutettu ääniharava kohtuullisen laadukkaalla listalla, joten pienistä puolueista perussuomalaiset ovat lähimpänä toista paikkaa. Listalla on entisiä demareita ja keskustalaisia, poliiseja ja ekonomeja. Kyllä niillä eväillä isoilta puolueilta sen verran nyhdetään että toinen paikka on ulottuvilla. Markku Uuspaavalniemi ja Juha Väätäinen käyvät keskustan kupilla, ensin mainittu voi jopa olla listan toinen läpimenijä vaikka talousgurun sädekehä himmenikin omien hallisotkujen kautta pahasti. Kahdesta poliisiehdokkaasta Tom Packalen lienee varteenotettavampi, kun taas ex - kansanedustaja Seppo Kanerva saa havaita että suurteot uurnilla ovat mennyttä aikaa. Listan jokeri on Rene Hursti, parhaimmillaan hän voi kamppailla läpimenosta Halla - Ahon siivellä.

Kristillisdemokraatit tahtoisivat kovasti saada yhden ehdokkaan valittua. Puolue suuntaa yhä konservatiivisempaan suuntaan, yrittäen houkutella kokoomuksen ja keskustan liberaalilinjaan pettyneitä kannattajia luokseen. Puolueen keulahahmo Helsingissä, Mika Ebeling, istuu jyrkän kielteisine aborttinäkemyksineen hyvin puolueen nykylinjaan. On kuitenkin rajallista kuinka montaa äänestäjää tämä kiehtoo varsin arvoliberaalissa pääkaupungissa, varsinkin kun perussuomalaiset ovat samoilla apajilla. Ebeling kerää muutama tuhat ääntä, listalla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia saada ketään läpi.

SKP käy vaaleihin vaihtoehtolistan sitoutumattomien kanssa. Kaupungin äärivasemmiston äänet menevät pääosin Yrjö Hakaselle ja sitoutumattomien kärkinimi on Kari Peitsamo, mutta kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä kommunisteilla ja sen liittolaisilla ole mahdollisuuksia näissäkään vaaleissa.

Vaalien paikkajako:

Kokoomus 7-8
Vihreät 4-5
SDP 4
Pers. 2
Kesk. 1
Vasl. 1
RKP 1

PS: Jos pakko valita niin ennustan että kokoomus 7, vihreät 5.

Vaalianalyysi: Varsinais - Suomen vaalipiiri

2011-02-19T06:03:00.000-08:00

Vuonna 2007 paikat jakaantuivat seuraavasti: Kok 5, SDP 4, Keskusta 3, Vihreät 2, Vasemmisto 2, RKP 1. Istuvista kansanedustajista luopuvat Kokoomuksen Laxell, SDP:n Koskinen sekä Vihreiden Andersson.

Kokoomus on perinteisesti vaalipiirin vahvin puolue. Lisäpaikoista on turha haaveilla, persut ja Ilkka Kanerva pitävät siitä huolen. Kanervan ei tarvitse omasta läpimenostaan olla huolissaan, mutta äänimäärä todennäköisesti laskee ja hän saattaa rokottaa jonkun verran muidenkin kokoomusehdokkaiden kannatusta, ainakin jos korruptioepäilyt nousevat julkisuuteen vaalien alla. Puolueen ehdokasasettelu ei suuria yllätyksiä sisällä, Orpo ja Virolainen uusinevat paikkansa vaivatta. Hemmilä saa tehdä hiukan enemmän töitä, mutta sijoitus neljän joukossa on todennäköinen. Mielenkiintoinen nouseva tähti on Saara- Sofia Sutela, jolla tiettävästi ei ole rahoituksesta pulaa. Viiden kansanedustajan saalista uhkaa lähinnä Kanervan tähden himmeneminen.

SDP:n istuvista kansanedustajista Heli Paasio on omassa sarjassaan, kamppaillen vaalipiirin ääniharavan tittelistä. Katja Taimela on lukinnut Salon seudun itselleen tiukalla otteella, alueellisesti vahva SDP:n kannatus takaa hänen jatkokautensa. Epävarmempi on puolueen varapuheenjohtajan Ilkka Kantolan äänimäärä, uutuudenviehätys on kadonnut eikä Kantolan saaman julkisuus päätä huimaa. Heikko kilpailutilanne kuitenkin taannee jatkokauden. SDP:n neljäs paikka on vaaravyöhykkeessä. Sitä tavoittelevat tiukimmin viimeistä taistoaan käyvä Seppo Lehtinen ja piirin imagoltaan hyvä puheenjohtaja Mika Maaskola. Jälkimmäisen onnistunut kampanja voi pitää edellisen poissa eduskunnasta, ja taas suru sumentaa silmät Aurajoen rannoilla, tällä kertaa lopullisesti. Muun muassa Eeva-Johanna Eloranta saa aina paljon ääniä keränneeltä Marjaana Koskiselta sympatiaa, kun taas Virpa Puisto asettui yksiselitteisesti tukemaan Piia Eloa. Molempien äänimäärä on varmasti siedettävä, mutta rima taitaa olla liian korkealla. Listan musta heppa laukkaa Raisiosta, Janne Laulumaa voi nousta yllättävän korkealle. Neljän paikan pitäminen on mahdollista, lisäpaikat voi unohtaa.

Keskustan lista on kohtuullinen, joten toiveita paikkojen pysymisestä on. Timo Kaunisto ja Esko Kiviranta uusinevat paikkansa helposti, sen sijaan kellot voivat kilkattaa Mauri Salolle. Paimion kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja puolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko vaanivat paikkaa auringossa, jälkimmäisen kyky tuoda lisä-ääniä listalle lienee kuitenkin rajallinen, politrukki pistää yleensä oman puolueen äänet uusjakoon. Kolme paikkaa, muutokset kumpaankaan suuntaan ovat erittäin epätodennäköisiä.

Vihreillä on uusi tilanne kun Janina Andersson jättää vaalit väliin. Toinen edustaja, Ville Niinistö, saa vihreiden äänien lisäksi tukea yleisporvarillisesta liberaalisiivestä nakertaen näin Kokoomuksen pottia. Sijoitus Vihreiden listan ykkösenä on varma asia. Todennäköisestä toisesta paikasta kamppailevat ainakin Elina Rantanen ja kaksikielisten äänistä haaveileva Monika Antikainen. TYY:n aktiivien tukema Jukka Vornanen omaa lupaavan tulevaisuuden, mutta vielä näissä vaaleissa vain yksi nuori vihreä mies voi menestyä. That would be Ville Niinistö.

Vasemmistoliiton auringonlasku etenee V-S vaalipiirissä normaalia hitaammin. Peruskannatus on vankkaa tekoa ja nyt on tarjolla SDP:n vasemmistosiiven Marjaana Koskisen äänijäämistöstä lisätukea. Puolueen stallarisiipi (joo, sellainen tosiaan löytyy) ryhmittyy Jyrki Yrttiahon taakse, punavihreämpi siipi varmistaa Annika Lapintien jatkokauden. Ay-siiven vähemmän stallariväritteinen siipi yrittää pönkittää pääluottamusmies Jari Aallon kampanjaa, mutta ennusmerkit eivät ole hyvät. Kaksi paikkaa eikä muutoksia naamagalleriassa. Yo-kunta - aktiivi Elias Laitisen nimi kannattaa painaa mieliin, sikäli kun puolueella on tulevaisuutta on Laitinen otettava huomioon.

RKP on vaaliliitossa Keskustan kanssa, ja varmistavat omilla äänillään puheenjohtaja Wallinin läpimenon ja Keskustan kolmannen paikan. RKP:n suurin haaste on houkutella kaksi täyte-ehdokasta listalle, kun se on tehty onkin suurin ponnistus jo takana.

Perussuomalaisten nousu näkyy varmasti myös V-S vaalipiirissä. Mutta lienee selvää että tämä vaalipiiri on puolueelle poikkeuksellisen vaikea seuraavista syistä: A) puolueen ehdokaslista on heppoinen, Kike Elomaa ykkösehdokkaana ei ole varsinainen meriitti. B) Vaalipiirissä muuan Olavi Mäenpää haravoi persumielisten ääniä. C) Muutos 2011 on vahvimmillaan täällä, vaikkei läpimenosta voi haaveillakaan. Elomaan lisäksi kohukirkkoherra Torsti Äärelä ja imagotappiota valtuustokaudella kärsinyt Maria Lohela kamppailevat läpimenosta.

KD asettaa vaaleihin ihan katu-uskottavan listan, mutta ilman Sari Essayhia kilpailu on liian kovaa.

Vaalien lopputulos.

Kok 4-5
SDP 3-4
Keskusta 3
Vihreät 1-2
Vasemmistoliitto 2
RKP 1
Perussuomalaiset 1
Muut 0

SDP:n puoluekokous - rakkauden suurjuhla?

2010-06-04T03:47:00.000-07:00

SDP:n 42:n puoluekokous Joensuussa oli ja meni. Paljon oli tovereita koolla ja erittäin lämpimästi tunnelmaa on jälkeenpäin kuvattu. Tässä oma näkemykseni kokouksen tapahtumista ja tunnelmista.

Puoluejohdon valinta

Jutta ei saanut vastaehdokasta. Hänen kiitospuheensa oli jotain sellaista mitä muistellaan vielä pitkään. Lämmin, aito ja vilpitön. Sali oli sulaa vahaa hänen edessään ja moni aiemmin kriittisesti suhtautunut asennoitui Juttaan ihan uudella tavalla. On ilmeistä että Jutta viimeinkin on saanut homman hanskaansa, SDP on nyt saanut todellisen johtajan. Kaksi vuotta se kesti mutta Joensuussa ei kenellekään jäänyt epäselväksi kuka on pomo.

Varapuheenjohtajien valinta jätti kiviä kenkään. Ensin sali päätti että menettelytapavaliokunta tekee esityksen valittavista henkilöistä, sen jälkeen vaadittua 100 ääntä ei löytynyt jotta suhteellista vaalitapaa käytettäisiin. Jälkimmäisessä äänestyksessä Helsinki ja FSD jäivät yksin, Keski-Suomen piiri päätti jostain syystä ampua oman ehdokkaansa Susanna Huovisen mahdollisuudet puhki kannattamalla enemmistövaalitapaa. Huovinen nautti suurta kannatusta Helsingin piirissä ja liittokokouksen edistyksellisten voimien parissa, suhteellisessa vaalissa hän todennäköisesti olisi noussut kolmen joukkoon. Huovisen tapaus oli sen verran käsittämätön, että jo kokouspaikalla asioiden järjestelyyn kykenevät tahot sopivat että tähän asiaan palataan kahden vuoden kuluttua.

Puoluesihteerin valita sai suuren mediahuomion. Lopulta Mikael Jungner oli aivan ylivoimainen. Tämä oli aistittavissa jo edellisenä päivänä Jungnerin tukijoiden tilaisuudessa. Porukkaa oli hirmuisen paljon ja tunnelma luottavainen. Jungner edusti monelle toivoa paremmasta tulevaisuudesta, avoimesta ja suvaitsevaisesta kulttuurista. Jungner määritteli SDP:n rakkauden puolueeksi. Minulle se tarkoittaa puoluetta joka on suvaitsevainen, liberaali ja avarakatseinen. Usko siihen vain vankistui kun mm. Matti Putkonen haukkui puolueen uutta linjaa Iltalehdessä (2.6). Putkonen voi puhua viisaita ydinvoimasta, mutta puolueen tulevaisuuden ja menestyksen kannalta voi olla parempi että hän ei ole liian tyytyväinen puolueen imagoon ja ulkonäköön. On nimittäin sen verran voimakas menneen maailman katku hänen ympärillään.

Puoluevaltuuston puheenjohtajana jatkaa eduskuntaan ensi vaaleissa paluun tekevä Jouni Backman. Monien ihmetykseksi Johannes Koskisen nimi keikkui ehdokaslistalla pitkään, mutta hän vetäytyi ennen kuin sali pääsi valitsemaan Backmanin murskaavin numeroin.

Kokouksen linjaukset

Asiakysymyksissä ei erityisen suuria tunteita valloille päässyt. SDP kannattaa edelleen maksutonta päivähoitoa, tosin se vaati ihan puheenjohtajatason puuttumista valiokunnan työhön. Päihdeäitien pakkohoito on myös SDP:n agendalla, ehkä ensi kerralla puututaan sitten aborttioikeuteen? Energiapolitiikassa vastuullinen linja voitti selvästi, vaikka puhujapöntössä käytiinkin kiihkoilemassa kaikkea höpöhöpöä.

Erityisen mielenkiintoinen oli vääntö Heinäluoman maahanmuuttopoliittisen linjan ympärillä. Enemmistö salista oli hänen linjoillaan, mutta merkittävää oli että hänen oma piirinsä Helsinki oli vastarinnan moottori. Muuten hyvin epäyhtenäinen Helsinki yhdistyi tässä asiassa, mikä silminnähden ärsytti eduskuntaryhmän puheenjohtajaa.

Puoluekokouksen illanvietot

Tuttuun tapaan viini virtasi kun illat tummuivat. Niin kaupungin vastaanotto kuin viimeisen illan juhlaillallinenkin olivat onnistuneita. Ja kukapa ei muistaisi kun pj Urpilainen laulatti Taistojen tiellä iltajuhlassa. Salin tunnelma oli erikoinen, raavaat toverit pyyhkivät silmäkulmiaan. Tämä ehkä kruunasi Jutan onnistuneen puoluekokouksen , tuntui kuin koko sali eli noin 1200 ihmistä olisi ollut valmis kävelemään hänen perässä vaikka mereen sillä hetkellä. Vaikuttavaa.

Kokouspaikka ja –järjestelyt

Toverit Joensuussa olivat tehneet hyvää työtä, järjestelyistä ei moitittavaa löydy. Ruoka oli myös jopa yllättävän maukasta, sen sijaan (paikallinen?) tilaviini oli ihan syvältä. Areena oli kooltaan mittava, mutta noin muuten kokoustilat jättivät toivomisen varaa. Ryhmätilat olivat puutteelliset ja muutenkin oli kohtuullisen kolkkoa. Kasvanut puoluekokous asettaa tiloille omat vaatimuksensa, mutta tähän kannattaa kiinnittää huomiota tulevaisuudessa.

Jälkifiilis

Jälkifiilis on kyllä oikein hyvä. Puoluekokous oli nuorekas ja dynaamisen oloinen. Kun kaiken lisäksi puoluejohdolla on nyt selkeästi porukan tuki takanaan on kaikki mahdollista. Tätä ei muutama Helsingin piirin ankeuttaja muuksi muuta, vaikka perustaisivat leirin puhujapönttöön. Ylivoimainen enemmistö kokouksessa läsnä olleista lähti kotiinsa hyvillä mielin – SDP on iskussa taas.

Irakgate täällä taas

2010-01-25T09:59:00.000-08:00

Ilkan entinen päätoimittaja ja Keskustan taustapiru Kari Hokkanen vääntää historiaa uuteen uskoon Verkkouutisissa (24.1.2010): ” Hokkasen mielestä vuoden 2003 Irak-gate ei ole este Jäätteenmäen nousemiselle pääministeriksi. - Päinvastoin. Hänen ansiostaan Suomi ei joutunut Irakin sotaan. Siitä on syytä olla kiitollinen.”

Sillä lailla. Harvoin on paksumpaa sontaa julkisuudessa nähty, edes suurimmat Lipposvihaajat eivät ole näin paksua pajunköyttä kansalaisille syöttäneet. Olettaen että Hokkanen edelleen on tolkuissaan tietää hän varmasti puhuvansa palturia. Ilmeisesti kuitenkin yhtäkkiä ilmaantunut mahdollisuus saada oma suojatti takaisin vallankahvaan tuhoaa kyvyn edes alkeelliseen objektiivisuuteen.

Keskustan pj-kisa on saamassa surullisia muotoja. Kärkiehdokkaana maankuulu nipistelijä ja besserwisser Paavo Väyrynen, haastajana ympäripyöreiden latteuksien kantaemo Mari Kiviniemi, joka on historian heikoin maakunnista Helsinkiä valloittamaan lähetetty kepupoliitikko. Ei ihme että monet vilkuilevat Jäätteenmäen suuntaan. ”Lakeuden korppikotka” on ikuisesti Keskustan kentällä suosittu, mutta tulee huomata että hänen äänimääränsä EU-vaaleissa suorastaan romahti. Sääliääniä kun yleensä saadaan vain kerran.

Paula Lehtomäki jysäytti puolueensa suureen pulaan jättäessään pj-kisan muille. Kun vielä taustalla häärää Jarmo Korhonen voi tämän kevään aikana tapahtua mitä tahansa, ainakin jos Korhonen saa oman haastajan. Loka lentää jo nyt, miten mahtaa olla parin kuukauden päästä? Keskustan puoluekokous on sellainen sirkus että mikään ei yllätä, paitsi se että Korhonen menettäisi paikkansa puoluesihteerinä. Hän ja Väyrynen olisivat lyömätön yhdistelmä puoluejohdossa, siihen loppuisi vähäksi aikaa puolueen kaupunkilaistuminen, ei niin että se nyt muutenkaan päätä huimaisi. Kunnallisvaaleissa tuli takkiin mm. Helsingissä ja Turussa, vaikka läpilyönnistä jälleen kerran haaveiltiin. Kyllähän Helsingissä asuu ryhmä äänestäjiä jotka äänestävät ihan ketä tahansa Puolue haluaa, näkeehän sen Kivinimen äänisaalista, mutta siitä on pitkä matka edes toiseen paikkaan. Jäätteenmäki onnistui sellaisen 2003 vaaleissa hankkimaan, vetäen perässään Lempääläisen radiotoimittajan jonka poliittiset saavutukset ovat varsin maltilliset, noin korrektisti ilmaistuna. Vaalipiiri on sentään vaihtunut Pirkanmaahan.

Kilpailutilanteen ollessa heikko Anneli Jäätteenmäki voisi aidosti olla kilpailukykyinen ehdokas. Hokkanen aiheuttaa lähinnä vahinkoa, toivottavasti mahdollinen ehdokas itse onnistuu olemaan objektiivisempi Irakgaten suhteen.

Keskustalle voi aidosti toivoa mahdollisimman huonoa johtaja- ja muutakin onnea, se nimittäin on ainoa mahdollisuus SDP:lle nousta hallitusvastuuseen keväällä 2011. Ja se taas olisi ehdottoman välttämätöntä, muuten edessä voi olla todellinen taantuminen ja ajautuminen marginaalipuolueeksi.

Hallitukseen ilman Kokoomusta ja Keskustaa?

2009-08-03T04:42:00.000-07:00

Kansanedustaja Antti Kalliomäki oli viikonloppuna pitkästä aikaa paljon esillä. Ensin hän jäi ilman tulosta seiväshypyssä veteraanien mm-kisoissa Lahdessa, ja sitten hän visioi SDP:lle tulevaisuutta. Hallitusvastuuseen pitäisi päästä ilman kahta suurta porvaripuoluetta, nämä kun ovat peruuttamattomasti väärää mieltä mm. verokysymyksistä.

Kalliomäen kanssa voi olla samaa mieltä Kokoomuksen ja Keskustan veroharhailuista. Ruoan alv:n alentaminen on käsittämätön ratkaisu, joka varjostaa nykyistä hallitusta vielä pitkään. Muutenkin puolueiden veronäkemykset ovat sen kaltaisia, että maltillistakin vasemmistolaista hirvittää. Mutta että hallitukseen ilman kumpaakaan? Tarkastellaan tätä hiukan, kuviteltujen eduskuntavaalien kautta.

Vaalit 2011. Kokoomus pärjää edelleen hyvin, myös SDP onnistuu kohtalaisesti. Keskusta ottaa turpaansa oikein kunnolla. Vihreiden kasvu jatkuu ja Perussuomalaiset parantavat asemiaan. Vasemmistoliitto säilyttää asemansa, Kristillisdemokraattien hävitessä vaalit. Paikkajako on seuraava.

Kokoomus 52
SDP 49
Keskusta 45
Vasemmistoliitto 17
Vihreät 16
RKP 8
Perussuomalaiset 8
Kristillisdemokraatit 5

SDP lähtee rakentamaan hallitusta. Paavo Arhinmäki, Anni Sinnemäki, Stefan Wallin, Timo Soini ja Päivi Räsänen ovat vaikean valinnan edessä. Menevätkö he KAIKKI SDP:n ryhmähuoneen ovesta neuvottelemaan Jutta Urpilaisen johtamasta hallituksesta, vai lipeääkö joku Kokoomuksen ryhmähuoneeseen, jossa Jyrki Katainen ja Paula Lehtomäki odottavat kärsimättöminä…. Jaa-a, kyllä on tiukat paikat, miten mahtaa käydä?

Lehmät lentävät ja kaikki ryhmittyvät SDP:n johtaman hallitukseen. Paikkajako ministeriruletissa on seuraava:

SDP 5
Vasl. 3
Vihr 3
Perus. 2
RKP 2
Krist 2

Näin aloittaa työnsä Jutta Urpilaisen I hallitus. Vasemmistoliitto sanoo ei kaikelle, Vihreät keskittyvät vastustamaan ydinvoimaa ja kannattamaan töpselisähköä, Perussuomalaiset riehuvat kun maahanmuuttajat vievät työpaikat ja elävät sosiaaliturvan varassa, RKP talar bara svenska ja Kristillisdemokraatit tuovat Jeesuksen jokaiseen keskusteluun. Mutta hallitus on vankka ja koalition kannatus sen kuin nousee 2015 vaalien lähestyessä….

Jep jep ja liian jäykkä seiväs. Yhtälö on mahdoton, rakennelmassa ei ole päätä eikä häntää. Näin ollen jää vain 1 vaihtoehto, mikäli Kalliomäen superideaa halutaan edelleen pitää hengissä: SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät muodostavat blokin, joka on niin vahva että se pystyy muodostamaan hallituksen, korkeintaan Soinin tukemana. Punavihreän allianssin olisi silloin saatava yli 90 paikkaa eduskuntaan, mikä vaatii Kokoomuksen ja Keskustan todellista romahdusta vaaleissa. Lisäksi Paavo Arhinmäen johtama Vasemmistoliitto tuskin aikoo olla mikään vastuunkantaja tässä maassa, ja Vihreät viihtyvät vallan mainiosti suurten oikeistopuolueiden kyljessä. Rakenna siinä sitten allianssia, kun petikaverit ovat kyvyttömiä tai haluttomia.

Antti Kalliomäen visioima malli on menolippu ikuiseen oppositioon. SDP:n mahdollisuus nousta hallitusvastuuseen vaatii ilman muuta joko Kokoomuksen tai Keskustan osallistumista, mikään muu ei ole mahdollista Suomen poliittiset voimasuhteet ja puoluerakenne huomioiden.

Miksi siis kokenut poliitikko tällaisia visioi? Väistämättä tulee mieleen, että kyseessä on väsähtäneen politiikasta poistumassa olevan henkilön puhetta. Maailmankuva emopuolueen osalta on synkkä, valoa ei näy tunnelin päässä oikein millään.

Ehkä ei kuitenkaan kannattaisi jäähyväistyönään passittaa SDP:tä tielle josta ei ole paluuta.

Lomapäivän ratoksi, Antti Rantakangas

2009-07-14T04:34:00.000-07:00

Lomailu on mukavaa. Nyt vielä aamua piristivät Antit Rantakangas sekä Kaikkonen, jotka olivat ylen aamuohjelmassa kommentoimassa Keskustan rahasotkuja ja puoluesihteeri Jarmo Korhosen tekemisiä.

Rantakangas oli hulvaton veikko. Kysyi toimittaja mitä tahansa oli vastaus valmiina: "SDPn ja Kokoomuksen pitää avata vaalirahoituksensa" Kaikkosen tehtävä oli sitten siinä vieressä vaikuttaa jotenkin tolkulliselta, etteivät loputkin liberaalit citykannattajat jätä puoluetta. Rantakangas ei oikeastaan mitään moitittavaa löytänyt mistään, paitsi että kaikki tiedot olisi voinut julkaista jo vuosi sitten. En kyllä muista hänen silloin sellaista sanoneen missään, mutta ainahan se on hyvä olla jälkiviisas ja sälyttää pikkumokat Vanhasen & Korhosen niskoille.

Puoluejohtaja Vanhanen oli taas median mukaan loukkaantunut, kun on vihjailtu että Keskustan vaalirahoitus olisi jotenkin koplattu Kevan rahoihin. No jaa, kyllä tuo epäilys on tullut aika monelle mieleen, kun Keskustan soturi, KEVAn entinen toimitusjohtaja Markku Kauppinen, on hääräillyt eri kokouksissa. Silmiinpistävä sattuma(?) on, että NOVAn saama konsulttipalkkio Rovanimemen kelkkabisneksistä on lähes tismalleen sama kuin minkä yritys syyti vaalitukea (n. 250 000) euroa. Summa on pienehkölle, talouvaikeuksissa jo tuolloin olleelle, konsulttifirmalle suuri. Kyllä vähemmästäkin epäilykset heräävät, joten puoluejohtaja Vanhasen on ihan turha olla herkkähipiäinen.

Oma lukunsa on sitten KEVAn hallituksen puheenjohtajan Sampsa Katajan(kok) asema. Hän oli hyvin nopeasti pesemässä Markku Kauppista puhtaaksi kun kohu alkoi. Sittemmin on käynyt ilmi, että Kataja on aika lailla korviaan myöten tässä sopassa mukana. Olisikohan hänen aika vetää johtopäätöksiä? Ainakin tämän kykypuolueen nousevan tähden haarniskaan tuli nyt todella iso lommo.

Eurovaalikatastrofi Part II

2009-06-12T06:15:00.000-07:00

Kokoomus: 3 paikkaa, kannatusprosentti 23,2.

Kokoomuksen kimppakivaa kaikille ja ylipositiivinen lässytys naama virneessä kolahti osittain kiville. Kokoomus oli kuitenkin vaalien selkeästi suurin puolue, siltä osin onnistuminen on selvä. Mutta kukapa olisi uskonut että paikkaluku laskee yhdellä, ei ihme että Katainen & Tujunen näyttivät kireiltä tuloksen selvittyä.

Kokoomuksen ehdokaslista oli kohtuullisen laadukas, mutta supertähti puuttui. Ulkoministeri Stubb ilmestyi lähes jokaisen ehdokkaan mainokseen, mikä oli lähinnä ärsyttävää. Vaalitaiston loppumetreillä puolueen mopo karkasi käsistä, oli Kai Pöntisen temppuilu sitten puoluetoimiston juoni tai ei. Tämä yhdessä Ari Vatasen ilmastopoliittisen uusajattelun kanssa saattoi hyvinkin maksaa kokoomukselle neljännen paikan.

Keskusta: 3 paikkaa, kannatusprosentti 19,0

Keskusta herätteli kannattajiaan kovin ottein ja onnistui lykkäämään mustan pekan vasemmistolle. Puolue kuitenkin menetti paikan ja itse asiassa kannatusprosentti laski enemmän kuin SDP:llä. Anneli Jäätteenmäki menetti puolet edellisvaalien kannatuksestaan ja siinä samalla mureni Keskustan mahdollisuudet pitää asemansa.

Riikka Manner oli näiden vaalien komeetta. Todistajalausunnot itä-suomesta kertovat, että pitkä matka on stubbiksi vielä, mutta onhan se emopuolueella kunniaksi kun tämän kaltainen ehdokas saadaan läpi. Hannu Takkula on eräänlainen teflonmies, ympärillä ryskyy mutta Takkula sen kun porskuttaa.

Tosiasia kuitenkin on, että eurovaalit olivat yksi lenkki lisää Matti Vanhasen tappioketjussa. Seuraava toteutuessaan onkin sitten viimeinen niitti.

SDP: 2 paikkaa, kannatusprosentti 17,5.

Ilmassa ollut katastrofi toteutui. SDP teki sinänsä kohtuullisen onnistuneen kampanjan ja puolueen yleishenki oli hyvä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan epäonnistunutta ehdokasasettelua, matalaa äänestysprosenttia ja yleistä vastatuulta, kolmas paikka menetettiin n. 12 000 äänen marginaalilla.

Mitro Repo tuli, siunasi ja voitti. Äänimäärä on kova, vaikka hän ei välttämättä ihan kauheasti uusia äänestäjiä tuonutkaan. Moni puolueen vakituinen äänestäjä valitsi Mitron, kai sekin eräänlainen viesti on. Konkari Liisa Jaakonsaari teki hyvät vaalit, riemu oli Juttutuvan vaalivalvojaisissa katossa kun hän kiipesi lavalle. Totaalisia floppeja ei SDP:n listalla liiemmin ollut (paitsi yksi, joka haki näkyvyyttä hyökkäämällä omaa puoluetta vastaan), ja nähtävissä oli erityisesti Pilvi Torstin ja hänen tiiminsä kautta lupaus paremmasta tulevaisuudesta, uudesta SDP:stä.

Kuriositeettina mainittakoon, että viimeinkin SDP onnistui järjestämään kunnon vaalivalvojaiset Helsingissä. Tunnelmaa ja jännitystä riitti, kiitos sopivan tilan ja loistavan juontajan, heh…

PS+KD: 2 paikkaa, kannatusprosentti 14,0

Timo Soinin lupsakka tyyli osui ja upposi, vaikka äänimäärä jäikin vajaaksi hurjimmista spekulaatioista. Perussuomalaisten täysosuman kruunasi Halla-Ahon tukeman maahanmuuttajakriittisen Sampo Terhon nousu vaaliliiton varamieheksi, samalla sitten europarlamentti välttyy Veltto Virtasen pelleilyltä. Persut rokottivat mm. demareita rankasti, karvaperseäänestäjiä lappasi Soinin karisman perässä sankoin joukoin. Vaalien kiistaton voittaja – mutta mitähän puolue voitollaan tekee?

Kristillisdemokraatit iskivät kaikki panoksensa Sari Essayahin kohdalle ja saivatkin hänet kirkkaasti läpi. Todellinen riskiammatilainen olisi lähtenyt kahden kärjen taktiikalla liikenteeseen, kun oli nähtävissä että Perussuomalaiset ovat aika heikkoja Soinin jälkeen. Nyt näin ei tehty, ja tuloksena Essayah saa kaverikseen Sampo Terhon Perussuomalaisista, kun Soini palaa kotimaahan. Mutta muutamakin kristillisdemokraatti voi saada tästä hikan, ja omalta osaltaan tämä perustelee äänestäjille miksi vaaliliitot ovat aika kinkyä tavaraa.

Vihreät: 2 paikkaa, kannatusprosentti 12,4

Vahva ehdokasasettelu toi odotetun tuloksen ja Hassi sekä Hautala olivat odotetut läpimenijät. Puolueen mainonta oli onnistunut, vaikka ehdokkaiden henkilökohtaiset vaalibudjetit olivat maltilliset. Eurovaalit vahvistivat jälleen puolueen kuvaa naisten puolueena, edes Jyrki Kasvista ei ollut tätä mielikuvaa muuttamaan. Mihin olisikaan kyennyt Ville Niinistö?

Vihreät onnistuivat jälleen kerran, Kokoomuksen ohella, saamaan kannattajiaan uurnille. Puolueen imago on hyvä, satoi tai paistoi, vihreitä on kiva äänestää. Pitäähän ympäristön puolella olla ja luontoa suojella, nih…

RKP: 1 paikka, kannatusprosentti 6,1

Grattis. Kannattajia suorastaan kannettiin mökeistä uurnille, ja suomenkielisten heikko äänestysprosentti teki tehtävänsä: Carl ”komeetta” Haglund ylitti riman täpärästi. RKP:n ehdokasasettelu meni penkin alle, mutta puolue selvisi säikähdyksellä. Haglundin lisäksi värikäs ja sanavalmis kunnon oikeistolainen Björn Månsson tähtäsi tosissaan Brysseliin, kuten myös kunnon vasemmistolainen Nils Torvalds. Keskinäinen kamppailu oli tiukka. Rahaa oli takana runsaasti, vaikuttihan kyseessä olevan koko puolueen eloonjäämiskamppailu.

RKP oli vaalien suurin voittaja Timo Soinin ohella. Puolue osoitti voimansa tiukassa paikassa, ja itseluottamus on nyt huipussaan. Ihan kuin sitä muutenkaan olisi vähänlaisesti.

Vasemmistoliitto: 0 paikkaa, kannatusprosentti 5,9

Hyvää yötä. Täydellinen floppi ja paikka jäi haaveeksi. Esko Seppäsen myötä moni kannattajakin jäi eläkkeelle, eikä keskinkertainen ehdokasasettelu kyennyt katastrofilta pelastamaan. Puheenjohtaja Korhonen veti tästä jo johtopäätökset ja ilmoitti erostaan värikkäässä lehdistötilaisuudessa. Siinä saivat kyytiä niin puolueen eduskuntaryhmän änkyrät kuin euroänkyrä Seppänenkin, eikä tuleva puheenjohtaja Paavo Arhinmäkikään säästynyt piikittelyltä.

Vasemmistoliiton kampanja oli hajuton, väritön ja mauton. Kansanedustajista Tiusanen vielä floppasi oikein perusteellisesti, joka osaltaan vaikutti lopputulokseen. Vaaliliitto SDP:n kanssa olisi mahdollisesti vienyt Lapintien europarlamenttiin, ainakin se olisi tuonut vasemmistolle kolme paikkaa - ja RKP:lle ison itkun.

Eurovaalikatastrofi, part I

2009-06-10T07:40:00.000-07:00

EU-vaalien romahduksesta on syytä kirjoittaa vähintäin trilogi, aloitetaan vaikka ehdokasasettelusta ja sen merkityksestä lopputulokseen. Julkisuudessa on esitetty sekä fiksuja että käsittämättömiä arvoita mm. Mitro Revon ehdokkuuden merkityksestä lopputulokseen.

Jälkiviisaasti arvioituna SDP:n ehdokasasettelu kosahti aika perusteellisesti. Itä-Suomeen ei löytynyt tunnettua ehdokasta, jolloin Riitta Myllerin äänet katosivat Riikka Mantereelle (kesk) ja Tarja Cronbergille (vihr). Pirkanmaalla jäätiin pahasti jalkoihin ja Varsinais - Suomi jatkoi jo totuttua konttauslinjaansa EU-vaaleissa. Listalla oli liikaa pudonneita kansanedustajia ja alle 40-v. (nais)ehdokkaita. Raavaat, katu-uskottavat duunari(mies)ehdokkaat puuttuivat täysin. Tulee toki muistaa, ettei puolue tyhmyyttään asettanut nyt nähtyä listaa, ehdokkaiksi ei voi ketään nakittaa. Eikä voi puoluejohtoa syyttää siitäkään, että yksi ehdokas vääntää megatortut omaan pesään juuri vaalien kynnyksellä.

Julkkiehdokkaiden hankinnassa SDP onnistui hyvin. Jani Sievisen äänimäärä ei huima ollut, mutta pesi hän verrokkiehdokkaansa, Kokoomuksen Joona Puhakan, mennen tullen. Sievisestä kuullaan vielä, hänestä tulee kelpo ehdokas eduskuntavaaleihin 2011.

Mitro Repo on sitten oma lukunsa. Hänestä tuli ääniharava ja nyt jotkut harmittelevat hänen ottamistaan listalle, muutenhan läpi olisivat menneet Liisa Jaakonsaari ja Kimmo Kiljunen. Tarkastellaanpa hiukan tätä asiaa. Lienee turvallista olettaa, että Mitro Revon vaihtoehto ei ollut mikään megastara, jolloin SDP:n kannatus olisi asettunut 15% - 17% haarukkaan. Tällä olisi todellakin tullut 2 paikkaa, mutta auta armias mikä huuto olisi syntynyt kun olisi käynyt ilmi että Mitro olisi ollut halukas meidän ehdokkaaksi, mutta että hänet torjuttiin. Siinähän hukattiin kolmas paikka, nyt kyllä tuli tehtyä sellainen moka että vastuullisten tulee väistyä!!

Naurettavin analyysi löytyi vaalien jälkeisen maanantain Ilta-Sanomista, jossa poliittisen toimituksen esimies (sic) Mika Koskinen arveli että ilman Mitroa SDP:n kannatus olisi keikkunut 15% hujakoilla ja saaliina mahdollisesti vain 1 meppi. Koskinen on missiolla SDP:tä vastaan, mutta ehkä nyt kuitenkin 15% olisi riittänyt kahteen meppiin, jos kerran Vihreiden 12,5% siihen riitti. Ammattitaidottomuus on kurjaa katseltavaa, oli ammatti mikä tahansa.

Ehdokasasettelun epäonnistuminen oli ehkä suurin yksittäinen syy yhden paikan menetykseen EU-vaaleissa 2009.

Eurovaalikatastrofi part II käsittelee puolueiden menestymistä eurovaaleissa, ja ilmestyy perjantaina 12.6

Eurovaalikatastrofi part III käsittelee SDP:n tulevaisuutta ja ilmestyy tiistaina 16.6.

Anneli Jäätteenmäki linnaan?

2009-05-20T06:17:00.000-07:00

Vappuna Keskusta varasti huomion kun Matti Vanhanen linjasi Keskustan tarvitsevan naispuolisen presidenttiehdokkaan 2012 vaaleihin, ja Jarmo Korhonen tarkensi sitten pahimmat pelot todeksi: ehdokkaaksi ollaan nostamassa Anneli Jäätteenmäkeä. Kyseessä oli tietenkin ovela temppu millä haluttiin nostaa Jäätteenmäen ja siten Keskustan kannatusta eurovaaleissa. Jäätteenmäellä on lähes 150 000 ääntä puolustettavana viime vaaleista ja nyt näkymät ovat synkät.

Suhtaudutaan silti hetkeksi asiaan täydellä vakavuudella ja analysoidaan hiukan Jäätteenmäen poliittista lähihistoriaa ja mahdollista ehdokkuutta presidentinvaaleissa 2012.

Anneli Jäätteenmäki on tehnyt pitkän uran politiikassa. Uran kruunasi nousu pääministeriksi maalisvaalien 2003 jälkeen, jolloin hänen johtamansa Keskusta voitti niukasti mutta riittävästi SDP:n. Vaalitaistelu oli repivä ja osin jopa katkera, ”Jos olet Lipposen puolella, olet sodan puolella” – kaikui viesti vaalikentillä. Keskustaretoriikan mukaan Jäätteenmäki ja Keskusta olivat rauhan ja YK:n päätöslauselmien puolella. Kyseessä oli siis nurkan takana väijyvä Irakin sota, nuorempi Bush puhui joukkotuhoaseista ja valmistautui nujertamaan Saddamin lopullisesti.

Pääministeri Lipposta lyötiin kuin vierasta sikaa. Kuilua hänen ja presidentti Halosen välille yritettiin luoda kaikin keinoin, välittämättä siitä että tosiasiallisesti maan ulkopolitiikan osalta ei ollut erilinjaisuutta löydettävissä kuin hiuksia halkomalla: Suomi toivoi rauhanomaista ratkaisua ja että mahdollisen intervention tulisi tapahtua YK:n päätöslauselman kautta. Suomi olisi valmis osallistumaan mahdolliseen jälleenrakentamiseen, mikäli konflikti syntyy. Emme halunneet siviileille tarpeetonta kärsimystä.

On epävarmaa toiko vai veikö valittu taktiikka Keskustalle ääniä. Varmaa sen sijaan on, että oppositiojohtaja Jäätteenmäki juonitteli presidentti Halosen avustajan kanssa saadakseen salassa pidettävää tietoa, ja käytti sitä sitten surutta hyväkseen. Lisäksi on varmaa että Anneli Jäätteenmäki kadotti luottamuksensa eduskunnassa, lopulta jopa Keskustan eduskuntaryhmän keskuudessa. Näin ollen Suomen ensimmäisen naispääministerin kausi kesti vain 63 päivää ja päättyi häpeälliseen eroon.

Eurovaaleissa 2004 Anneli Jäätteenmäki oli ääniharava, saaden melkein 150 000 ääntä. Salaliittoteorioilla on aina kannattajansa ja vaalijärjestelmä ei mahdollista miinusääniä. Todellisempi arvio Jäätteenmäen kannatuksesta saadaan muutaman viikon kuluttua, sympatia- ja sääliäänet vähenevät varmasti. Läpimeno lienee varmaa mutta äänimäärän kehitys tuskin on suotuisa.

Toimin Paavo Lipposen eduskunta-avustajana Irakgaten aikana, niin ennen kuin jälkeenkin 2003 vaalien. Hoidin hänen saamaansa kansalaispalautetta ja näin läheltä mitä Keskustan harjoittama mustamaalaus sai aikaan. Toinen toistaan onnettomampi tapaus oli varma että Lipponen oli Bushin velipuoli tai ainakin kaukainen serkku. Vainoharhaista sontapalautetta tuli niin paljon, ettei siihen vastaaminen ollut mahdollista. Henkilöön käyvää haukkumista esiintyi päivittäin, ja ainakin moraalisesti sitä ruokki Jäätteenmäki ja Keskustan puoluetoimisto.

Näistä lähtökohdista Keskusta valmistelee Anneli Jäätteenmäen presidenttiehdokkuutta. Tulen tekemään omalta osaltani kaikkeni että SDP:n ehdokas on vaalien toisella kierroksella. Jos näin ei kuitenkaan käy, olen valmis perustamaan USA:n politiikan mallin mukaan ”Demarit Niinistön puolesta” pumpun.

Sen verran lähtemättömän vaikutuksen Anneli Jäätteenmäki on minuun vuosien varrella tehnyt.

JK: Kannattaa lukea Pekka Ervasti : Irakgate (2004)

Vaalianalyysi, kuis oikein käy?

2009-05-16T12:16:00.000-07:00

Listat ovat kiinni ja numerot jaettu. EU - vaaleihin on kolme viikkoa ja kampanjat ovat kohta täydessä vauhdissa. Kansaa kiinnostaa lähes nolla ja kukaan ei oikein osaa sanoa mikä euroteema nousisi poliittiselle agendalle. 7.6.2009 käydään todennäköisesti hyvin sisäpoliittiset vaalit, joilla kuitenkin voi olla kauaskantoiset seuraukset. Tässä hiukan lepopäivän ratoksi analyysia eri puolueiden tilanteesta.

Kokoomus Perinteinen euromenestyjä joutuu vaaleihin ilman Piia-Noora Kauppia ja Alexander Stubbia. Gallup-ykkösen kannatus on osoittanut hiipumisen merkkejä, mutta varsin hyvin onnistunut ehdokasasettelu lupaa hyvää. Rahaa on yllin kyllin niin puolueella kuin ehdokkaillakin, eikä mainonnan ammattimaisuus jää huomaamatta. Todennäköiset läpimenijät löytyvät ryhmästä Itälä, Pietikäinen, Korhola, Penttilä ja Vatanen. Ehdokasjoukon jokeri on Heikki Kauppi, jonka vetovoima on suuri arvoitus. 4 paikkaa

Keskusta Edellisten vaalien ääniharava Anneli Jäätteenmäki johtaa Keskustan puolustustaistelua. Lista on kohtuullisen laadukas, mutta yleinen vastatuuli ja Jäätteenmäen äänimäärän takuuvarma pudotus tekevät vaaleista vaikeat. Keskusta on vaarassa joutua väliinputoajaksi kun europolitiikan suuret, konservatiivit ja sosialistit, ottavat mittaa toisistaan. Läpimenijät löytyvät ryhmästä Jäätteenmäki, Härmälä, Takkula, Kaikkonen, Karjula. Ehdokasjoukon jokeri on Johanna Korhonen, joka tosin teki vaaleista itselleen vaikeat valitsemalla vanhoillisen Keskustan puolueekseen. 2-3 paikkaa

SDP Kaikki istuvat luopuvat, joten asetelma on haastava. Yleinen kannatus on hiljalleen nousussa, toisaalta ehdokasasettelu ei mennyt putkeen. Kannattajien äänestyslaiskuus voi aiheuttaa ikävän yllätyksen, tosin listalla on monta ehdokasta jotka voivat saada ihmisiä uurnille vaikeista lähtökohdista huolimatta. Läpimenjät löytyvät ryhmästä Jaakonsaari, Isä Mitro, Sievinen, Kiljunen, Taiveaho. Ehdokasjoukon jokeri on Pilvi Torsti, jonka kannatus nousee kuin makkaranmyynti kesällä. Riittääkö aika? 2-3 paikkaa

Vihreät Suhteessa laadukkain lista, Hassi saa painaa kovaa jos aikoo jatkaa Brysselissä. Vihreys nyt on aina vain niin pop, ja näissä vaaleissa kannattajien saaminen uurnille voi olla tavallista helpompaa. Vastavalittu puheenjohtaja Sinnemäki saa paljon ilmaista mediahuomiota ja ammattitaitoinen puoluesihteeri Laturi pyörittää vihreiden mittapuun mukaan laadukasta kampanjaa. Läpimenijät löytyvät ryhmästä Hautala, Cronberg, Hassi. Ehdokasjoukon jokeri on Jyrki Kasvi, jonka nettiarmeija voi nyt näyttää voimansa. 2 paikkaa

Ps/KD Missä Soini, siellä äänivyöry. Tosin Soininkin kilpeen on tullut lommoja, mutta se ei estä äänikuninkuutta näissä vaaleissa. Vaaliliittokumppani Kristillisdemokraatit keskittää kaiken mahdollisen Essayahin taakse, kärkiehdokkaiden takana molempien osapuolten tynnyrit kumisevat tyhjyyttään. Läpimenijät ovat Soini ja Essayah. Ehdokasjoukon jokeri on Sampo Terho, joka Halla-Ahon tuella voi tehdä hyvänkin tuloksen. 2 paikkaa

Vasemmistoliitto Esko Seppänen on poissa ja sen myötä ainoa paikka on vaarassa. Ehdokasasettelu meni jokseenkin penkin alle eikä Tiusasen saama julkisuus ainakaan asiaa auta. Tiukka ydinkannatus kuitenkin antaa toivoa, kunhan äänestysaktiivisuus ei vain nouse liian korkeaksi. Mahdollinen läpimenijä löytyy ryhmästä Lapintie ja Suokas. Ehdokasjoukon jokeri on demarifobiasta kärsivä Jussi Saramo, joka on auringonlaskun puolueen nouseva kyky.
0-1 paikkaa

RKP Håpsan, RKP:llä ehdokasasettelu kosahti oikein kunnolla. Kaksi- ja jopa suomenkielisiä ääniä olisi pakko saada, mutta tällä listalla se on nästan hopplöst. Yksikään kansanedustaja ei lähtenyt vaaleihin, onko ryhmässä usko jo mennyt? Rösta - Älä äänestä on nyt jos koskaan RKP:lle istuva parahdus, koska puolueen toivo lepää matalassa äänestysaktiivisuudessa suomenkielisten keskuudessa. Todennäköisesti vaali-ilta päättyy i gråt och gnäll, mutta listan kärjessä keikkunevat Haglund ja Storgårds. Jokeri on Björn Månsson, pitkän linjan journalisti on kerännyt näyttävän tukilistan. 0-1 paikkaa

Loppupäätelmä: Jos jaossa olisi 16 paikkaa olisi homma selvä. Mutta kun vain 13 ensimmäistä matkaa Brysseliin, on vaali-iltana luvassa pettymyksiä. Kokoomuksen, Vihreiden ja PS/KD:n paikat ovat paketissa, muilla riittää jännitettävää. Ryhmästä SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto ja RKP vain yksi viettää vaalivalvojaisia ilosta juopuen. Muut kolme kiskovat ilolientä synkissä tunnelmissa, hyvin synkissä.

Paavo Lipponen, pääsiäisen piristys

2009-04-10T03:14:00.000-07:00

Paavo Lipponen tulittaa täyslaidallisen Turun Sanomissa. Hän tietää itsekin provosoivansa kuten Turun Sanomien kolumnin otsikko kertoo, ja niinhän siinä käykin. Lipposen terävä kynä ja rohkeus tykittää näkemyksiään on omaa luokkaansa, siinä joku populistilässyttäjä tyyliin Soini on pelkkä oppipoika. Totta kai se on helpompaa tehdä kun ei enää ole politiikan keskiössä, mutta ei se sinänsä vähennä Lipposen arvoa mielipidevaikuttajana.

Lipponen on selkeästi aidon huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Energiapolitiikassa leikitään vihreitä piirileikkejä, uskotellaan homman hoituvan tuulimyllyillä ja hurskaalla uskolla. Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmällä aiotaan keinotekoisesti taata tuulivoiman kilpailukyky. Marginaalisen tuotannon tukemisen lasku on suuri ja sen maksavat veronmaksajat, tästä saamme maataloustukeen verrattavan tukiautomaatin. Asiasta voi lukea vaikka Loviisan Sanomien pääkirjoituksesta.

Lipponen on varmasti huolissaan myös siitä, että SDP erehtyy kopioimaan Ruotsin demareiden energiapoliittisen linjan. Siellä Mona Sahlinin johtama puolue on linnoittautunut Vasemmistopuolueen ja Vihreiden kanssa ydinvoimaa vastaan, demareiden ay-siiven ja monen muunkin järkytykseksi. Tämä tulee olemaan yksi keskeinen tekijä miksi voi ennustaa Ruotsin oikeistohallitukselle pitkää ikää, ikävä kyllä.

Lipposen huolen SDP:n tulevaisuudesta ymmärtää, kun hän on ollut puolueaktiivi lähes 50 vuotta. Sinä aikana hän on ehtinyt nähdä kaikenlaista, eikä SDP:n mielenmuutos esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien suhteen varmasti miellytä perinteistä parlamentaarisen demokratian kannattajaa. Kyseessä onkin uskomaton keikaus, todellinen harha-askel kansaa kosiskelevaan populismiin.

Lipponen tarttuu myös Sauli Niinistön puheisiin. Kerta toisensa jälkeen puhemies Niinistö linjaa istuvan hallituksen näkemyksiä vastaan. Niinistö käy presidentinvaaleja 2012 jo täyttä häkää, vaikka asiasta kysyttäessä jeesusteleekin silmät kirkkaina. Ainoa toinen selitys on nimittäin se, että Niinistö on täysin menettänyt uskonsa edustamansa puolueensa poliittiseen linjaan, minkä luulisi Jyrki Kataista huolettavan. Mutta ei, Katainen surffailee fantastisuutta hokien eteenpäin, joten ainoaksi selitykseksi jää Niinistön presidentinvaalikampanja 2012. Tähän pitäisi sitten tarttua, mutta kumman hampaattomasti media Niinistöä käsittelee.

Loistava kolumni jälleen Lipposelta, todellinen piristysruiske uutisköyhään pääsiäiseen

Vanhanen jälleen heikoilla jäillä

2009-03-15T13:07:00.000-07:00

Kukaan muu ei saa kiireistä (ja laiskaa) bloggaajaa niin äkäisenä näppäimistön kimppuun kuin pääministeri Matti Vanhanen. Tällä kertaa (sattuma) pääministeri päätti leikkiä kovaa poikaa kolmikannan kustannuksella, saatuaan herätyksen Rukan hangilla. Oijoi sentään, yleensä korkean paikan leirillä keksittävät superideat vaietaan visusti kuoliaaksi, mutta Vanhanen päätti toisin. Lopputulos on kaikkien tiedossa, Vanhanen vaikeutti entisestään asemaansa.

On silmiinpistävää kuinka kokoomus vetäytyi taustalle kun eläkeriita alkoi. Jyrki Katainen otti brunaa Egyptissä ja saapui sitten loppuvaiheessa sovittelemaan kiistaa. Ehtipä hän heti palattuaan lausumaan kaikki mahdolliset kliseet ja latteudet uutisissa, oli varmaan viestinnän ammattilaisilla keinot aika vähissä. Hallituskumppanin johtaja korviaan myöten nesteessä, ja oma puolue pahasti puun ja kuoren välissä. Mahtoi harmittaa kun Akava seisoi tiukasti samassa rintamassa SAK:n ja STTK:n kanssa, kokoomuksella kun kuitenkin on Akavassa ihan merkittävästi asemia. Mutta ay-mies tai nainen on ensisijaisesti juuri sitä ja vasta toissijaisesti puolueensa soturi. Se ainakin kävi kokoomukselle selväksi.

Laajalti on mietitty miten Vanhasen avustajakaarti ei hillinnyt häntä ajoissa. Voi tietenkin olla, että pääministeri oli sellaisella missiolla että mitään ei olisi ollut tehtävissä, mutta ilmeisesti pääministerin staabissa ei ole ketään työmarkkinamaailman ammattilasta. (Kataisen esikunnassa on JYTYn järjestöpäällikkö Ari Sauros, lisäksi puoluesihteeri Taru Tujunen ja Holmlundin erityisavustaja Kristiina Kokko osaavat nämä asiat). Keskustalla ei ole SAK:ssa mitään asemaa ja Akavassakin lähinnä marginaalisesti. STTK:ssa on muutama keskustalainen liittojohtaja, mutta kaikesta päätellen he eivät ole pääministeri Vanhasen lähipiirissä.

Sokea Reettakin näki että hallitus ei voi tehdä yksipuolisesti eläkeratkaisuja, jollei sitten halua saada koko palkansaajaliikettä (EK:n hiljaisella siunauksella) vastaansa. Tämän unohtaminen maksoi Vanhaselle paljon. Keskustan kannatus alitti 19% kun taas SDP:n kannatus nousi selvästi. Vaikutus voi olla lyhytaikainen, mutta eräät muut seuraukset eivät: SDP sai aivan uutta itseluottamusta ja koko palkansaajaliike muistaa varmasti pitkään Vanhaseen henkilöityvän eläkeriidan.

Pääministerin (harhaiset) visiot

2009-02-15T10:06:00.000-08:00

Päivän (15.2.) Hesarissa pääministeri Matti Vanhanen visio Suomea vuonna 2019. Artikkelissa on yhtä sun toista toiveiden tynnyristä nostettua ideaa (mm. 40% energiasta on uusiutuvaa energiaa), mutta suurin huomio kiinnittyy pääministerin näkemykseen omasta tulevaisuudestaan - Matti Vanhanen lopettelee 2019 neljättä kauttaan pääministerinä. Jeah, right, ja lehmät lentävät.

Matti Vanhanen nousi pääministeriksi kun Anneli Jäätteenmäen poliittinen uskottavuus katosi. Sen jälkeen Vanhanen on kontannut vaaleista toiseen, milloin vähemmän (eduskuntavaalit 2007), milloin enemmän (presidentinvaalit 2006, kunnallisvaalit 2008). Tällä hetkellä Keskustan kannatus matelee (SDP:n tavoin) 20% viivalla, mikä lupaa roimaa tappiota eu-vaaleissa 2009. Keskustan ehdokasasettelu ei suuria lupaa ja Jäätteenmäenkin sääliäänet vähenevät runsaasti. Näin ollen puolue menettää paikan ja Vanhasen tappioputki jatkuu.

Näistä lähtökohdista Matti Vanhanen kuvittelee menestyvänsä eduskuntavaaleissa 2011 niin hyvin, että voisi jatkaa pääministerinä. Kaltaiseni politiikkaa hiukan seuraava ihmettelee miten se olisi mahdollista. Vaihtoehtoja lienee kaksi: 1) Keskusta on suurin puolue 2) Muut puolueet heltyvät Vanhaselle ja nostavat hänet pääministeriksi vaikka Keskusta ei ole suurin puolue.

Mikään ei viittaa siihen että Keskusta olisi eduskuntavaalien suurin puolue. Kokoomus on valovuoden edellä ja on epävarmaa pysyvätkö edes sosialidemokraatit selän takana. Keskusta on tahmeassa kunnossa eikä mikään viittaa trendin kääntymiseen, vaikka vaaleihin on vielä aikaa. Soini syö kannatusta ja äänestäjien kyllästyminen pääministeriinsä on ilmeistä. Voisi varsin turvallisin mielin luvata tarjoavansa Matti Vanhaselle ison lasin omenamehua Nurmijärjen ABC:llä, mikäli hän jotenkin onnistuu katkaisemaan tappiotrendinsä eduskuntavaaleissa 2011.

Vanhanen voi tietenkin myös kuvitella olevansa niin erinomainen pääministeri, että hänen halutaan tehtävässään jatkavan vaalituloksesta riippumatta. Todellisuudesta voi vieraantua monella tapaa, mutta ei edes Matti Vanhasen luulisi kuvittelevan Jyrki Kataisen väistävän mikäli Kokoomus on vaalien jälkeen suurin puolue. On myös epätodennäköistä, että muut puolueet eivät kykenisi sopimaan hallitusyhteistyöstä ilman Nurmijärven suuren miehen panosta.

Sinipunaa pukkaa 2011 ja sitä myöten Matti Vanhasen ura politiikan huipulla päättyy.

Säälittävää, Ilta-Sanomat

2009-01-03T04:03:00.000-08:00

Noin 25 vuoden ajan olen lukenut molemmat iltapäivälehdet joka päivä. Pitkiäkin matkoja on ajettu kun lehtinarkomania ei anna armoa. Kautta vuosien olen pitänyt Ilta-Sanomia (IS) laadukkaampana lehtenä kuin Iltalehteä (IL), mutta viime päivinä käsitys on alkanut muuttua. Itse asiassa muutos on alkanut jo aikaisemmin, mutta siitä lopuksi.

Iltalehti oli saanut houkuteltua SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ”glamourkissakuviin”. Kuvat julkaistiin lehden uudenvuoden numerossa. Kuvat olivat tyylikkäitä (verkkosukat tosin tulisi kieltää direktiivillä) ja Jutta linjasi mm. synkkenevästä taloustilanteesta ja SDP:n tulevaisuudesta. Lehteä lukiessa kävi mielessä että mitäköhän IS:n likasankojournalismi tähän keksii. Vastaus tähän saatiin perjantaina ja tänään lauantaina.

IS aloittaa soittamalla SDP:n pahan ilman linnulle, Arja Alholle, joka linjaa mm. seuraavaa: ”Politiikan toimintakenttä on jossain muualla kuin kristallilamppujen tai verkkosukkien maailmassa”. Itsekin samanhenkisissä kuvissa 1998 esiintynyt Alho jatkaa toiveita herättävästi: ”Jos SDP haluaa tulla tunnetuksi glamourin ja verkkosukkien kautta, niin se ei ole työväenpuolue, jossa minä haluan olla”. Sillä lailla, näin on likasanko saatu kaadettua puoluejohtajan niskaan ja esitetty peitelty uhkaus, jonka toteutumista moni lähinnä toivoo.

Kommenttina toimittaja Ulla Appelsin jeesustelee mm. seuraavaa: ”Millaista viestiä bileasuissa poseeraava Urpilainen tarjoaa demariäänestäjille, joista yhä useampaa uhkaavat potkut töistä? Verkkosukista on aika vähän apua Voikkaan paperitehtaan raunioille.” Harvinaisen typerää tekstiä, ja asetelma on selkeä: IS on kaivanut nurkasta keskinkertaisen nobody-toimittajan, jonka tehtävänä on paatoksellisesti paheksua Urpilaisen kuvia.

Tänään lauantaina IS lyö lisää löylyä pesään. Toimittaja Tuomas Manninen leikkii epäammattimaista hevosenleikkiä puoluejohdon avustajan Arto J. Virtasen kanssa, ja ryydittää mautonta juttuaan kommentoimalla mm. seuraavasti: ”Kysymys Niksi-Pirkalle: Mitä voi SDP tehdä verkkosukkahousuille, jos kirppu puree SDP:n kansanedustajaa? Tehdään niistä pyydys, mutta harkitkaa tarkkaan silmäkokoa. SDP:n vaihtoehto taitaa olla entistä epäselvempi.”

Sattumalta päivän lehteen on päätynyt myös mielipidekirjoitus, jossa Urpilaista haukutaan oikein kunnolla, nimettömänä tietysti.

Ilta-Sanomien politiikan toimituksen rappio kulminoituu hetkeen kun kokenut ja arvostettu Timo J. Anttila jätti lehden. Hän oli toiminut politiikan toimituksen esimiehenä nauttien laajaa arvostusta poliittisella kentällä. Lehdestä muistetaan toinenkin oman alansa valioyksilö, Kari Valtonen. Heidän lähtönsä jälkeen Eija Kallioniemi on ainoa jäljellä oleva politiikasta ymmärtävä toimittaja, muut keskittyvät pääsääntöisesti yllä mainitun tyyppiseen roskaan.

Nuori, kaunis nainen puoluejohtajana on kerta kaikkiaan liikaa monelle kyyniselle toimittajalle. Pitää päästä pätemään ja osoittamaan kynällä, miten huono valinta on tullutkaan tehtyä. Keinoista ei niin väliä, kunhan päästään rappaamaan.

Ilta-Sanomat on vajonnut käsittämättömän syvälle rappiojournalismin syövereihin. Kyseinen lehti tulisi jättää omaan arvoonsa kunnes se sieltä nousee.

PS: On a happier notice, IS kertoi myös puhemies Niinistön ja kokoomuksen viestintäpäällikön Jenni Haukion menevän naimisiin tänään. Jenni on vanha tuttu P-klubista, jonka vuosijuhlien juhlapuhujana Sauli Niinistö oli 1997, kun itse olin P-klubin pj. Suomi on pieni maa.

Lämpimät onnittelut!

Ja valituiksi tulivat....

2008-11-23T03:20:00.000-08:00

SDP:n Helsingin piirin piirikokous oli ja meni. Mustia hevosia ei ilmaantunut Paasitorniin, joten valinnat tehtiin etukäteen tiedossa olleiden ehdokkaiden välillä. Kokouksessa käsiteltiin luonnollisesti myös asiakysymyksiä, mutta pääosin huomio keskittyi henkilövalintoihin - vähemmän yllättävästi.

Piirin puheenjohtajan tehtävistä taisteltiin jälleen tiukasti. Risto Kolanen voitti Ulpu Iivarin äänin 66-56, joten seuraavat kaksi vuotta piiriä vetää Kolanen. On kuitenkin selvää, että jatkossakaan puhenjohtajan asema Helsingin piirissä ei ole sementtiin valettu. Jos homma ei hoidu odotusten mukaan palataan asiaan varmasti 2010. Sen verran paljon itsenäisiä ajattelijoita piirikokousväestä löytyy, eikä tyytyväisyys tämän syksyn ehdokasvaihtoehtoihin ollut välttämättä kovin laajaa. Varsinkin nuoremman polven ehdokasta kaivattiin.

1. varapuheenjohtajaa valittaessa piiriväki pääsikin sitten äänestämään nuoremman polven ehdokasta. Heta oli ylivoimainen, saaden kolmen ehdokkaan kisassa n. 56% äänistä. Kokenut piiri- ja ay-jyrä Jouko Malinen valittiin sitten selkein luvuin 2. varapuheenjohtajaksi.

Piirihallitusäänestyksen 4 eniten ääntä saanutta ehdokasta olivat nuoria. Erityisesti minua miellytti että Anna "Mäppis" Mäenpää oli ääniharava. Hän esiintyi piirikokouksessa rohkeasti ja fiksusti, ja on muutenkin tasapainoinen ja vastuullinen ihminen. Ilahduttavaa oli myös Antti Hytin nousu piirihallitukseen. Hiukan keskimääräistä hiljaisempana toimijana hän välillä jää varjoon, vaikka älliä ja osaamista on yllin kyllin. Piirikokousväki tämän hoksasi ja äänimäärä oli hieno.

Piirikokouksen henki oli hyvä. Omia ehdokkaita tuettiin intohimoisesti, mutta ylilyönneiltä ja muilta inhottavuuksilta vältyttiin. Poliittisen tilannekatsauksen piti SDP:n 1. varapuheenjohtaja Ilkka Kantola. Puhetta kehuttiin kovasti, eikä syyttä. Miehelle on kyllä puhumisen lahja annettu, ja sisältökin oli harkittu ja hyvin muotoiltu.

Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vuonna 2009 TUSsin sotureita on piirikokouksessa 4, kun jäsenmäärä on kehittynyt niin suotuisasti. Ja vuodeksi 2010 tavoite voisi olla 5, kun määräytymisperuste jatkossa on 20 maksavaa jäsentä/1 piirikokousedustaja.

Quo Vadis, SDP:n Helsingin piiri?

2008-11-17T04:42:00.000-08:00

SDP:n Helsingin piiri kokoontuu murheellisten kunnallisvaalien jälkeen syyskokoukseensa 22.11. Asiakysymykset jäävät tällä kertaa sivualalle, nyt jännätään henkilövalintoja koko rahan edestä. Piirin puheenjohtaja Kari Piimies väistynee suosiolla, sen sijaan ehdokkaina ovat Risto Kolanen sekä Ulpu Iivari.

Olen pitkään pohtinut puheenjohtajalta vaadittavia kriteerejä. Suosikkini olisivat olleet Osku Pajamäki tai Heli Puura. Toissijaisesti olisin nähnyt piirin johdossa selkeän tulevaisuuden nimen, joita olisi ollut tarjolla muutama. Mutta ehdokkaiksi valikoituivat kuitenkin Kolanen ja Iivari, joista taidan äänestää jälkimmäistä. Iivarissa on potkua edelleen, ja hän on esimerkiksi median parissa hyvin tunnettu. Lisäksi olen oppinut tuntemaan hänet fiksuna ja yhteistyökykyisenä demarina, jolla on myös huumorintajua.

TUSsilla on oma ehdokas piirin varapuheenjohtajaksi. Heta Välimäki on yksi piirin tulevaisuuden nimistä, ja varapuheenjohtajuus istuisi hänelle hyvin. Nuorisoliiton johtaminen jo kolmatta vuotta on tuonut tullessaan paljon osaamista, samoin kolmivuotinen kausi piirihallituksessa. Toivottavasti kokousväki uskaltaa luottaa uuteen sukupolveen, nyt jos koskaan se on välttämätöntä.

Helsingin piirin on kerta kaikkiaan ryhdistäydyttävä. Edelliset kunnallisvaalit menivät päin prinkkalaa, mutta vaaleja tulee lisää. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen toiminta mahdollistaa uuden nousun, ei peliä vielä ole pelattu. Helsingin ehdokaslistalla oli runsaasti nuoria tai ainakin nuorehkoja ehdokkaita, mikä antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Hetan lisäksi Mirka Oksa ja Elina Aaltio keräsivät lupaavan äänimäärän kunnallisvaaleissa. Tämän on näyttävä piirijohtoa valittaessa sekä lautakuntapaikkoja jaettaessa.

Torjuntavoitto, tappio, murskatappio, ...?

2008-10-29T00:28:00.000-07:00

Julkisessa keskustelussa on varsin pilkalliseenkin sävyyn arvosteltu SDP:n puoluejohdon käyttämää termiä "torjuntavoitto" kunnallisvaalien tuloksesta. Termin käytölle on kuitenkin olemassa valtakunnallisella tasolla ihan kohtuulliset perusteet, koska kannatuksen lasku saatiin jokseenkin pysäytettyä (vrt eduskuntavaalit 2007) ja ennen kaikkea koska Keskusta jäi selän taakse. Siellä sun täällä pärjättiin myös ihan mukavasti, SDP on suurin puolue mm. Salossa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa. Kyseiset kaupungit ovat kuntaliitosalueita ja kokoomus & keskusta tekivät kaikkensa ollakseen suurimpia siellä. Eivät onnistuneet, joten torjuntavoitto on ihan kelpo määritelmä sielläkin.

Tappioita kärsittiin monessa paikassa. SDP:n kannatus väheni jonkin verran, mutta mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut. Esimerkkejä tästä vaikka Rovaniemi, Pori sekä Porvoo. Näiden kuntien tulokset mahtuvat satunnaisvaihteluiden piiriin, tulokset olisivat voineet olla saman näköiset vaikka SDP:n kokonaiskannatus oli ollut pari prosenttia korkeammallakin tasolla. Tappiota tuli, mutta sen suurempiin surujuhliin ei ole aihetta tai tarvetta.

Murskatappio kärsittiin mm. pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Vantaan ja Espoon tulokset eivät ole kaunista katseltavaa. Yhteensä näissä kaupungeissa menetettiin 12 paikkaa. Tämän lisäksi vihreät menivät ohi Helsingissä ja Espoossa sekä Kokoomus Vantaalla. Kuriositeettina mainittakoon, että Peruussuomalaiset ovat vain kahden paikan päässä SDP:sta Espoossa. Pääkaupunkiseudun demareilla on paljon mietittävää. Tarvitaan uusia ideoita, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista politiikkaa - sekä henkilövaihdoksia. Nuoria tai nuorehkoja tulevaisuuden tekijöitä on nostettava keskeisiin tehtäviin lautakuntapaikkoja jaettaessa, kunnallisjärjestöjä on uudistettava ja Helsingin osalta piirin johto tulee vaihtaa.

Synkkää on, hyvin synkkää. Mutta hei, kyllä me jossakin voitimme vaalit. Esimerkiksi Ruotsinpyhtäällä, Forssassa, Nastolassa ja Kittilässä SDP yksiselitteisesti menestyi edellisvaaleja paremmin. Kyseisten ja eräiden muidenkin paikkakuntien demarit voivat läiskiä toisiaan olalle oikein kunnolla. He marssivat vastavirtaan vaaleissa joissa SDP otti turpaansa varsin perusteellisesti.

Erkki Tuomioja - totuuden torvi

2008-10-27T08:25:00.000-07:00

Tuomiojan Erkki päätti kertoa näkemyksiään vaalitappion syistä blogissaan. Tuomiojahan osallistui ansiokkaasti taisteluun SDP:n riveissä näissä kunnallisvaaleissa. Tietäen SDP:n hankalan tilanteen Helsingissä ja oman kykynsä saada ääniä hän kävi ankaran vaalitaistelun ja toi listalle...... hetkinen, missäs Ekin sijoitus nyt onkaan..... Mitä?? Eikö hän ollutkaan ehdolla?? Ai niin, hänhän oli vielä äsken, yli 15 vuotta sitten, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Eihän nyt niin läheisen virkamieskokemuksen vuoksi voi lähteä puoluettaan auttamaan hädän hetkellä, eihän....?

Oman pesän likaaminen on maailman helpoin asia. Sillä saa julkisuutta ja pystyy asettumaan jalustalle suhteessa muihin: "Kyllä minä olisin tehnyt tämän paremmin" Tuomioja saattaa todellakin kuvitella, että hän olisi johtanut SDP:n hienoon vaalivoittoon eilen. Mutta sillä ei ole merkitystä. Puoluekokous ei häntä SDP:n johtoon halunnut, tälläkään kertaa.

Demokratiaan kuuluu että kaikkea, myös puoluejohtoa, saa arvostella. Mutta se ei kuitenkaan välttämättä tee siitä järkevää. En millään voi hyväksyä, että katsomosankari odottaa vaaleista vuorokauden ja hyökkää sitten puoluejohdon kimppuun - antaen samalla medialle ammuksia. Medialle, joka iloisesti rouskuttaa Keskustan vaalitappiota ja pesee heidän likapyykkiään.

Helsingin vaalitulos, osittain kiitos Tuomiojan, oli surkea. Listalla oli kuitenkin paljon nuoria ehdokkaita, jotka saivat kivasti kannatusta. Siellä piilee SDP:n tulevaisuus Helsingissä ja siitä on pidettävä huolta.

Ja miten kävikään....

2008-10-27T03:57:00.000-07:00

...huonosti. Tässä tulos:

1. Yleiskannatus - onnistuuko SDP välttämään kolmannen sijan?

Tämä onnistui hyvin, kiitos Keskustan surkean tuloksen. Jos hyvin käy niin eilen muurattiin tulevan sinipunahallituksen peruskivi.

2. Pysyykö SDP Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena?

Ei pysynyt, ei ollut edes lähellä. Helsingin -5 on musertava lopputulos, olisi kuvitellut piirijohdon ilmoittavan erostaan jo eilen vaalivalvojaisissa.

3. Onko SDP vaalien jälkeen Vantaan suurin puolue?

Ei ole. Vantaa on osa pääkaupunkiseudun romahdusta.

4. Miten menestyy Heta Välimäki Helsingissä?

511 ääntä ja varavaltuutetuksi. Tietynlainen pettymys, mutta tarkempi analyysi kertoo jotain muutakin. Askelmerkit kohti eduskuntavaaleja 2011 ja kunnallisvaaleja 2012 ovat kohdallaan.

5. Meneekö Petja Raaska läpi Turussa?

Ei mennyt. Helsingistä käsin on vaikea sanoa Turun tunnelmia, mutta 170 ääntä lienee ollut pettymys.

Ihan oman fiiliksen vuoksi, tässä muutama pilkahdus ilosta, kytkeytyen nuoruusvuosiin.

* Vanha kotikuntani Ruotsinpyhtää: SDP +1. Eräät linnakkeet pitävät pintansa tiukassakin paikassa.

* Synnyinkuntani ja vanhempieni nykyinen kotikunta Loviisa meni päin takapuolta ( SDP -3), mutta vanha kunnon Bo Lindfors teki siellä paluun valtuustoon. Sillä lailla, way to go Bosse!

* Entinen Loviisalainen valtuutettu Sorella Silvala teki paluun kunnallispolitikkaan, nyt Pyhtäällä. SDP kärsi tuntuvan tappion, mutta ryhmä sai laatua riveihinsä Sorellan myötä.

Laajempi analyysi saa jäädä hiukan myöhäisemmäksi, nyt täytyy vielä sulatella tulosta ja toipua tappiosta.

Kunnallisvaalit 2008 - oikeiston riemuvoitto?

2008-10-24T09:16:00.000-07:00

Kunnallisvaalien tulos on selvillä kahden vuorokauden kuluttua. Viimeisimmät mielipidetiedustelut ennustavat kokoomuksen voittavan selvästi, jopa ylivoimaisesti. Keskusta olisi yhtä selkeä kakkonen ja SDP kolmonen, jopa alle 20% jäävällä vaalituloksella. Toteutuessaan tulos olisi vasemmistolle historiallisen huono, kun Vasemmistoliitonkin suunta olisi laskeva.

Lienee turvallista arvioida, että sunnuntaina Suomessa ei puhaltele vasemmistopuhuri. Siedettävän torjuntavoitonkin saavuttaminen on työn ja tuskan takana, eivätkä luvatut sääolosuhteet näkymiä paranna. Syysmyrskyn sattuessa kohdalle kokoomuksen kannattajien äänestysvarmuus korostuu. SDP ja vihreät taas saavat seurata voimattomina sivusta, miten potentiaaliset kannattajat jäävät kotiin.

Ennen vaaleja ei viitsi sen syvemmin analysoida mahdollisen tappion syytä, sen aika on myöhemmin. Minä seuraan vaali-iltana seuravia asioita tuloslaskennan edetessä:

1. Yleiskannatus - onnistuuko SDP välttämään kolmannen sijan?
2. Pysyykö SDP Helsingissä toiseksi suurimpana puolueena?
3. Onko SDP vaalien jälkeen Vantaan suurin puolue?
4. Miten menestyy Heta Välimäki Helsingissä?
5. Meneekö Petja Raaska läpi Turussa?

Cast your votes...

2008-10-15T08:22:00.000-07:00

Kanadassa New Democratic Party (NDP) menestyi eilisissä parlamenttivaaleissa kohtuullisen hyvin, voittaen useita lisäpaikkoja. Se vei muistot syksyyn 1988, kun vietin vuoden vaihto-oppilaana Yukonissa. Maassa käytiin silloinkin vaaleja, ja legendaarinen NDP:n puheenjohtaja Ed Broadbent vieraili territoriossa. Sali oli tupaten täynnä, Ed heitti pikkutakin pois ja kääri hihansa, ja mahtavan puhujan tulisieluinen puhe alkoi... puheen lopuksi koko sali huusi kurkku suorana kannatustaan NDP:lle, joka on niin lähellä demaripuoluetta kuin mitä Pohjois-Amerikassa on mahdollista.

Suomessakin suunnataan uurnille. Kovasti toivon Hetan menestyvän Helsingissä, numero on 872. SDP tarvitsee nuoria, raikkaita menestyjiä vaaleissa. Puolueen imago ei edelleenkään ole kaksinen, valtuustoihin olisi saatava uusia kasvoja. Näissä vaaleissa olisi mahdollisuus näpäyttää oikeistoa - siellä on jo pitkään riemuittu vasemmiston ongelmille. Nyt äänestäjillä on mahdollisuus kertoa mielipiteensä, tarvitaanko SDP:tä ja sen edustamia arvoja ja asenteita tässä maassa?

Miten kävi Ed Broadbentin? Hän luopui NDP:n puheenjohtajuudesta 1989, johdettuaan puoluetta 15 vuotta. Hän poistui politiikasta takavasemmalle.... tehdäkseen paluun vaaleissa 2004! Silloin hän kukisti istuvan pääministerin läheisen liittolaisen itselleen aivan uudessa vaalipiirissä, Ottawa Centressä. Vaalipiirin alueella sijaitsee mm. Kanadan parlamentti. Broadbent istui parlamentissa yhden kauden, luopuen sitten vapaaehtoisesti ollakseen vakavasti sairaan vaimonsa tukena.

On of the greatest political personalities in Canada left the building.

Kuolemansuudelmia tarjolla...

2008-10-12T00:29:00.000-07:00

Oppinut ystäväni Pete Mustakallio pohtii mielenkiintoisia täällä. Itsekin olen pohtinut omaa äänestyskäyttäytymistäni eri puolueiden osalta. Käynpä siis läpi Turun ja Helsingin suosikit.

Turku:

Äänestän vaaleissa Petjaa. SDP:n listalla olisi monta muutakin helposti äänestettävää ehdokasta, mutta Petja nyt joka tapauksessa on valintani. Kaupungin suurimman puolueen Kokoomuksen ehdokkaista ääneni saisi Minna Arve. Olen tuntenut Minnan vuodesta 1995 ja aina suhtautunut häneen myönteisesti. Ajatus Keskustan äänestämisestä edes teoriassa on lähinnä huvittava, mutta nostetaan kuitenkin Karoliina Luukkainen suosikiksi. Hän on taistelutoverini P-klubista, jolla on enemmän potkua kuin useimmilla. Karolla ei näy olevan vaalisivuja, too bad. Vihreistä voisi äänestää Elina Rantasta. Hän on hyvässä maineessa oleva sympaattinen kunnallispoliitikko, joten saakoon hän kuolemansuudelman täältä. Vasemmistoliitossa on kaikenlaista kummallista ehdolla, mutta ääneni saisi Turja Lehtonen. Hän on vakaa ammattiyhdistysmies, jolla myös huumorintajua ja kykyä nauraa itselleen ja edustamalleen viiteryhmälle.

Helsinki:

Demareista ääneni saisi ilman muuta Heta Välimäki. Hän on harvinaisen tasapainoinen ja täysipäinen politiikan ammattilainen, jolla myös rohkeutta olla oma itsensä tiukoissakin tilanteissa. Kokoomuksen ehdokkaista suosikkini on Kristiina Kokko. Hän on niin ystävänä kuin yhteistyökumppaninakin luotettava tapaus, ja olemmehan me syksyllä 2002 SONKin ja Tuhatkunnan puheenjohtajina vaatineet sinipunayhteistyön jatkamista myös 2003 eduskuntavaalien jälkeen. Näin ei käynyt, mutta ehkä taas 2011 jälkeen.... Keskusta on jälleen kerran haastava pala, ja kaiken huipuksi Riina Nevamäki puuttuu listalta. Siinä tapauksessa valintani on Jukka Ihanus, pääministerin ykkösavustaja. Hän on tolkun mies, se riittää tässä kisassa ykkössijalle. Vihreiden listan kirkkain helmi on Johanna Sumuvuori, joka on käynyt tutuksi vuosien varrella.

Mielipidetutkimusten mukaan kolme suurinta puoluetta kamppailevat hyvin tasaisesti suurimman puolueen asemasta. Mutta SDP:n kannatus on silloinkin parisen prosenttia vuoden 2004 vaaleja jäljessä. Näin ollen ei ole kummallista, että valtuustopaikkojen menetyksiä ennustetaan niin Turussa, Helsingissä kuin Vantaallakin. Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa edesvaikuttaa toisenlaisen lopputuloksen syntymiseen.

Kunnallisvaalit ja EU-vaalien ehdokasasettelu

2008-08-31T08:32:00.000-07:00

Syksyn kunnallisvaaleissa saadaan SDP:n uudelle puoluejohdolle välitodistus. Ensimmäinen sellainen, koska mielipidemittaukset keskellä kesää eivät paljoa kerro. SDP:n lähtötaso on todella korkea, kun Paavo Lipponen iski jäähyväisvaaleissaan vastustajat kanveesiin. Asiaa auttoi Matti Vanhasen sairastelu, hänen sijaisensa Mari Kiviniemi ja Hannes Manninen eivät tv-tenteissä mahtaneet mitään Lipposelle ja kokoomuksen uudelle puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle. Katainen haastoi rohkeasti Lipposen, joka antoi samalla mitalla takaisin. Lopputuloksena SDP voitti vaalit selkeästi ja myös kokoomus menestyi, mikä antoi uskottavuutta Jyrki Kataiselle.

Tässä piilee opetus tätä syksyä ajatellen. SDP:n uuden johdon on iskettävä lujaa nimenomaan suurinta puoluetta vastaan, esittäen vaihtoehtoja ja haasteita. Keskusta ja Vanhanen on pistettävä koville, eikä materiaalista ole puutetta. Sattumapääministeri ja hänen bulldozer puoluesihteerinsä tarjoavat paljon mahdollisuuksia kritiikille, eikä Mari Kiviniemikään ole enää tiellä. Keskustan puoluekokous osoitti mitä se ajattelee pääkaupunkiseudusta pudottamalla hänet puoluejohdosta. Keskusta on linnoittautumassa maaseudulle, autetaan heitä siinä.

Toinen välitodistus saadaan kesäkuun EU-vaaleissa, joissa tavoitteena täytyy olla kolme paikkaa. Tässä vaiheessa oleellisen tärkeää on ehdokasasettelu. Vaaleissa SDP asettaa 20 ehdokasta, oman mallini mukaan seuraavasti: 6-8 kansanedustajaa, 1-2 kulttuurin edustajaa, 1-2 urheilupuolen edustajaa, 2 alle 30 v ( Toinen voisi olla vaikka Nuorisoliiton puheenjohtaja). Loput ehdokkaat sitten kokonaishyöty arvioiden, jotta ehdokaslista on mahdollisimman kattava. Etelä- Suomi voi olla lukumääräisesti yliedustettuna, ottaen huomioon missä äänestäjät asuvat.

Näiden välitodistusten jälkeen onkin aika keskittyä eduskuntavaaleihin 2011. Silloin SDP:n täytyy olla iskussa ja kyetä nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi. Pahimmillaan kaikki muu tarkoittaa oikeistohallituksen jatkoa. Sitä emme halua, Suomi ansaitsee parempaa.

Lomamoodi + kepukehua

2008-07-02T22:41:00.001-07:00

Kylläpä loma - asenteen löytäminen on vaikeaa. Osittain tämä johtuu työyhteisössä meneillään olevista tapahtumista, mutta kyllä suurin vika löytyy peilistä katsomalla. Toisaalta minkäs luonteelleen tekee, kännykän heittäminen nurkkaan ja sähköpostin hylkääminen ei ole koskaan ollut minun juttuni - eikä vanha koira taida tästä paljoa muuttua.

Kulttiministeri Sirkka-Liisa Anttila riemastutti esittämällä alv:n poistoa elintarvikkeilta, vieläpä koko EU:n alueelta. Sillä lailla, tämä istuu hyvin valtiovarainministeri Kataisen linjauksiin verotuksen painopisteen siirtämisestä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Hallituksen jo päättämä 5 % alv:n lasku on erittäin kyseenalainen ratkaisu, ja S-L Anttila haluaa pistää vielä paremmaksi. Jep jep.

Edellisen kesäsammakon päästi suustaan toinen kulttiministeri, itse Paavo Väyrynen. Hän halusi uhitella Venäjälle, kun naapuri ei suostu olemaan järkevä puutullien osalta. Rekoilta piti periä maksuja kompensoimaan tullimaksuja, laskennallisesti 800e/rekka. Paavo Väyrynenhän ei ole päinvastaisista huhuista huolimatta mikään tyhmä mies. Hän kyllä tiesi esityksen olevan mahdoton, sekä teoriassa että käytännössä. Se saikin heti murskaavan tuomion, paitsi että muutamalla mielipidesivuilla oli "kyllä ryssälle nyt näytetään" - henkisiä kirjoituksia. Juuri tästä olikin kyse: Paavo Väyrynen näki tilaisuuden tulleen kunnon populismille, ratsastetaan kansan syvien rivien pimeillä puolilla ja nostetaan hiukan omaa profiilia. Jep jep.

Keskustan eväät hallituksessa tuntuvat olevan vähissä. Asiaa ei auta pääministeri Vanhanen, joka tuntuu tukehtuvan omaan erinomaisuuteensa. Onneksi muualta kuin Ikeasta, heh heh, löytynyt naisystävä on tuotu parantamaan imagoa, mutta tämäkin herättää enemmän ärtymystä kuin sympatiaa.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että 2011 jälkeen pääministerinä toimii joku muu kuin Matti Vanhanen - vaikka Keskusta jatkaisi hallitusvastuussa.

Lomille lomps!

2008-06-19T02:15:00.000-07:00

Tänään käynnistyy loma joka loppuu 18.8. Ennen sitä pitäisi käydä parilla mökillä, juhlia muutamat häät, polttaroida hiukan, viettää aikaa Turussa, Prahassa, Helsingissä ja ties missä. Pitäisi nähdä kavereita, katsella jalkapalloa, jääkiekkoa, raveja, kaunista katukuvaa.... ja kerta kaikkiaan vaan olla.

Kevät oli rankka, mutta myöskin hyvin tuloksekas. SDP siirtyi uuteen aikakauteen ja pääsin osaltani vaikuttamaan asiaan. Oli hienoa tehdä upeassa jengissä työtä yhteisen tavoitteen puolesta, ja ainahan se on hienoa kun kampanjointi vielä päättyy voittoon.

Syksyllä odottavat uudet haasteet. Kunnallisvaalit ovat oven takana, ja kun perheeseen kuuluu ehdokas niin nekin vaalit vaikuttavat omaan elämään. Mutta siitä enemmän myöhemmin, nyt on aika nauttia Suomen suvesta.

Juhannus vietetään jossain jumalan selän takana, Venäjän rajan lähellä. Yhdeksän hengen kaveriporukka saunoo SDP:n puheenjohtajakamppailun loppulöylyt. Porukkaan kuuluu keskeisiä tekijöitä niin Jutta Urpilaisen, Erkki Tuomiojan kuin myös Miapetra Kumpula-Natrin organisaatiosta. Läpensä sosialidemokraattinen juhannus siis, ja mikä sen hienompaa.

3/3 !!!

2008-06-08T02:40:00.000-07:00

Se on sitten siinä. Heta Välimäki, Jutta Urpilainen, Ari Korhonen. Siinä järjestyksessä tripla oli paketissa, uskomatonta mutta totta.

Eniten pääsin osallistumaan Jutta Urpilaisen kampanjointiin SDP:n ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi. Kisan alussa ei hänen mahdollisuuksiinsa paljoa uskottu, mutta 6.6.2008 SDP:n puoluekokousedustajat valitsivat ehdokasjoukon kuopuksen kirkkain numeroin johtajakseen. Kyllä nousi tippa silmään kokouspuheenjohtaja Jukka Mikkolan julistaessa äänestyksen tuloksen - pitkä taistelu saavutti tavoitteensa!

Kun vielä Ari Korhonen monivaiheisen prosessin jälkeen kukisti Esko Rannon puoluesihteerikisassa, oli Hämeenlinnan puoluekokous osaltani täydellinen menestys.
Luotan Ariin kuin vuoreen, hän on juuri oikea mies puolueorganisaatiota johtamaan.

SDP astuu nyt uuteen aikakauteen. Hurjasti nuorentunut puoluejohto mahdollistaa aivan uuden lähestymistavan politiikan tekoon. SDP on kerralla osoittanut uudistusmiskykynsä ja ennakkoluulottomuutensa - tästä on hyvä jatkaa!

Nyt lähdemme Hetan kanssa Bulgariaan. Bloggailen kuulumisia, mikäli nettinurkkaus hotellista löytyy.

2 vuorokautta ja uurnille !

2008-06-04T02:57:00.000-07:00

Puoluekokous alkaa huomenna torstaina. Perjantaina SDP saa uuden puheenjohtajan, jolla on haastava ja vastuullinen tehtävä luotsata SDP eteenpäin, pois oppositiosta ja masennuksen tilasta. Juuri toive paremmasta tulevaisuudesta on saanut monet kääntymään Jutta Urpilaisen puoleen.

Juttaa kosiskeltiin ehdolle jo viime kesänä. Monet näkivät hänessä mahdolllisuuden uudistaa ja nykyaikaistaa puoluetta, arvostaen hänen kykyään kuunnella ja ottaa erilaiset näkökulmat huomioon. Harva kuitenkin silloin uskoi, että Jutta voisi puoluekokouksen kynnyksellä olla kamppailemassa kirkkaimmista mitaleista. Mutta läpi koko kampanjan nousujohtoisesti edennyt kannatus on yllättänyt pitkäänkin politiikkaa seuranneita, voiko unelmasta todellakin tulla totta perjantaina?

Jutan tiimi on järjestelmällisesti tehnyt työtä jo pitkään. N. 90 ääntä ensimmäisellä kierroksella ja 176 toisella kierroksella. Kaikki muu on epäoleellista, näissä kisoissa palkitaan vain voittaja.

Kalkkiviiva lähestyy ja Urpilainen, Tuomioja sekä Filatov kamppailevat rinta rinnan. Hämeenlinnassa tavataan, toverit.

Kisa tiivistyy

2008-05-30T11:07:00.000-07:00

Viikon päästä SDP:llä on uusi puheenjohtaja. Tänään kärkiehdokkaat, Erkki Tuomioja, Tarja Filatov ja Jutta Urpilainen, olivat aamutelevisiossa. Keskustelussa huomiota herätti se, että hanskat näköjään ollaan riisumassa. Sen verran arveluttavin keinoin Filatov hyökkäsi kilpakumppaniaan vastaan. No, kampanjapäällikön saaman palautteen mukaan tämä lähinnä kasvatti Jutan kannatusta, mutta toivoisin kuitenkin vaalitaistelun säilyvän siistinä. Tässä kuitenkin käydään kisaa tovereiden kesken, todelliset viholliset ovat puoluerajan ulkopuolella.

Tässä Suomen Kuvalehden bloggaajan näkemys aamun keskustelusta.

1/3 toteutunut

2008-05-24T11:28:00.000-07:00

Aloittaessani nykyisessä työpaikassani tein päätöksen, että politiikka saa jäädä osaltani vähemmälle. Minä hoidan perheessäni ay-toiminnan ja siippa saa olla poliitikko. Varsin hyvin päätös on pitänyt, mitä nyt vaalien alla on tarvinut hiukan aktivoitua ja lisäksi TUS:sin uljasta lippua liehuttaa. Mutta tänä keväänä into politikointiin taas palasi, henkilövalintojen kautta, kuinkas muuten.

Heta valittiin selvin numeroin (141-52) jatkokaudella Demarinuorten johtoon. Tämä tietenkin lämmittää oikein kovasti, vaikka en sen kummemmin asiaan voinutkaan vaikuttaa. Onnitelut kuitenkin vaimolle, voittosi oli kiistaton. Siitä on hyvä jatkaa.

Ari Korhonen kamppailee puoluesihteerin postista Hämeenlinnan puoluekokouksessa. Kisa on arvaamaton eikä lopputulosta voi ennakoida. Arin pitkältä ajalta tunteneena olen vakuuttunut, että hänestä puoluekoneisto saisi laadukkaan piiskurin. Sellainen tarvitaan, ehdottomasti.

Eniten olen aikaa ja energiaa laittanut Jutta Urpilaisen kampanjaan. Jutasta tehdään puolueelle uutta puheenjohtajaa, ja kampanja on ollut nousujohtoinen koko kevään ajan. Nyt mediakin on huomannut mitä SDP:n syvissä riveissä tapahtuu, ja Jutta on noussut kärkiehdokkaiden joukkoon. Kahden viikon kuluttua kisa ratkeaa, mutta nyt jo voi sanoa mielen olevan iloinen. Jutta 2008 kampanjaa on saanut tehdä hienojen tyyppien kanssa, politiikka voi olla myös hauskaa ja mielekästä. Kun lisäksi ehdokas on loistava tulevaisuuden tekijä, ei paljoa enempää voi pyytää. Noh, 176 ääntä Hämeenlinnassa olisi vielä toivelistalla....

Kevät on ollut äärimmäisen raskas, monestakin syystä. 8.6 pakkaan kuitenkin nallen matkalaukkuun ja lähden Hetan kanssa viikoksi ulkomaille. Odotettavissa laatuaikaa kahdestaan - ja tietenkin jalkapalloa. Hyökkää, Zlatan, hyökkää, sinulla on faneja Suomessakin....

Tuomioja: Urpilainen vai Filatov ?

2008-05-03T09:22:00.000-07:00

Yle selvitti puoluekokousedustajien näkemyksiä 5 viikkoa ennen H-hetkeä. mm. Pete on ansiokkaasti analysoinut tuloksia, tässä omat johtopäätökseni:

- Mielipidetiedustelu on erittäin merkittävä, koska vastausprosentti on varsin korkea ja kohderyhmä tasan tarkkaan oikea.
- Erkki Tuomiojan tie SDP:n puheenjohtajaksi on tukossa, jälleen kerran.
- Kärkikolmikon ulkopuolella vain Miapetra Kumpula-Natri pystyy keräämään mainittavaa tukea.
- Ehdokaskaartin häntäviisikko voisi tehdä palveluksen kaikille ja vetäytyä kisasta. Näin saataisiin aikaan järkevät paneelit kärkinelikon kesken.
- Lopullinen ratkaisu tapahtuu Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin kesken. Mikäli Erkki Tuomioja onnistuu nousemaan toiselle kierrokselle, häviää hän sen, vastustajasta riippumatta, mennen tullen.

Erkki Tuomioja on SDP:n historian merkittävimipiä poliitikkoja, jolla on edelleen vankkaa kannatusta niin puolueen sisä- kuin ulkopuolellakin. Tuomioja on urallaan uskaltanut haastaa auktoriteetteeja ja ottaa kantaa vaikeisiinkin asioihin, mikä tietysti on tuonut tullessaan sitten vastustajiakin. Tuomiojan ansioita keskustelijana ja aatteellisena toimijana ei kukaan voi kiistää, ja hänet muistetaan myös mm. hyvänä eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerinä.

Erittäin älykkäänä politiikan ammattilaisena Erkki Tuomioja tietää hyvin pelin olevan hänen osaltaan käytännössä ohi. Näin ollen hänelle tarjoutuu mahdollisuus kuningattarentekijäksi ; hänen tukensa voi olla ratkaisevassa asemassa Jutta Urpilaisen ja Tarja Filatovin välisessä taistossa. Tuomioja voi olla mukana viemässä SDP:tä rohkeasti eteenpäin, rohkaisten puoluekokousedustajia luottamaan todelliseen tulevaisuuden tekijään.

Jutta Urpilainen on Ylen gallupin myötä tehnyt sen kaikkien silmissä minkä hänen kampanjatiiminsä on tiennyt jo pitkään (ja mitä monet oikeistopoliitikot ovat pelänneet tapahtuvaksi): noussut todelliseksi vaihtoehdoksi SDP:lle puheenjohtajaa Hämeenlinnassa valittaessa.

Kerran klubilainen, aina klubilainen

2008-04-20T08:47:00.000-07:00

Vietin lauantain P-klubin alumnitapahtumassa. Ensin oli Ylähuoneen vuosikokous, sitten muisteltiin menneitä. Illalla sitsattiin Gillegårdenilla, ja lopuksi matka vei jatkoille Vegasiin. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut kokonaisuus, oli jopa hauskempaa kuin osasin odottaa. Sitsiruoka oli kauheaa kuten lähes aina, snapsi upposi hyvin ja laulu raikui. Minua oli vielä lykästänyt, ympärilläni istui todella mukavia nuoria klubilaisia, jotka olivat ystävällisiä vanhalle alumnille. Naurua ja iloa riitti, ja myös mautonta huumoria aikuiseen makuun. Voiko enempää pyytää?

P-klubi on Turun yliopiston valtio-opin ja poliittisen historian opiskelijoiden ainejärjestö, jonka aktiivi olin vuodesta 1994 vuosikymmenen loppuun. Puheenjohtajistossa olin kolme vuotta, nuijaa heiluttelin 1997. Kolme vuoden ajan P-klubi (tai Firma, kuten termi eilen kuului) oli elämäni pääsisältö, ei enempää eikä vähempää.

P-klubi oli ja on erittäin hienosti toimiva ainejärjestö, joka on toiminnaltaan ja habitukseltaan paljon, paljon kokoluokkaansa suurempi. P-klubiin sitoudutaan tavalla joka hakee vertaistaan. Kerran klubilainen, aina klubilainen. Tämän sai todeta taas eilen illalla, kun suuri ylpeys P-klubista täytti sydämen.

P-klubissa olen oppinut monen monta asiaa, joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Lisäksi olen klubin kautta tutustunut ihmisiin joiden kanssa on muodostunut hieno ystävyys.

P-klubi on iskussa edelleen. Pitäisiköhän taas osallistua vuosijuhliin syksyllä? Vanhakin nuortuu kun viina virtaa ja laulu soi, ihan kuin kultaisella 1990-luvulla, kaukana historian hämärissä...

Jutta 2008 etenee aikataulussa

2008-04-10T05:35:00.000-07:00

Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että Jutta Urpilaista esitti puheenjohtajaksi 50 SDP:n puolueosastoa määräaikaan mennessä. Toiseksi eniten esityksiä sai Tarja Filatov (44) ja vasta kolmanneksi sijoittui Erkki Tuomioja (39).

Tämä tukee aikaisempia tietoja puheenjohtajakisan edistymisestä. Jutan tähti on nousussa ja hän on saavuttanut jo vahvaa tukea ja uskottavuutta kautta maan. Useat ehdokkaat kamppailevat uskottavuusongelman kanssa, ja lopullinen asetelma hakee jo muotoaan. Vakavissaan puheenjohtajuudesta voinevat taistella Urpilainen, Kumpula-Natri, Filatov ja Tuomioja. Toivottavasti kahden ensin mainitun joukosta lopullinen voittaja löytyy.

Liar, liar....

2008-03-10T10:23:00.000-07:00

Ilkka Kanerva sitten loppujen lopuksi myönsi lähettäneensä tekstareita nuorelle naiselle, joka ponnahti julkisuuteen Hymyn kautta viime viikolla. Harva taisi yllättyä (tai no, Juha Mieto ehkä kyllä), sen verran paljon mainetta Ike on aikaisemmin vikkelällä tekstarisormellaan kerännyt.

Kukapa meistä ei olisi känniääliöviestejä lähettänyt. Muutaman kerran olen itsekin aamulla järkyttyneenä käynyt läpi kännyni tietoja, mitä onkaan tullut lähetettyä....Tästä syystä olen sopinut erään lähiystäväni kanssa, että hän on känniääliöviestiystäväni. Järjestely on toiminut varsin hyvin jo pidempään. Mutta Iken kohdalla kyse tuskin on pelkästään edellä mainitusta ilmiöstä, vaan viestejä on lähtenyt muulloinkin. Tämäkin on kuitenkin lähinnä Iken ja hänen naisystävän (tai -vien) välinen asia.

Hankalaksi asian tekee Kaneravan selkeä valehtelu. Hän kiisti ruotsinkielisissä uutisissa tekstailunsa samana päivänä kuin Hymy ilmestyi. Nyt hän kiistää kiistämisensä ja uppoutuu yhä syvemmälle suohon, joka ei ole kunniaksi ulkoministerille. Väkisinkin lankeaa epäilys, joka syö uskottavuutta niin koti- kuin ulkomaillakin.

Toisaalta meillä on pääministeri, joka yritti salata neittideittailunsa väittämällä tavanneensa surullisen kuuluisan Susannansa Ikeassa. Lopullisesti Matti Vanhasen arviointikyky petti kun hän lähti käräjöimään lapsellisesta kirjasta, joka oli sitä paitsi varsin kiltisti kirjoitettu.

Porvarihallituksen sonnit tekevät parhaansa syödäkseen hallituksen uskottavuutta ulkoparlamentaarisin keinoin.

Heta teki ratkaisunsa

2008-02-22T08:00:00.000-08:00

Tänään oli sitten se päivä, milloin Heta teki ratkaisunsa: Hän aikoo pyrkiä jatkokaudelle Demarinuorten puheenjohtajana. Muutaman viikon ajan olen ollut aistivinani näin käyvän, joten ihan puun takaa ratkaisu ei tullut.

Poliittinen Tage taputtaa karvaisia käsiään yhteen. Heta on täysipäinen ja tasapainoinen nuorisoliiton puheenjohtaja, ja sellaisen tarvitsee ei vain nuorisoliitto, vaan myös SDP näinä vaikeina aikoina. Hänellä on myös kyky saada johtamalleen järjestölleen julkisuutta, mikä on erittäin merkittävä asia. Erityisen iloinen olen ollut siitä, että hän on uskaltanut haastaa auktoritetteeja ja olla oma itsensä myös vastoinkäymisten ja ongelmien aikana.

Aviomies Tage tukee tietysti vaimonsa ratkaisuja. En ole ihan syytön siihen, että Heta aikoinaan eturintamaan rynnisti, joten nyt sitten kuljetaan sillä tiellä. Ja tietenkin oma tausta auttaa ymmärtämään tämänkaltaisia asioita.

Alkukesästä sitten kaksi suurta viikonloppua. Jälkimmäisen jälkeen voisi sitten lähteä vaikka viikoksi auringon alle, mutta ei nyt sentään ilman kännykkää.

Ari Korhonen SDP:n puoluesihteeriksi

2008-02-20T01:57:00.000-08:00

Nyt se on varmaa, Ari Korhonen pyrkii SDP:n puoluesihteeriksi. Hieno homma, Arin ehdokkuutta on toivottu jo pitkään. Monet näkevät hänessä henkilön, jonka ominaisuudet sopivat juuri puoluesihteerin vaativaan tehtävään.

Tutustuin Ariin 1990-luvun loppupuolella, kun V-S Sos.dem. piirin puheenjohtaja ja TYSsin toimitusjohtaja Mikko Sedig kertoi asukasyhdistysaktiivista nimeltään Ari Korhonen, jonka saaminen SDP:n riveihin olisi sekä mahdollista että suotavaan. Näin kävikin, ja siitä alkoi ystävyys ja yhteinen toiminta puolueen hyväksi. Ari osoittautui toimijaksi joka osasi sekä hoitaa asialliset asiat kunnolla ja olla myös oikein mukava seuramies. Arin kanssa junttailtiin kaikenlaista, ja varsin usein parannettiin maailmaa kahdestaan tai laajemmassa porukassa. Sinä aikana kasvoi arvostus ja luottamus tähän Pieksamäen kasvattiin, jonka urakehitys on ollut nopeaa.

"Teil`Korhonen, meil Korhonen". Keskustan Korhosversio herättää monenlaisia fiiliksiä, nyt meillä on heittää kehiin oma Korhonen. Rintanapin voi lähettää tänne, puoluesihteerikysymys on omalta osaltani ratkaistu.

Jutta Urpilainen puheenjohtajaksi, Ari Korhonen puoluesihteeriksi. Sitten SDP on valmis kohtaamaan tulevaisuuden, eikä jämähtäneestä imagosta ole tietoakaan.

Urpilaisen joukoissa

2008-02-14T01:30:00.000-08:00

Niin paljon voivat asiat nopeassa tahdissa muuttua. Kävin piipahtamassa Italiassa, ja sillä aikaa Heinäluoma ilmoitti lopettavansa ja uusia ehdokkaita löytyi kummasti.

Allekirjoittaneen näkökulmasta tilanne parani oleellisesti, kun muuttunut asetelma toi Jutta Urpilaisen kisaan mukaan. Hänet olen nähnyt jo pitkään mahdollisena tulevana puheenjohtajana, nyt päästään katsomaan mitä mieltä muu puolueväki on.

Mikäli joku blogin lukija haluaa mukaan tekemään SDP:lle tulevaisuutta Jutta Urpilaisen kampanjan muodossa, niin minuun voi olla yhteydessä.

UP Demari oksensi pöydälle

2008-02-08T05:12:00.000-08:00

UP Demari päätti päätoimittaja Peltosen kynän kautta oksentaa pöydälle kunnon lastin. Hänen hyökkäyksensä Demarinuoria kohtaan yleensä ja liiton puheenjohtajaa kohtaan erityisesti hakee vertaistaan ainakin poliittisen Suomen lähihistoriassa.

En kovinkaan paljoa arvosta SDP:n pää-äänenkannattajaa. Erityisesti päätoimittajan kohdalla lehden herraonni ei ota millään onnistuakseen, ja tulos on luettavissa päivän lehdessä.

Sitä saa mitä tilaa. Itse pidän huolen siitä, että muutama lippu vähemmän menee kaupaksi UP Demarin maksullisiin seminaareihin. Katsotaan asia uudelleen kun lehti on noudattanut Turun Sanomien tuoretta esimerkkiä.

Mippe mukaan kisaan?

2008-02-04T09:45:00.000-08:00

Päivän mittaan huhut saivat ilmaa siipiensä alle, tavallisesti hyvin informoitu toimija avasi pelin, täällä. Olisiko Mippe Kumpula-Natri the missing link nykytilanteen ja mielenkiintoisen puheenjohtajakisan välillä?

Mipellä on monessa mielessä sama tilanne kuin Jutallakin. Mahdollisuudet voittaa Hämenlinnassa ovat heikot, mutta tulevaisuutta ajatellen uskaltautuminen kisaan voisi olla kova juttu. Monet puhuvat Hämenlinnan valinnasta "välivaalina", viitaten siihen että Tuomioja on viimeistä kertaa kisassa mukana ja Heinäluoma aika puheenjohtajana voi olla todella kortilla. Uudessa tilanteessa jo tässä vaiheessa kisaan mukaan lähtenyt on eräs frontrunner tulevaisuuden johtajia valittaessa - varsinkin jos hän onnistuu jo nyt lukitsemaan itseensä nuoria ja nuorehkoja toimjoita. Omaako Mippe siihen mahdollisuudet?

SONK meni jo Tuomiojan taakse, tähän tyyliin. Tässä ei ole mitään yllättävää, SONKin piirissä kiiluvasilmäisten tuomiojalaisten tiheys on edelleen verrattain suuri, vaikka muualla puolueen piirissä ikonin tähti onkin jo laskussa. Järjestön toimijoista monet kuitenkin ovat valmiita tukemaan kolmatta vaihtoehtoa, siinä Mippeä missä Juttaakin.

Demarinuorten keskuudessa on ollut äänekäs kaipuu aidosti nuorelle ehdokkaalle. Mipellä lienee helppo työ saada nuorisoliiton kannatus kampanjalleen.

Monet nuoret aikuiset ryhmittyvät näppärästi Mipen taakse. Yhteinen nimittäjä on paljolti tuskastuminen Eeron ja Ekin vääntöön, joten ehdokkaan vaihtuminen Mippen ei ole mitenkään tuskallista. Sitä kautta Mippe saa osaavia substanssi-ihmisiä tiimiinsä, puhumattakaan kokeneista vaalitaistelijoista.

Tässä oli viitekehystä Mipen mahdollisuuksista saada jalansijaa puolueen tulevaisuuden keskuudessa. Arvoidaan Mippeä ehdokkaana tarkemmin mikäli huhut osoittautuvat oikeiksi.

Jutta & Maarit

2008-02-02T10:42:00.000-08:00

Pettymys on kova, kun Jutta Urpilainen ei lähde tavoittelemaan SDP:n puheenjohtajuutta - vielä. Hän olisi kyennyt keräämään taakseen monipuolisen tukijajoukon, ja olisi ilman muuta ollut piristysruiske SDP:n puheenjohtajakamppailussa. Eero Heinäluoman ja Erkki Tuomiojan välinen taistelu kiinnostaa vielä vähemmän kuin kolme vuotta sitten. Istuva puheenjohtaja ei anna haastajalleen mitään mahdollisuuksia, Tuomioja saanee vielä vähemmän tukea kuin edellisellä kerralla. Tämä ei kuitenkaan kerro kovinkaan paljoa Eero Heinäluoman suosiosta, kilpailutilanne vain yksinkertaisesti on onneton.

Jutan aika kuitenkin tulee vielä. Mahdollisesti hyvinkin nopeasti, mikäli kunnallisvaalit kosahtavat.

Puoluesihteeri SDP:ssä vaihtuu, Maarit Feldt-Ranta ei edes yritä jatkoon. Lähtö olisi ollut edessä joka tapauksessa, vaikka hän ymmärrettävistä syistä puhuu niitä näitä luopumispäätöksensä yhteydessä julkisuudessa. Tyytymättömyys on ollut laajaa, eikä murskaavan vaalitappion jälkeen ollut mahdollista jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Puoluesihteerin tehtävät taitavat kiinnostaa ainakin muutamaa pudonnutta kansanedustajaa, mutta vahvin ehdokas saattaa olla V-S piirin puheenjohtaja Ari Korhonen. Allekirjoittanut ainakin lukeutuu hänen tukijoihinsa, mikäli hän kisaan lähtee. Ari on kaikin puolin laadukas tapaus, niin toimijana kuin ystävänäkin.

Jotenkin valju maku tällä hetkellä. Gallupeissa notkahdettiin ja pj-kisan lässähtäminen masentaa.

Puoluehallitus sanoi njet!

2008-01-24T07:41:00.000-08:00

Puoluehallitus ei innostunut neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä. Yllätys ei ole suuren suuri, olihan puoluesihteeri pistetty esitystä torppaamaan hyvissä ajoin. Näin mennään sitten kohti puoluekokousta totutuin menoin, mahdollisuus nousta edelläkävijäksi jätettiin käyttämättä. SDP on muutenkin niin dynaaminen ja kiinnostava, että turhaanhan tuollaiseen olisi ollutkin ryhtyä...

Nyt on mielenkiintosta nähdä mitä Erkki Tuomioja tekee. Hänhän asettui ehdolle jäsenäänestykseen jota ei tule, eikä ole missään yhteydessä suostunut sanomaan olevansa varmuudella ehdolla jäsenäänestyksettömässäkin kisassa. Hänen odottaisi ilmoittavan lopullisen kantansa erittäin nopealla aikataululla, tai hänen puoli-ehdokkuutensa on enemmän rasite kuin mitään muuta puolueelle.

Ennusmerkit eivät lupaa Tuomiojalle hyvää. Mitään suurta innostusta ei ole nähtävissä, vaikka uskolliset kannattajat ovat sitten sitäkin uskollisempia. Näillä näkymin Eero Heinäluoma pyyhkii Tuomiojalla lattiaa Hämeenlinnan puolukokouksessa, ja Eki saa taas kiivetä pönttöön kertomaan miten hän voittaa kisan muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Kuulostaako jotenkin tutulta? Näin tapahtui 2005 ja itse asiassa jo 2002, kun Paavo Lipponen kyykytti haastajaansa. Ei ihme, että suuren yleisön tai median mielenkiinto SDP:n puheenjohtajavaalia kohtaan uhkaa latistua totaalisesti. Vanha puuro ei maistu, vaikka sen kuinka lämmittäisi uudestaan. Ja uudestaan.

SDP:n puoluekokouksesta tulee kiinnostava vain jos puheenjohtajaehdokkaita tulee lisää. On äärimmäisen kummeksuttavaa, ettei kisaan tunnu löytyvän millään halukkaita. Vaalitappio oli musertava ja tyytymättömyys istuvaa puheenjohtajaa kohtaan on suurta puolueen sisällä. Puhumattakaan siitä mitä se on puolueen ulkopuolella. Tästä huolimatta ykkösketjun demarit vetäytyvät varjoon tai pölisevät hölmöjä kuten Kimmo Kiljunen.

Tästä ei voi kuin päätellä, että SDP:n nykyjohtoa ympäröi materiaali, josta ei ole tämän puolueen johtoon. Ehkä siis on parempi antaa nykyisen puheenjohtajan jatkaa tehtävässään. Ehkä tarpeeksi suuri masokismi on avain uuteen nousuun. Ehkä aurinko joskus paistaa risukasaan. Ehkä.

Puoluesihteerikisaan...?

2008-01-14T10:32:00.001-08:00

Ihan sitä hätkähti kun huomasi nauttivansa kannatusta SDP:n puoluesihteeriksi täällä. Loppupäivä meni sitten politiikkaa pohtiessa, vaikka perheen sisäisen työnjaon mukaan aktiivinen puoluepolitikointi on hänen tehtävänsä.

Sanottakoon aluksi, että minä en ole ollut kovinkaan kiivaasti nykyistä puoluesihteeriä pellolle pistämässä, varsinkin kun julkisessa keskustelussa pyörineet nimet eivät ole vakuuttaneet. Lisäksi minulla on kisaan tarvittaessa omakin ehdokas, nimittäin tämä jamppa. Mutta pohditaan nyt kuitenkin omia vahvuuksia ja heikkouksia kyseiseen tehtävään, kun kerran Pete on nimeni esille heittänyt.

Plussat:

Varsin sopiva ikä. Ei juniori, mutta ei myöskään harmaa pantteri.
Puhelahjat. Osaan esiintyä, ainakin elävälle yleisölle.
Verkostot ja yhteistyökyky. Tuttuja ja kavereita riittää puoluekentän laidasta laitaan.
Tausta. Perusosastotyö, eduskunta, valtakunnalliset liitot, puoluetoimisto. Kaikki tuttuja.
Elämäntilanne. Kotona puolueen soturi, ei tarvitsisi paljoa asioita perustella.
Riippumattomuus. Minua ei rakasta Heinäluoma eikä Tuomioja.
Tehtäviin paneutuminen. Kansanedustajaksi en tahdo.

Miinukset:

Nykyinen työtilanne. Hyvä työpaikka ja työsuhteen ehdot kunnossa.
Koulutus. Valt.yo. tiheys on purettava puoluejohdossa.
Realististen mahdollisuuksien puute. Pystyyn häviäminen Hämeenlinnassa ei nappaa.
Uskottavuus. Kuka Taake Limperi?, kysyvät monet.
Motivaatio. Haluanko oikeasti puoluetoimistolle ja oravanpyörään?

Plussia kertyi ihan kivasti, mutta miinukset ovat erittäin painavia. Joten enköhän edelleenkin lukeudu Ari Korhosen piilevän ehdokkuuden kannattajaksi. Hänellä kun ei ole melkein ollenkaan miinuksia, jos vain malttaa pääkaupunkiseudulle siirtyä.

Kalle Räisänen (1976 - 2008) In Memoriam

2008-01-10T00:35:00.000-08:00

Tieto Kalle Räisäsen kuolemasta pysäytti monet toverit kuluvalla viikolla. Nuoren ihmisen kuolema pistää aina miettimään syntyviä syviä. Monet ovat muistelleet yhteisiä hetkiään Kallen kanssa: poliittisia keskusteluja, maailman menon ihmettelyä.

Tutustuin Kalleen 1990-luvun lopppupuolella, Demarinuorten ja SONKin ympyröissä. Olin muutaman muun kanssa nostamassa Kallea Nuorisoliiton johtoon keväällä 2000, jolloin myös tutustuimme paremmin. Kallen puheenjohtajakauden aikana (2000-2002) toimin SONKin puheenjohtajana, joten kanssakäyminen oli väkisinkin varsin tiivistä. Läheskään aina emme nähneet asioita samalla tavalla, eikä Kalle aina oikein ymmärtänyt tai jaksanut SONKin toimiston poikien huumoria, mutta toimeen tultiin silti.

Kalle vieroksui kovasti poliittista junttaamista takahuoneissa. Hän sanoikin jälkeenpäin, että Nuorisoliiton puheenjohtajuus ainakin kirkasti sen, että poliitikoksi hän ei halua. Näin ollen ay- juristin ja sittemmin työsuojelupiirin juristin tehtävät olivatkin hänelle luontevia. Pienemmän ja heikomman puolella Kalle oli aina, vakaumuksellisena sosialidemokraattina.

Kalle oli oman tiensä kulkija, joka ei liiemmin muiden ihmettelyistä välittänyt. Sympaattisena muistona kesä 2000, kun poliittiset nuoriso- ja opiskelijajohtajat saivat kutsun presidentti Tarja Halosen luokse. Kutsutut kerääntyivät Mäntyniemen porteille, mutta missään ei näkynyt Sosialidemokraattisten Nuorten uutta puheenjohtajaa. Yhtäkkiä paikalle juoksi tyylikkäässä tummassa puvussaan Kalle, joka oli päättänyt hölkätä presidentin luokse kylään, kun ei ollut saanut vielä liiton luottokorttia käyttöönsä. Lämpimän kesäpäivän myötävaikutuksen johdosta Tarja Halosen kättelyjonossa seisoi varmaan kaikkien aikojen hikisin arvovieras.

Kalle on poistunut näyttämöltä. Hän jätti jälkeensä muiston ihmisestä, joka oli syvällinen, empaattinen ja aito.

SDP:n puheenjohtaja 2008-

2008-01-06T05:56:00.000-08:00

Vuosi on vaihtunut, ja nyt saa sitten ihan luvan kanssa keskustella henkilövalinnoista SDP:n puoluekokouksessa kesäkuussa 2008. Seuraavassa minun näkemykseni vaatimuksista henkilöltä, joka valitaan puolueen puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa 06.06.2008.

* Motivaatiota. Puheenjohtajan on TAHDOTTAVA johtaa puoluetta.
* Yhteistyökykyä. Toimivat suhteet muihin puolueisiin on palautettava.
* Mediataitoa. Julkisuuden kanssa on osattava pelata.
* Koulutusta. Valt. tai joku muu yo. on mahdollisimman epäsopiva koulutus.
* Ammattiyhdistysnäkemystä. SAK - mutta myös STTK ja AKAVA.
* Aikaa. Yhden kauden pätkäpuheenjohtajuus ei käy.
* Karismaa. On otettava tila haltuun.
* Rohkeutta. SDP:n puheenjohtaja on aina tulen alla.
* Erilaisuuden sietokykyä. Oman puolueen toisinajattelijoiden
dissaaminenkaan ei käy.
* Silmää laadulle. Itsensä ympäröiminen samanmielisillä keskinkertaisuuksilla ei käy.
* Näkemystä puolueesta. Keski-ikä 62 vuotta, nyt ei hyssyttely auta.
* Draivia. Nuoret ja nuoret aikuiset on saatava innostumaan SDP:stä.
* Kielitaitoa. Molemmat kotimaiset + englanti, mielellään joku muukin.
* Yhteiskunnallista ymmärrystä. Maailma muuttuu, miten vastata uusiin haasteisiin?
* Huumorintajua. Välttämätön ominaisuus, aivan välttämätön.
* Visio sosialidemokratian tulevaisuudesta. Ilman visiota ei voi puoluetta viedä menestykseen
* Arvot ja aatteet. Me olemme SDP, sen on tarkoitettava jotakin.

Siinä oli randomjärjestyksessä listaa vaatimuksista. Kukaanhan ei ole yli-ihminen, mutta mahdolliset ehdokkaat voi pisteyttää vaikka tuon listan perusteella. Minun arviossani kansanedustaja Jutta Urpilainen oli yllättävänkin selvä voittaja.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

2008-01-01T06:16:00.000-08:00

Niin vaihtui vuosi. Vuoden viimeisenä päivänä kävimme Hetan kanssa ostamassa uuden auton. Mukaan tarttui Hyundai Sonata, kaksilitrainen diesel. Tai tarkemmin ottaen saamme automme parin viikon kuluttua, mutta kuitenkin. Hallituksen toteuttama autoverotuksen uudistus sai meidätkin liikenteeseen, ja projekti onnistui muutaman päivän rykäisyn voimin.

Vuoden ensimmäinen viikko menee pääosin Turussa. Siinä samalla voi pohtia SDP:n tulevaisuutta, vaikka tällä hetkellä enemmän huolestuttaa TuTon tulevaisuus. Suuresti arvostamani Esko ja Ville Heinonen ovat TuTon organisaaatiosta poistuneet, ja Suomen valmentajahuippuihin lukeutuva päävalmentaja Ika Lehkonen jättää joukkueen kauden päätyttyä. Siinä on päänvaivaa kerrakseen, ihan tulee pää kipeäksi.

SDP:n puheenjohtajakisan soisi käynnistyvän. Sillä eihän Eero Heinäluoma voi yksimielisesti jatkaa, sen verran heikkoja ovat tulokset olleet. Eihän? Minä olen kaikille jo kauan sitten kertonut, että minun suosikkini on Jutta Urpilainen. Hänen avullaan voisimme ponnistaa uuteen nousuun, mikä on enemmän kuin tarpeellista. SDP:n järjestöllinen tila tai poliittinen asema ei ole kehuttava. Nyt tarvitaan rohkeutta kohdata tulevaisuus, tai SDP:ta uhkaa vajoaminen poliittiseen marginaaliin.

Perussuomalaiset suosikki/inhokki

2007-12-26T13:13:00.000-08:00

Suosikki:

Timo Soini "Missä EU, siellä ongelma" Timo Soini on ylivoimainen suosikki. Sanavalmis, huumorintajuinen, jopa sympaattinen. Ilman häntä koko puolue olisi tuuliajoilla, hänen ansiostaan kansanedustajia on peräti 5. Enemmänkin voisi olla, mutta surkea ehdokasmateriaali estää hyödyntämästä Soinin suosiota maanlaajuisesti. Soinin kanssa paiskataan tassua kesäisin Loviisan raviradalla, aina yhtä ystävällisissä merkeissä. Laadukas populisti osaa puhutella kansan syviä rivejä, aivan kuten hänen esikuvansa Veikko Vennamokin.

Inhokki:

Pertti "Veltto" Virtanen Pirkanmaan äänestäjillä on omituinen huumorintaju. Veltto Virtanen on jo toista kautta päivähoidossa veronmaksajien kustannuksella. Virtanen on olevinaan hauska ja omaperäinen. Ikävä kyllä hän on lähinnä rasittava ja säälittävä, vaikka tällä kertaa yrittääkin olla edes hiukan enemmän asiallinen kuin edellisellä kerralla. Veltto Virtanen on elävä esimerkki siitä, että demokratiassa kuka tahansa voi päästä edustamaan kansaa, mikäli tarpeeksi moni äänestäjä päättää hassutella uurnilla.

Tähän päättyi kansanedustajien arviointi. Kiitän saamastani palautteesta, sitä on tullut runsaasti. Seuraavaksi voisi vaikka keskittyä hallituksen haukkumiseen - tai SDP:n ruotimiseen. Puoluekokous kuuluu olevan tulossa, jokohan pimeyden keskelle syttyisi valo?

Kristillisdemokraatit suosikki/inhokki

2007-12-25T10:58:00.000-08:00

Suosikki:

Bjarne Kallis KD:n entinen puheenjohtaja on edelleen kova tekijä puolueessaan. Hän myös onnistuu herättämään (myönteistä) huomiota yli puoluerajojen, mitä ei voi sanoa kovinkaan monesta hänen puoluetoveristaan. Kallis on huumorintajuinen ja sanavalmis kokenut poliitikko, jolla on myös rohkeutta olla eri mieltä valtavirran kanssa. Kallis on oman puolueensa fanaatikkojen hampaissa, mikä hänelle plussaksi laskettakoon. Jälleen kerran laadukasta suomenruotsalaista ainesta...

Inhokki:

Päivi Räsänen Tähän kategoriaan voisi listata koko loppuryhmän. Räsänen kuitenkin vei voiton, onhan hän laumansa johtaja. Räsänen on todellinen äärikonservatiivi, joka toisin kuin Kallis ei edes omaa huumorintajua. Räsänen on myös kunnon populisti - lasten käyttäminen julkisuuskamppailussa ei ole hänelle vierasta. Räsänen saarnaa paremmasta yhteiskunnasta - joka olisi suvaitsematon ja ahdasmielinen. Ei kiitos.

RKP:n eduskuntaryhmä suosikki/inhokki

2007-12-09T11:13:00.000-08:00

Suosikki:

Astrid Thors EU-parlamentissakin Suomea edustanut Thors on eduskunnan ehdotonta eliittiä. Sulavasti esiintyvä Thors nauttii arvostusta yli puoluerajojen, edustaen suomenruotsalaisuutta parhaimmillaan. Suvaitsevaisuus, sympaattisuus ja ihmisläheisyys kuvaavat Thorsia osuvasti. Siirtyi sujuvasti Uudenmaan vaalipiiristä Helsingin vaalipiiriin, ja täyttää Eva Biaudetin saappaat enemmän kuin hyvin.

Inhokki:

Ulla-Maj Wideroos Entinen ministeri saa toimia varsin tasapaksun ryhmän inhokkina. Wideroos pääsi nauttimaan mustan auton kyydistä Vanhasen ykköshallituksen aikana. Siitä ei paljoa lapsille kerrottavaa jäänyt, ja ministeriura jäi yhden vaalikauden mittaiseksi. Ura on auttamattomasti ohittanut lakipisteensä, ja käytävillä puhutaankin tämän näkyvän Wideroosin motivaatiossa.

Vihreät suosikki/inhokki

2007-11-29T10:52:00.000-08:00

Suosikki:

Johanna Sumuvuori Vanha ystäväni Ville Niinistö saa nyt suoda anteeksi, mutta Johanna jätti Villen niukasti kakkossijalle. Sumuvuori on harvinaisen miellyttävän ja reilun oloinen ihminen, joka osaa tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen - eikä näytä siitä kärsivän. Sumuvuori on iästään huolimatta jo kokenut poliitikko, jolla on antaumusta ja intoa paneutua asioihin. Tästä huolimatta hän on katu-uskottava niin baareissa kuin muuallakin.

Inhokki:

Heidi Hautala Tässä on harvinaisen omahyväinen edustaja. Besserwisser, joka ilmeisesti saa jonkinlaista nautintoa saadessaan kameroiden loisteessa kertoa miten asiat oikeasti ovat. Hautalan poliittisesta urasta voisi todeta..... jaa, mitä? Paljon melua, vähän tehoja. Lipposen näykkiminen vuodesta toiseen ei vielä tee kenestäkään kovaa tekijää.

Yleisellä tasolla todettakoon, että vihreiden eduskuntaryhmä on varsin laadukas, kovia tekijöitä on useita.

Vasemmistoliiton suosikki / inhokki

2007-11-28T03:12:00.000-08:00

Suosikki:

Veijo Puhjo Satakunnasta ponnistava DDR:ssä koulutettu lääkäri saa toimia suosikkina, kun kilpailun taso on erittäin, erittäin heikko. Puhjo on pitkän linjan vassari, joka ei monen ryhmätoverinsa tavoin perusta koko toimintaansa populismille. Puhjolla on myös tiettyä pilkettä silmäkulmassa, joka tosikkojen ryhmässä plussaksi laskettakoon.

Inhokki:

Jyrki Yrttiaho Tähän kisaan ilmoittautui sitten jokseenkin koko loppuryhmä. Yrttiaho vei voiton. Osittain varmaan johtuen siitä, että Yrttis ponnistaa Varsinais-Suomesta, ja miehen tekemisiä on joutunut seuraamaan turhan läheltä. Synkkä umpikommari, joka surutta maalaa mustan valkoiseksi ja paasaa äänestäjien silmät ja korvat täyteen änkyrävasemmistolaista propagandaa. Yrttiaho on keskeinen syy, miksi useat Turun vastuullisista vassareista silmäilevät sillä silmällä SDP:tä.

Kokoomuksen suosikit/inhokit

2007-11-25T10:37:00.000-08:00

Pitkä viive bloggaamisessa, TESsin loppuvääntö, sen onnistumisen juhlinta sekä pikkujoulut ovat työllistäneet kovasti. Mutta nyt on aika ruotia toverit oikealla. Mainittakoon, että potentiaalisia suosikkeja ja inhokkeja löytyi monta. Ja että tässä kohtaa on Maija Perhoa taas iso ikävä.

Suosikit:

Petteri Orpo Tämä ensimmäisen kauden edustaja kävi tutuksi jo TYYssä 1990-luvun puolivälissä. Orpo on todella dynaaminen edustaja, joka ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa tulla toimeen myös muiden puolueiden kannattajien kanssa. Orpo on kokenut myös vastoinkäymisiä toimiessaan puolueensa puoluesihteerinä, mikä on kasvattanut luonnetta. Ensi vaalikaudella jo ministeriainesta. Jos Kokoomus hallitusvastuussa jatkaa.

Jukka Mäkelä Myös "Mäksy" on ensimmäisen kauden edustaja. Hän on asiallisen ja osaavan miehen maineessa, joka olisi halutessaan voinut mahdollisesti nousta AKAVAn puheenjohtajaksi. Veri kuitenkin veti valtakunnanpolitiikkaan, ja tavoitteet ovat varmasti korkealla. Mäkelän tausta on Tekniikan Akateemisessa Liitossa, ehkä hän voi tuoda tullessaan hiukan työmarkkina-ymmärrystä puoluejohdolle. TEHY-näytelmän perusteella Katainen ja kumppanit sellaista tarvitsisivat.

Jari Koskinen Yli puoluerajojen arvostettu edustaja, joka vetäytyi takaoikealle kun ei päässyt ministeriksi. Koskinen katsoo silmiin ja tervehtii, eikä hänestä kuule pahaa sanaa oikein missään. Erityismaininta Koskiselle siitä, että hän on aina pärjännyt hyvin, kun demariavustajat ovat valinneet pikkujouluissaan Vuoden Tiikerin eduskunnan mieskansanedustajien joukosta.

Inhokit:

Eero Lehti Tässä on edustaja, jonka vuoksi kaikkien palkansaajien tulisi järjestäytyä heti. Lehti on äärioikealla, eikä ujostele asiaa yhtään. On lausunnoillaan mustannut Suomen Yrittäjien mainetta oikein olan takaa. Sauli Niinistö veti äänillään Lehden eduskuntaan. Olisi saanut jäädä tekemättä. Lohduttavana tekijänä on edustajan ikä, poliittinen ura ei millään voi olla erityisen pitkä.

Sirpa Asko-Seljavaara Väkisinkin tule pohtineeksi, mitä ihmettä tämä edustaja tekee politiikassa? Esiintyy terveydenhuollon ammattilaisena, mutta ei siinäkään pysty nousemaan ykkösketjuun. Kun aihepiirinä on joku muu, ovat Asko-Seljavaaran eväät vähissä.

Suvi Linden Ministeripestinsä jo kerran aikaisemmin toheloinut Linden sai aluepoliittisista syistä uuden mahdollisuuden. Varmuuden vuoksi annettiin höyhenen kevyt salkku, ja politiikan ammattilainen Aleksi Randell vahtikoiraksi (erityisavustajaksi). Tästä huolimatta Linden on onnistunut kompastelemaan jo tässä vaiheessa. Käsi ylös se joka yllättyi, Linden ei kerta kaikkiaan ole kapasiteetiltaan ministeriainesta.

Keskustan suosikit/inhokit

2007-11-11T12:10:00.000-08:00

Suosikit:

Antti Kaikkonen Moderni keskustalainen Uudeltamaalta. Sympattinen ja huumorintajuinen edustaja, jonka seurassa viihtyy. Puolueen nouseva kyky, jos puolueväellä on yhtään älliä. Erityismaininta naismausta, punamultaa sen olla pitää.

Timo Kalli Kepulaista laatua Satakunnasta. Laajaa arvostusta yli puoluerajojen nauttiva ryhmän puheenjohtaja, joka on osoittanut kelpoisuutensa monta kertaa. Kalli osaa selittää parhain päin puolueensa möhläyksetkin, vaikuttamatta hölmöltä.

Juha Korkeaoja Lisää kepulaista laatua Satakunnasta. Juha Korkeaoja osoittautui laadukkaaksi ministeriksi, vaikka äärikepulainen kenttä kävikin lämpimänä. Pekka Ervastin Irakgate - kirjan mukaan Korkeaoja pysyi myös maltillisena, kun lähes koko muu puoluejohto syöksyi täysillä päin seinää - lopputuloksena pääministeri Jäätteenmäen häpeällinen ero. Korkeaojan poika Lauri on laadukas SYLlin pääsihteeri, joten kasvatustyökin on onnistunut hyvin.

Inhokit:

Tanja Karpela A-luokan missistä tuli korkeintaan B-luokan poliitikko. Äänestäjät kuvittelivat hetken muuta, mutta maalisvaaleissa kupla puhkesi - Karpelan äänimäärä romahti. Karpelan ministerikausi oli hapuileva ja epävarma taaperrus, vaikka salkku oli mahdollisimman kevyt. Karpela tarvitsi gorillamaisen erityisavustajan ja kaiken vuosien varrella kertyneiden seurapiiritoimittajien vankan tuen, jotta jotenkin selviäisi kautensa loppuun. Vanhanen II hallitusta muodostettaessa Karpela oli jo auttamattomasti ulkona.

Pekka Vilkuna Arvokonservatiivien aatelia Oulusta. Vilkuna on modernin city-kepulaisuuden vastakohta, joka ei ollenkaan peittele näkemyksiään. Vilkunasta sanotaan, että
hänen tukensa jollekin asialle takaa hankkeen epäonnistumisen - viiksekäs kuolemansuudelma siis.

Lauri Oinonen Pastori Keski-Suomesta. Oinosella pelotellaan puhemiehistöön haluavia: Haluatko varmasti istua avuttomana kuuntelemassa, kun Oinosen puheripuli iskee kuin sukallinen puuroa? Oinonen ei ole suvaitsevaisuuden ihmelapsi; häntä kuunnellessa pieninkin halu liittyä kirkon jäseneksi katoaa. Suurta riemua herätti Oinosen selitys kuuluisan Islannin matkan jälkeen, kun pääosa Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnasta poistui kesken istunnon uimaan kuumille lähteille: "Minä vain kahlasin".

Edarivaalit, ehdokas nr. 328

2007-11-06T04:03:00.000-08:00

Viimeistä(?) kertaa ehdolla TYYn edarivaaleissa, tällä kertaa numero on 328. Kaikki yli 1 ääntä on suuri menestys, saa nähdä miten käy.

Tiedossa ainakin mielenkiintoiset vaalivalvojaiset keskiviikkona!

SDP Eduskuntaryhmä, Part XV

2007-11-04T02:01:00.000-08:00

Viimeistä viedään, valitettavasti 15 spostausta riittää ryhmän läpikäymiseen. Tämän jälkeen analysoin vielä muut ryhmät rajoitetusti, isoista puolueista 3 suosikkia ja 3 inhokkia, pienistä puolueista 1 + 1.

Piia Viitanen Puolueen varapuheenjohtaja Pirkanmaalta. Erittäin suosittu Hervannassa (korjattu), ja muutenkin istunut aika tukevasti eduskunnassa. Omalla tavallaan värikäs ja pirteä, ja asenteeltaan reilu. Ei kuitenkaan ole kyennyt nousemaan ykkösketjuun, eikä taida omata mahdollisuuksia puolueen puheenjohtajaksi. Aviomiehenä laadukas järjestöjyrä Harri Sandell.
Ei ole minun skeneäni, Rönni jyrää Pirkanmaalla.

Antti Vuolanne Pitkän linjan varaedustaja nousi vihdoin eduskuntaan Satakunnasta. On toiminut myös SNK:n puheenjohtajana ja Lipposen I hallituksen erityisavustajana. Ikäisekseen hyvin nuorekas pelimies, jota ei tylsäksi voi sanoa. Laadukas puhuja, jolle poliittisen katu-uskottavuuden hankkiminen tulee olemaan työlästä. Taipumus olla aina kulloisenkin puoluejohdon kanssa samaa mieltä. Njaah, ei ihan mahdoton ehdokas, mutta täytyisi tsekata ehdokkaan mielipiteet tarkasti ennen äänestyshetkeä.

Tuula Väätäinen Pohjois-Savon toinen demariedustaja, joka istuu myös puoluehallituksessa. Innokkaampi Heinäluoman tukija kuin Heinäluoma itse, eikä poliittinen rohkeus noin muutenkaan ole Väätäisen vahvuuksia. Ominaisuuksiltaan tyypillinen riviedustaja, niin hyvässä kuin pahassakin. Tukee lojaalisti valittua linjaa, mutta ei omaa kapasiteettia astua eturiviin. Tämä ehdokas ei tulisi kysymykseen vaalipäivänä.

Se oli siinä. Seuraavalla kerralla kaivellaan hiukan Keskustan ryhmää. Samalla voi hiukan vähentää kohteliaisuutta, kun kyseessä ovat poliittiset viholliset.

SDP eduskuntaryhmä, Part XIV

2007-10-29T10:57:00.000-07:00

Erkki Tuomioja Pitkän linjan vasemmistosiiven edustaja. Nauttii edelleenkin suosiota, jopa puolueen puheenjohtajaksi asti. Erittäin älykäs ja substanssiltaan vahva, mutta etäisen ja jopa ylimielisen oloinen. Olisi voinut olla todellinen ääniharava edellisissä eduskuntavaaleissa, mutta SDP:n onneton yhden kärjen taktiikka ja Tuomiojan jälleen kerran vaisu kampanja vei mahdollisuudet megapottiin. Puoluekokous lähestyy, joutuuko Eki vielä kerran kehiin, kun nuoremmalta kaartilta puuttuu sisu ja rohkeus? Tiukan linjan Lipposlainen ei hevin Tuomiojaa äänestä. Paitsi puoluekokouksessa, jos vaihtoehdot ovat vähissä...

Jutta Urpilainen Toisen polven edustaja Kokkolasta. SONK-taustainen nouseva kyky, joka noussut spekulaatioissa jopa Heinäluoman ykköshaastajaksi. Fiksu ja edustava, jolla voisi olla edellytykset antaa SDP:lle uskottavuutta korkeasti koulutetun väestön keskuudessa. Urpilainen ei lähtenyt pyynnöistä huolimatta haastamaan allekirjoittanutta SONKin pj-kisaan syksyllä 2000 - nyt pitäisi löytyä sisua haastaa toinen köriläs... Kellot kilkattavat, tukijat ovat valmiina. Mutta onko Jutta? Tätä ehdokasta voisi äänestää niin puoluekokouksessa kuin eduskuntavaaleissakin.

Pauliina Viitamies Tunnetun SDP-suvun edustaja Mikkelistä. Tätä kirjoitettaessa vielä tuntematon suuruus. Tavallisesti luotettavat lähteet kuitenkin kertovat, että edustajan suhtautuminen avustajiin vetää vertoja Marja Tiuralle...Viitamies saa tsempata lujaa koko vaalikauden, koska sekä Jouni Backman että Arto Seppälä kuuluvat valmistautuvan jo seuraaviin eduskuntavaaleihin. Backmania ja Seppälää voisi äänestää, tämän ehdokkaan näytöt ovat vielä antamatta.

SDP eduskuntaryhmä, Part XIII

2007-10-21T11:31:00.000-07:00

Tommy Tabermann Tabermann punnersi niukan naukin eduskuntaan, Risto Kuisman suureksi järkytykseksi. Tabermannin älykkyyttä ei kiistä kukaan, mutta mitkä ovat hänen edellytyksensä toimia eduskunnassa? Riittääkö kiinnostus, motivaatio tai kärsivällisyys? Ensimmäisen puolen vuoden julkisuus on pyörinyt lähinnä toisarvoisten kysymysten parissa. Tabermann ei ole minun skeneäni, joten nej tack.

Katja Taimela Salon lahja politiikalle, peri hämmästyttävän hyvin duunariedustaja Jukka Roosin äänet. Ihmisläheinen ja ystävällinen, eikä työnnä naamaansa jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Poliittinen profiili kuitenkin vielä hahmottumaton, mutta kukaan ei varmasti suuria vielä odotakaan. Hmmm.... tuskin minulle sopiva ehdokas.

Satu Taiveaho Punamultademarin ruumiillistuma. Ympäristödemari, jonka mielestä ydinvoima on inha juttu. Taiveaho on vaalipiirissään suosittu, vaikka eräs Iisakki Kiemunki hänen pudottamiseen tähtäsikin. On kehittynyt valtavasti neljässä vuodessa, mutta on turhan innoissaan hömppämedian huomiosta. Sosiaalipuolen edustaja, joka pärjää hyvin kun aiheet ovat sieltä. Talous- ja veroasiat ovat vaikeampia. Energiapoliittisesti harhaoppineita ei ole tapana äänestää, vaikka ehdokas onkin mukavimmasta päästä.

SDP eduskuntaryhmä, Part XII

2007-10-15T11:16:00.000-07:00

Matti Saarinen Urheilumies Uudeltamaalta. Hajuton ja väritön, mutta omaa uskollisen kannattajajoukon kotiseudullaan. Saarinen on eduskunnan hiljaisia, joka kuitenkin on habitustaan vaikutusvaltaisempi edustaja. Joka porukassa tarvitaan vitsinkertoja, ja Saarinen kilpailee tässä ryhmässä siitä tittelistä. Njaah....pidän karismaattisista poliitikoista, joten valintani taitaisi olla joku muu.

Jouko Skinnari Pitkän linjan edustaja Lahdesta, joka on piipahtanut ministerinäkin. Skinnaria on jo useamman kerran luokiteltu sammuneeksi tähdeksi, mutta sitkeästi hän on punnertanut eteenpäin. Uran huipennus ilmeisesti kuitenkin jo selän takana. Ei ihan mahdoton vaihtoehto, tasaista laatua tarjolla.

Jacob Söderman "Minä en olisi hyväksynyt optioita, minä en olisi hyväksynyt taitettua indeksiä, minä en olisi nostanut puoluetukea, minä en..." Populismin kukkanen nousi eduskuntaan Haataisen siirryttyä Helsingin apulaiskaupunginjohtaksi. Veteraani on näkyvä keskustelija, joka valtavan kokemuksensa ja älynsä vuoksi ei ole mikään jäähdyttelijä. Paljoon kykenen, mutta en sentään äänestämään populistia. Ikinä.

SDP eduskuntaryhmä Part XI

2007-10-07T12:31:00.000-07:00

Tuula Peltonen Minulle varsin tuntematon edustaja Keski-Suomesta. Tuorehko puolue-aktiivi, joka kotisivujensa mukaan innostui vallan hurjasti Heinäluoman puheesta Lahden tulevaisuusfoorumissa. Erkon median piirissä vielä tuntematon suuruus, mutta ilmeisen suosittu kotiseudullaan. Tämä ehdokas joutuisi aika lailla perustelemaan, mikäli toivoisi minun häntä äänestävän.

Kari Rajamäki Tämä edustaja herättää tunteita. Erittäin touhukas Pohjois - Savon edustaja lienee ainoa demari, joka ymmärtää jotakin maataloustuesta. Ei mikään suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden airue, mutta omaa kuitenkin vankan tukijoukon. Ei myöskään mikään sosiaalisuuden ihmelapsi, eikä kovinkaan korkealla "lähtisitkö kaljalle" - kategoriassa. Tätä ehdokasta voisi äänestää ihan piruuttain, on sen verran omintakeinen tapaus.

Tero Rönni Tästä edustajasta tekisin SDP:n varapuheenjohtajan ensi kesän puoluekokouksessa. Karski duunariedustaja, joka näkyy ja kuuluu. Rönni ärsyttää monia, mutta toisaalta hän on erittäin pidetty ja arvostettukin yli puoluerajojen. Rönni paukuttaa menemään välillä hyvän maun rajamailla, mutta on kuitenkin ihan fiksun miehen maineessa. Hänen kanssaan moni mielellään lähtee kaljalle. Tätä ehdokasta voisin varmasti äänestää, Rönni on ilman muuta suosikkejani ryhmässä. Laatujätkä.

SDP Eduskuntaryhmä, Part X

2007-09-30T00:13:00.000-07:00

Johanna Ojala-Niemelä Nuorehko juristi pudotti Maija Raskin eduskunnasta. Raskin ura valtakunnantasolla on loppu, mutta Ojala-Niemelä joutuu vielä taistelemaan vakiinnuttaakseen paikkansa eduskunnassa. Haasteen heittänee ainakin Jyrki Konola. Ojala-Niemelä on sympaattinen ja pidetty edustaja, joka nuoresta iästään huolimatta tuntee politiikan koukerot. Hän ei turhaan äänessä ole, mutta tietää mistä puhuu suunsa avatessaan. Tätä ehdokasta olisin varmasti äänestänyt viime vaaleissa. Ja seuraavissakin, jos Konolan Jykke ei tee valintaa hankalaksi..

Heli Paasio Kolmannen polven edustaja Turusta. Tämä on edustaja, jonka kohdalla ystävyyssuhde saattaa hämärtää näkökykyäni. Paasio kerää kovat äänimäärät Varsinais-Suomessa, mutta kuinka paljon keräisikään, jos kampanjoisi maksimitehoilla? Paasio korostaa kovasti yhdessä tekemisen tärkeyttä ja samaan suuntaan soutamista; häneltä toivoisi enemmän konkretiaa retoriikan tueksi. Paasio on ilman muuta Varsinais-Suomen demariedustajista potentiaalisin ministeriehdokas. Tätä ehdokasta voisi ilman muuta äänestää. Mippe Kumpulan lisäksi toinen nuorehko naisedustaja, joka on energiapoliittisesti valveutunut.

Sirpa Paatero Todella suuriin saappaisiin ( Voi Mönkäre, kuinka ikävä sinua onkaan) Kymessä astunut uusi tulokas. Kahminut itselleen valtavasti luottamustehtäviä, mikä ei välttämättä ole ollenkaan hyvä piirre. Paatero on sosiaalisesti lahjakas edustaja, jolla on vielä pitkä matka edessään, ennen kuin katu-uskottavuus on kunnossa. Valto Kosken vaalipiirissä voi äänestää vain Valto Koskea. Ehdokas ei muutenkaan profiililtaan ole ihan minun skeneä.

SDP eduskuntaryhmä, Part IX

2007-09-27T11:30:00.000-07:00

Esa Lahtela Marjaana Koskisen taistelupari. Ikuinen vastarannan kiiski, joka kerää kovat äänimäärät vaaleista toiseen. Pohjois-Karjalan asukkailla on omituinen huumorintaju. Lahtela on päivästä toiseen kaikkea pahaa vastaan hyvän puolella, kuvitellen siten saavansa jotakin aikaan. No, aloitetehtailu pitää ainakin mielen virkeänä. Pohjois-Karjalan vaalipiiri tulisi pakkoliittää jonnekin. Heti.

Reijo Laitinen Vähälukuisen duunarisiiven edustaja Jyväskylästä. Tiukka ydinvoimamies, mikä plussaksi laskettakoon. Ihmeen hajuton ja mauton, vaikka on istunut eduskunnassa jo pitkään. Njaa....tämä ehdokas ei ehkä olisi valintani vaaleissa.

Päivi Lipponen Paavon vaimo, joka yllätti monet nousemalla eduskuntaan. Luo pontevasti omaa uraa, saaden mielettömästi julkisuutta ollakseen ensimmäisen kauden edustaja. Toiminut myös Juha Miedon kirjoituskoneena. Olisiko hänestä SDP:n erittäin kuivahtaneen sinipunasiiven lipunkantajaksi? Tätä ehdokasta voisi äänestää, muutenkin kuin Paavon takia.

SDP eduskuntaryhmä, Part VIII

2007-09-25T11:03:00.000-07:00

Miapetra Kumpula-Natri Pohjanmaan vaalipiiri tuottaa vähän määrää, mutta paljon laatua. Mippe on ilman muuta suosikkejani ryhmässä. Hän keskittyy talous- ja energiapolitiikkaan, mistä pinnat kotiin. Mippe on myös vahva ja karismaattinen persoona, joka tietenkään ei kaikkia miellytä. Tavoitteet varmasti korkealla politiikassa. Tätä ehdokasta voisin äänestää kaikissa muissa vaalipiireissä paitsi Pohjanmaalla. Mutta onneksi Mipen paikka on tukevalla pohjalla.

Merja Kuusisto Allekirjoittaneelle varsin tuntematon suuruus. Kotisivujensa mukaan haluaa keskittää sekä palkankorotukset että veronkevennykset pienituloisille. Toivottavasti moinen pölhöpopulismi ei kuvaa laajemmin ajattelua. Läpimeno tappiollisissa vaaleissa oli kova suoritus, turnauskestävyys testataan 2011. En oikein millään keksi syytä miksi äänestäisin tätä ehdokasta.

Lauri Kähkönen Jos poliittinen toiminta pyörisi metsästyksen ympärillä olisi tämä edustaja pääministeri. Valitettavasti näin ei ole, ja siten Kähkösen painoarvo jää varsin kevyeksi. Kähkönenkin tuntee vetoa populismiin, vaikka saman vaalipiirin Esa Lahtela onkin omaa luokkaansa. Kähkönen on edustaja, joka ei ole edes yrittänyt tulla tunnetuksi vaalipiirinsä ulkopuolella. Tai jos on, niin epäonnistuminen on totaalinen. Pohjois-Karjalan vaalipiiri pitää nopeasti yhdistää johonkin toisen vaalipiiriin. Erittäin nopeasti.

SDP eduskuntaryhmä, Part VII

2007-09-24T11:48:00.000-07:00

Huh huh, kiirettä pitää. Kaiken kukkuraksi TuTo matkasi idänkiertueelle, ja sinnehän piti sitten päästä. Palkintona 6/9 pistettä ja kunnon flunssa. Mutta olihan se kiva nähdä mm. Mäkisen Jari. Mainio ystävä, joka asuu turhan kaukana.

Kiinnitin Uutispäivä Demarissa huomiota ilmoitukseen, jossa mainostettiin Turun Wanhojen Demareiden tilaisuutta. Alustajana oli kansanedustaja Petteri Orpo (kok), ja teemana sdp:n ja kokoomuksen yhteistyö. Tuohon tilaisuuteen voisi lähettää kuunteluoppilaiksi koko sdp:n nykyjohdon. Voisivat oppia jotain veteraanitovereilta.

Mutta jatketaan eduskuntaryhmän ruotimista.

Valto Koski Eduskunnan aatelia. Ei vain minun, vaan myös monen muun mielestä. Sivistynyt herrasmies, jota arvostetaan yli puoluerajojen. Asettui vielä kerran ehdolle, kun Mönkäre ja Kekkonen luopuivat Kymessä. Palkinnoksi ryhmä veti Kosken kölin alta valiokuntapaikkoja jaettaessa. Harvoin on suututtanut niin paljon, toivottavasti eduskuntaryhmän työvaliokunta ymmärtää edes hävetä. Valtoa voisi äänestää koska tahansa, minne tahansa. Valioyksilö.

Johannes Koskinen Eduskunnan varapuhemies, jota mm. minä kannatin puolueen johtoon edellisellä kierroksella. Traumatisoi tukijansa tehokkaasti vetäytymällä kisasta viime metreillä. Sivistynyt, hyvin koulutettu ja nuhteeton. Lisäksi vaisun ja tylsän oloinen, aivan kuin vaatisi pienen sähköiskun käynnistyäkseen. Tätä ehdokasta olisi ennen voinut äänestää. Nyt en ole ihan varma, onko lopullisesti jäähdyttelemässä korokkella?

Marjaana Koskinen Edustaja, joka jakaa mielipiteitä tehokkaasti. Allekirjoittaneella on ollut omat skismansa hänen kanssaan. Siltoja palaa ja raunioita syntyy siellä missä Marjaana mellastaa. Ei ole puolue-eliitin suosiossa, vaikka omaakin asiantuntemusta sosiaalisektorilla. Tämä ehdokas ei minun ääntäni tarvitse. Herraviha ja populismi toimivat aina, ehdokas istuu (rivi)edustajana niin kauan kuin haluaa.

SDP eduskuntaryhmä, Part VI

2007-09-18T10:03:00.000-07:00

Anneli Kiljunen Kolmannen polven poliitikko Kymestä. Noussut SDP:n ääniharavaksi vaalipiirissä jossa paljon ongelmia. Kiljusesta (Anneli) ei pahaa sanaa kuule oikein tonkimallakaan, eikä viehättävä persoona jätä kylmäksi. Poliittiset uroteot kuitenkin jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta. Takarivin taavi vai suuremmat tavoitteet? Tätä ehdokasta voisi mahdollisesti äänestää.

Kimmo Kiljunen Loka Laitisen mukaan eduskunnan vanhin lapsinero. Ulkopolitiikan asiantuntija, joka omasta mielestään olisi armoitettu ulkoministeri. Taipumus työntää naamansa kameran eteen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Vaalilehti Kiljusen Herrasväki on herättänyt huvittuneisuutta - kuinka monta kuvaa Kimmosta mahtuu yhdelle sivulle? Tämä ehdokas saisi vaaleissa pärjätä ilman minun ääntäni.

Krista Kiuru Uusi tulokas Satakunnasta. Tuttu kuitenkin jo SONK-ajoilta, eikä mikään epämiellyttävä muisto. Sympaattinen ja empaattinen, jonka turnauskestävyys aikuisten kisoissa vielä arvoitus. Parhaimmillaan mahdollisuus nousta kovan luokan ääniharavaksi, pahimmillaan jää yhden kauden tähdenlennoksi. Tämä ehdokas voisi saada ääneni.

SDP eduskuntaryhnä, Part V - ja muita kuulumisia

2007-09-16T04:14:00.000-07:00

Oli aika hurja viikko. Työpaine on äärimmillään ja TuTo aloitti taistelunsa sarjapelien muodossa. Flunssa onneksi hellitti, joten täydessä iskussa ollaan jälleen, mitä nyt päänsärkyä oli muutamana aamuna...Tämän viikon hitti on ollut Häkämies, Häkämies ja Häkämies. Vaikken suurimpia Halosfaneja ole, on hän kuitenkin ulkopolitiikan ammattilainen kokoomuksen kolkkapoikiin verrattuna. Puhumattakaan pääministeristä, joka on aika impivaaralainen ulkopolitikan suhteen. Sinänsä ei yllättävää, koska Keskustan kansainväliset kontaktit ja yhteistyö ovat mitättömät muihin suuriin puolueisiin verrattuna.

Mutta suurta kiinnostusta herättänyt eduskuntaryhmän ruotiminen jatkuu, olkaa hyvä.

Antti Kalliomäki Tämän miehen menestymistä seurasin jo 1980 Moskovan olympialaisten aikana. Silloin homma kosahti totaalisesti, mutta politiikassa Kalliomäki on menestynyt hienosti. Monipuolinen ja tasaisen varma, sekä viimeisen päälle lojaali puoluejohdolle. Oisikohan kuitenkin viimeinen kausi meneillään? Tätä ehdokasta voisin äänestää, Uudenmaan vaalipiirin kirkkaimpia tähtiä.

Ilkka Kantola Varsinais-Suomen komeetta, joka pilasi Seppo Lehtisen mahdollisuudet nousta eduskuntaan (Tai no jaa, ehkä suurin spoileri oli Seppo ja nuoret aikuiset - nettisaitti). Kantola on loistava puhuja ja toripoliitikko, joka vielä opettelee politiikan aakkosia. Mahdollisuudet pidempään uraan olemassa, kyky kerätä ääniä yli puoluerajojen on huomattava. Osaa nauraa itselleen ja taustalleen. Pappisehdokkaat ovat minulle vieraita, mutta Kantola ei ole ihan mahdoton. Saa myös bonareita avustajavalintansa johdosta.

Saara Karhu Ääniharava Pirkanmaalta, jolla julkkistausta televisiosta. Lievään populismiin taipuvainen edustaja, jota ei ihan kärkeen ministeripörssissä voi nostaa. Korkea profiili Pirkanmaalla, mutta muualla varsin tuntematon poliittisen uransa osalta. Tätä ehdokasta en äänestäisi.

SDP eduskuntaryhmä, Part IV

2007-09-10T10:47:00.000-07:00

Susanna Huovinen Jo ministerinäkin toiminut nuorehko kansanedustaja Jyväskylästä. Potentiaalinen puheenjohtajaehdokas hänkin, mutta pelko asemien menettämisestä taitaa olla liian suuri. Myös Huovisen ministeriyttä leimasi varovaisuus ja tietty epävarmuus, vaikka suurempia mokia ei tapahtunutkaan. Joka tapauksessa poliittinen tulevaisuuus on valoisa, ja erityismaininta laadukkaasta aviopuolisosta. Tätä ehdokasta tuskin äänestäisin, energiapoliittiset erimielisyydet erottavat liikaa.

Sinikka Hurskainen Urpo Leppäsen hyvin tunteva idän ihme. Tiukasti reviiriään vartioiva poliitikko, joka ei ole onnistunut vakuuttamaan johtavia tovereita ministerikyvyistään. Hurskaisella on varmasti vielä tavoitteita politiikassa. Erityismaininta erittäin laadukkaasta avustajasta, Kirsi Airiosta kuullaan vielä. Tätä ehdokasta en äänestäisi.

Liisa Jaakonsaari Edustaja Suorasuu, jolla kanttia ja uskallusta haastaa auktoriteetteja. On vaeltanut pitkän tien punaisesta tusinasta Lipposlaisuuden lipunkantajaksi. Äänestäjät ovat uskollisesti seuranneet mukana, monien yllätykseksi. Jos Jaakonsaari olisi hiukan nuorempi, olisi oven takana iso delegaatio kukkapuska kädessä. Hänen taakseen olisi helppo kerätä nykyjohtoon tyytymätöntä porukkaa. Tätä ehdokasta äänestäisin epäröimättä hetkeäkään.

SDP eduskuntaryhmä, Part III

2007-09-09T01:59:00.001-07:00

Eero Heinäluoma Puolueen puheenjohtaja, joka lähes kaikkien mielestä on mainettaan parempi. Kuitenkaan homma ei oikein toimi, murskaava vaalitappio voi olla liikaa. Mitä ilmeisemmin punamullan fanaattinen kannattaja, jolle yhteistyö kokoomuksen kanssa on vierasta. Astui isoihin saappaisiin, ja uhkaa hukkua niihin. Sanotaan olevan kontrollifriikki, pienimmätkin asiat tulee kierrättää hänen kauttaan. Tätä ehdokasta voisin äänestää, kaikesta huolimatta. Helsingissä on kova pula siedettävistä miesehdokkaista, joten Heinäluoman kilpailuasetelma on suotuisa.

Rakel Hiltunen Sosiaalitantta, joka pitkään kunnallispolitiikassa puurrettuaan on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kansanedustajana. SDP:n edustajista leimallisimmin Helsingin puolustaja, joka jaksaa ahkerasti kiertää kenttää. Pitäytyy aika tiukasti asioihin joista jotain ymmärtää, mikä ei ole ollenkaan huono piirre. Ulkuori pettää, Rakel on tiukka SDP:n soturi, joka ottaa hankasti vastustajien kanssa matsia. Tämä ehdokas on sen verran profiililtaan kaukana, että tuskin häntä äänestäisin. Mutta toivottavasti moni muu niin kuitenkin tekisi, Rakel on oikein kelpo edustaja.

Reijo Kallio Katse Satakuntaan. Rauman demarit ovat vuodesta 1995 lähettäneet Kallion Helsinkiin. Kallio on tunnollisen ja ahkeran miehen maineessa, vaikka ei karismaa hurjasti omaa.Puolueen kannalta hyvä edustaja, lojaali eikä sorru populismiin. Reservin majuri jatkaa halutessaan eduskunnassa vielä useita kausia. Vankkaa ydinvoiman kannattajaa voi lähes aina äänestää, eikä Kallio muodosta poikkeusta.

SDP eduskuntaryhmä Part II

2007-09-08T06:30:00.000-07:00

Eduskuntaryhmän ruotiminen jatkuu.

Tarja Filatov Eduskuntaryhmän puheenjohtaja on jo kokenut poliitikko. Nukkui edelliskerralla onnensa ohi puolueen puheenjohtajakisassa, mikä heikentää mahdollisuuksia tällä kertaa. Monet katsovat jo seuraavaan sukupolveen. Filatov on substanssipoliitikko pitkäpiimäisyyteen asti, eikä häntä voi karismaattiseksi sanoa. On kuitenkin ilman muuta eduskuntaryhmän raskassarjalaisia, jolla on edellytyksiä tehdä oikeistohallituksen taipaleesta hankala. Tätä ehdokasta voisin äänestää, mutta vailla suurta kiihkoa ja intoa.

Jukka Gustafsson Tämä edustaja on useamman kerran jäänyt viime hetkellä vailla ministerisalkkua, suureksi pettymyksekseen. Nyt salkku on jo hyvin epätodennäköinen. Gustafsson on urheilumiehiä, joka ei oikein ole onnistunut nousemaan varjosta valoon. Ystävällinen mies, jolla vähän vihollisia. Tätä ehdokasta voisin teoriassa äänestää, koska hän on ehdokkaana surullisessa Pirkanmaan vaalipiirissä.

Maria Guzenina-Richardson SDP:n nouseva tähti, jolla taustat kunnossa. Iski pöytään kovat numerot maalivaaleissa, ja tie tähtiin on auki. Pyrkinee varapuheenjohtajaksi puoluekokouksessa, eikä pidemmän päälle tyydy tähän. Nuoren sukupolven naisdemariksi harvinaisen vastuullinen, joka varsinkin sosiaalipuolen kysymyksissä on oikeistolle piikki lihassa. Maan parhaita toripoliitikkoja, kansalaiset vauvasta vaariin sukupuoleen katsomatta ovat sulaa vahaa kun Maria osuu kohdalle. Tätä ehdokasta voisin hyvinkin äänestää. Eikä olisi ensimmäinen kerta, EU-vaaleissa 2004 näin jo tapahtui. Enkä ole katunut, päinvastoin.

Korjaus arvostelusääntöihin

2007-09-07T04:42:00.000-07:00

Korjaan hiukan sääntöjä eduskuntaryhmän arvionnissa: Arvosanojen sijaan kerron aina lopuksi, voisinko minä kyseistä ehdokasta äänestää. Lisäksi todettakoon palautteen antajille, että näkemykset ovat subjektiivisia näkemyksiäni, perustuen kokemukseen, mielikuvaan tms. Monesta voidaan varmasti olla eri mieltä, mutta en kuitenkaan korjaa yhtään arviota sen takia, että joku "tietää paremmin".

Seuraavat kolme saavat tuomionsa huomenna lauantaina.

SDP eduskuntaryhmä, Part I

2007-09-06T10:42:00.000-07:00

Olen pidempään pohtinut eduskuntaryhmän ruotimista, joten tuumasta toimeen. Pitää yrittää tähän aiheeseen palata aina selvin päin, jotta ei tarvitse jälkeenpäin katua... Arviot ovat minun omiani, eivätkä edusta kenenkään muun näkemyksiä. Kullekin edustajalle annan lopuksi arvosanan asteikolla 4-10, seuraavalla skaalalla:

4- Voi miksi meillä on demokratia??
5- Huokaus, iso huokaus.
6- Ei toivoton, mutta parantaa voi
7- Tasainen, hyvässä ja pahassa
8- Hyvä edustaja
9- Laatua, ehtaa laatua
10- Tämä saa ääneni !

Matti Ahde Veteraaniedustaja Oulusta, joka joutui Veikkauksen johdosta eroamaan skandaalin saattelemana. Vahva vaikuttaja, joka hävisi varapuhemiesvaalin Johannes Koskiselle. Keskeisenä syynä sanotaan olleen Eero Heinäluoman antama kuolemansuudelma. Ahdetta kuitenkin kuunnellaan, sekä ryhmässä että sen ulkopuolella. Tätä ehdokasta voisin äänestää, jos Liisa ei olisi samassa vaalipiirissä.

Marko Asell Painija Pirkanmaalta. Huumorintajuinen kaveri, jonka poliittinen painoarvo jää nähtäväksi. Taustalla kuitenkin valtuustouraa, joten lähtökohta voisi olla huonompikin. Laadukkaan kansanedustajan tunnusmerkki on avustajan valinta: sillä mittarilla Asell on onnistunut, Ailion Jarmo on laadukas jamppa. Lyhyt parlamentaarinen ura vaikeuttaa arvosanan antamista. Tätä ehdokasta tuskin äänestäisin. Tai no jaa, vaalipiiri on Pirkanmaa...

Maarit Feldt-Ranta Parissa vuodessa tuntemattomuudesta huipulle. Sanavalmis henkilö, joka osaa myös harrastaa uskallettua huumoria aikuiseen makuun. Edustaja, joka on tullut eduskuntaan jäädäkseen. Sen sijaan puoluesihteerin palli heiluu kovasti - uhkaa joutua uhrattavaksi vaalitappion alttarilla. Ei kuitenkaan minun avustuksellani, fight for it, Maarit. Tätä ehdokasta voisin äänestää, mutta isossa vaalipirissä kilpailu on kovaa.

Lipponen. Paavo Lipponen

2007-09-05T11:23:00.000-07:00

Paavo Lipponen iskee jälleen. Hänen kolumninsa päivän Turun Sanomissa on klassikko jo syntyessään. Kynä on terävä miekka, kun se on taiturin käsissä. Lipponen tekee selväksi näkemyksensä Tiitisen listan julkaisemisesta, iskuja saavat niin Alma-Media, Alpo Rusi kuin Heidi Hautalakin. Tyylilaji on Paavoa värikkäimmillään, hyvin poikkeava normaaliin poliittiseen jaaritteluun verrattuna. Toivottavasti Paavo vielä monta vuotta jatkaa kolumnistina, jos ei muusta syystä niin vaikka kaunamedian kiusaksi.

Noin muuten on aika ankeaa, kuumetta pukkaa mutta kotiin ei voi jäädä. Sairaslomat ovat nyt käytännössä lähes mahdottomia, työpaine keskellä neuvottelukierrosta on todella kova. Heta makaa peiton alla, joten kurjuuden maksimointi on meneillään. Hmpf.

Porokari UIL:n johtoon

2007-08-31T04:14:00.000-07:00

Ay-rintamalla tapahtuu. Uuden Insinööriliiton (UIL) puheenjohtajaksi on valittu asiamies Pertti Porokari. Porokari sai yli puolet äänistä jo vaalien ensimmäisellä kierroksella, joten äänestystulos oli vakuuttava. Vastaehdokkaina olivat UIL:n varapuheenjohtajat Keijo Houhala ja Ari Rautakorpi.

Porokari on tiukan linjan edunvalvoja, joka tuntee kentän ja entisenä luottamusmiehenä myös työpaikkatason arjen ongelmat hyvin. Hänet tunnetaan rehtinä miehenä, joka on lojaali ja uskottava yhteistyökumppani.

Täytyy sanoa, että Pertin valinta lämmittää mieltä. Hänen kanssaan on työtä tehty hyvässä yhteisymmärryksessä. Olen vakuuttunut siitä, että UIL on tehnyt viisaan valinnan.

Tapaus Rusi

2007-08-30T11:32:00.000-07:00

Alpo Rusi on ollut tämän viikon mediatähti. Hän vaatii valtiolta kunnon korvaukset, ja tästä innostuneina hänen asianajajansa jättivät huiman laskun uurastuksestaan. Rusi tosin pitää laskua alimitoitettuna, kuinkas muuten.

Rusi vauhditti puolustustaan julkaisemalla oman listan henkilöistä, jotka olivat tekemisissä DDR:n kanssa 1970-luvulla. Temppu oli lapsellisuudessaan harvinaisen vastenmielinen ja tuhosi minimaaliset sympatiat, joita Rusia kohtaan minulla oli. Rusi raapusti listalleen 9 demarin nimen, ja kuin säälistä pari muuta. Ilta-Sanomat luonnollisesti innostui, kun Paavo Lippostakin sai taas riepotella.

En kyllä millään jaksa ymmärtää, miksi ikivanhoja DDR kahvituksia jaksetaan vatvoa. Jos jotakuta oikeasti epäiltäisiin valtionsalaisuuksien luovuttamisesta derkuille, nostettaisiin syyte aivan varmasti. Sen sijaan ollaan nyt sorruttu todella vastenmieliseen mediajahtiin, jota Rusi typeryydessään lietsoi. Rusia vastaan ei syytettä nostettu, mutta ostaisitko häneltä käytetyn auton? En minäkään.

Toivottavasti Rusi vetää vesiperän ja saa palkinnoksi maksaa juristien laskut. Ehkä se hiukan hillitsisi tunkion tonkimista. SUPO:n Petri Knape on muuten kovasti DDR:n näköinen mies, sopii teemaan mainiosti.

SDP - what the fxxk nyt tehdään?

2007-08-25T08:46:00.000-07:00

Maalisvaalien tappio oli musertava isku. Edes oikeisto ei vakavissaan uskonut, että SDP romahtaa vaaleissa, puhumattakaan omien toiveista. Täytyy kuitenkin todeta, että suurimman puolueen asemasta taisteltiin lähinnä retorisesti. Useimmat vaikuttivat uskovan vaalien toiseen sijaan ja Vanhasen jatkoon pääministerinä. Äänestäjät kuitenkin päättivät toisin ja taivallus korvessa alkoi.

Vaalitappioon tuskin löytyy yhtä syytä, vaan tulos muodostui useasta osatekijästä. Vaalilupausten ristiriita suhteessa harjoitettuun politiikkaan, yhteiskunnan yleisen ilmapiirin muuttuminen SDP:lle epäedulliseen suuntaan, puoluejohdon kiistaton epäsuosio, ehdokasasettelun osittainen epäonnistuminen, vaalityöntekijöiden ikääntyminen, SDP.n äänestäjien yhä kiihtynyt hautaaminen, SAK:n mainos, SDP:n televisiomainokset.... Eiköhän noista saada tarpeeksi syitä vaalitappioon.

Vaalitappio on johtanut odotettuun jälkipuintiin. TUS:sin muistio avasi polkua räväkkyydellään. Edelleenkin monet pitävät sitä parhaana nähtynä analyysina, mitenkään väheksymättä Kalliomäen totuuskomission tuotetta. Epämiellyttävä totuus ja NUS voidaan nähdä vaalitappiosta johtuvina uutuuksina. Huoli puolueen tulevaisuudesta on suuri, eikä se ole mikään ihme. Jäsen- ja kannattajakunnan ikärakenne yhdistettynä oikeistopuolueiden selvään tykästymiseen toisiinsa avaa pelottavia näkymiä.

Väistämättömänä seurauksena vaalituloksesta käynnistyi keskustelu puoluejohdon vaihtotarpeesta. Avainkysymys lienee: voiko SDP ikinä voittaa vaaleja ja nousta takaisin valtaan nykyisen puoluejohdon alaisuudessa? Looginen jatkokysymys: Jos vastaus on ei, kenen johdolla se sitten voisi onnistua paremmin? Eero Heinäluoma on lähes kaikkien mielestä mainettaan parempi mies. Mutta mitä se auttaa, jos julkisuuskuva on auttamatta turmeltunut. Myös Ville Itälä oli mainettaan parempi kokoomusjohtaja, mutta tästä huolimatta kokoomuksella ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pistää hänet pihalle.

Eräät haluavat nyt hyssytellä keskustelua, Heinäluomaa ei saa arvostella eikä hänen vaihtamistaan vaatia. Hevonpaskat, sanon minä. Nyt nimenomaan PITÄÄ arvostella ja esittää vaihtoehtoja, jos ei halua Heinäluoman jatkavan puolueen johdossa. Kulminaatiopiste on ensi kesän puoluekokous: siellä ratkaistaan kenellä on luottamus. Valitun puheenjohtajan tulee saada yhdistynyt puolueväki taakseen, jotta kunnallisvaalit 2008 onnistuvat. Lienee tosin selvää, että jos Heinäluoma saa jatkokauden puoluekokouksessa, alkaa uusi keskustelu hänen asemastaan mikäli SDP jää taas kolmanneksi.

Joten sorry, Heinäluoma ja kumppanit, puoluekokoukseen asti on kritiikkiä tiedossa. Tästä kurjimuksesta ei päästä vaikenemalla ja vannomalla uskollisuutta raskaasti epäonnistuneelle puheenjohtajalle.

Ränniin

2007-08-20T06:12:00.000-07:00

Tänään on viimeinen vapaailta moneen viikkoon. Alkusyksyä värittävät TES-neuvottelut ja niitä tukevat kenttäkierrokset. Ainoina poikkeuksina muutamat TuTon peleihin säästetyt vapaaillat. Ikävä kyllä matkaa TuTon kotiotteluun on n. 170 kilometriä, joten pieni projekti aina sekin.

Periaatteessa edessä oleva rypistys tuntuu oikein mielenkiintoiselta. Ylemmän toimihenkilön edunvalvonta on mielekästä hommaa, ja töihin lähtee aamulla mielellään. Vähäinen vapaa-aika pitää myös kulut kurissa, koska töissä ollessa on vaikea tuhlailla. Ja minä olen siinä onnellisessa asemassa oleva ylempi toimihenkilö, että ylityöt korvataan Työaikalain mukaan. Tälläkin neuvottelukierroksella tehdään hartiavoimin töitä, jotta yhä useampi ekonomi, diplomi-insinööri tai vaikka juristi olisi samassa asemassa. Työmies on palkkansa ansainnut, samoin ylempi toimihenkilö.

Onneksi yöksi pääsee useimmiten kotiin ja siippa on ymmärtävä ja itsekin kiireinen. Mutta on se kuitenkin kurjaa, kun yhteinen aika on kortilla. Tai kun kaverille pitää sanoa, että viikolopputreffeille on aikaa ehkä marraskuussa, arki-ilta saattaa löytyä lokakuussa. Joten pahoittelut jo nyt rakkaat ystäväni, nyt on aika työnteon.

In YTN we trust.

Way to go, Eva!

2007-08-16T08:57:00.000-07:00

Luin kahdessa illassa kannesta kanteen Eva Wahlströmin uutuuskirjan, "Homma hanskassa". Harvoin, jos koskaan, on mikään kirja yllättänyt niin positiivisesti. Evan tyyli kirjoittaa upposi allekirjoittaneeseen kuin vasen koukku poskipäähän, kirjaa ei malttanut jättää kesken.

Mielenkiintoa kirjaan lisäsi toki se, että Eva on tuttu vuosien takaa. Vanhempi veli Tuffe (joka tietyissä piireissä tunnetaan myös lempinimellä "Gnu") on hyvä ystävä periaatteessa yli kolmenkymmenen vuoden takaa, ja heidän edesmennyt isänsä on keskeinen henkilö jonka ansiosta minusta tuli ydinvoiman vankkumaton kannattaja.

Evan kirja on sekä hauska että koskettava. Kuvaus lapsuudesta isoveljien puristuksessa sai nauramaan oikein kunnolla. Kasvukokemus Loviisassa sai muistot heräämään, siellä minäkin pimppistä ajoin torilta Bruhnin kiskalle kohta kaksikymmentä vuotta sitten.

Kuvaus isäsuhteesta oli kirjassa harvinaisen avoin ja aito. "Nalle" oli suuri mies, joka lämmöllään ja rohkeudellaan olla oma itsensä teki lähtemättömän vaikutuksen. Evan kirjassa tämä välittyy lukijalle hyvin, suorastaan fantastisesti.

Kirjassa on luonnollisesti paljon nyrkkeilyä. Värikkäät kuvaukset harjoittelusta, otteluista ja ottelumatkoista tempaavat mukaansa sellaisenkin, joka ei niin kauhea pugilisti ole. Huippu-urheilu on kovaa, ja menestyminen vaatii maksimaalisen satsauksen. Kirjasta voi lukea mitä se tarkoittaa.

Ehkä suurimman vaikutuksen Evan kirjassa tekee Eva itse. Hän on hämmästyttävällä tavalla kyennyt säilymään omana itsenään, iloisena ja reiluna. Olen aina pitänyt häntä ehkä miellyttävimpänä ja täysipäisimpänä julkkiksena tässä maassa. Tämä kirja vain vahvistaa tuota näkemystä.

5 tähteä, eikä nettinurkkaa...?

2007-08-14T10:04:00.001-07:00

Väärässä olin. Hotellissa oli kaikki noin muuten jokseenkin tip top, mutta nettinurkkaa ei löytynyt. Näin ollen spostailu jäi aika vähiin, hädin tuskin pystyi pitämään itsensä tilanteen tasalla rakkaan TuTon seikkailuista harjoitusotteluissa.

Kreikassa oli lämmin, mutta ei sentään megamegalämmin. Hotellin uima-allas ja maisemat olivat outstanding, ja huonekin oli laadukas. Cleaning lady piti huolen siisteydestä, vaikka ei päässytkään aina huoneseen haluamaan aikaan. Totuttelua vaati viemäreiden tehottomuus; paperia ei pyttyyn saanut missään tapauksessa laittaa. Siihenkin kuitenkin tottui, ihme ja kumma.

Vahvistamattomien tietojen hotellilla yöpyi samaan aikaan kanssamme Kreikan sosialistipuolueen PASOKin puheenjohtaja, Andreas Papandreu. Hän on maan oppositiojohtaja, joka mielenkiintoista kyllä puhuu sujuvaa Ruotsia, opiskeltuaan ja työskenneltyään Tukholmassa. PASOK on muutenkin kovassa iskussa alueella. Vaikka puolue hävisi vaalit 2004, menivät kaikki alueen 5 parlamenttipaikkaa PASOKin ehdokkaille.

Meillä oli auto kolme päivää käytössä. Se mahdollisti Lefkaksen saaren kiertämisen ja uimarantoihin tutustumisen. Ilman liikenneonnettomuutta selvittiin, vaikka paikallinen liikennekulttuuri olikin haastava. Hätävilkku oli tavallista vilkkua yleisempi ja kuka tahansa saattoi pysäyttää autonsa mihin tahansa. Kun kadut olivat muutenkin ahtaat, oli sumppu nopeasti valmis.

Kreikkaa voi kyllä suositela matkakohteeksi. Minä haluaisin seuraavaksi lomailla Turkissa, niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Ennemmin tai myöhemmin islamin nousu vaikuttaa turismiin. Tätä paikalliset asukkaat sanoivat jo 1991, kun olin maassa vaalien aikaan.

Naimisiin 3.8

2007-08-05T03:21:00.000-07:00

Tuli sitten sanottua "jaa" henkikirjoittajan esittämään kysymykseen. Tapahtumapaikkana oli Itämerikeskus Kellokoskella, joka osoittautui todella hyväksi paikaksi järjestää häitä. Sijainti on kohtuullisen lähellä Helsinkiä ja paikka on todella viihtyisän romanttinen. Yöpymismahdollisuus oli lähes viidellekymmenelle ja rantasauna loi edellytykset jatkoille. Ruoka oli vallan mainiota ja kaikki sujui muutenkin hienosti.

Häävieraita oli lopulta 134, sukulaisia, ystäviä, työkavereita ja tovereita. Hetan ja minun poliittisuus ja juhlaväen varsin korkea SDP-tiheys luonnollisesti näkyi illan kulussa, mikä ehkä ärsytti joitakin vieraista. Pääsääntöisesti palaute on kuitenkin ollut myönteisen ja erittäin myönteisen välimaastossa, joten eipä voi suuremmin valittaa. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla niin paljon kuin itse halusi, ja sehän aina auttaa viihtymään.

Puheita oli paljon, leikkejä ei yhtään. Monen hyvän puheen joukossa minua ehkä sykähdytti eniten Hetan kaason, Elisan puhe. Lämmin, koskettava ja niin ihastuttavalla tavalla aito puhe, joka toi tipan monelle linssiin, allekirjoittaneellekin. Oman puheeni onnistuin onneksi vetämään läpi suhteellisen kuivin silmin, vaikka juhlayleisön standing ovation silmäkulmia kostuttikin.

Oli upeaa nähdä niin monta hyvää ystävää kerralla, melkein kaikki pääsivät paikalle. Ikävä kyllä noin suurissa juhlissa ei kaikkien kanssa ehdi juttelemaan, varsinkin sukulaiset jäivät turhan vähälle huomiolle. No, sellaista se on häissä, joskus on itsekin kätellyt hääparia tullessa, seuraavan kontaktin ollessa poistumiskättely.

Häitä edeltävänä iltana olin toisen bestmanini Kristianin kanssa katsomassa, miten TuTo voitti ensimmäisessä harjoitusottelussaan Bluesin. Upeaa sekin, lätkäkausi on jälleen alkanut.

Maanantaina lähdemme Kreikkaan. Yritän sieltäkin blogailla kuulumisia, eiköhän hotellista jonkinlainen internetnurkkaus löydy.

Heppa sanoo ihahaa....

2007-07-31T10:20:00.000-07:00

Vierailimme maanantaina Loviisan viidensissä ja samalla kesän viimeisissä kesäraveissa. Pelillisesti ilta meni varsin hyvin, tappiota tuli vain n. 30 euroa. Usein on käynyt huonomminkin, tosin maltillisen pelaajan maksimitappio on alle 100 euroa/ravit. Koko kesän osalta saldo on tavanomainen, kokonaistappio on muutama sata euroa. Ihan kohtuullinen hinta viidelle hienolle illalle lapsuuden maisemissa.

Ravikärpänen puraisi 1986. Äidin veli Ossi vei Loviisan raveihin ja muistan vieläkin sen hetken, kun ensimmäinen kaksarilappu oli kädessä. Sen jälkeen on tullut vuosi vuoden perään vierailtua Loviisan kesäraveissa, lähes jokaisena vuotena täydet 5 kertaa. Nuorempana tuli myös käytyä useamman kerran myös Kouvolan ja Lahden raviradoilla.

Ihan jokainen ystävä ei ymmärrä ravien viehätystä. Mutta se tunne silloin kun loppsuora aukeaa, ja 4-5 hevosta rinnakkain rynnistävät kohti maalia siten, että omalla lapulla on kaksi näistä hevosista... Se on elämys, joka on koettava yhä uudestaan ja uudestaan. Luonnollisesti taustalla on myös toive pelivoitoista. Viime kesänä Seinäjoella sekä minä että Heta voitimme satoja euroja, joten on se mahdollista. On se.

Loviisan radalla tapaa myös poliittisia tuttuja. Entinen kansanedustaja Klaus Hellberg Porvoosta on lähes aina paikalla, ja eilen törmäsin myös Satu Taiveahoon ja Antti Kaikkoseen. Kaikkoselle ehdin naljailla, että Loviisa on kepuvapaa paratiisi (puolueella ei ole ikinä ollut valtuutettua kaupungissa). Toivokaamme loviisalaisten äänestävän jatkossakin yhtä linjakkaasti.

Ravikausi on päättynyt, on jääkiekkokauden vuoro. Alkaen ylihuomenna.

DBTL 28.7

2007-07-29T08:22:00.000-07:00

Tuli yksi ilta oltua DBTL:ssa, ihan maksetulla alueella, pääteltan liepeillä. Yksikään bändi ei etukäteen sykähdyttänyt, mutta laadukas seura sai kuitenkin lähtemään. Itseni ja siippani lisäksi seurueeseen kuuluivat Kristian, "Gnu", Sanna, Petja ja Annika, osa kauemmin ja osa lyhyemmin.

Bändeistä eniten kolahti Havana Black, pitkän linjan yhtye on edelleen hyvässä vedossa. Korvaa miellytti myös Irinan ääni, eikä illan lopettanut Dingon nostalgiatrippikään jättänyt kylmäksi.

Porukkaa oli ihan hurjan paljon. Valitettavasti melkoinen joukko oli ihan kunnolla kännissä, mikä takasi järkkäreille värikkään illan. Suurempia mellakoita ei kuitenkaan silmiin osunut, joten toivottavasti kaikki pääsivät turvallisesti kotiin. Alkoholipolitiikkaa voisi tässä taas pohtia lisää: Omia pulloja näkyi (toisin kuin Ruisrockissa) todella vähän. Kuitenkin monet olivat niin kännissä, että juominen olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten. Voisiko siis olla niin, että alkoholia on myyty ihan kenelle tahansa kuinka paljon tahansa, vaikka ostajan kunto on jo ollut heikko?

En nyt itsekään ollut autolla liikenteessä, mutta joku tolkku pitäisi kumminkin juhlijoiden kunnossakin olla, vaikka kyseessä on kaupunkifestivaali.

Kaiken kaikkiaan ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut. Ystäväthän ne viihtyvyyden luovat. Kristianin, Petjan ja kumppaneiden kanssa on hauskaa aina ja kaikkialla.

Mieltä lämmitti myös törmääminen muutamiin TuTon faneihin. Pääsi spekuloimaan TuTon uusia pelaajia, ja hehkuttamaan lähestyvää kautta. Oi onnea, vain muutama päivä ja jäähallin ovet käyvät taas, its hockeynight in Kupittaa!

Edessä on mielenkiintoinen viikko. Maanantaina kesäravit Loviisassa, tiistaina pitäisi auttaa anoppia muutossa, keskiviikkona TUS virittäytyy syksyn vääntöhin, torstaina TuTo haastaa Bluesin ja perjantaina olisi pienet pippalot tiedossa. Riittää varmasti siis blogissa kerrottavaa.

Viinaa, vettä....

2007-07-27T03:22:00.000-07:00

Viikon kuluttua pitäisi mennä naimisiin. Koska olemme suomalaisia ja tiedämme, että ilo ilman viinaa on parhaimmillaankin teeskentelyä, kävimme eilen ystäviemme V-V:n ja Marian kanssa kahden auton voimin Tallinnassa. Ilojuoman nouto on kyllä tehty helpoksi; tilaus sähkopostilla muutama päivä aikaisemmin, ja tilatut juomat odottavat lavalla terminaalin lähellä, pyydettäessä jopa teminaalin ulkopuolella. Siitä sitten vain lastaaman autoa. Kävi ilmi, että yhdellä autolla ei nouto olisi onnistunut, nytkin peräkoukku jo hipoi lattiaa laivalle ajettaessa.

Viinaa rahdatessa oli aikaa pohtia alkoholipolitiikkaa. Jotenkin tuntuu siltä, että pitkäjänteinen, suunnitelmallinen alkoholipolitiikka ei oikein toteudu Suomessa. Alkoholin hintaa laskettiin tuntuvasti, kun Viron liittyminen EU:n jäseneksi ei muuta vaihtoehtoa jättänyt. Monet asiantuntijat sanoivat silloin, että hitaampi hintojen lasku portaittain olisi ollut parempi, jos asiaa ajatellaan terveyspolitiikan näkökulmasta.

Nyt ollaan taas nostamassa hintoja, kun Virokin aikoo saman tempun tehdä. Korotus painottunee väkeviin juomiin, mikä on kaksipiippuinen juttu. Periaateessa ihan järkevää, mutta toisaalta kirkkaiden rahtaaminen ulkomailta on kaikkein helpointa. Olen sitäpaitsi tarkkaillut bussia odotellessani jo muutaman vuoden Herttoniemen aseman deekuja, enkä ole havainnut lähes ollenkaan kirkkaita viinoja liikenteessä. Joten mahtavatko hinnankorotukset ollenkaan tuottaa toivottua tulosta?

Meidän perhettä kiinnostaa eniten punaviinin hintakehitys. Tällä hetkellä laadukasta punaviiniä saa 7-9 euron haarukassa, mikä on ihan kohtuullinen hintataso. Valikoima on Alkossa todella monipuolinen, ja sellaisena haluan sen säilyvän. Tästä syystä vastustan jokseenkin yksiselitteisesti viinin myynnin sallimista ruokakaupoissa. Seurauksena olisi halvan Pirkka-viinin yleistyminen ja Alkon monipuolisuuden katoaminen. Se on liian suuri hinta sille, että muutama halpisviini ilmestyisi lähikauppani hyllylle.

Election 2008

2007-07-25T09:12:00.000-07:00

Since so many of my friends have asked for my opinion in the US election 2008, I have decided to announce the following statement:

George W Bush and his politics have not had my support in years, and I am pleased to see him leave the White House in 2008. I have, however, been deeply concerned about the quality of the candidates running to become the next president of the US. I have urged both David Palmer and Matt Santos to run for office, sadly they both rejected my request. As a last attempt to find a candidate I could support without hesitation, I contacted Arnold Vinick, and asked him to run as an independent candidate. Unfortunately he had already promised his wife, that he will never ever run for office again.

During the last weeks one candidate has nonetheless risen above the others, and therefore I am ready to endorse Hillary Rodham Clinton as my candidate in the upcoming election. She has the needed background, experience and commitment, and is by far the most suitable Democrat in the contest.

I will although watch her campaign closely. If she turns politically right in order to please moderate voters, I must consider my endorsement again. My support will never go to a candidate, who is not genuinly pro-choice and has a great understanding of the Labour Movement.

One might ask whether or not my support makes a difference. For those sceptists I must remind, that I spent 2 weeks in Boston 1988. Furthermore my support to Howard Dean 2002 must be remembered.

Amatöörit työmarkkinakentällä?

2007-07-25T00:32:00.000-07:00

Lehtiä kannattaa lukea. Eero Heinäluoman pää-äänenenkannattaja Uutispäivä Demari haastatteli 24.7 syyskun alussa eläkkeelle jäävää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä Heikki Saipiota. Saipio lausui 33 vuoden kokemuksella tasa-arvotuposta seuravaa: "Ensinnäkään tupoa ei tule, ja tasa-arvo tarkoittaa kaikille yhtä suuria korotuksia. Kyse on naispalkkaratkaisusta. Asiantuntemattomat poliitikot käyttävät tällaisia typeriä termejä"

Siinä lähtivät työantajapuolen terveiset Kokoomukselle yleensä ja Jyrki Kataiselle erityisesti. Vaalin alla luotiin mielikuva, että kokomusta äänestämällä julkisen sektorin alipalkatut saavat lähes kaikkien mielestä oikeutetut kuoppakorotukset palkkoihinsa, jos ei heti niin ainakin melkein saman tien. Vaalien tuloksesta voidaan tulkita, että varsin moni otti Kataisen jutut vakavasti, vaikka jo silloin moni työmarkkinapolitiikan ammattilainen, keskusjärjestöstä ja puoluekannasta riippumatta, pyöritteli silmiään kuunnellessaan Kataista.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että rahaa valtion kassasta heruu, mikäli kyetään sopimaan naisaloja suosiva ratkaisu. Tässä huokuu takaovi, jota kautta hallitus aikoo luikerrella Kataisen lupauksista: Kun typerät työmarkkinajärjestöt eivät onnistu järkeviä sopimuksia tekemään, niin ei sitten tarvitse ylimääräistä rahaa antaa. Hyvä poliitikko, paha ay-liike. Taustalla ovat vielä yksityisen sektorin sopimukset mm. teknolgiateollisuuden, kemianteollisuuden sekä rahoitusalan piirissä, jotka ovat varsin korkealla tasolla, 8-9 % kahdessa vuodessa. Jotta julkinen sektori kirisi kiinni palkkaeroja, olisi sen sitten saatava yksityisen sektorin korotukset + ganska mycket till, jotta tavoite toteutuisi. Kun hallitusohjelmaan on kirjattu, että lisää palkaa on saatava koulutetuille naisille (ei siis korkeasti koulutetuille), on jokseenkin koko julkinen sektori käsi ojossa; kukapa nyt ei olisi koulutettu.

Onneksi Jyrki Kataisella on erityiavustajia lähes joka sormelle. Ehkä joku heistä keksii, miten ikävästä loukusta päästään pakoon. Joku voisi myös informoida kokoomusta verojen ja julkisen sektorin palkanmaksukyvyn keskinäisestä suhteesta: sen pohtiminen olisi huomattavasti hedelmällisempää kuin sairaanhoitajan ja paperimiehen palkkojen vertailu.

TUS ja uusi peluri, NUS

2007-07-22T03:30:00.000-07:00

Päivän Hesarissa oli näyttävästi esillä NUS, nuorten aikuisten perustama uusi puolueosasto. Lyhenteen NUS taustalla on jotakin käsittämätöntä, eikä sen samankaltaisuus SDP:n tunnetuimman osaston (TUS) nimen kanssa ole mitenkään hyvä asia. Uskon nimittäin, että molemmissa ryhmissä on suuri halu ja tahto olla sekoittamatta osastoja toisiinsa.

NUS tuo joka tapauksessa uutta verta SDP:n varsin jämähtäneeseen kenttään. Tässä maassa ei ole, muutamaa opiskelijaosastoa lukuunottamatta, kovikaan montaa puolueosastoa, joiden toimijoiden tai jäsenten keski-ikä olisi alle 45v. NUSsin kotipesä on Helsinki, missä selkeästi nuorempaa porukkaa on molemmissa Töölön osastoissa, Haagassa, Alppilan sosialisteissa.... siinä se melkein taitaa ollakin. Lähes kaikissa muissa osastoissa eläkkeet ovat kiinnostavin asia, mikä ei ole ollenkaan kummallista jäsenrakenne huomioiden.

Ikävä kyllä kurja ikärakenne ruokkii myös itseään. Harva nuorempi toimija jaksaa olla aktiivinen osastossa, jossa hän on yksin aivan toista vuosikertaa kuin muut. Näin ollen nuoret/nuorehkot jäsenet hakeutuvat osastoihin, joissa on muita nuoria. Tämä taas entisestään
kurjistaa muiden osastojen ikärakennetta ja kierre on valmis. That said, ei minuakaan kiinnosta olla porukan junnu, vähemmästäkin osastoaktiivisuus hyytyy.

Olen ollut TUSsin jäsen nyt reilut 3 vuotta. Ennen sitä meni 5 vuotta TOSYssä Turussa, ja puolueura alkoi 1989 Tesjoen sosialidemokraateissa. TUS oli minulle varsin luonteva valinta 2004, sekä poliittisesti että muutenkin. TUSsin poliittinen linja oli lähes identtinen omien näkemysteni kanssa, ja osastossa toimi useita henkilöitä, joiden henkilöhistorissa löytyi samankaltaisuuksia itseni kansssa (SONK, Paavo Lipposen avustaminen). On huomionarvoista, että Hesarin mukaan NUSsin taustalla on monta Eero Heinäluoman entistä tai nykyistä avustajaa. Puoluekokousta lähestyttäessä käynee selväksi, onko tällä merkitystä.

TUS on muuttunut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Jäseniä on tullut lisää, kolmessa vuodessa noin 50 ihmistä on hyväksytty jäseniksi. Näistä arviolta reilu puolet on kokonaan uusia puolueen jäseniä, loput ovat siirtyneet muista osastoista. Kokonaisjäsenmäärä on siten lähes 90. Selkeä tavoite on, että kesäkuun viimeinen päivä 2008 maksavia jäseniä on vähintää 91, jolloin TUS saa neljännen edustajan SDP:n Helsingin piirin piirikokouksiin.

TUS tekee tosissaan työtä, jotta SDP uudistuisi, niin näkemyksiltään kuin toimintatavoiltaankin. Edellisestä on esimerkkinä varsin kuuluisa muistio SDP:n vaalitappion syistä, jälkimmäisen osalta TUS on tekemässä puoluekokousaloitteita vuoden 2008 puoluekokoukseen. Pyrimme aktiivisesti tuomaan näkemyksiämme julkiseen keskusteluun, aidosti huolestuneita SDP:n tulevaisuudesta.

Ukkoutunut jäsenrakenne, vanhentunut toimintakulttuuri sekä peräpeiliin katsova poliittinen linja on sellainen coctail, että heikkohermoisempi painaisi jo paniikkinappulaa.

Tarvitseeko TUSsin sitten huolestua, kun NUS tulee pelikentälle? Ei minusta, monilta osin nämä osastot voivat tehdä yhteistyötäkin. TUS on yrittänyt herätellä SDP:n Helsingin piiriä, siihen savottaan kaikki ovat tervetulleita mukaan. Voisi myös ajatella, että monissa muissakin kysymyksissä löytyisi yhteinen sävel, ties vaikka yhteisrintama. Jos vaikka sitten henkilökysymyksissä näkemykset eroavat, niin sellaista politiikka on. Jäsenhankinnallisesti osastot tuskin tallovat toisiaan varpaille, TUSsilla on vakiintunut asema ja tietty poliittinen profiili ja imago, osastoon ei liitytä vahingossa tai hetken huumassa.

Leffassa, verta ja suolenpätkiä ilmassa

2007-07-21T13:03:00.000-07:00

Kävin katsomassa Robert Rodriquesin Grindhouse: Planet Terror Tennispalatsin päivänäytöksessä. Zombiet hyökkäsivät ja joukko ilman tartuntaa selvinneitä kävi hurjaa taistelua. Hurjaa sikälikin, että elokuva ei turhan takia ollut k-18, verta ja suolenpätkiä oli tarjolla koko rahan edestä.

Elokuva oli minun makuuni. Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä, joiltain osin jopa aivan loistavia. Räminää ja räiskettä riitti, ja shokkieffekteissä ei säästelty. Muutaman kerran tuli säpsähdettyä oikein kunnolla. Kuriositeettina mainittakoon Bruce Willis pienessä roolissa, jonka hän veti läpi rautaisella ammattitaidolla.

Hiukan enemmän mustaa huumoria olisin kaivannut, joten annetaan 4 tähteä asteikolla 1-5.

Ennen elokuvaa esitettiin 6 traileria, joista kolme innosti oikein paljon ja 1 kohtuullisen paljon. Leffateatterissa pitää siis vierailla useamman kerran tulevana syksynä, jos vain jostakin löytyy aikaa. Pitäisi heti lomien jälkeen muutama työehtosopimus neuvotella ja kenttäkierros kiertää, joten aikataulu ei ihan helpolla mahduta leffailtoja.

Unohtaa ei myöskään sovi, että TuTon kauden avaus lähestyy, ensimmäisen kerran pääsee hallille seuraamaan harjoitusottelua 2.8. Tosipelit alkavat sitten syyskuun puolivälissä.

Kaikki alkaa jostakin....

2007-07-21T11:39:00.000-07:00

No niin, bloggailu voi sitten alkaa. Saa nyt nähdä kuinka usein tulee kirjoiteltua, ja painottuvatko turinat politiikkaan vai vapaa-aikaan. Tarkoitus olisi yhdistää molemmat, tiukalla tekstillä ja hyvällä maulla. Nih.